Milamariaa: Juu, jotenkin mustakin tuntuu melkein vähemmän konkreettiselta nyt kuin aiemmin vauvan suhteen. En kai jotenkin osaa ajatella, että kohta tuossa on pieni ihminen koko ajan. Välillä sen jotenkin tajuaa ja välillä ei.
Opiskelusta raskauden jälkeen: Mun pitäis opiskella vielä vuoden ajan. Syksyksi olen buukannut seminaarin ja gradun teon. Gradu on vähän niin kuin pakollinen, koska se on sopimushomma ja sain sen jo ennen kuin tulin raskaaksi ja kyllä minä toki sen haluankin tehdä. Onneksi suunnittelu ja aineisto ovat jo aika hyvin hanskassa. Ensi keväänä olisi sitten jotain muitakin kursseja. Onneksi mies aikoo pitää vanhempainvapaat ja jäädä jo ennen sitä kotiin, kun on kerännyt pitämättömiä lomia. Eli toisin sanoen oltais molemmat kotona, mikä auttais asiaa tosi paljon. Onneksi koulu ei vie 8 tuntia päivässä kuten työ ja mun on mahdollista tehdä kotona suurin osa hommista eli koululla ei syksyllä tarvi käydä kuin kerran viikossa pari tuntia eikä välttämättä edes joka kerta, vaan voi tarvittaessa korvata kirjallisella jutulla senkin käynnin.
Masukipsistä: Meni vähän offtopikki-syistä masukipsijuttua tonne Joko nyt?- ketjuun ja siellä on kuvakin, jos joku on kiinnostunut siitä minkä näköinen tuollaisesta kipsistä tulee. En viitsi siirtää sitä nyt tänne tai laittaa samaa kuvaa tuplasti.
Facebook-valittajista: Mulla ei oo raskaudesta valittavia fb-kamuja, mutta lapsista ja perhe-elämästä valittavia montakin. Onhan se luonnollista, että joskus valituttaa ja kai se joillekin on sellainen purkukanava, mutta ne kyllä tökkii, jotka jaksaa haukkua lapsiaan ja suunnatonta kärsimystään joka ikisessä statuksessa. Joskus on tehnyt mieli kommentoida, että ”oisit jättänyt tekemättä, jos on noin kamalaa koko ajan”. Pahimmat valivalit olen kyllä poistanutkin tai sitten osa heistä minut, kun ei olla muutenkaan oltu tekemisissä eikä oo ollu paljon yhteistä.
Oletteko muuten infonneet facebookissa raskaudesta? Itse en ole lainkaan kertonut eli kirjoittelen statuksiini kaikenlaista yleisempää. Moni toki tietää asiasta, kun muutenkin ollaan tekemisissä, ja joskus olen laittanut sellaisia vähän kryptisiä statuksia, että asiaan vihkiytyneet saavat siitä infoa, mutta muut eivät, koskien esim. sairaalassa oloani. Jotenkin en ole missään vaiheessa uskaltanut laittaa mitään raskaudesta, kun kaikkea hankaluutta on ollut ja kun koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Oon ajatellut, että kun kuitenkin on puolituttujakin fb-kamuja, joille ei halua kauheen intiimeistä asioista avautua niin parempi vaan privaatisti infota läheisempiä ihmisiä. Olisi kauheaa, jos jotain pahaa olis jossain vaiheessa raskautta tapahtunut, ja sitten joku kyselisi siellä kaiken kansan nähden, että mites raskaus. Sitten kun mukula on turvallisesti maailmassa niin infoan siellä lisääntymisestäni parin kuvan kera, sitten jo uskaltaa!
Sammallammas: Jestas mikä tilanne, voimia! Kyllä ne varmaan käynnistyksen järjestää pian, kun raskaus on noinkin pitkällä. Helpottaisi sun oloa ja stressiä huomattavasti. Toivotaan parasta!
Celina: Onnea sitkeään taisteluun! Täällä taitaa olla pakotettu välirauha, kun flunssa on heikentänyt taistelumoraalia aika pahasti. Siivota ei oo jaksanut, seksiä ei oo mies suostunut antamaan [>:], mutta saunaan pääsin eilen kaverin luokse ja en sitä paljon jaksanut kun oli sen verran kipeä olo, että vaan pyörrytti. Eli olen kai sitten pelkkä S-upseeri tällä hetkellä [:D] Kyllä tästä vielä noustaan. Nyt tuntuu olo liian kipeältä ja väsyneeltä, jotta synnyttämään jaksais lähteä, mutta kyllä tästä vielä noustaan! Pääsitkö muuten tapaamaan kavereita ja syömään niitä ihania tapaksia?
Kirsikka86: Meilläkin on täällä vain lapsen isällä ja sisaruksilla vapaa vierailuoikeus synnärille. Lapsen isovanhemmille on vain yhden tunnin mittainen vierailuaika joka päivä. Ketään muita ei saa tulla. Harmi sinänsä, kun lapsen tulevat kummit ja eno ja täti haluaisivat käydä, ja helppoahan se olisi heidät sairaalassa vastaanottaa kun ei tartte yhtään emännöidä kuten kotona, mutta ei mahda mitään. Ihan mieluusti saavat silti meille kotiinkin tulla vierailemaan. Ei tässä itselle mitään ongelmaa ole, mutta säälin niitä perheitä, joilla on isot suvut ja tuttavapiirit, jotka kokonaisuudessaan änkeävät sitten kotiin vierailulle. Saattaapa sairaalavierailu monessa tapauksessa olla kätevä tapa välttää yökyläsukulaiset, kun niiden on pakko käydä vain sairaalassa kääntymässä.
Kaika: Sä olet kyllä supermuija, kun jaksat uimassakin käydä ja puuhailla [:)]Ota nyt varovasti särkyjen ja flunssan kanssa ja lepäile ja selvitä ne pissat ja verenpaineet neuvolassa, niillähän nuo mahdolliset raskausmyrkytykset saadaan kiinni.
Kiitos kysymästä, muuten voin hyvin, mutta tää pirun flunssa on pitänyt kaikki röörit tukossa eikä tuu vielä oikein niistämällä tavaraa ulos. Ja öistä ikävän suuri osa kuluu vessassa, kun iskee painetta tuonne peräosastoon. Onneksi supistusepisodit tuntuvat nyt lakanneet, tänään ei oo yhtään suppaillu. Liekö sitten tullut niin paljon kipeenä makoiltua, ettei synnytys jaksakaan käynnistyä vai onko tyyntä myrskyn edellä. Eilinen synnytyslääkäri arveli, että beibi syntyy kyllä todennäköisesti itsekseen viikon sisällä, oli kuulemma aika valmista poikaa hän ja paikat alkaneet jo kypsyä mukavasti. Saapas nähdä, toivottavasti ei ihan huomenna, jotta selviäis tolpilleen flunssasta. Kaipa se muuten sujuu synnytys kipeenäkin, vaikkakin tietty uupuu enemmän, mut eniten huolettaa, että miten sitä näin tukkoisena saa syvään hengitettyä ja etenkin hengiteltyä ilokaasua kitusiinsa.
Purri: Ei tuota puoli-istuvaa kyllä onneksi enää näe paljon suositeltavan. Kai sen suosio perustuu siihen, että suurin osa synnyttäjistä ei oo koskaan muusta kuullutkaan, kun kaikissa leffoissa ja sarjoissa ja raskausohjelmissa ne aina pungertaa vain puoli-istuvassa ja toisekseen se on varmaan kyllä helkkarin kätevä asento kätilöille ja lääkäreille. Tosin joskus kuulee, että jos lapsi on tulossa rytinällä ulos niin puoli-istuva saattaa hidastaa sitä sen verran, että äidin paikat ei vaurioidu niin pahasti. Mutta aika luonnottomalta se kyllä tuntuu puskea vähän niin kuin ylämäkeen. Kai ne nykyään kannustaa onneksi etsimään itselle sopivaa asentoa ja varmaan se on tosi yksilöllistä, että missä asennossa saa parhaan ponnistustuntuman ja mikä parhaalta siinä kohtaa tuntuu. Mua kiinnostais joku enemmän tai vähemmän pysty asento, esim. jakkara. Eihän sitä tiedä tuntuuko se siinä kohtaa hyvältä, mutta se kuulostaa hyvältä, että lantioon tulee sillä lailla ponnistaessa kuulemma 30 % enemmän tilaa kun häntäluulla on tilaa liikkua syrjään eikä välilihaan kohdistu niin suurta painetta kuin puoli-istuvassa. Moni on myös kehunut ponnistustuntumaa, että pystymmässä asennossa on helpompi löytää oikea ponnistussuunta, kun on pikkaisen samassa asennossa kuin kakatessa, niin osaa kohdistaa oikeeseen suuntaan.
HaniMami: Vähän samanlaiset tunnelmat. Jotenkin koko ajan ajattelee, että pitäis sitä ja tätä kun vielä pystyy ja apua, täytyy keretä nyt lepäämään jne., mutta onneksi se elämä ei (kai?) kokonaan lopu siihen nyyttiin. Totta kai ensi tapaamista myös kovasti odottaa! Mut on myös vallannut jännä haikeus, että mahassa ei kohta ole enää ketään. On niin kiva, kun pikkuinen liikkuu siellä ja häntä voi silitellä ja kulkee aina mukana. Mitenköhän sitä enää tottuu pienenevään mahaan, jonka sisässä ei ole ketään! [8|]
Maya_L: Olen aika kade noista mustikoista [8D] Olis ihana ollut vielä mustikkametsään päästä. Hankittiin kasviskuivurikin, että saatais niitä kuivattua, mutta nyt jää toiseen kertaan vissiin sen käyttöönotto. Huomenna miehellä on vapaapäivä, joten voisihan häntä houkutella lähimetsään, jos edes ihan vähän saatais poimittua ja jos sieniä löytyis. Voi kyllä olla, että flunssa on vienyt sen verran näitä vähiä voimia, etten ehkä kuitenkaan jaksa. Mutta saahan sitä haaveilla.
Jänö: Ihanaa, että kaikki on lähtenyt sujumaan noin hyvin. Kuvia olisi kiva nähdä sitten kun ehdit.
Voi jännä miten inhottava tilanne. Voimia ja halauksia! Munkin mielipiteeni tästä on se, että pistät asian narikkaan hetkeksi etkä anna sen stressata enempää (vaikka vaikeaa se onkin) ja keskityt pikku-pirpanaan, joka ansaitsee nyt kaiken huomion. Mulla on erilainen tilanne, mutta itsekin olen välillä epätoivon syövereissä näiden mun ja miehen asumis- ja ajanpuute ym. systeemeiden kanssa, jotka tuntuu vievän hirveesti voimia olennaiselta ja aiheuttaa säännöllisiä riitoja. Oon päättänyt keskittyä vain vauvaan nyt kun synnytys on lähellä ja siirtää muut huolenaiheet syrjään, jotta pystyisin keskittymään tähän ainutkertaiseen asiaan täysillä. Parisuhde hoidetaan sitten ajallaan ja nyt saa kaiken huomion voimien keruu, lähestyvä synnytys ja vauva, kun niitä ei oikein voi lykätä. Toivottavasti sun miehesi järkiintyisi ja kasvaisi aikuiseksi, todella epäreilua sekä sua että hänen omaa lastaan kohtaa tuollainen käytös.
Mamma_76 ja muut flunssan uhrit yhdessä ja erikseen: Sniif sniif täältäkin. Tsemppaillaan! Joku mulle väitti, että monesti just ennen synnytystä immuniteetti laskee ja tulee flunssa herkemmin. Kaipa ne hetket joka tapauksessa suht lähellä jo on meillä kaikilla. Voi kun ehdittäis silti hieman toipua ennen tositoimia.
H1987: Voimahalaukset täältä, todella surullinen tilanne. Olisipa mennyt asiat toisin ja mummo olisi ehtinyt tavata lapsen. Se tuntuu olevan tosi tavallista, että suvusta joku lähtee kun uusi lapsi on syntymässä. Tunnen todella monia, joilla on ollut näin. Vanha kansa sanoo, että ”vanha antaa tilaa uudelle”. Todella pahalta tuntuu puolestasi, kun mummo kuitenkin on ollut ainoa läheisesi. Kyyneleet tulivat silmiini kun tilanteestasi luin [:(] Voisitko ajatella, että kirjoittaisit ylös tuntojasi ja ehkä muistojasikin? Sellaisia asioita joita haluaisit lapsesi tietävän ja kuulevan mummostasi. Jos et nyt ehdi niin vaikka vähän myöhemmin. Ja kenties ehkä antaisit nuo kirjoitukset lapsellesi sitten kun hän on aikuinen. Sinä jäät nyt kantamaan mummosi muistoa ja elämää itsessäsi ja siirrät sen eteenpäin pienokaisellesi. Mummosi jää elämään myös hänessä.
