Enkeli-Daniel ♡

Elämä on siitä ihmeellistä, että mitään ei voi saada, jos ei yritä ja ota riskiä. Pettymyksiä, surua, paskaa tulee elämässä eteen, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Toiset kestää, toiset ei. Toiset nousee jaloilleen, toiset luovuttaa. Voi alkaa pelkäämään tai ottaa riskin uudelleen. Kaikki on itsestä kiinni.

Surut on surettava, siinä voi kestää vuosia, mutta se on sen arvoista, kun huomaa sen päivän koittavan, ettei enää vihaa maailmaa, jumalaa tai mitä kenelläkin on mielessä. Sitten kun se päivä koittaa, niin ei voi muuta kuin nauraa ja olla onnellinen, että on vielä hengissä. Että on jaksanut.

Tsemppiä teille! Muistakaa, että periksi ei anneta ennen ku sydänkäyrä on suora!!!! :)
 
Muokattu viimeksi:
Jensku89 sanoi:
Huomasin tämän ketjun ja koska aihe on todella lähellä sydäntäni niin päätin kirjotella. Olette kokeneet jtn mitä kenenkään ei kuuluisi kokea,se kun vanhempi joutuu hautaamaan oman lapsensa on niin väärin..Minä ja mieheni olemme joutuneet luopumaan kahdesta lapsestamme,toinen nukkui masuun ja toinen syntyi liian aikaisin kohtutulehduksen takia ja eli teho hoidossa melkein yhdeksän vrk kunnes nukkui pois <3 Silloin tuntui että elämä ei ole enää elämisen arvoista ja mietin miksi juuri me? Ja mitä pahaa olen elämäni aikana tehnyt että olen tämän ansainnut?Siskoni odotti esikoistaan kun itse jouduin hautaamaan mieheni kanssa meidän kauan odotetun lapsen,meinasin seota ihan totaalisesti. Onneksi osasin pyytää apua ammattilaisilta,muuten en tiedä missä sitä oltaisiin tänä päivänä. Esikoisemme Kevin Oliver syntyi kuolleena 19.3.2013 ja tyttäremme syntyi 26.11.2013 ja nukkui pois 4.12.2013 myöhään illalla. Ikävöin heitä joka päivä <3 hautajaispäivä on raskas,mutta sen jälkeen "helpottaa" kun suru on viety loppuun,paljon voimia päivään,kyllä siitä selviää vaikka siltä ei nyt tuntuisikaan. Ja toivoa on,en ikinä luovuttanut ja nyt kahden ikävän tapauksen jälkeen tyttäremme kuolinvuosipäivä yönä saimme vihdoin tyttären ja hän on terve ja voi hyvin<3
Click to expand...

Jensku, mulla salpaantu henki ku luin sun tekstiä! Se että te olette kokeneet kaksi menetystä vuoden sisään on jotain aivan kauheaa!! Samanlaisia kysymyksiä sitä iteki on miettiny. Ihana huomata että olette uskaltaneet kahden menetyksen jälkeen vielä yrittää ja saaneet ihana tyttären vihdoin, itse myös haaveilen ja toivon pähkinää mutta vielä kun tapahtumasta on niin vähän aikaa, pelot ovat liian suuret. Pelkään sitä raskausaikaa tällähetkellä liikaa, mutta heti kunhan olemme saaneet surtua Danielia ja pelot aisoihin toivoisin että saamme sen pikkutuhisijan syliin :)
 
Raskas päivä eilen vietetty ja saateltu pikku-Daniel viimeiselle matkalleen. Saimme nähdä pojan vielä viimeisen kerran ja kaikki hautajaisvieraat myös saivat nähdä pojan ja hyvästellä. Pappi piti aivan ihanan puheen siunaustilaisuudessa, eikä siellä ollut kuivaa silmäkulmaa kenelläkään. Pappi, kanttori ja suntio kaikki saivat pyyhkiä silmäkulmiaan moneen kertaan. Miehen kanssa yhdessä laskettiin Daniel haudanlepoon <3 Muistotilaisuudessa miehen siskon tytöt esittivät kaksi kappaletta, toinen oli pelkällä pianolla soitettu my heart will go on, ja toinen Diandran Prinsessalle, vaikka nyt kappale kohdistettiin Prinssille <3
6-vuotias tyttö kertoi kertomuksen: "Taatusti hän kuulee. Hän katselee meitä varmasti kaiken aikaa. Ehkä hän on nyt onnellinen, ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan jäädä meidän elämäämme pysyvästi. Ehkä jotkut ovat ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut. Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta saadakseen kaiken kuntoon. He hoitavat hommansa tosi nopeasti. Jotkut vain ikään kuin käväisevät elämässämme antamassa meille jotakin, tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää, ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme. Hän opetti meille varmasti jotakin. Ehkä hän opetti meitä rakastamaan, antamaan ja välittämään. Se oli hänen lahjansa meille. Hän opetti meille paljon ja sitten lähti. Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään. Hän antoi meille lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa, mutta häneltä saamamme lahjan saamme pitää ikuisesti."
Tarina sai/saa kylmät väreet aikaiseksi edelleenkin!
Illalla saadaan hautajaiskuvat kun meillä oli kuvaaja siellä jotta saimme mahdollisimman paljon muistoja <3

Haluan kiittää teitä kaikkia naisia koko sydämestäni, te olette olleet uskomaton tuki!! <3 Toivon teille vain kaikkea hyvää ja kohta teillä kaikilla on omat pikkuset maailmassa :)
Kuulumisia käyn tänne aina välillä kirjoittelemassa jatkossakin ja käyn lukemassa kyllä teidän kuulumisia säännöllisesti :)

Teidän lähettämät pehmolelut ovat pääseet kunniapaikalle muiden Danielin pehmolelujen viereen. Monet liikutuksen kyyneleet on vieriny kun näitä muistamisia on tullut <3
 

Liitteet

  • 20150116_180430.jpg
    20150116_180430.jpg
    725.7 KB · Katsottu: 178
Kaunista ja liikuttavaa! <3 ja tuo tarina on varmasti niin totta! Daniel opetti teille ja myös meille enemmän kuin vielä edes ymmärretäänkään! Voimia tulevaan!
 
Kyllä teidän pikku prinssinne kerkesi koskettaa montaa sydäntä. Surukin voi olla kaunista. Kiitos, että olet jaksanut ja halunnut jakaa kokemustasi meille.
 
Itku tosiaan tuli lukiessa. Voimia ja kiitos että jaat meidän kanssa nämä asiat, vaikka raskaita ovatkin :Heartred
 
Varmasti ollut kaunis tilaisuus, ja liikuttava kertomus pienen lapsen suusta <3 Toivon paljon suojelusenkeleitä teidän elämään :)
 
Tänään käytii miehen kans varaamassa tatuointi aikaa, 15.4 mennään tatuoimaan risti siivillä ja Danielin nimellä ja kuolinpäivällä ihoon <3 raakaversio tatuoinnista tuli jo meille ja huh mitkä kylmät väreet meni :) Tänään ollu kyllä niin hyvä päivä että kyllä tämä tästä tosissaa alkaa helpottaa, käytii ostoksillaki ja pystyin kävelemään vauvan tarvikkeiden ohi ilman että tuntuu siltä kuin happi loppuisi ja tonnin painoinen kivi olisi rinnalla.
Perjantaina olis se terapian aloitus ja odotan sitä todella paljon että pääsen puhumaan tästä, jotenkin tuntuu että lähipiiri ei halua puhua koko asiasta.. hetken he puhuvat ja sit vaihtuu puheenaihe, joten hyvä päästä juttelee jonku kans jolle saan pälättää koko sen tunteroisen niin paljon kun kerkeen :)
Lauantaina tulee sit se yks tuttu käymää jolla on oma esikoinen kuollu kohtuun vuosia sit, ni pääsee sen kans jutustelee :)

Oikein hyvää viikkoa kaikille ihanille naisille <3
 
Paljon tsemppiä huomiseen !:) Luin tuolta toisesta ketjusta,että voi olla raskas päivä edessä :(
 
Torstaina on kauhujen päivä tiedossa, sillo mennään kuulemaan tuloksia ouluun :( huomenna pääsee terapiaan purkaa ootus pelkoo käynnistä.

Eilen käytii miehen kans oulussa vertaistuki ryhmässä ja kyllä kannatti ajaa 190km suuntaansa! Aivan ihania ihmisiä oli kyllä, mutta riipas jokaisen tarina omasta kokemuksestaan :(

Perjantaina lähetään äitin kans savoon sukulaisiin viikonlopuks ja näkee meijän 99v mummooki <3
Huomaa että la päivä lähenee, mieliala on kyllä ollu senlainen..

Me ruvetaan rakentaa miehen kans omaa asuntoa, veli on rakennus insinööri ni se piirtää ja nyt alkukesästä alkaa rakentaminen :)
 
Onpa hyvä, että teillä on terapia siihen alle, jos sieltä sais voimia. Mut on sekin varmaan hyvä kuulla mikä oli vikana, vaikka onkin rankkaa.

Voimia torstaille ja la:lle - ja rakentamiseen :wink
 
Kyllä se varmaa tietyllätapaa helpottaa.. nyt on tullu pelko että jos sitä ei selviäkää ja toinen että jos poika oliski ollu täysin terve ja sit napanuora tai istukka aiheuttanu kuoleman.. mut mielummin sen syyn haluaa tietää ku elää loppuelämän epätietoisuudessa..
 
Voimia Esikoinen! Uskon myös, että pidemmän päälle on hyvä, että tiedätte syyn ettekä joudu jossittelemaan lopun ikäänne, vaikka tilanne torstaina onkin varmasti tosi ahdistava. Hyvä että pääsette juttelemaan terapeutin kanssa ensin.

Onnea rakennusprojektiin! Hienoa että elämäänne kuuluu myös uusia iloisia asioita. :)
 
Tsemppiä torstaille ja hyvä kun olette löytäneet vertaistukiryhmän. Jos matka sinne on noin pitkä, löytyisikö sieltä joku jonka kanssa voisit pitää yhteyttä muuten, soitella tai kirjoitella?
Hyvä kun saatte jotain aivan muuta ajateltavaa rakennusprojektin myötä. :)
 
On mulla henkilökohtanen tukihenkilö jonka kans laitetaan kerran viikossa sähköpostia.
On siinä se hyvä että tulee sit käytyä moikkaamassa kavereita oulussa samalla ku muutin vuosi sitte sieltä vasta pois.. ties vaikka sit ajan kans tulis iteki käytyä se tukihenkilö koulutus ja hommattua tännekinpäin ryhmä tapaamiset mutta sen näkee sit myöhemmin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top