Elokuun löpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja panda
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
No niin.. tänään oli sitten se np-ultra ja kaikki oli niin kuin pitikin. <3 Ens yönä saan varmasti nukuttua kunnolla. :D Kiitoksia paljon tsempeistä kaikille!!! <3 Kirjottelen vielä tuonne ultrakuulumisiin lisää heti kun ehdin. Nyytti ja helmiäippä: teille myös paljon tsemppejä!
 
Olen sitä mieltä, että jokainen saa hankkia lapset juuri sen ikäisenä, kuin itselle sopii, eikä se ole muiden asia, jos nyt ei ihan teiniraskaudesta ole kyse. Itse lapsettomuudesta kärsineenä olen nykyään sitä mieltä, että parempi aiemmin kuin ei milloinkaan! Mitä järkeä on pantata sitä lapsen hankkimista vasta siihen, kun itsellä on mukamas kaikkea. Olen tähän 38 vuoden ikään saanut ravata baareissa ja matkustella jo vähintäänkin kyllästymiseen asti ja mielelläni olisin nytkin 10 vuotta nuorempi ensisynnyttäjä, mutta jostain syystä se ei ole ollut kohdallani mahdollista, kun lasta ei ole ennen tätä kuulunut. Olen saanut enemmänkin kuulla puolituntemattomilta sitä, kuinka itsekeskeinen olen, kun en ole hankkinut lapsia. Tietäisivätpä vaan kuinka kovasti on yritetty! Ystävilläni alkaa olla paljon vanhemmat lapset ja se on minulle vähän tylsää. Minusta kenelläkään, ei tuntemattomalka eikä tutulla ole oikeutta alkaa puuttua toisten perhesuunnitteluun, kun jokaisella meillä on oma elämä ja omat lähtökohtamme siihen.
 
Erikoista tosiaan tuo "pilaat elämäsi" -asenne, miten ihmeessä lapseen voi suhtautua niin, että hän pilaa oman elämän? Ei ole iästä eikä lapsesta kiinni meneekö elämä pilalle, vaan omasta itsestä, tahdosta ja tukiverkostosta.

Oma äitini on perustanut oman perheensä suoraan kotoaan lähdettyään, 19-vuotiaana siis tullut raskaaksi, eikä hänen elämänsä ole mennyt mitenkään pilalle. Syntymäni jälkeen hän on käynyt koulut, hankkinut hyvän ammatin ja on nyt hyvinkin hyvässä asemassa. Päinvastoin hän on todella tyytyväinen päätökseen, myöhemmistä raskautumisvaikeuksista johtuen hänellä ei nyt olisi lapsia muutoin.

Mielenkiintoista mielestäni on se, että varmaankin juuri taustastaan johtuen äitini ei ole koskaan puhunut siitä nykyään niin monesti toistetusta "omasta elämästä", jota monet ajattelevat välttämättömäksi asiaksi ennen lasten hankkimista. En ole itsekään koskaan käsittänyt mikä se "oma elämä" on, sillä kyllä se oma perhe ja lapset minusta tiiviisti ovat osa sitä omaa elämää, eivätkä jotain minkä takia omasta elämästä pitäisi luopua. Sehän on valintakysymys mitä siltä omalta elämältään haluaa ja mitä siihen silloin sopii. Tietenkään ei voi rellestää baareissa yhtä lailla kuin sinkkuna, mutta mikä ihmeen välttämättömyys se on, että kaikkien pitäisi sitä vuositolkulla harrastaa, jotta saisi jonkinlaisen ns. kasteen aikuiselämään? Itse ainakin kyllästyin hyvin nopeasti ja kaipaan elämääni ihan muuta. :happy3

En tiedä, mutta minusta lapsen saamiseen ei pitäisi suhtautua ihan niinkään, että pitää kaikki uhrata lapsen vuoksi. Lapsi otetaan siihen elämään mukaan, joissakin asioissa pitää joustaa, muttei se tarkoita oman elämän ja oman itsen loppumista. Surullistahan se olisi. Ehkä tiedän asiasta paremmin sitten kun tämän tulevan pikkuisen kanssa on vietetty aikaa. :whacky059
 
Panda, oon samaa mieltä tosta ajattelusta, että se elämä ei todellakaan lopu siihen lapsen tuloon. Mulla on aina ollut semmoinen kuvitelma että se elämä vasta tavallaan alkaa siitä kun tulee lapsia, että se olisi niinkuin jonkinmoinen tavoite. :D Ei tosiaankaan mikään sellainen tiiliseinä johon juoksee ja sit vois yhtä hyvin olla kuollut.

Kai se riippuu osittain myös ihmisen kypsyydestä, mitä pitää merkityksekkäänä "omana elämänä". Onhan se oma aika varmasti tärkeää jokaiselle, ja siitä nyt joutuu ainakin imettäessä alkuvaiheessa jonkin verran luopumaan, mutta ei se nyt ole kovin lopullista. Ainakin mulle se oma aika tarkoittaa jotain aivan muuta kuin baareissa hillumista, jota muutenkin mun mielestä jotenkin arvotetaan liian korkealle elämän sisältönä. Onhan se ihan mukava joskus jossain käydä, mutta ei mulla ole ainakaan ollut pahemmin tarvetta huidella menemään sen jälkeen, kun tuon oman miehen löysin.
 
Hei hei, kirjotinki tonne ultrakuulumisten puolelle eli tänään oli ultra ja kaikki oli hyvin. La siirty eteenpäin, nyt 10.2 ja ennen 14.2 :) mukava vaan tietää et on muutaman päivän pidemällä!

Täällä on pahoinvointi alkanu helpottaan tosissaa, luulin jo et mikä on vikana ko ei oksu lentäny. Mut näin se kuuluukin mennä ja onhan se jo aikaki et ois normaali olo :D Selkä on vaivannu ihan tosissaan, tullu mulle täysin uutena oireena. Tai on sitä ollut jo ehkä kuukauden ajan mut ei mikään auta. Alaselkää juilii, ei välillä pääse sängystä ja tuolilta ylös, saatikka kävellä ko niin kipee. Miehen kans käytiin lenkillä, jos sitä lenkiksi voi kutsua, yhden korttelin kierrettiin ja oksu lentää ja vauhti olo jopa niin hurja et mummot olis menny rollallakin edelle. Siinä on mun liikunnat mihin oon pystyny. Onko muut pystyny liikkuun/urheileen normaalisti ku ennenkin raskautta on tottunu?

Kovasti oottelen et näkyis pientä kumpua, tai kumpu kyllä on mut vauvamahaa oottelen. :D Ja liikkeet myös. Niitä ootellessa :))
 
Siis mä liikuin esikoisesta vielä edellisenä päivänä ennen synnytystä. Joka päivä kävin kerran tai pari noin 30min lenkillä koiran kanssa. Nyt aijon käydä koiran ja vaunujen kanssa samalla tavalla lenkillä. Tai pakko on , ku mies aamulla kusettaa koiran niin mun on pakko päivällä se käyttää ulkona =)

Täälläkin odotellaan sitä vauvamahaa. siis tuota kumpua on,mutta ei vauvamahaa mielestäni.

Kävin maanantaina neuvolassa, ja sykkeet löyty. Mutta mua pelottaa nyt kuinka paljon tuota painoa oikein mahtaa tulla, nyt jo oli tullut 5kg, ja eskoisesta tuli kaikenkaikkiaan ainoastaan 8-9kg. Onko muilla jotain pelkoja?

Itellä kans hieman ei ihan pelota, mutta jännittää, kuinka nopeasti to synnytys menee, kun esikoinen tuli neljässä tunnissa ja mielestäni se oli nopeaa ensisynnytykseksi. Kun joudumme kuitenkin odottamaan mun vanhempia meille ennen kuin voidaan sairaalaan lähteä, että joku olisi eskoista vahtimassa sitten ja koiraa.=) Ja mun vanhemmilta kestää 40-50min tulla meille. ja millainen kelikin silloin helmikuussa oikein on. Kivat pakkaset varmaan. Kaikki on kuitenkin niin erilaista kuin eskoisen aikaan, kun sain elokuun 22 pvä pikkuisen nyytin. sai vähillä vaatteilla olla ja nauttia miehen loma kahdestaan. nyt on kahdestaan koko ajan pojan kanssa. kaikki on niin erilasta.
 
Nyytti meillä ultraillaan seuraavaks uudestaan toi ns ar-ultra, koska ekan ultra-ajan aikaan oltiinkin viikkoa lyhyemmällä, kuin neuvolassa oltiin laskettu, niin ultraaja oli sitä mieltä, että parempi kattoa sit kun on enempi viikkoja kasassa. Näkyykin enemään sitten. Mutta ihan kiva näin, se on nyt sitten kolmas ultra jo.. :D
Perjantaina olis ekaa kertaa lääkäri aika ja ensiviikolla sitten siis tuo ultra..

Ihanaa kun on vihdoin loma alkanut, tosin tässä ollu aika paljon puuhaa, kun oltiin pari päivää mökillä mun äidin luona. Mutta nyt saa pari päivää huilia ja sitten olis taas tarkotus lähteä reissuun...
 
Hei kaikki, oletteko käyneet katsomassa tuon Vau:n kiinalaisen syntymäkalenterin? http://www.vau.fi/raskaus/Poika-vai-tytto/Kiinalainen-syntymakalenteri/

Kumpi on tulossa ja vastaako omia tuntemuksia? Esikoisen se "tiesi" oikein pojaksi (nyt jälkeen päin tarkastellen), tällä kertaa väittää tyttöä ja siltä tuntuu itsekin, koska raskaus on mennyt niin erilailla. Esikoisesta olin ihan varma ja toivoinkin poikaa kokoajan. Nyt alkuun toivoin poikaa ja tavallaan pelkään tytön saamista :/ pikkupojat on niin söpöjä ja reiluja ja tytöt...no, eiköhän se synnyttyään tunnu omalta kumminkin :) Kivaahan se olisi tytön kanssa hommailla tyttöjen juttuja, vaikka meidän pikkumies kulkee (vielä) kiitettävästi äitin mukana tallilla ja shoppailemassa ;)

Ekaa ultraa vielä odottelen ja lapsivesitutkimusta 27.8. Miehen suvussa on periytyvä kromosomimuutos, jonka takia tutkimus on tehtävä. Pojalle se ei periytynyt, toivottavasti ei nytkään. Onko muita tutkimukseen meneviä/käyneitä? eipä ollut kivakokemus, mutta sen jälkeen saa tietää sen sukupuolenkin ja huokaista helpotuksesta, jos kaikki on ok.

Ensi viikolla pitäisi kertoa pomolle raskaudesta ja huomenna vissiin suvulle, koska jään kumminkin mahasta kii veljen rippijuhlissa :P Kamala maha jo tullut, vaikka koitin vannoa, että tällä kertaa en kerää 20kg raskaudessa...mutta vaaka näytti ekassa neuvolakäynnissä täsmälleen samaa, kuin esikoisesta, joten eipä ole vissiin hormoneille paljon tehtävissä. Aiemmin neuvollassa ihasteli, kun "istukkasi toimii todella hyvin!" - lapsi kasvoi tasakäyrää. Eipä se paljon lohduta, kun tietää millaiseksi valaaksi tulee...

Itselleni tämä raskaana oleminen on 9kk piina fyysisesti. Henkisesti toki on ihana saada lapsi, eihän tähän hulluuteen muuten lähtisi. Olen varmaan ainoa, jonka mielestä raskaana oleminen ei ole "elämän ihaninta aikaa". Oireet vaan pahenee ajan myötä ja viimeiset 2kk on yhtä hel*****iä. Ajattelin kyllä jäädä uuden vuoden jälkeen pois töistä, jos vanhat merkit pitää paikkansa (rannekanavaoireet, nivuskipu, jatkuva närästys, laskimoturvotus). Noh, onneksi tämä on vain väliaikaista :)
 
Heips mammat :)
Lekurissa meni juuri niinkuin oletinkin, eli eihän siellä pystytty mitään oikein tutkimaan. Ei ultraa, ei doppelria, ei laittanut lähetettäkään mihinkään. Eli sisätutkimuksen teki(paikat kiinni, vähän vanhaa verta näkyvissä) ja totesi että eihän sitä voi varmuudella tietää että mikä siellä vuotaa. Voi olla harmitonta ja voi olla ettei ole blaa ablaa. Tällä hetkellä tilanne ei näytä mitenkään huolestuttavalta.
Pientä vuotelua ja tuhruttelua jatkui koko viikon ja kerran sinä aikana lääkärin kanssa vielä puhelimessa puhuin, mutta toteamus oli sama, eli ei näillä viikoilla voi kuitenkaan mitään tehdä ja jos on mennäkseen kesken niin menee, jos tilanne pahenee, niin laittaa lähetteen gynelle, mutta ei tutkita nyt vieläkään millään tapaa.
No ei Hertalla ole mitään hätää, äiti tietää :)
Sykkeen olen saanut joka kerta kuuluviin kun olen kokeillut ja nyt ei enää tuhruilekkaan :)
Luultavasti vaan paikat niin verekkäät, että jostain himppa tihkui verta, oli hematooma tms.
En mä ole kovin huolissani ja rakenneultraa odottelen, joka reilun 6vkon päästä :)

Aiempiin keskusteluihin, niin en mäkään ymmärrä asennetta, että lapsi pilaa elämän, tai että oma elämä loppuu siihen. Siis wtf. Jos raskaus tulee jollekkin ei toivottuna vahinkona, niin perhaps joo. Mut mulle ainakin äitiys on ollut se elämän tavoite ihan teinistä asti. Äitiys on ollut ainoa asia, josta olen ollut varma, että sitä elämältä haluan ja olisinkin halunnut lapsia paljon aiemmin. Luulin reilu parikymppisenä (23v) että se tilanne on jo, kihlattuni kanssa naimisiinmenosta ja lapsista puhuttiin ja suunniteltiin, mutta elämä ei aina mene niinkuin on suunnitellut ja toivonut ja sain haudata tuon kihalttuni vielä tuolloin 23 vuotiaana. Siitä meni pitkä pitkä aika, että olin uudelleen tilanteessa, että saatoin lapsia edes ajatella ja silloinkin(29v) olin vielä henkisesti niin hajalla, että menin "tekemään" esikoiseni aivan väärän miehen kanssa ja siitä saan kärsiä lopun ikääni. Vauvakuume vain oli jotain aivan järkyttävää. Nyt kerkeän täyttämään 33 ennen seuraavan syntymää ja toiveissa olisi vielä yksi lapsi, ennenkuin alan olemaan "liian vanha". Olisipa ollut ihanaa, jos olisi nuorena ja energisenä saanu lapsensa tehdä, ainakin suurimman osan :)
Toki olen kiitollinen kokemuksistani jotka on varmasti mua "kypsyttäny", olen kierrelly maailmalla ja asunutkin useammassa maassa, nähnyt elämän ja ihmisten monia puolia. Eli vaikka ihan teiniraskauksia en suosittele ja toki jonkin verran elämänkokemusta on hyvä olla, niin huit hait puheille, että nuorena pitää elää, kun lapsia kerkeää tekemään myöhemminkin. Mä en tiedä mitään parempaa ja onnellisemmaksi ja täydemmäksi tekevää kuin oma lapsi♥

Emmilizille kommentti, että et sä todellakaan ole ainoa, jonka mielestä raskaus ei ole elämän ihaninta aikaa :) Ei tämä ole fyysisesti minullekkaan herkkua ja hormoonihuurut ja mielialanvaihtelut saa mut voimaan henkisestikkin usein aika huonosti, mutta se lopussa seisova palkinto on vaan sen kaiken arvoinen ja siksi tätä jaksaa :)
 
Heippa pitkästä aikaa :)!
Tänään 13+4/13+3/13+0 ihan minkä mukaan haluaa asian tulkita :D. Olo on hyvä, joskin tällä hetkellä tosi väsynyt. Aikanen herätys, agikisoista johtunut jännitys ja monen tunnin liikkuminen aurinkoisessa kelissä on vieneet mehut.
Oireet on aika vähissä ja välillä tulee epäusko, että onko siellä enää elämää... Mutta onneks on doppleri.
Ton kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille olis tulossa tyttö. Mies toivoo enemmän tyttöä, kun poika sillä jo on... Mä taas olen ajatellut poikaa, mutta tytölle on nimi mietittynä... Loppupeleissä kuitenkin ihan sama, kunhan saadaan miniMe terveenä maailmaan <3.

Nyytti toi tuhruttelu on kyllä tosi kurjaa. Mutta mä uskon siihen, että sitä itekin jotenkin tuntee/vaistoo, että onko asiat hyvin vai pielessä :).

Mäkään en todellakaan usko, että lapsi pilaa elämän. Paljon se varmasti muuttaa. Toisaalta, tuskin tässä "jamassa" olisin, jos niin uskoisin ;). Syy siihen, että en oo lapsia aiemmin halunnut, on tasan se, että mulla oli väärä mies. Harmi vaan, että olin 17v. kun alettiin seurustella ja vasta 32 vuotiaana pääsin siitä suhteesta irti. Kiitos ihanan nykyisen mieheni <3, Hänelle ilmotin muistaakseni heti seuraavana päivänä, kun oltiin taas vuosien (17v.) jälkeen alettu oleen yhteyksissä, että tunne on nyt tämä. Eipä tuo juossut karkuun, vaan otti haasteen vastaan :D. Molemmat ollaan harmiteltu sitä, että ei aikasemmin toisiimme uudestaan törmätty. Mutta voihan se olla, että tästä ei aiemmin olis mitään tullutkaan. Ei voi tietää ja pääasia, että nyt on hyvä näin!

Ihanaa elokuun jatkoa kaikille ja hyviä vointeja :)!
 
Tänään 14-0! :) Kiinalaisen kalenterin mukaan olis tulossa tyttö, mies veikkaa poikaa, itellä ei ooo mitään oloja puoleen eikä toiseen... Minä olen 34v ja olisin mieluusti tehnyt lapsia jo nuorempana mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eikä niitä lapsia tehdä vaan saadaan ja itellä kesti tuon rakkaan löytäminen myös.

Liikuntaa oon taas kesätauon jälkeen jatkanu, jumppia, kävelyä ja pihahommia kotosalla, kävelyä pitäis harrastaa enempi. Ihan ok olo, tosin alavatsassa tuntuu tuota paineen tunnetta kun kohtu kasvaa niin kyllä tässä jo varovaisemmin tulee otettua. Viime yrityksellä aloin uimaan ja vesijuoksemaan, vesijuoksu oli itse asiassa jossain välissä se ainoa mitä vähän sain tehtyä nivuskipujen takia ja nyttenkin varmasti jossain kohtaa vaihdan jumpat uimahallissa käyntiin. Yritän saada liikuttua jonkin verran koko ajan, myöskin ettei tuo paino nousisi ihan hirveästi ja pysyisin muutenkin paremmassa kunnossa. Mulla kun on reilusti ylimääräistä jo omasta takaa ja lähes jatkuva nälkä nyt edelleen (myös öisin!) niin oon kanssa yrittänyt tuota painoa tarkkailla. Toisaalta, jos tulee liikaa niin niitä sit vaan pitää joskus myöhemmin tiputtaa. Nyt on tullut vajaa 3kg lisää mikä on mun mielestä mun syömismäärääni nähden ihan ok. Ja jos nuo syömiset pikku hiljaa rauhoittuis ja taas viikonlopun jälkeen jättäis noi herkut rauhaan, niin ehkä toi painonnousu tasaantuis. Kokonaisuudessaan mulle ei kuulemma sais tulla ku n. 10kg koko raskauden aikana.

Ja niin, oon nyt jo monta päivää miettinyt ja nyt olen aika varma että tunnen jo "Pikkaraisen" liikkeet! Tai siis jotain niistä. Aattelin ettei näin aikaisessa vaiheessa vielä tuntuis ja siks olin niin epäilevä, mutta kyllä niin selkeästi kohdun alueella tuntuu sellaisia "muljaisuja" joita ei oikein voi muuksi keksiä. Sen verran on noita mahavaivojakin tässä ollu että kyl nekin jo erottaa toisintaan. Ja liikeitä tuntuu usean kertaa päivässä, joten taitaa olla aika vilskari tulossa :)
 
Täällä tuhruttelu ajv uotelu on onneksi loppunut :)
Tänään virallisesti 14+0 (14+2) ja sykkeet löytyy vahvana kun kuuntelee :)
Esikoinen on kyllä aivan ihana vauvan suhteen. Sillä meni useampi päivä sulatella asiaa ihan hissukseen ja nyt viime päivinä on alkanu masua hellimään yms. Eilenkin halusi syliin ja sanoi että haluaa "tilittää heettaa" Silitti ja pussaili masua, hetken päästä kuulu pärinää ja nauro että "minä pälitytin Heettaa!" Tippa tuli silmään :)
Useamman kerran päivässä hellästi masua silittää tai halaa ja jotain Hertasta sanoo. Piipatista tulee kyllä ihan mahtava isoveli♥
 
Voi Nyytti ihana tuo teidän poitsu <3

Itse jo kirjottelinkin tuonne ultrakuulumisiin, että ultrassa käytiin ja kaikki niinkuin pitää. Ihan mahtava tunne! Piristi kyllä päivää. Ja tulevan isänkin ilme oli kyllä sanoin kuvaamaton. :) Tais isillekin vihdoin realisoitua tilanne. :D
Ja ihanaa, vielä melkeinpä kaksi viikkoa lomaa, vapaapäivät mukaan laskettuna.. :) Ja tänään käytiin katsomassa 13 päivää vanhaa pikkumiestä kaverin luona, oli niiiiiiiiiiiiin ihana! Tää on kyllä niin ihana ja hyvä päivä, ettei voi kuin hymyillä. :)
 
Mulla iski paniikki. Olemme menossa miehen kanssa lauantaina tansseihin ja katoin sitä varten vaatteita. no nyt piti hakea äitiysfarkut. no viimeksi jouduin ne jo rv10 paikkeilla hakemaan =) No sit katoin siihen sopivan paidan ja sit koin ihmeellisen dejavun. Siis mulla oli samat vaatteet kuin odotin esikoista. vatsakin oli nyt suunnilleen samankokoinen kuin silloinkin. Paitsi silloin oli viikoja 20 ja nyt 14+5. kuinka isoksi tää maha sit oikein mahtaa tulla. :help

Nyt sunnuntaina tulis 15 viikko täyteen. ja viikon päästä sitten juhlitaan esikoisen 1-vuotis synttäreitä. :happy MIten äkkiä se aika oikein menee. eilen just mietin mitä vuosi sitten oli. Silloin oli la ja odotin että koska se pikkuinen tulisi ulos. No viikon sain odottaa ennen kuin sain pienen nyytin syliini. :smiley-bounce012
 
Heips :)
Me käytiin tänään hakemassa meidän koiravauva ja voi rakkaus miten ihana onkin♥
Masu kasvaa ja nykyään syömisen jälkeen kiristää oikein kunnolla, ihan kun ois vanne mahan ypärillä ja paljoa ei enää kerralla jaksa. Seuraava neuvola on vasta 3.9, eli kasvattelua vaan lähiviikot :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top