aattelin laittaa tämmösen oman keskustelun joho voi käydä omia tuntemuksia purkamassa ja sit toisaalta se kuka haluaa lukea saa lukea ja kuka ei halua niin ei tarvitse lukea :)
Enkeli-Daniel ♡
- Ketjun aloittaja Pähkinäinen
- Aloituspäivämäärä
Tänään oli kauhulla odotettu päivä eli hautajaisten järjestelypäivä. Käytii kirkkoherran virastossa ja sovittiin kauhupäiväks 16.1.15, harmillista että perjantai ku lauantai oli toiveena, sillo kuitenki oli seurakuntatalo varattuna ja halutaan sinne ruokailu ym yhdessä oloa siunauksen jälkeen. Hautapaikkakin varattiin ja saatiin se aivan ihanalle paikalle jossa pihlaja suojelee hautaa ♡ käytiin myös tilaamassa arkku joka tulee olemaan 60cm pitkä kun sen pienempiä ei ole ja valkoinen arkuksi erittäin kaunis. Pappi asiaa jännitin kun eniten haluttu pappi on jo eläkkeellä joten soitin itse hänelle ja hän onneksi empimättä suostu, on ollut meidän "sukupappina" aina joten tiedän hänen olevan hyvä, hän on itsekin menettänyt kaksi lastaan joten tietää mitä käymme läpi. Päivä oli äärettömän raskas mutta huojentavaa että se on ohi, nyt kun saisi tämän jännitystilan pois ja pääsisi rauhoittumaan nukkumaan. viimeyönä sain jo helpommin nukahdettua, kylläkin heräsin jo ennen seitsemää taas. nii ja soitinhan minä sosiaalityöntekijällekin että onko jotain hoitamatta ja juttelimme pitkään sekä kävimme neuvolassa ilmoittamassa tilanteesta ja olimme siellä varmaa lähemmäs tunnin keskustelemassa :)
voi ei tosiaan, sainha tänää iha hirveen friikki-paniikki kohtauksenki ku hain kämpiltä sosiaali työntekijän numeron ja siinä samassa muovitaskussa säilytän kaikkia papereita myös Danielin käsien ja jalkojen jäljet joita sit ei ollu siellä, no minä paniikissa juoksen ympäri kämppää ja käännän kaiken ylösalas miehen yrittäessä rauhotella, mikä helpotus ku ne löyty kassista joka oli porukoilla ♡
Tää on ihan hirveetä.... Miten näin oikeesti voi käydä? Vääryyttä!! 
Tuli aivan kauhee vihan ja raivon puuska
Vaatii paljon voimaa selviytyä tuollaisesta koettelemuksesta, muistakaa pitää toisistanne miehen kanssa nyt oikein hyvää huolta!!! 
Ja muistakaa puhua, ei saa jättää sisälle mitään.
Musta kenenkään ei kuuluisi joutua hautaan omaa lastaan, mut Danielilla on nyt varmasti hyvä olla
Suuren suuri voi halaus sulle esikoinen2015 ja miehellesi myös, ootte ajatuksissa
Tuli aivan kauhee vihan ja raivon puuska
Vaatii paljon voimaa selviytyä tuollaisesta koettelemuksesta, muistakaa pitää toisistanne miehen kanssa nyt oikein hyvää huolta!!! Ja muistakaa puhua, ei saa jättää sisälle mitään.Musta kenenkään ei kuuluisi joutua hautaan omaa lastaan, mut Danielilla on nyt varmasti hyvä olla
Suuren suuri voi halaus sulle esikoinen2015 ja miehellesi myös, ootte ajatuksissa
Täällä myös mietitty, mutten oo "uskaltanu" kysellä.... 
on pitänytkin kirjoitella tänne mutta se on sit aina jääny :/ tilanteeseen nähden ihan ok, tosi kovaa vuoristorataa menee tunteet, eilinen esim oli semmonen päivä että 5 iltapäivällä nousin ekan kerran kunnolla sängystä sen takia vaa että vaihdettii paikkaa anoppilasta mun porukoille.. tänään sit on taas ylisuoritettu ja käyty ostaa hautajaiskamppeet ja kummipojan synttäreillä pyörähdetty.. Uusivuosi oli tosi vaikee, itku oli herkässä koko ajan ja muutenki mieli maassa, miehen sisarusten ja heidän perheen kanssa oltiin, välillä jopa sai naurun aikaseks mut erittäin harvassa oli.. 31pv saatiin myös tietää että Danielin arkku oli saapunut, oli tullu erikoislähetyksenä kuskin vieressä hytissä ku sinne rahti tilaan ei ollu enää mahtunu ja se "tukun" nainen oli halunnut laittaa sen heti tulemaan jotta meidän ei tarvitse odottaa. Torstaina mennään ouluun sinne välikeskusteluun ja 12.2 on sit jälkitarkistus ja tulosten saaminen. Voi olla että joudun maanantaina käymään terkkarissa, alkaa hieman näyttää tulehduksen merkkejä jälkivuoto 
ja nuo lääkkeet täytyy saada vaihtaa. Kiitos koko sydämestämme pehmoleluista ♡ pikku_myyn, riipitiin ja missT nallet ovat saapuneet perille ♡
ja nuo lääkkeet täytyy saada vaihtaa. Kiitos koko sydämestämme pehmoleluista ♡ pikku_myyn, riipitiin ja missT nallet ovat saapuneet perille ♡Ai nii, semmosen Käpy yhdistyksen kautta löysin nyt perheen jolka ollut myös acardiac twin tilanne, tilanne minkä vuoksi molemmat ollaan yhdistyksessä ei ole toivottu mutta on ollut lohdullista ja jopa "terapeuttista" keskustella ihmisen kanssa joka kokenut tämän saman..
toivottavasti oulustaki saadaan positiivinen käynti.. toiveena olis saada lähete jolleki ammattilaiselle.. välillä tunne että ei jaksa eikä pysty surea, silloin tulee näitä ylisuoriutumis päiviä, mitä yleensä seuraa peti päivät.. mies on ruvennu kokee syyllisyyttä siitä että suree niin erilailla ja haluaa/pystyy tekemään välillä töitä ja haluaa nähdä kavereita kun itse haluan ennemmin erakoitua.. Porukoiden koira ilmeisesti kokee suojeluvaistoa, nyt toinen yö ku nukkuu mun vieressä lattialla, yleensä on liimautunu äitiin kiinni, ja miehen porukoiden koira oli vahtinu yön oven takana ku oltii uusvuosi siellä, murissu miehelleki ku tullu takas huoneeseen 
Mitenkään sun miehesi surua vähättelemättä mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että teidän suru on erilainen. Ei hänen kannattas enää syyllisyyden kuormaa siitä ottaa. Tärkeintä on, että saatte tuettua toisianne kun surette omalla tavallanne.
niinpä, oon yrittäny sanooki sille että ei oo oikeeta ja väärää tapaa surra.. hän käsittelee asiaa omalla tavallaan. Eniten ittee pelottaa se että mies yrittää kovettaa itteesä mun takia että voi olla romahtamisissa paremmin tukena ja jaksaa kannustaa nousemaan ylös sängystä.. pelottaa ne hautajaisetki iha hirveesti oman jaksamisen takia mut myös miehen takia.
niitä onneks riittää ♡ vaikka kyllähän sen tietää että 16pv kirkkoon astelee n. 50 surun musertavaa ihmistä