Elokuuu!!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja jassukka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
J

jassukka

Vauhtiin päässyt keskustelija
Lokakuunmammat 2014
KÄÄK kuinka nopeaa aika mennöö. Enää niin vähän matkaa lokakuuhun! Meillä kaikki hyvällä mallilla vauvaa varten, mutta silti vähän hirvittää tuleva koitos.

Mites muut, joko alkaa olla kaik valmiina vai onko viimetippalaisia? Entä onko teille, varsinkin ensisynnyttäjille, tullut jo hienoinen jännitys päälle? :)
 
Tavarat alkaa olla valmiina, mutta aikalailla pitkin ja poikin vielä. Eli todella paljon järjestelyhommaa vielä edessä päin! Jännitys ei vielä vaivaa. Tällä hetkellä tuntuu ihan hirmu pitkältä ajalta tuonne lokakuun puoliväliin odottaminen!
 
Sunnuntaina jos sais viimestää kaikki muuttokamat uutee kotiin niin vois alkaa hommaamaan pinnasänkyä ja laittelee pojun vaatteet järjestykseen ja ostamaan loputkin tarvittavat tavarat :) asunto mikä vuokrattiin oliki pahemmassa kunnossa mitä eka katselukerralla näytti joten jouduttiin maalaamaan koko asunto ja pesemään tapettipinnat :/ joka ikinen ovenpieli on kolhittu palasiksi, lattialistat samoin.. seinät oli ennen maalausta ja pesua mustat.. lattiat pestiin niin lähti kaakaon näköinen ruskea pesuvesi.. tästä pitäis lähemmäs 800e maksaa vuokraa! :// oon kyllä todella pettynyt asunnon kuntoon.. !!

Sent from my GT-I8190 using Vau Foorumi mobile app
 
No huh. kuulostaa siltä, että ootte tehny hirveen homman asunnon siivouksen kanssa. Kuka siinä on vuokranantaja? Noi kaikki kannattaa laittaa sisäänmuutto vikalistaan. Ette kai ainakaan maaleja oo ite maksanu?
 
Meil oli vastaava tilanne, kun muutettiin. Asunto kuin sikolätti ja kaikki virheet paljustu, kun asunto oli tyhjä. Ei ruvettu maalaamaan kyl pintoja, mutta siivoukseen meni 4 päivää muuton lomassa. Tiistaina selviää, muutetaanko toiseen asuntoon. Ja sitä päästään onneksi katsomaan tyhjänä. :)

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Ensimmaista odotellaan ja 31+5 on mittarissa. Olenko valmis? En, mutta tuskin tulen koskaan olemaankaan sen valmiimpi kuin nyt olen. Tai ehka sitten parinkymmenen vuoden paasta olisin valmis. :) Olen pyrkinyt valmistautumaan hankkimalla perustarvikkeet jo valmiiksi, koska inhoan viimehetken paniikkia. Ja olen kylla toooooosi iloinen, ettei naissa helteissa tarvinnut ruveta ravaamaan kaytettyja kamoja etsimassa, kun kaikki oli jo kotona. :)

Elamani on mennyt niin totaalisesti kuperkeikkaa viimeisen kahdeksan vuoden aikana, etta jos en mitaan muuta ole oppinut niin sen, etta tulevaisuutta on turha murehtia tai liikaa suunnitella. Yritan elaa paivan kerrallaan ja ottaa sen sellaisena kuin se tulee. Toivon, etta voin pitaa taman saman asenteen myos synnytyksessa ja ottaa sen niin kuin se tulee ja toimia sen mukaan. Synnytys ei oikeastaan jannita - ainakaan viela. Ennen ajattelin sita kauhutarinoiden takia pienena kuolemana; kukapa sita haluaisi tietoisesti kroppaansa tuhota. Nyt olen tassa kirjoitellut synnytyssuunnitelmaan muutamia toiveita ylos katilon kanssa parin viikon paasta tapahtuvaa keskustelua varten, vaikkei minulle kylla mitaan tiettya ja tarkkaa "nain haluan synnytykseni etenevan"-listaa ole eika sellaista tule. Olen myos keskustellut aitini kanssa ja lukenut synnytysvalmennusmateriaaleja, mista koen olleet apua henkisessa valmistautumisessa. Tai ainakin olen nyt luottavaisempi omiin ja lapseni kykyihin.

Talla hetkella huolehdin eniten miehestani, joka pelkaa sairaaloita ja hanella on matala stressinsietokyky. Olen jopa tainnut joskus suutuispaissani sanoa, etta uskallakin menna ja pyortya, niin se onkin sitten viimeinen asia jonka teet - jos mina joudun ylittamaan itseni, niin saat kylla sinakin! :cool:
 
sain just postissa rintapumpun. viel puuttuu kyllä vähä kaikennäköstä tilpehööriä mut on tässä niinku kaikki tärkeimmät jo hommattu kuten turvakaukalo. sit on niin paljo muutaki rutiininmuutosta arjessa etten edes oo jaksanu ajatella vauvan tarvikkeita muuten ku niitä vaatteita mitä hamstraan kirppareilla ja verkkokaupoista.esikoinen alottaa ens viikolla esikoulun ,mies on reissuhommissa,tyttö menee päiväkerhoon ja ja ja... kohta pitäs alkaa miettiin likan 3v synttäreitäki.nyt on vähä liikaa elämässä nii pelkään et mul jää jotain oikeesti tärkeetä huomaamatta.
 
Täälläkin vauva potkii rakkoa, ultrassa eilen todistettu kuin lähellä se siellä on. Että ei ihme ku kusettaa.

Aamu alkoi, supistuksilla! Nyt sängyssä makoilen ja kuulostelen tyypin menoa. ❤
Tissit on kipeät ja selkä kenkkuaa. Ressi tasot kohosi hieman eilen, mutta näillä mennään.

Kunhan nyt saisin viikoille 35 pitää tän pikkusen kasvamassa...


Sent from my HTC One mini using Vau Foorumi mobile app
 
Libra, meillä on ihan sama juttu. Mies jotenkin ahdistuu sairaaloissa ja pyörtyy verikokeissa. Olen kyllä yrittänyt kannustaa, että ei haittaa jos pyörtyy, mutta yritetään tsempata molemmat. Tiedän, että miestä jännittää ihan hemmetisti koko synnytys, koska ei varmana halua pyörtyä, mutta tietää sen olevan varsin mahdollista.

Toivottavasti toi osastoon tutustuminen auttais.
 
Meillä on yksityinen vuokranantaja, hän meille maalit maksoi kun sanoin että haluan maalata seinät. Mukava mies hän on joten uskallan kyllä pyytää vuokra alennusta, ja minulla on siihen ihan pätevät syytkin vielä! Olen asunut elämäni aikana monessa eri asunnossa mutta mikään niistä ei ole ollut noin huono hinta/laatusuhteeltaan! :o

Meillä kans mies inhoaa sairaaloita ylikaiken, verikokeet tekee tiukkaa ettei pyörry :D saapa nähdä miten meillä selvitään synnytyshommista :D

Sent from my GT-I8190 using Vau Foorumi mobile app
 
Triina ja tipitii, kohtalontoverit! Minakin ilmoitin meidat tutustumiskaynnille sairaalan synnytysosastolle. Eilen kun kavimme vain otattamassa varmuuden vuoksi sydanfilmia, mies oli jo mennessa niin hermostunut, ettei melkein loytanyt ulos parkkihallista. Se on varmaan oikeasti ihan kamala tunne ja vaikka kuinka tietaa, etta kayttaytyy oudosti, aivoilleen ei vain voi mitaan. Samahan se on minulla, etta vakijoukoissa koen paniikkia, jos en paase liikkumaan kunnolla - halusin tai en. Hienoa on kuitenkin, etta han tuli mukaani, vaikka ahdisti ja jalkeen pain han oli itsekin huojentunut.

Toivoisin vain, etta karsivallisyys olisi yksi hyveistani ja etta olisin viisaampi, empaattisempi ja kaikella tapaa ihanampi myos tassa asiassa, koska suorana pohjalaisena ajatukseni tuppaavat menna rataa "keraa ittes". :) Ehka myos se synnytysvalmennus ja synnytyksesta keskusteleminen auttavat. Ja onhan tassa aikaa viela valmistautua.
 
Lohdutukseksi niille, jotka eivät ole tehneet mitään valmisteluja - en ole minäkään. Noh äitiyspakkaus on jo olemassa ja vaunut käyn hakemassa huomenna, lisäksi osan tavaroista säilön tällä hetkellä miehen vanhemmilla. Jotenkin olen kuitenkin luottavainen tulevan suhteen, tässä hissukseen valmistelen. Asiaan vaikuttaa tietty se, että ei mulla/meillä ole varsinaisesti edes asuntoa vielä. Näin täällä helsingissä odottavia äitejä kohdellaan - yrittänyt tässä hopuutella erinäisiä tahoja asunnon suhteen, mutta hiljaista on. Saa nähdä pääseekö ennen lokakuuta edes muuttamaan. Onneksi kolme viikkoa töitä ja sitten täyspäiväisesti piinaamaan virastotätejä.

Synnytysvalmennuksessa meen varmaan vain siihen viimeiseen, synnytyksen kannalta "tärkeimpään" sessioon. En hirveästi ole kiinnostunut tutustumaan tämän seudun mammoihin. Mainittakoon, että asun hgin "spurguimmalla" alueella.

Jalat huutaa hoosiannaa, eli koivet kattoon ja hömppää pyörimään.
 
Viikkoja on täällä päälle 28 ja ensimäine lapsi tulossa. Aikalailla kaikki tavarat sun muut ollaa hommattu tai tutuilta on tulossa. Mulla on aivan siitä asti ku sain tietää olevani raskaana ollu vähä pelkoa siitä synnytyksestä. Välillä se menee ohi ja toisinaan se tulee taas aivan paniikkina päälle ku miettii että se lähenee. Vähä on auttanu että siitä on koittanu lukea ja puhua neuvolatädin kans. Aluksi olin niin kauhuissani koko synnytyksestä että en suostunu puhumaankaan siitä. :D Pelkään neuloja yli kaiken. Eniten varmaan pelkään koko hommassa kipua... Jospa tämä tästä. Sairaaloitaki vihaan yli kaiken. :D
 
Yritän kuitenki miettiä että se kipu ja tuska on kaikki sen arvosta. :)
 
mulla tuli iltiksen sivuja lukiessa mieleen et olikos jonkun mies afrikassa/afrikkalainen? mulla nous hirviä huoli tuosta ebolasta :( onhan hän säästynyt taudilta? entä onko jotain varo toimenpiteitä että ei joutuis kontaktiin ebolan kanssa?
 
Ai niin ku siel on sitä ny ollu paljon liikkeel. Toivotaan, että on säästynyt siltä...

Synnytys on ajoittain ollu mielessä. Ekasta synnytyksestä ei jääny mitään traumoja, mut oon alkanu pelkäämään, et jaksanko ponnistaa tän ulos kun lantionpohjalihakset on nyt edellisen synnytyksen jäljiltä edelleenkin huonossa kunnossa. Et jos tääkin on yht iso ku esikoinen ja synnytys on niin pitkä ku edellinen ni en oo ollenkaan varma omasta jaksamisestani..
 
maminka: Minäkin luin juuri siitä
Ebolasta juttua ja sitä kauhistelin. :(
Jollain taisi tosiaan olla afrikkalainen mies täällä. On se kumma, ettei moiseen tautiin ole lääkettä vielä keksitty. :(

heinukka: Mulla kans synnytys aina välillä mielessä. En nyt sano, että olisin traumatisoitunut siitä 1. synnytyksestäni, mutta ei se kyllä hyvinkään mennyt. Olen todella pettynyt siihen kokemukseen. Toivoisin tällä kertaa parempaa synnytys kokemusta. Kyllä tämä toinen kerta siksi enemmän jännittää, kuin mitä se ensimmäinen.. Enkä tarkoita paremmalla kokemuksella mitään täysin kivutonta nopeata synnytystä, vaan ihan vaan onnistunutta alatiesynnytystä. ;)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kieltämättä kun lääkäri puhui, että jos vauva ei kasva käyrillä, voidaan joutuaa käynnistämään jopa ennen 36 viikkoja... Siinä vaiheessa alkaa tulla paniikki. Ei me olla vielä valmiita! Fu. Mutta en hypi vielä asioiden edelle, vajaa kaksi viikkoa ja kontrolliin, onko sintti kasvanut kuinka... <3
 
Johannainen: Tsempit! Toivotaan, että pikkuisenne ottaa kasvuspurttia masussa, ettei tarvitse alkaa ennen la:a käynnistämään. :)

Omaa: Aika kuluu jotenkin nopeammin tässä 2. raskaudessa kuin ensimmäisessä. Tiedän kyllä, että kun se äitiysloma alkaa ja odotuksen viimeiset hetket ovat käsillä, niin aika pysähtyy. :D Odotan syksyä jo kyllä kovasti. Olen itse syyskuussa syntynyt ja olen pitänyt syksystä aina.
Nyt on tietysti vielä extra-ihanaa odotettavaa syksylle. ;) ♡

Jaksuja, tsemppejä ja haleja kaikille lokamammoille! :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Elokuu jo, apua! Vastahan oli maaliskuu ja nt-ultra.. Tai toukokuu ja ru..

Synnytys alkaa pikkuhiljaa viedä ajatuksia, toistaiseksi ei mitään pelkoja kuitenkaan. Lähinnä mietin, koska ja miten alkaa tai joudutaanko käynnistämään. Mistä tiedän, koska pitää lähteä sairaalaan..? Varsinkin, kun en halua mennä "liian aikaisin". Osaanko ylipäätään synnyttää..?


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top