Elokuun porinat ja jorinat :)
- Ketjun aloittaja Yona
- Aloituspäivämäärä
Sininentuuli
Jostain jotain jo tietävä
Miellä ei vielä oo ryhdytty kiksimään ja sanotaanko ettei oo kovasti tehnyt kyllä mielikään.
Oon vaan niin turkasen väsynyt, että tuntuu et se olis aivan liian suurta energian tuhlausta
Kait sitä pitäis piku hiljaa alkaa asiaan asennoitua kun ajasta alkaa olla aiiiikas pitkä aika kun loppuraskaudesta oli paikat niin kipeänä että pelkkä seksin ajattelu sai huutamaan hoosiannaa.
Poitsu sais alkaa löytää itelleen jotain rytmiä kun tuntuu että joka toinen yö menee valvoessa ja joka toinen hieman enemmän nukkuessa, tai rytmihän tuokin on, mutta...
Myö oltiin viikonloppuna reissussa ja ihmettelin sen jälkeen että miten hiivatissa rintalastan kohdalta rinnat voi olla niin järkyttävän kipeät?!?.. tajusin sitten turvavyön painaneen rintoja niin lujaa, tästä seurasi se että alkoi kehittyä tiehyttukoksia tisseihin, hieroin ja haudoin ja väänsin ja käänsin tissejä ettei tulehdusta pukkais, pinetä lämpöä ( hieman yli 37 piteli, pistin väsymyksen piikkiin ).. nooh luulin asian hoituneen kun helpotti.. eilen sitten alkoi kehittyä punaista läiskää rintaan ja illalla nousi sitten kuume 39 paikkeille, ei muuta ku suihkuun ja hautoo ja hieroo ja vääntää ja ääntää ja pumppaa ja pumppaa ja pumppaa ja pumppaa. ibuprofeiinia naamariin ja kaalit rinnoille. Itku jo pääs että ei helvetti taasko tää alkaa. Viime antibiootti kuuri loppui n. 1 vko sitte.
Yöksi lämpö sitten laski ja jossain vaiheessa taas heräsin siihen että olin hionnut kaikki lakanat kirjaimellisesti litimäriksi!! Viime tissitulehduksessa piti hiota 3 yötä.. tänään ei oo sitten lämpöä ollut eli mä niiiiiiiiiin toivon että tää oli tässä ja mitään tulehdusta ei tuu.
Oon vaan niin turkasen väsynyt, että tuntuu et se olis aivan liian suurta energian tuhlausta
Kait sitä pitäis piku hiljaa alkaa asiaan asennoitua kun ajasta alkaa olla aiiiikas pitkä aika kun loppuraskaudesta oli paikat niin kipeänä että pelkkä seksin ajattelu sai huutamaan hoosiannaa.
Poitsu sais alkaa löytää itelleen jotain rytmiä kun tuntuu että joka toinen yö menee valvoessa ja joka toinen hieman enemmän nukkuessa, tai rytmihän tuokin on, mutta...
Myö oltiin viikonloppuna reissussa ja ihmettelin sen jälkeen että miten hiivatissa rintalastan kohdalta rinnat voi olla niin järkyttävän kipeät?!?.. tajusin sitten turvavyön painaneen rintoja niin lujaa, tästä seurasi se että alkoi kehittyä tiehyttukoksia tisseihin, hieroin ja haudoin ja väänsin ja käänsin tissejä ettei tulehdusta pukkais, pinetä lämpöä ( hieman yli 37 piteli, pistin väsymyksen piikkiin ).. nooh luulin asian hoituneen kun helpotti.. eilen sitten alkoi kehittyä punaista läiskää rintaan ja illalla nousi sitten kuume 39 paikkeille, ei muuta ku suihkuun ja hautoo ja hieroo ja vääntää ja ääntää ja pumppaa ja pumppaa ja pumppaa ja pumppaa. ibuprofeiinia naamariin ja kaalit rinnoille. Itku jo pääs että ei helvetti taasko tää alkaa. Viime antibiootti kuuri loppui n. 1 vko sitte.
Yöksi lämpö sitten laski ja jossain vaiheessa taas heräsin siihen että olin hionnut kaikki lakanat kirjaimellisesti litimäriksi!! Viime tissitulehduksessa piti hiota 3 yötä.. tänään ei oo sitten lämpöä ollut eli mä niiiiiiiiiin toivon että tää oli tässä ja mitään tulehdusta ei tuu.
miiima
Vauhtiin päässyt keskustelija
täällä olis halut tullu takas mutta kivut ei vaan anna periks ees harkita peti puuhia.. synnytyksestä lauantaina kuukaus ja oon vielki aivan sairaan kipee.. joku tikki (kai) ei oo sulanu ja se kiristää ihan hulluna.. kuulin et kävely auttas verenkiertoo ja paranemista mut ei mulla ainakaan.. Jos kävelen yli puol tuntii niin alapäätä juilii ja sattuu aivan tajuttomasti! oonkin alkanu epäillä et en parane varmaan ikinä.. oon yrittäny tapella lääkäriaikaa mut eih.. maanantaina on neuvola ja en kyl lähe sielt ennenku saan lääkärille ajan!
Muuten täällä menny suht kivasti.. mimmi tykkää rähistä aika paljon mut useimmiten siihen auttaa tissi. ja ei, en meinaa ruoka, vaan ihan vaa tissi :D sitä kun saa vaan pitää suussa ni sit on asiat hyvin. paitsi äidillä kenen tarttis kerkii päiväs tehä muutaki ku hengaa vauva sylissä..
sininentuuli: toivottavasti ei oo taas tulossa tulehdusta.. :(
Muuten täällä menny suht kivasti.. mimmi tykkää rähistä aika paljon mut useimmiten siihen auttaa tissi. ja ei, en meinaa ruoka, vaan ihan vaa tissi :D sitä kun saa vaan pitää suussa ni sit on asiat hyvin. paitsi äidillä kenen tarttis kerkii päiväs tehä muutaki ku hengaa vauva sylissä..
sininentuuli: toivottavasti ei oo taas tulossa tulehdusta.. :(
Sininentuuli
Jostain jotain jo tietävä
miima:
muistan ite kun esikoisen synnytyksessä joutuivat leikkaan episiotomian et kuin kipeä se oli. en pystyny liikkumaan kunnolla varmaan 2kk. ja osa tikeistä suli todella hitaasti. pyrin vaan hautomaan alapäätä / tikkien aluetta kylmällä, kasteltu ja pakastettu terveysside toimii siihen tosi hyvin, laittaa vaan vaik ohuen astiapyyhkeen tms ympärille ettei ns. palelluta paikkoi.
Ja mahdollisimman ns. ilmakylpyi eli ketarat vaan oikoseks ja koivet levälleen..Jossain vaihees kävin lekuril ku epäilin haavan tulehtuneen, mut mitään apua en saanu koska ei ollu muita tulehduksen oireita ja haava sinällään siisti.
Toivottavasti pian helpottaa!!
muistan ite kun esikoisen synnytyksessä joutuivat leikkaan episiotomian et kuin kipeä se oli. en pystyny liikkumaan kunnolla varmaan 2kk. ja osa tikeistä suli todella hitaasti. pyrin vaan hautomaan alapäätä / tikkien aluetta kylmällä, kasteltu ja pakastettu terveysside toimii siihen tosi hyvin, laittaa vaan vaik ohuen astiapyyhkeen tms ympärille ettei ns. palelluta paikkoi.
Ja mahdollisimman ns. ilmakylpyi eli ketarat vaan oikoseks ja koivet levälleen..Jossain vaihees kävin lekuril ku epäilin haavan tulehtuneen, mut mitään apua en saanu koska ei ollu muita tulehduksen oireita ja haava sinällään siisti.
Toivottavasti pian helpottaa!!
hiekkalinna
Oman äänensä löytänyt
Täällä ollaan päästy elokuun kunniaksi nimestä yksimielisyyteen, jee! Kummit ja isovanhemmat saavat tietää nimen etukäteen...muut odottakoon :)
Suunniteltiin ristiäispäiväksi 10.9. Vielä pitääpi varmistella, että kirkko on käytettävissä silloin ja että saadaanko myös kahvittelut järjestettyä kirkon tiloissa. (Meille eivät kaikki vieraat mukavasti mahdu, vaikkei älyttömästi ihmisiä kutsutakaan.) Nyt pitäisi sitten ryhtyä suunnittelemaan kutsuja. Olisi kiva askarrella ne itse, mutta onko pikkuisen vanhemmilla sellaiseen aikaa & energiaa..hmm..?
Tulipahan muuten sellaista mieleen, että onkohan muille ilmaantunut äitiyden myötä painajaisia? Mä en itse yleensä näe pahoja unia, mutta vauvan synnyttyä olen nähnyt ainakin kolme sellaista, jotka ovat aivan kirkkaina mielessä vielä heräämisen jälkeen. Ja yhdestä olen oikein hätkähtänyt säikähtäen hereille. Viime yönä esimerkiksi näin unta siitä, että vauva ajelehti valtavassa aallokossa merellä ja yritin epätoivoisena uida pelastamaan ja oli kauhea katsoa kun aallot nielaisivat pienoikaisen alleen. Lopulta sain tytön käsivarsilleni, mutta uiminen pelkkien jalkojen varassa oli vaikeaa ja aloin itsekin vajota pinnan alle. Mitähän se meikäläisen alitajunta oikein yrittää mulle viestittää..huh huh. Mieskin ihmettelee, että mistähän nämä painajaiset oikein kumpuavat. Kaipa se on jotain pelkoa siitä, ettei pärjää? Saisivat kyllä loppua. Tarpeeksi haasteita tuon unen määrän kanssa, ei jaksaisi laadustakin tinkiä :P
Suunniteltiin ristiäispäiväksi 10.9. Vielä pitääpi varmistella, että kirkko on käytettävissä silloin ja että saadaanko myös kahvittelut järjestettyä kirkon tiloissa. (Meille eivät kaikki vieraat mukavasti mahdu, vaikkei älyttömästi ihmisiä kutsutakaan.) Nyt pitäisi sitten ryhtyä suunnittelemaan kutsuja. Olisi kiva askarrella ne itse, mutta onko pikkuisen vanhemmilla sellaiseen aikaa & energiaa..hmm..?
Tulipahan muuten sellaista mieleen, että onkohan muille ilmaantunut äitiyden myötä painajaisia? Mä en itse yleensä näe pahoja unia, mutta vauvan synnyttyä olen nähnyt ainakin kolme sellaista, jotka ovat aivan kirkkaina mielessä vielä heräämisen jälkeen. Ja yhdestä olen oikein hätkähtänyt säikähtäen hereille. Viime yönä esimerkiksi näin unta siitä, että vauva ajelehti valtavassa aallokossa merellä ja yritin epätoivoisena uida pelastamaan ja oli kauhea katsoa kun aallot nielaisivat pienoikaisen alleen. Lopulta sain tytön käsivarsilleni, mutta uiminen pelkkien jalkojen varassa oli vaikeaa ja aloin itsekin vajota pinnan alle. Mitähän se meikäläisen alitajunta oikein yrittää mulle viestittää..huh huh. Mieskin ihmettelee, että mistähän nämä painajaiset oikein kumpuavat. Kaipa se on jotain pelkoa siitä, ettei pärjää? Saisivat kyllä loppua. Tarpeeksi haasteita tuon unen määrän kanssa, ei jaksaisi laadustakin tinkiä :P
Wuhuu bäk in dö pisnis!!!
Vauvauduttu siis lopultakin on, HUH!! Ja kotiuduttu. :) Tiistaina syntyi poitsu ja silloin maanantainahan sitä tosiaan ruvettiin käynnisteleen. Stooria koitan jossain vaiheessa väsää tuonne kun tässä rauhoitutaan, toivutaan jne jne.Omat mutkat siinäkin rytinässä oli sitten...onneksi poitsu ihan kunnossa kuitenkin, vaikka järjestikin huolta heti kun sydänäänet seilasi lähes koko synnytyksen semmosta vuoristorataa että lääkärit ja kätilöt ramppas huoneessa jatkuvasti.
4 yötä tuli valvottuakin ja olo oli sen mukainen...päässä suhisi, sydän jyski kurkussa, pyörrytti...onneksi, onneksi nyt parina yönä saanut nukuttuakin jo, pätkissä tosin mutta se ei haittaa.
Hiekkalinna, mullakin kerinnyt jo olemaan yksi painajainen tässä vaikka alle viikko vasta synnytyksestä: mulla tosin vauva ei merellä ajelehtinut vaan jossain ihme tulimyrskyssä...pelko oli melkoinen. :( Lienee ihan normaalia, koko elämä mullistunut ja huoli ja hätä pienen ihmisen elosta ja hyvinvoinnista varmasti hyppii vähintäänkin jossain alitajunnassa. Eiköhän arki tasaa näitäkin sitten. :)
Vauvauduttu siis lopultakin on, HUH!! Ja kotiuduttu. :) Tiistaina syntyi poitsu ja silloin maanantainahan sitä tosiaan ruvettiin käynnisteleen. Stooria koitan jossain vaiheessa väsää tuonne kun tässä rauhoitutaan, toivutaan jne jne.Omat mutkat siinäkin rytinässä oli sitten...onneksi poitsu ihan kunnossa kuitenkin, vaikka järjestikin huolta heti kun sydänäänet seilasi lähes koko synnytyksen semmosta vuoristorataa että lääkärit ja kätilöt ramppas huoneessa jatkuvasti.
4 yötä tuli valvottuakin ja olo oli sen mukainen...päässä suhisi, sydän jyski kurkussa, pyörrytti...onneksi, onneksi nyt parina yönä saanut nukuttuakin jo, pätkissä tosin mutta se ei haittaa.
Hiekkalinna, mullakin kerinnyt jo olemaan yksi painajainen tässä vaikka alle viikko vasta synnytyksestä: mulla tosin vauva ei merellä ajelehtinut vaan jossain ihme tulimyrskyssä...pelko oli melkoinen. :( Lienee ihan normaalia, koko elämä mullistunut ja huoli ja hätä pienen ihmisen elosta ja hyvinvoinnista varmasti hyppii vähintäänkin jossain alitajunnassa. Eiköhän arki tasaa näitäkin sitten. :)
Mulla on kans ollut melkoisia painajaisia välillä ja sitten musta on tullut kauhee pelkuri. Yöllä kun pitää herätä imettään niin mua pelottaa kun on pimeetä yms. Tekis mieli aina herättää mies! :D Heh, mistä lie johtuu tämmöset..
hiekkalinna: mä tein itse ristiäiskutsut ja ei ollut kovin iso homma vaikka aluksi tuntukin että saankohan tehtyä niitä ku en ole mikään pikkunäperryksen ystävä. Ostin tiimarista valmiita korttipohjia (sinisiä valmiiksi leikattuja kartonkeja) ja sitten sormiväriä. Valkoiselle paperille sinisellä sormivärillä pojan jalankuvia (poika nukkui tällöin ja antoi aika helposti ottaa jalasta kuvia) ja sitten leikkasin valkoisen paperin kuviosaksilla ja liimasin tähän korttipohjalle. Ostin hopeita "kutsu" tarroja jotka liimasin kortin yläosaan ja jalan alapuolelle laitoin hopean kimaltelevan perhostarran. Toiselle puolelle tuli teksti jonka kirjoitin koneella ja tulostin
"Ei ole kooltansa suuri tuo pikkuinen
mut aikaan sai muutoksen melkoisen.
Toi elämään mukanaan valoisan lisän.
Teki toisesta äidin, toisesta isän.
Tervetuloa poikamme kastejuhlaan
paikkaan se ja se
lauantaina 3.9.2011 klo 14.00.
Kasteen jälkeen kahvitarjoilu
paikassa se ja se
-Katja ja Petri- "
Kortit oli periaatteessa leikkaa ja liimaa hommaa sen jälkeen kun oli saanu vauvan jalankuvat painettua ja tekstit kirjoitettua ja tulostettua :) Voisin laittaa jossain vaiheessa kutsusta kuvan :)
hiekkalinna: mä tein itse ristiäiskutsut ja ei ollut kovin iso homma vaikka aluksi tuntukin että saankohan tehtyä niitä ku en ole mikään pikkunäperryksen ystävä. Ostin tiimarista valmiita korttipohjia (sinisiä valmiiksi leikattuja kartonkeja) ja sitten sormiväriä. Valkoiselle paperille sinisellä sormivärillä pojan jalankuvia (poika nukkui tällöin ja antoi aika helposti ottaa jalasta kuvia) ja sitten leikkasin valkoisen paperin kuviosaksilla ja liimasin tähän korttipohjalle. Ostin hopeita "kutsu" tarroja jotka liimasin kortin yläosaan ja jalan alapuolelle laitoin hopean kimaltelevan perhostarran. Toiselle puolelle tuli teksti jonka kirjoitin koneella ja tulostin
"Ei ole kooltansa suuri tuo pikkuinen
mut aikaan sai muutoksen melkoisen.
Toi elämään mukanaan valoisan lisän.
Teki toisesta äidin, toisesta isän.
Tervetuloa poikamme kastejuhlaan
paikkaan se ja se
lauantaina 3.9.2011 klo 14.00.
Kasteen jälkeen kahvitarjoilu
paikassa se ja se
-Katja ja Petri- "
Kortit oli periaatteessa leikkaa ja liimaa hommaa sen jälkeen kun oli saanu vauvan jalankuvat painettua ja tekstit kirjoitettua ja tulostettua :) Voisin laittaa jossain vaiheessa kutsusta kuvan :)
Heipparallaa pitkästä aikaa!
En oo jaksanu kirjotella aikoihin ja päätin nyt ryhdistäytyä!
Meijän vauva voi oikein hyvin, kasvaa kovaa vauhtia, oikeastaan herra on kunnon pullukka!
Pituutta löytyy tänään 7viikon ikäisenä 61cm ja painoa 7kg680g :D Aika huimasti. Puolivuotiaan kokoinen painonsa puolesta kohta :D
Herra on muutenkin itse tyytyväisyys, nukkuu ja syö (200ml noin 3h välein), erittäin helppo vauva, ihme ja kumma hänellä on myös aika säännöllinen oma rytminsä ja päivä uni aika on onneksi juurikin samaan aikaan kun isosiskolla ;) Nyt parin päivän ajan tulee jo vähän höpötystä ja hymyynkin jo vastataan. Yöllä herra syö kerran, joka sopii mulle oikein hyvin, saa nukuttua kunnolla! Nyt kolmen viikon päästä meillä on neuvola syömisten takia, kun siis jätkähän on ISO, ja maitoa menee todella paljon, ja niin isoja määriä kerralla (iltaa vasten saattaa vetästä puolikin litraa maitoa, siksi varmaan nukkuu niin hyvin yöt) että mietitään sitten jatko syömisiä.
Mulle on jääny hirveet traumat synnytyksestä, en oikeastaan pysty ees ajattelemaan kokoasiaa, ja jos puhun siitä niin rupean itkemään, ja jotenkin välillä tuntuu etten oo edes synnyttänyt, ja se sitten vaikuttaa kaikkeen muuhun, jotenkin suljen kokoasian pois päästäni. En oikeastaan tiedä miksi? Ehkä aikaa on kulunut vielä liian vähän..
Mulla esikoisen synnytyshän oli tosi helppo, voin kertoa että täällä ei enään synnytetä ikinä.
Ainoastaan huolta herättää tällä hetkellä se että jätkän aukileet on mennyt kiinni jo. Eli siis sekä edestä että takaa.. Niiden ohelta varmasti tulee jatkotutkimuksia, ja sitten herra sai lähetteen fysioterapiaan, vissiin ison kokonsa takia, ja siitä että kun hän on itse tyytyväisyys niin yritystä liikkumiseen ei kaiketi välttämättä tule.. tai jtn.. Neukkulassa pää jäi jälkeen vielä ainakin (en tiiä onko normaalia) ja hän ei ois suostunut seisoskelemaan vaan oli aika lötkönä.. Mutta meille siis kuuluu oikein hyvää! Niinkuin monelle muullekkin täällä :) Mitäs muuten puette teijän vauvoille päälle kun on jo näin viileääkin? Meillä on ollut jo muutaman kerran välipuku päällä (äitiyspakkauksen väli puku ei edes mahdu päälle, ostettiin siis uusi), kun pelkään että herralle tulee kylmä.
Näin myös hirveitä painajaisia kun vauva syntyi, ja vieläkin nään välillä, ja pelkään pimeetä yöllä, niin kuin täällä joku muukin kirjoitti. On tää synnytyksen jälkein olotila aika hassu :) Mut onneksi meijän pienet on täällä meijän lähellä <3 Rakkaat mussukat..
En oo jaksanu kirjotella aikoihin ja päätin nyt ryhdistäytyä!
Meijän vauva voi oikein hyvin, kasvaa kovaa vauhtia, oikeastaan herra on kunnon pullukka!
Pituutta löytyy tänään 7viikon ikäisenä 61cm ja painoa 7kg680g :D Aika huimasti. Puolivuotiaan kokoinen painonsa puolesta kohta :D
Herra on muutenkin itse tyytyväisyys, nukkuu ja syö (200ml noin 3h välein), erittäin helppo vauva, ihme ja kumma hänellä on myös aika säännöllinen oma rytminsä ja päivä uni aika on onneksi juurikin samaan aikaan kun isosiskolla ;) Nyt parin päivän ajan tulee jo vähän höpötystä ja hymyynkin jo vastataan. Yöllä herra syö kerran, joka sopii mulle oikein hyvin, saa nukuttua kunnolla! Nyt kolmen viikon päästä meillä on neuvola syömisten takia, kun siis jätkähän on ISO, ja maitoa menee todella paljon, ja niin isoja määriä kerralla (iltaa vasten saattaa vetästä puolikin litraa maitoa, siksi varmaan nukkuu niin hyvin yöt) että mietitään sitten jatko syömisiä.
Mulle on jääny hirveet traumat synnytyksestä, en oikeastaan pysty ees ajattelemaan kokoasiaa, ja jos puhun siitä niin rupean itkemään, ja jotenkin välillä tuntuu etten oo edes synnyttänyt, ja se sitten vaikuttaa kaikkeen muuhun, jotenkin suljen kokoasian pois päästäni. En oikeastaan tiedä miksi? Ehkä aikaa on kulunut vielä liian vähän..
Mulla esikoisen synnytyshän oli tosi helppo, voin kertoa että täällä ei enään synnytetä ikinä.
Ainoastaan huolta herättää tällä hetkellä se että jätkän aukileet on mennyt kiinni jo. Eli siis sekä edestä että takaa.. Niiden ohelta varmasti tulee jatkotutkimuksia, ja sitten herra sai lähetteen fysioterapiaan, vissiin ison kokonsa takia, ja siitä että kun hän on itse tyytyväisyys niin yritystä liikkumiseen ei kaiketi välttämättä tule.. tai jtn.. Neukkulassa pää jäi jälkeen vielä ainakin (en tiiä onko normaalia) ja hän ei ois suostunut seisoskelemaan vaan oli aika lötkönä.. Mutta meille siis kuuluu oikein hyvää! Niinkuin monelle muullekkin täällä :) Mitäs muuten puette teijän vauvoille päälle kun on jo näin viileääkin? Meillä on ollut jo muutaman kerran välipuku päällä (äitiyspakkauksen väli puku ei edes mahdu päälle, ostettiin siis uusi), kun pelkään että herralle tulee kylmä.
Näin myös hirveitä painajaisia kun vauva syntyi, ja vieläkin nään välillä, ja pelkään pimeetä yöllä, niin kuin täällä joku muukin kirjoitti. On tää synnytyksen jälkein olotila aika hassu :) Mut onneksi meijän pienet on täällä meijän lähellä <3 Rakkaat mussukat..
aurorariel
Jostain jotain jo tietävä
Hassua, mullakin on muutaman kerran pelottannu yöllä pimeässä enkä edes tiedä mikä :) Onneksi meidän pikkuneiti herää vain kerran syömään yöllä ja nukkuu kaksi noin neljän tunnin pätkää. Arki alkaa muutenkin sujumaan pikkuhiljaa. Olis tosin ihan kiva jos päiväuniinkin tulisi vähän rytmiä niin voisi hyvillä mielin lähteä vaikka kaupungille :) Tosin luulen että d-vitamiinistä johtuvat mahakivut pitävät pikkuisen hereillä päivällä, on nimittäin niin levoton... :-( Tällä hetkellä kokeilussa on Jekovit ja Gefilus- tippoja on jo kokeiltu. Tänään en sitten antanut tippoja ollenkaan ja neiti oli kuin aurinko ja nukkukin enemmän kuin parinkymmenen minuutin pätkissä... Minkälaisia kokemuksia teillä on d-vitamiineista?
Täällä annetaan Devisol Drops nimisiä tippoja. Apteekissa suosittelivat ottamaan ennemmin näitä kuin Jekovittiä. Ovat kuulemma luontoperäisempia tai jtn. :D Meillä tipat aiheutti aluksi aika paljon ilmavaivoja. Ostin sitte cuplatonia ja annoin sitä. No nyt piti lopettaa cuplatoni kun tuntu että kakkaa tulee vähän liikaa.(ihan koko ajan) Kokeilen nyt että joko pienen elimistö ois tottunut vitamiiniin eikä tarvis antaa enää cuplatonia. Jos tuntuu että maha alkaa taas vaivaamaan niin annan cuplatonia, mutta en niin paljon kuin aikasemmin. Yhenlaista sähläämistä kaikenmaailman tippojen kanssa :D
Yhenlaista sähläämistä kaikenmaailman tippojen kanssa :DEsteri87 olipas kiva kuulla teidänkin kuulumisia! :) Mukavaa, että teidän pikkuinen on helppo ja rauhallinen vauva - taidan uskaltaa sanoa ääneen, että niin meidänkin on. Ollut ainakin tänne asti. ;) Ihan eri maata kuin esikoinen! Anna itselles aikaa tohon synnytysasiaan liittyen, varmasti pikkuhiljaa helpottaa, mutta ei vielä tarvitsekaan. Kyllä kuulosti niin kovalta koettelemukselta, että henkinen toipuminen vie varmasti aikaa. <3
Mä en oo vielä d-vitamiineja alotellu, saas nähdä alotanko ehkä about neljän viikon iässä tai siinä kuukauden kieppeillä. Vai odottasko sitä vieläkin pidempään... D-tippoja meillä on pojalla käytössä, niitä saa sitten vauvakin kun sen aika koittaa.
Mä en oo vielä d-vitamiineja alotellu, saas nähdä alotanko ehkä about neljän viikon iässä tai siinä kuukauden kieppeillä. Vai odottasko sitä vieläkin pidempään... D-tippoja meillä on pojalla käytössä, niitä saa sitten vauvakin kun sen aika koittaa.
Tosiaan, kiva kuulla kuulumisia Esteri, just kun tuossa jokunen aika sitten sua pohdittiin - mahtavaa että asiat mallillaan :)
Näin viikon jälkeen sanoisin, että meilläkin helppo vaavi...jos tää tämmösenä jatkuu. Ekat pari päivää itkua ja väsyä (sekä mun että vauvan) mutta nälkäänsähän se reppana huusi! Nyt oon hulluna koittanut imetellä kun maito lopulta onneksi nousi, ja tiuhensin nyt välejäkin kun ei ollut paino noussut kun eilen neuvolan täti punnas täällä meillä kotona. Huomenna lähen kokeileen vaunuilla kävelyä neuvolaan, katotaan se paino sit samalla ja toivotaan että ois nyt noussut!!
Mäkin vähän tuota pukemista miettinyt, tosin aika lämmintä täällä vielä, mutta siltikin kun ulos lähtee. Loppujen lopuksi mulla on aika vähän noita ihan pieniä vaatteita, 60cm oiskin sitten iso pino odottamassa. Huomenna taidan vaan laittaa potkarit, bodyn, pipon, tumput ja peitellä hyvin peitolla tai vaunupussilla vaunuihin ettei vilu tuu. Onneksi vaan joku 10min kävelymatkaa tuonne neuvolaan.
Näin viikon jälkeen sanoisin, että meilläkin helppo vaavi...jos tää tämmösenä jatkuu. Ekat pari päivää itkua ja väsyä (sekä mun että vauvan) mutta nälkäänsähän se reppana huusi! Nyt oon hulluna koittanut imetellä kun maito lopulta onneksi nousi, ja tiuhensin nyt välejäkin kun ei ollut paino noussut kun eilen neuvolan täti punnas täällä meillä kotona. Huomenna lähen kokeileen vaunuilla kävelyä neuvolaan, katotaan se paino sit samalla ja toivotaan että ois nyt noussut!!
Mäkin vähän tuota pukemista miettinyt, tosin aika lämmintä täällä vielä, mutta siltikin kun ulos lähtee. Loppujen lopuksi mulla on aika vähän noita ihan pieniä vaatteita, 60cm oiskin sitten iso pino odottamassa. Huomenna taidan vaan laittaa potkarit, bodyn, pipon, tumput ja peitellä hyvin peitolla tai vaunupussilla vaunuihin ettei vilu tuu. Onneksi vaan joku 10min kävelymatkaa tuonne neuvolaan.
hiekkalinna
Oman äänensä löytänyt
Kare: Kyllä mäkin taidan ne kutsut itse tehdä, ei toi nyt niin haastavalta kuulosta, etteikö siitä univajeisilla aivoillakin selviä :) Haluaisin myös ottaa meidän tytöstä jalan kuvan, mutta pitäis tosiaan väijyä, että pieni on sikeässä unessa ja sitten vain lempeästi leimailla riittävä määrä kuvia kutsuihin.
Mietin muuten sellaistakin, että voisi olla hauskaa tehdä kutsuihin omakuvapostimerkki postin sivuilla. On ainakin kuvia mistä valita, näin digikameroiden aikaan ;)
D-vitamiinikokemuksista: Meillä on aika kivuttomasti otettu tipat vastaan. Koska neiti elää pääosin korvikkeella, ei anneta sitä täyttä 5 tippaa, vaan 3 riittää. Vatsaansa tyttö ei tunnu valittavan sen enempää, kuin ennenkään tippoja. Eli parkaisee hieman, kun prutkuttelee tai jos kakkaa pitää oikein vääntämällä vääntää. Mutta ei mitään hirmuisia itkuja olla jouduttu kuuntelemaan. Meillä käytetään Devisol Dropseja, kun ne Jekovitit olivat apteekin henkilökunnan mukaan todella pahan makuisia.
Mietin muuten sellaistakin, että voisi olla hauskaa tehdä kutsuihin omakuvapostimerkki postin sivuilla. On ainakin kuvia mistä valita, näin digikameroiden aikaan ;)
D-vitamiinikokemuksista: Meillä on aika kivuttomasti otettu tipat vastaan. Koska neiti elää pääosin korvikkeella, ei anneta sitä täyttä 5 tippaa, vaan 3 riittää. Vatsaansa tyttö ei tunnu valittavan sen enempää, kuin ennenkään tippoja. Eli parkaisee hieman, kun prutkuttelee tai jos kakkaa pitää oikein vääntämällä vääntää. Mutta ei mitään hirmuisia itkuja olla jouduttu kuuntelemaan. Meillä käytetään Devisol Dropseja, kun ne Jekovitit olivat apteekin henkilökunnan mukaan todella pahan makuisia.
hen
Satasella mukana keskusteluissa
Heimoi :)
Esteri kiva kuulla sinusta :) mahtavaa että arki sujuu mallikkaasti :)
meilläkin on tyytyväinen, ajattelinkin jo laitella tytön omaan huoneeseen niin omakin uni saattaisi olla parempaa - tyttö kun syö pullosta niin miksipä ei.
Jenni oli kyllä kiva kun kävit, teretulemast uudestaan, mutta viim torstaina nähdään :)
meidän reissu meni hyvin, piti siis tulla kotiin kun huomenna on 2 kk neuvola, tekis mieli karata takas :D on sukulaiset vaan niiin ihania <3
Esteri kiva kuulla sinusta :) mahtavaa että arki sujuu mallikkaasti :)
meilläkin on tyytyväinen, ajattelinkin jo laitella tytön omaan huoneeseen niin omakin uni saattaisi olla parempaa - tyttö kun syö pullosta niin miksipä ei.
Jenni oli kyllä kiva kun kävit, teretulemast uudestaan, mutta viim torstaina nähdään :)
meidän reissu meni hyvin, piti siis tulla kotiin kun huomenna on 2 kk neuvola, tekis mieli karata takas :D on sukulaiset vaan niiin ihania <3
Moi vaan pitkästä aikaa!
En olekaan täällä aikoihin kirjoitellut. Meille syntyi siis pieni tyttö 28.7. Piti olla yli nelikiloinen "ei mikään pienin vauva" mutta ulos pötkähti tollanen siro ja pitkä 3300g tyttönen. :) Arki on lähtenyt rullaamaan hienosti, kiltti vauva ja nukkuu hyvin. Itkee ainoastaan nälkäänsä mutta sitä sitten itketäänkin! Kovasti syö ja kasvaa, huomenna ikää 3 viikkoa ja painoa tullut melkein kilo syntymäpainosta ja pituutta 4,5 cm. On kyllä ihanaa olla äiti! Mä oon niin yllättynyt siitä etten olekaan täysin paniikissa ja jatkuvasti soittelemassa jonnekin mitä pitäisi tehdä. Kaikki tuntuu menevän omalla painollaan ja jonkun kummallisen vaiston varassa. Sitä niinku tietää mitä tehdä, ihan luonnostaan.
D-vitamiinit jouduttiin jättämään kesken kun tyttö vaan huusi mahaansa. Kokeilen ensi viikolla aloittaa uudestaan 4 viikon iässä ja jos sama reaktio, vaihdetaan merkkiä.
Synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli, oli yllättävän "helppo". Vaikken nyt saanutkaan sitä luomusynnytystä olosuhteiden pakosta, niin silti olen tyytyväinen siihen miten asiat meni ja syntyi terve ihana lapsi. Nyt kuitenkin tiedän, että jos ensi kerralla kaikki menee "normaalisti", selviän vallan hyvin ilman lääketieteellistä kivunlievitystä. Kerron sitten enemmän tuonne synnytystarinoihin, kunhan vain ehdin! Nyt 3 viikon jälkeen olen täysin toipunut synnytyksestä. Ihan kuin ei ois koskaan synnyttänytkään!
Ristiäiset ovat 18.9. Ei tarvinut uutta nimeäkään alkaa miettimään kun tyttö on kyllä ihan nimensä näköinen. :)
En olekaan täällä aikoihin kirjoitellut. Meille syntyi siis pieni tyttö 28.7. Piti olla yli nelikiloinen "ei mikään pienin vauva" mutta ulos pötkähti tollanen siro ja pitkä 3300g tyttönen. :) Arki on lähtenyt rullaamaan hienosti, kiltti vauva ja nukkuu hyvin. Itkee ainoastaan nälkäänsä mutta sitä sitten itketäänkin! Kovasti syö ja kasvaa, huomenna ikää 3 viikkoa ja painoa tullut melkein kilo syntymäpainosta ja pituutta 4,5 cm. On kyllä ihanaa olla äiti! Mä oon niin yllättynyt siitä etten olekaan täysin paniikissa ja jatkuvasti soittelemassa jonnekin mitä pitäisi tehdä. Kaikki tuntuu menevän omalla painollaan ja jonkun kummallisen vaiston varassa. Sitä niinku tietää mitä tehdä, ihan luonnostaan.
D-vitamiinit jouduttiin jättämään kesken kun tyttö vaan huusi mahaansa. Kokeilen ensi viikolla aloittaa uudestaan 4 viikon iässä ja jos sama reaktio, vaihdetaan merkkiä.
Synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli, oli yllättävän "helppo". Vaikken nyt saanutkaan sitä luomusynnytystä olosuhteiden pakosta, niin silti olen tyytyväinen siihen miten asiat meni ja syntyi terve ihana lapsi. Nyt kuitenkin tiedän, että jos ensi kerralla kaikki menee "normaalisti", selviän vallan hyvin ilman lääketieteellistä kivunlievitystä. Kerron sitten enemmän tuonne synnytystarinoihin, kunhan vain ehdin! Nyt 3 viikon jälkeen olen täysin toipunut synnytyksestä. Ihan kuin ei ois koskaan synnyttänytkään!
Ristiäiset ovat 18.9. Ei tarvinut uutta nimeäkään alkaa miettimään kun tyttö on kyllä ihan nimensä näköinen. :)
Ihanaa Saigon että teillä on mennyt hyvin! :)
Minäpä sitten aloitan masistelun.. Meillä sitten hyvin nukuttujen öiden jälkeen valvottiin viime yönä 3-5. Ja se valvominen ei ollut mitään seurustelua vaan huutoa, tuttia piti pitää suussa kun heti alko huuto kun tutti tippu eikä jaksanu ite pittää sitä kuitenkaan ja aaargh mitähän kaikkea.. Tiedän että kaks tuntia on aika lyhyt aika kun joidenkin vauvat valvottavat suunnilleen koko yön. Mutta mulle tämäkin on jo raskasta ja pakko myöntää, mutta mulla vierähti viime yönä pari kyyneltä kun lapsi vaan huutaa etkä osaa auttaa ja oot ihan rättipoikki väsynyt.. Mä oon kärsinyt tosi kovasta pääkivusta lähi päivinä koska mulla on niin jumissa hartiat ja niskat. Tänään pääsin käymään onneksi hierojalla, mutta sielläkin pitää käydä säännöllisesti että se auttaa. Tänään poika on taas nukkunut melkein koko päivän. Päivän aikana ollut ehkä enintään 3h hereillä, joten voin kuvitella mikä yö tiedossa. Tällä hetkellä onneksi on hereillä joten jospa nukkuis nyt edes aamuyöhön asti. Miehelläni on vielä huominen aamuvuoroa joten tämän yön joudun vielä valvomaan lapsen kanssa yksin, mutta ensviikolla miehellä on iltavuoroa, jolloin hänkin voi valvoa yöllä kun ei ole aamulla aikainen herätys. Toivon että tää ois ohimenevää tää yöhuutaminen.. Eihän siinä mitään jos se vaan öllöttäs yöllä hereillä, mutta ku huutaa ku mikäki. :( Poika täyttää perjantaina kuukauden ja neuvolan täti sanoi että tämän ikäisenä vauvat ovat itkuisimpia.. Tsemppaan itteä nyt sillä että tää ei tästä voi ennää pahentua. Vaikka kyllähän tämä voi, en vain ajattele sitä nyt. Anteeksi tää masistelu, mutta välillä näitäkin päiviä.. Hyvää yötä mammat !
Minäpä sitten aloitan masistelun.. Meillä sitten hyvin nukuttujen öiden jälkeen valvottiin viime yönä 3-5. Ja se valvominen ei ollut mitään seurustelua vaan huutoa, tuttia piti pitää suussa kun heti alko huuto kun tutti tippu eikä jaksanu ite pittää sitä kuitenkaan ja aaargh mitähän kaikkea.. Tiedän että kaks tuntia on aika lyhyt aika kun joidenkin vauvat valvottavat suunnilleen koko yön. Mutta mulle tämäkin on jo raskasta ja pakko myöntää, mutta mulla vierähti viime yönä pari kyyneltä kun lapsi vaan huutaa etkä osaa auttaa ja oot ihan rättipoikki väsynyt.. Mä oon kärsinyt tosi kovasta pääkivusta lähi päivinä koska mulla on niin jumissa hartiat ja niskat. Tänään pääsin käymään onneksi hierojalla, mutta sielläkin pitää käydä säännöllisesti että se auttaa. Tänään poika on taas nukkunut melkein koko päivän. Päivän aikana ollut ehkä enintään 3h hereillä, joten voin kuvitella mikä yö tiedossa. Tällä hetkellä onneksi on hereillä joten jospa nukkuis nyt edes aamuyöhön asti. Miehelläni on vielä huominen aamuvuoroa joten tämän yön joudun vielä valvomaan lapsen kanssa yksin, mutta ensviikolla miehellä on iltavuoroa, jolloin hänkin voi valvoa yöllä kun ei ole aamulla aikainen herätys. Toivon että tää ois ohimenevää tää yöhuutaminen.. Eihän siinä mitään jos se vaan öllöttäs yöllä hereillä, mutta ku huutaa ku mikäki. :( Poika täyttää perjantaina kuukauden ja neuvolan täti sanoi että tämän ikäisenä vauvat ovat itkuisimpia.. Tsemppaan itteä nyt sillä että tää ei tästä voi ennää pahentua. Vaikka kyllähän tämä voi, en vain ajattele sitä nyt. Anteeksi tää masistelu, mutta välillä näitäkin päiviä.. Hyvää yötä mammat !
Ei mitään Kare, ihan kiva lukea myös näitä juttuja kun ei mene ihan putkeen nämä vauvaelot.
Meillä ei ole mitään hätää näiden meidän vauvojen kanssa, mutta siitä huolimatta olen itkeä tihuuttanut milloin mistäkin lapsiin, jaksamisiin tms liittyvästä.
Huomenna pappi on tulossa käymään täällä ja ristiäiset tulee olemaan tosiaan silloin 3.9, mutta edelleenkään nimestä ei ole tietoa. Hautuumaatkin käytiin tänään koluamssa jos sieltä olis saanut ahaa-elämyksen, mutta ei irronut ideaa sieltäkään. Nyt tarttis ittensä näkösen nimen tulla esiin!
Meillä ei ole mitään hätää näiden meidän vauvojen kanssa, mutta siitä huolimatta olen itkeä tihuuttanut milloin mistäkin lapsiin, jaksamisiin tms liittyvästä.
Huomenna pappi on tulossa käymään täällä ja ristiäiset tulee olemaan tosiaan silloin 3.9, mutta edelleenkään nimestä ei ole tietoa. Hautuumaatkin käytiin tänään koluamssa jos sieltä olis saanut ahaa-elämyksen, mutta ei irronut ideaa sieltäkään. Nyt tarttis ittensä näkösen nimen tulla esiin!
Kare, kuule eipä hätiä mitiä; täälläkin on itketty niin mahottomasti että :) Olikohan se Jenni kun aiemmin tuolla sanoi, ettei se raskauden aikainen itkeminen vielä mitään, synnytyksen jälkeen se vasta hormonimyrsky alkaa...ou jee näin on ainakin mulla käynyt.
Eilenkin itkin ihan hulluna, välillä se lähtee tosi pienistä asioista ja välillä ihan vaan kun kattelen vaikkapa nukkuvaa poikaa. Ahdistaa asiat, ja kaikki on aikalailla kuin oppaista lukisi: hyvin normaalia.Välillä taas ihan tosi onnellinen ja valoisa mieli!
Täälläkin valvottiin viime yönä, puol kolmen aikaan itketti jo silkka väsymys tosiaan. Tulipa huomattua, ettei meikäläisen maito taidakaan riittää poitsulle, söi ja söi ja söi...silti kitisi väsynyttä itkua eikä nukahtanut. Enhän mä sitten sitä tiedä jos hällä olikin vaikka mahanpuruja, mutta lopulta korvikkeen annon päälle uinahti. Eli taidanpa pitää jatkossakin sitä koko ajan kotona, eihän toista voi nälässäkään pitää...Imetän minkä ikinä irti saan (tai siis poitsu saa) ja sitten jatketaan korvikkeella.
Eilenkin itkin ihan hulluna, välillä se lähtee tosi pienistä asioista ja välillä ihan vaan kun kattelen vaikkapa nukkuvaa poikaa. Ahdistaa asiat, ja kaikki on aikalailla kuin oppaista lukisi: hyvin normaalia.Välillä taas ihan tosi onnellinen ja valoisa mieli!
Täälläkin valvottiin viime yönä, puol kolmen aikaan itketti jo silkka väsymys tosiaan. Tulipa huomattua, ettei meikäläisen maito taidakaan riittää poitsulle, söi ja söi ja söi...silti kitisi väsynyttä itkua eikä nukahtanut. Enhän mä sitten sitä tiedä jos hällä olikin vaikka mahanpuruja, mutta lopulta korvikkeen annon päälle uinahti. Eli taidanpa pitää jatkossakin sitä koko ajan kotona, eihän toista voi nälässäkään pitää...Imetän minkä ikinä irti saan (tai siis poitsu saa) ja sitten jatketaan korvikkeella.