Elokuun porinat ja jorinat :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Yona
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Y

Yona

Vauhtiin päässyt keskustelija
Vauvantäyteinen heinäkuu tosiaan takana niin tässäpä hieman eloketjua, päästään taas kartalle. :-)

Elokuulle tosiaan jäi jokunen vaavi kuten Jenni tuolla aiemmin totesi, nyt en muiden tilannetta tiedä mutta ainakin allekirjoittanut roudaa vielä plussapalloaan tiukasti mukana.(LA 24.7)  Pe synnärille arviointiin ja ehkä jäädään sitten suoraan sinne, katsoo mitä lääkäri päättää.

Monilla on jo vauva-arki täydessä menossa ja osa tuoreemmista juuri totuttelee sitä. Ristiäisiä ja nimiäisiä kovasti touhutaan? :)

Yöt on ihanasti onneksi viilenneet, päivät aikamoisen kesäisiä kuitenkin. Viime yö oli täällä kylläkin aika tuskaa, vauva pyöri ja potki niin, että alkuyöstä meinasi itku päästä ja nousin suosiolla sohvalle istuksiin. (ja hörppimään Gavisconea...)
 
Joo, toi on kyllä tylsää kun vauva viihtyy masussa lasketun ajan yli ja tietty vaikeuttaa nukkumista - tulee kerättyä univelkaa jo ennen kun vauva edes maailmassa... :/ Yona mä oon koko ajan hengessä mukana ja toivon, että teidänkin mini-ihminen pian sieltä tulisi. :)

Tänne ei kummempia, arkea opetellaan kahden pienen kanssa. Vauva on tähän asti ollut melko rauhallinen, syö paljon ja nukkuu vaihtelevasti - viime yönä tuijotteli mua ja tuhisi ja puhisi ja meni itelläkin melkein koko yö valvoessa ja ihmetellessä.

Esikoinen on innoissaan vauvasta ja ihmettelee pientä kovasti. Käyttäytyy välillä itekin kun vauva, mutta taitaa kuulua asiaan. Viime yönä poika heräsi ja huusi 45 min. täyttä kurkkua - toivottavasti ei tulisi jokaöiseksi... Tai noh, loppuuhan se jossain vaiheessa tietty. Ihan selkeesti kuitenkin reagoi tolla tavalla vauvan tuloon.

Mutta voi vitsit miten onnellinen mä oon! <3
 
Taidan olla siis ensimmäinen joka jossain vaiheessa perustaa uudelleenraskautuneiden ketjun :D Miestäkin pelottaa kun kerroin sille tästä synnytysvimmasta.. Vai vuokraisko kohdun kuitenkin? :D Ehkä mä nyt elän tämän vauvan kanssa ja sisaruksista puhutaan sitten joskus. Pitää lääkäriltä pyytää joku ekstrasuper tehokas ehkäisymenetelmä.. 8)

Meillä on täällä kyllä elokuun pärinät meneillään! Herranen aika miten pienestä ihmisestä voi tulla pieruja ulos.. Ja kovaäänisiä.

Täälläkin ollaaan hengessä mukana, Yona! :) Melkein pitäis sanoo ettei oo enää pitkä aika, mut ite huomasin että tuo on ehkä vihoviimeinen lause minkä halusin kuulla viimeisilläni.. Nyt vuan pinnistelet ja perjantaina taitaa olla jo helpotuksen huokaus lähellä!! :)

 
Mullakin on jossunen jonkunlainen synnytysvimma iskenyt. Kun musta se synnytys oli niin helppo niin voisin kyl mennä ihan milloin vain uudestaan synnyttämään. Melkein jopa kaipaan sitä synnyttämistä ja sitä tunnetta mikä siinä on (saatan olla myös jotenki päästäni vialla).

 
mulla ei oo synnytysvimmaa eikä tällä hetkellä haaveita uudesta ihmeestä :D

päivät menee ihan siivillä ja jossai pumpulis :D ei ihme ku aika juoksee ilman että huomaakaa.

kaikkee pitäs tehä mutta mitään ei saa aikaan, tässä koneella vaan jumitan ku Sara nukkuu :D
noo sitten huomenna....

toivottavasti loputki saa vauvansa pian :) tsemppiä!!
 
Kiitos tsempeistä.:)  Kyllähän sen tajusi että näin voi käydä, yli menee ja reippaasti, mutta jotenkin sitä vaan toiveikkaana ajatteli ettei...että jospa se sieltä ajallaan tai jopa pikkusen etuaikaan! No höpöt niin vissiin.
Huomenna tosiaan rupee jo olemaan helpotus lähempänä, mutta puhelimessa jo sanoivat ettei sinne varmaan vielä jäädä, kuhan tsekkaillaan.

Hurjan tuntusta että Jossunen jo valmis uusintaan, ja Xeeenaz myös, huh teitä. :D Mutta hyvähän se, ettei ainkaan mitään traumoja jäänyt.

Mitenköhän muuten Esteri87, (muistinkohan nikin oikein..) ei ole tainnut kuulua mitään? Taisi vikat hänen kuulumiset todella rankan synnytyksen jälkeen olla, kun odotteli lapsensa magneettikuvauksen tuloksia. Kuhan ei mitään tosi ikävää vaan ois tullut... Eihän nuo aina mee ihan parhaalla tavallaan, onhan tässä monella ollut pienempää ja isompaakin vastoinkäymistä synnytyksissään, mitä seuraillut kuulumisia ja stooreja sairaalasta. Eikä voi kuin toivoa että omalla kohdalla homma sujuis turvallisesti. Koko ajan takaraivossa se, että päivä päivältä se nyytti kasvaa tuolla isommaksi ja isommaksi...
 
Yona mä kans ajattelin, että vaikka todennäköisempää mun tapauksessa oli että yli lasketun ajan mennään, niin et vauva kuitenkin saattais yllättää ja tulis ajallaan... Kyllä sitä varmasti aina sitä toivoo ja jotenkin siihen uskookin. Ja ei välttämättä tarkoita, että vauva olis mikään jätti vaikka sen kaks viikkoa lasketun ajan jälkeen syntyiskin. Esikoinen synty 42+2 ja paino 3544g, typy syntyi 41+5 ja painoi 3426g. Eli ihan "sopivan" kokoisia molemmat. Ja kätilö sanoi, että enemmän merkkaa päänympärys, joka näillä molemmilla oli suht koht iso - pojalla 37cm ja tytöllä 36,5cm. Ja hyvin selvittiin! ;)

Muakin kiinnostais tietää, miten Esteri87 ja vauva voivat. Toivottavasti kaikki on kunnossa... <3
 
Shakira juurikin noin; sen järjellä tajuaa mutta toivoo vaan!
No lääkäri eilen tuumasi että maanantaina käynnistellään sitten, aika ronskin sisätutkimuksenkin teki, katellaan nyt viikonlopun yli sitten... Balonkin olisin saanut hetikin, mutta jätin väliin...lääkäri itsekin oli sen oloinen, että ans kattoo nyt vielä. Painoarvio oli vain 3kg mikä yllätti, mutta sehän tiedetään että nuo voi heitellä ja kovastikin. Lisää odottelua, johan tähän on tottunutkin. ;)

Ihana sää näyttäis olevan, ei liian kuumaa mutta aurinkoista, ainakin täällä etelässä. Nauttikaahan te jotka pääsette tuonne vaunuttelemaan, ihana loppukesä teillä. :) (meilläkin, KOHTA :D ) Mä sanoin eilen äidille että laittaa saunan  kuumaksi täksi päivää, me tullaan vaavia häätämään. ;) Vaikka ei kai se sauna mitään auta, mut onpahan mukava saunoa ennen koitosta!!
Mukavaa viikendiä kaikille :)
 
Nyt Yona, sulla alkaa lähtölaskenta ellet nyt sitten ole jo lähtenyt paikan päälle . Tsemppiä, hengessä ollaan mukana.
 
Jaa-a mikähän Yonan tilanne on, jännittävää!

Käytiin sitten tänään tunnustamassa reilun 9 kk takaiset seikkailut sossussa, ai että mua tympii se homma . Pieni asia, mutta tympiipä kuitenkin niinkuin ekalla kerrallakin. Oikeesti tuo isyyden tunnuntaminen ja vahvistaminen pitäis pikku hiljaa todellakin laittaa sellaseksi nimi tähän, kiitos -tyyliseksi, mitä se kennellekkään kuuluu, koska me ollaan alettu seurustelemaan taikka muutettu saman katon alle??! Monet ei edes seurustele saati asu saman katon alla ja silti ne haluaa olla isiä!!

Tänään sain esimakua yksin olemisesta kahden lapsen kanssa. Ei ollu vapaa-ajan vietto ongelmia, päivä täyttyy "pikku" tekemisestä ja aika suorastaan rientää eteenpäin. Kiva kun tuo 1v8kk "vauva" keksii  itsenäisesti niin paljon tekemistä, ettei itsellekkään käy aika pitkäksi *huokaa*. Tässä taitaa olla nyt sellainen ½ h rako kun saan istua ihan tässä koneella ja sitten taas imetys hommiin...mihin mahaan tuo likka oikeen syö??!
 
aah tää lähtee rentoutuu omien vanhempien luokse, saavat kyllä hoitaa Saraa ku niin harvoin näkeevät :D :D tai mummohan on ihan täpinöis ;D
onko väärin ajatella että pääsis vaikka terassille siiderille? eikai, tosin on luvattu vesisadetta kokoviikoksi mutta ei anneta sen masentaa :)
kyllä on kova reissaa tää meidän tyttö, toinen kerta ku lähetään 350 km ajelee autolla
pääsee toisen kerran elämässään jo keikallekkin :D tuolla kotikunnassa on joku rock tapahtuma

meidän tyttö on keksinyt itkemisen ihanan taidon, argh kyllä meinas äitillä tulla hätä että miten ton lapsen saa hiljaseks viime yönä, olin ihan et " mitä tälle pitää tehdä" ja se itku se tulee aika kovaa jo, ei mikää hiiren hiljanen itkeminen vaan sydäntä raastavaa itkua, kyynel*

nyt pitää alkaa huhkimaa - laps nukkuu ja tunnin päästä äitillä on jälkitarkastus ja sen jälkee kaasua! :D "aja hiljaa äiti nyt vain" <3
 
annel; miten sä oletkin niiiiiin samanlainen kun mä ? 

siismua kans jurppii tuo isyyden tunnustaminen jumalattomasti; että kun pappi sanoo AAMEN niin oletetaan aina lapsen olevan sen aviopuolison; mutta kun on "VAIN" avoliitossa, niin täytyy tehä jumalattomat tunnustukset...plääh... no meilläkin on huomenna aika; sain viimein sen varattua ja saadaan siis pitää ristiäiset  sunnuntaina; ou jee....


Meidän neidillä on koliikki ja voin kertoa, että on pikkuisen väsyttävää !
Onneksi oma äitini on täälä tosi paljon mun tukena ja apuna; ilman häntä en jaksaisi...
Eilen oltiin TUro-Eemilin ja neidin kanssa hen:n luona, ja oli mukava saada kasvot nimimerkille !  Nyt sitten vain odottelemaan Tampereen mamma-miittinkiä [:
 
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.
 
hen ihanaa, nauti kun saat rentoutua ja sun vanhemmat hoitelee Saraa. :) Ja ei todellakaan oo väärin haluta terassille siiderille, ota munkin puolesta yks! ;)

Jenni90 jaksamisia koliikin kanssa... :/ Tosi hienoa, että sun äiti on pystyny olemaan apuna - meillä on kans poitsu ollu pari kertaa viikossa mun vanhempien luona ja nykyään pikkumiekkosen silmät oikeen alkaa loistaa kun sanon että tänään olis taas kiva päivä mummulassa. :)

Tänne ei kummempia, kiirettä pitää! On kyllä tosi jees kun mies on vielä lomalla, ehtii rauhassa totutella siihen että meillä on kaksi lasta. Esikoinen on suhtautunu uuteen tilanteeseen tosi kivasti, mitä nyt välillä tietty uhmailee ja "vauvailee". On aivan ihanaa, kun pystyy taas poitsuakin pitämään kunnolla sylissä kun ei oo pötsi tiellä! Ja ai jai jai jai, miten kiva on nukkua vatsallaan! ;)
 
Ah, se ensimmäinen yö kun nukkui mahallaan.... Oli kyllä aika luksusta! Sit kun pystyy kääriytymään vaikka minkälaisiin asentoihin eikä koske. Tai ylipäätään vaihtamaan kivuttomasti asentoja.

Mutta ehkä paras mitä on kokenut nyt ilman mahaa, on seksi! Oon kyllä lukenut lehdistä ja muualta että se paranee synnytyksen jälkeen, mutta en ihan tämmöstä parannusta odottanut! Aivan järkyttävän kivaa on. Halutkin on uskomattomia, koko ajan vois olla sängyssä :D Onneks on tuo napero pitämässä huolen ettei äiti ja iskä keskity vaan toisiinsa.. Pitää vaan olla hirvittävän varovainen, ei me sitä kakkosta vielä odotella vaikka synnyttämään haluaisinkin..
Mistäpä tuli mieleen että meidän suhde ottaa askeleen eteenpäin ja tämä mamma muuttuu rouvaksi joskus, ehkä jopa muutaman vuoden päästä<3 On vauva vaan lähentänyt meitä, vaikka ensin pelotti että on niin väsynyt ettei jaksa huomioida toista.. :) Väsynyt kyllä olen, kovinkin, mutta ei sitä huomaa kun toinen tulee töistä kotiin ja alkaa jakamaan rakkautta molemmille tytöille!

Voimia Jenni90:lle sinne arkeen!<3 Ihana on tuo teksti minkä laitoit :)

Ja henille hyviä sidukoita! ;) Itsekin ajattelin viikonloppuna maistella..
Mukavaa loppuviikkoa muillekin mammoille!
 
Mulla onkin ollut tarkoituksena kysyä, että kuinka nopeasti olette synnytyksen jälkeen uskaltanut harrastaa seksiä? :) Mulla on nyt se 3viikkoa synnytyksestä ja paikat ei tunnu enää kipeiltä juurikaan, mutta jotenki sitä pelkää että se käy tosi kipeää yms. Meillä miehen kanssa on todella pitkä aika viime kerrasta, kun en loppu raskaudessa alkanut sen kans millekkään kun mulla kävi aina niin kipeää! Meillä peitonheilutus hommat vois tehdä hyvää!
Entä mitenkä jos noille sidukoille lähdette niin kenelle lapsi jää hoitoon? Minkä ikäisen lapsen jätätte? Ja miten hoidatte ruokailun? Korviketta vai pumpattua maitoa? Vaiko miten? Kyllä mä olen sitten utelias!
 
jossunen täällä kanssa olis haluja vaikka muille jakaa! ;) Touhuiltiin kyllä koko raskausaika ja vielä ihan synnytystä edeltävänä päivänäkin, mut oikeastaan koko raskauden se oli mulle jotenkin hankalaa, siis henkisesti. :/ Esikoisen raskausaikana ei ollu sellasia tunteita ollenkaan ja oli tosi vaikeeta suhtatua niihin tunteisiin. Ollaan oltu sänkypuuhissa aina aika aktiivisia ja mulla oli tosi huono fiilis kun se ei tuntunut henkisellä puolella ollenkaan samlta kuin ennen. Nyt ollaan varovaisesti tehty muita juttuja, ihan sitä itseään ei vielä oo uskaltanut kun jälkivuotoa tulee - eikös se niin oo että tulehdusriskin takia yhdyntöjä ei suositella ennen kun jälkivuoto on loppu? Niin ja täältä myös onnittelut tulevien häiden johdosta! <3

Kare meillä meni esikoisen jälkeen ehkä vajaat kolmisen viikkoa synnytyksestä kun seksiä harrastettiin. Sillon tuli emättimeen repeämä ja 6 tikkiä ja vaan tietyissä asennoissa pystyi olemaan, muuten teki aika kipeetä. Nopeesti kuitenkin parani, mut valitettavasti vielä puoli vuotta synnytyksestä välillä kiristi. Tällä kertaa ei tullut tikkejä ollenkaa eikä siis kipujakaan ole, mut ton jälkivuodon takia ei olla vielä viittitty... Jos lähtisin siiderille tms. niin kyllä se olis vauvelin isukki joka saisi hoitaa ja pumpattua maitoa neiti saisi. Mut tämä siis JOS lähtisin. :) Tällä kertaa ei oo kiire minnekään - edellisellä kerralla oli. :)
 
Ekaa kertaa kerkesin nyt lukea elokuun kuulumisia. :) Meille kuuluu tosi hyvää. Vauva arki on ihanaa ja rentoa. Tosin päädyttiin antamaan meidän koira pois vaikka se ottikin hienosti vauvan vastaan. Koiran ulkoilutus vauvan kanssa rupes oleen aika uuvuttavaa kun se on ollu täysin mun vastuulla. Mies käytti kyllä vauvan syntymän jälkeen aamulenkit ennen töihin lähtöä mutta ei kuulemma ois sitä loputtomasti jaksanu. Oon siis hankkinu koiran ennen kun tutustuin mieheeni ja se on vain pitkin hampain sitä sietänyt. Nyt on kyl helpottunu olo kun ei tarvi koirasta huolehtia vauvan lisäks mutta harmittaa silti tosi paljon ja on ikävä. :(

Meillä oli ekan kerran seksiä alle kaks viikkoa synnytyksestä. Mulla kun ei tullu ku pari pintanaarmua ja jälkivuotokin oli aika olematonta. Mistähän se johtuu että seksi on parempaa synnytyksen jälkeen? Meillä huomattu ihan sama juttu ja hyvä niin! Vielä kun sais ehkäsy asiat kuntoon ni kaikki olis loistavasti. :) Monesti pelotellaan miten vauva arki on rankkaa parisuhteelle mutta meillä asia on kyllä ihan päin vastoin.

Kaikille voimia ja jaksamista. Erityisesti nyt Jennille! Nostan kyllä hattua miten jaksat kaiken ton mitä teillä on meneillään ja vielä koliikki päälle. :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top