Enkeli-Daniel ♡

Kiitos kaikille ♡
Raskas reissu tehty.. Lääkäri käynti osottautu kaikista raskaimmaks, sain jonku pienen paniikki kohtauksen polin ovilla ja ilman miestä olisin varmaa lähteny pois.. eka käytii kätilön kans vähä juttelee ja sit lääkärin kans pitkää keskusteltii yleisesti voinnista ja peloista ym.. sit juteltii jo tulevaisuudesta ja seuraavasta raskaudesta sit ku ollaan valmiita siihen.. saadaan ultria sillä tahdilla ku ite halutaan (ei kuulema päivittäin kuitenkaan) ja keskustelu apua jos tarvetta on. Tänään ne soitti meijä neuvolaan josta nyt järjestetään terapia, maanantaina soitan ja sit saadaan aika ja paikka tietoon, siellä katotaan lääke asiaki kuntoon..
Danielin haku oli yllättävän "helppo" toki erittäin tunteellinen mut odotin pahempaa.. Päädyttiin siihen että patologian työntekijä puki Danielin ku se sano että kropassa alkanut näkymään jo muutoksia eikä se avaus jälkikään mikään nätti ole, joten nähtiin Daniel arkussa sit lepäämässä. Olihan pienellä miehellä isot vaatteet ♡ Työntekijä otti myös meidän puolesta Danielilta vielä kipsi painojäljet kädestä ja jalasta, kuulema onnistu ihan hyvin, nähdään ite 5päivän päästä sit ku paketin saa avata, se kuivuu siihen asti.. Matka oli hiljanen mutta helpottunut kun saatiin poika lähemmäs kotia ♡ huomen aamuna on surukellot ja sit voi keskittyä keräämään voimia hautajaisiin.
Jälkitarkastuksessa ajattelin viedä jonkin kukkakimpun Situ-yksikön puolelle, sen verran meistä pidettiin hyvää huolta siellä :)
 
Voi, Esikoinen... Taas ootte kulkeneet palan raskasta matkaa eteenpäin... Ei varmasti ollut helppo reissu, mutta hyvä kuitenkin, että pääsette puhumaan tapahtuneesta ja tulevastakin. Hyvä myös että pääsette terapiaan jatkamaan suuren menetyksenne käsittelyä.

Ihanaa, että pieni Daniel on nyt lähempänä kotia. :Heartblue
 
Niin mun tuuria.. Terapia aika olis ollu perjantaina, mut olis ollu turhan raskas päivä jos eka olis käyny terapiassa aukasemassa kaikki ja sit vielä joutunut hautajaisiin ni päädyttii sit että ensviikolle otetaan aika jolloin voi purkaa jo hautajais tunnelmiaki.. Aluks käydään yhdessä miehen kans ja sit itekseen.
 
Itse käyn psygologilla,koska vuosi sitten meitä,minua ja ex-miestäni kohtasi se suuri suru kun kuultiin ne kauheat sanat: Olen niin pahoillani.. Vieläkään en ole sitä asiaa hyväksynyt..Ex-mieheni ei koskaan käynnyt puhumassa asiasta vaikka olisi pitänyt.. Nyt tiröedän et jos joku muu joutuu kokee saman,mitä me koettiin voin vain sanoa,että ottakaa kaikki apu vastaan mitä tarjotaan! Niitä tarvitaan! On myös lupa surra niin kauan kun itse kokee tarvitsevansa! Kaikkea hyvää teille ja paljon voimia<3
 
Hyvä että Tiada oot saanu asiaan apua :) Ne sanat on kyllä kauheimmat mitä voi kuvitella :( tätä ei kyllä pysty ymmärtämään kukaan joka ei ole kokenut samaa.. Itselle on suuri apu myös siitä kun saan kuulla muilta milloin ja miten tapahtui ja miten siitä selvisi, joten suuri apu on ollut tukiryhmistä tuolla internetin maailmassa..
 
Huomasin tämän ketjun ja koska aihe on todella lähellä sydäntäni niin päätin kirjotella. Olette kokeneet jtn mitä kenenkään ei kuuluisi kokea,se kun vanhempi joutuu hautaamaan oman lapsensa on niin väärin..Minä ja mieheni olemme joutuneet luopumaan kahdesta lapsestamme,toinen nukkui masuun ja toinen syntyi liian aikaisin kohtutulehduksen takia ja eli teho hoidossa melkein yhdeksän vrk kunnes nukkui pois <3 Silloin tuntui että elämä ei ole enää elämisen arvoista ja mietin miksi juuri me? Ja mitä pahaa olen elämäni aikana tehnyt että olen tämän ansainnut?Siskoni odotti esikoistaan kun itse jouduin hautaamaan mieheni kanssa meidän kauan odotetun lapsen,meinasin seota ihan totaalisesti. Onneksi osasin pyytää apua ammattilaisilta,muuten en tiedä missä sitä oltaisiin tänä päivänä. Esikoisemme Kevin Oliver syntyi kuolleena 19.3.2013 ja tyttäremme syntyi 26.11.2013 ja nukkui pois 4.12.2013 myöhään illalla. Ikävöin heitä joka päivä <3 hautajaispäivä on raskas,mutta sen jälkeen "helpottaa" kun suru on viety loppuun,paljon voimia päivään,kyllä siitä selviää vaikka siltä ei nyt tuntuisikaan. Ja toivoa on,en ikinä luovuttanut ja nyt kahden ikävän tapauksen jälkeen tyttäremme kuolinvuosipäivä yönä saimme vihdoin tyttären ja hän on terve ja voi hyvin<3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top