Elokuun kuulumisia

Just tultii neuvolalääkäristä ja labrasta. Kuulemma kohtu on oikian kokone ja kaikki näyttää hyvältä :) sydänääniä ei saatu kuulumaan neuvolassa, mutta nyt kotona sain.

Vaihdoin ultra-ajan, ku edelline aika ei sopinu, joten se on ens torstaina. Seuraava neuvola on vasta lokakuun puolessa välissä.

Kävin ostamassa kahet äippäfarkut ja on parempi olo, ku tietää että on mitä laittaa päälle. Tuntuuko teillä muilla kohtu tunnustelemalla? Mulla on tuntunut reilun viikon ajan.

Nyt olis menossa rv 10+2 ja 10 päivää olisi 12 viikon rajapyykkiin. Pelottaa sanoa tämä ääneen, mutta alan pikkuhiljaa uskoa, että kaikki menee hyvin ja tämä vauva syntyy elävänä. Voi kumpa se todella olisi niin :)

Kesäloma loppuu sunnuntaina ja jännittää kovasti palata arkeen, koska tää huono-olo on niin määräävää välillä.. Saa nähä, miten jaksaa! :)
 
Ja ainiin, kiitos kaikille, jotka vastailitte mun salmiakki ja lakritsi hermoiluun.

Tsemppiä teille joillekin huimauksen keskelle!
 
Kiva Eea kuulla että kaikista vuodoista huolimatta kaikki vaikuttaa nyt olevan hyvin! Tsemppiä syksyyn sulle ja tietysti samalla muillekin maalismasuille! :)

Ultrakuulumisiin kirjoittelinkin jo että omien kommellusten vuoksi lapsukainen on kuvattu sydän sykkiväisenä nyt joka viikko rv8 lähtien, pari neuvolaa, labrat ym. takana, nyt viikon päästä seuraavaan kuvaan jossa np-ultra. Joskohan sitten voisi kaikki alkaa sujumaan niin että pääsisi tästä "siunatusta" tilasta jo nauttimaankin :)

- terveisin iltaturvottelun keskeltä..rv 11+6.. :)
 
Mä en kyllä tunne kohtuani. Tiedän kyllä paikan missä pitäisi tuntua. Mulla tosin on se taaksepäin kallistunut kohtu joten en yhtään ihmettele jos ei vielä tunnu.
 
Minulla tuntuu kohtu selvästi -mies huomasi myös ja pientä pyöristymistä näkyy(ilman vaatteita).. siis muutakin, kuin kesänherkut. :laughing002
Tosin edellinenkin raskaus näkyi jo suht aikaisin ja masu oli iso.
Pomolle on kerrottu ja sain onnittelut. Myös töitä jaetaan jo hiukan eteenpäin eli suhtautuminen on LOISTAVA!

Tänään olo on kaamea ja toivon kovasti, etten saanut liikkeellä olevaa vatsatautia ja/tai flunssaa. :sad001

Ostin alennuksesta mammafarkut ja toiset mammafarkut. Lankesin myös pariin kietaisubodyyn.. Niitä kun tarvitaan ja ne on niin helppo pukea vastasyntyneelle. Mutta nyt vannotin itseäni, että seuraavat ostokset vasta joulunjälkeen.
Tammi/helmikuu alennukset tulevat juuri sopivasti hankitoihin. Huh..kerrankin odotan talvea innolla.

Esikoisen tarkat korvat poimivat jo tiedon että vauva on tuloillaan ja riemu oli valtava. Sain jo masulle hyvät huomenetkin.. eli se meni odotettua huomattavasti paremmin.:hello2

Huoh ..kai sitä pitäis jaksaa keskittyä töihin vaikka olo onkin tälläinen.

Hyviä vointeja kaikille maalismasuille!
 
Nyt tulen tänne purkamaan ahdistustani. Alan olla jo ihan hermona itseni kanssa. Itse aiheutan itselleni vain lisää stressiä. Täydellistä idiotismia suorastaan... :schoked025

Mä olen nyt muutamille tutuille kertonut raskaudestani ja jälkikäteen tuli kauhea pelko, jos kaikki ei olekkaan hyvin. Ei olla vielä ultrassa käyty ja saatu sitä varmuutta, että kaikki on kunnossa jne. Vaikka terveysalan ammattilaisena tiedän varsin hyvin, että jokainen raskaus on omanlaisensa niin silti mä en jotenkin osaa sitä nyt itselleni vakuuttaa. Tämä raskaus esikoiseen verratun, kun on aivan erillainen. Täällä mä nyt googlailen sitten keskeytyneestä keskenmenosta tuulimuniin sun muihin itseäni lisää vain stressaaviin aiheisiin. En esikoista odottaessa ollut näin hermoheikko, vaan sain kuitenkin normaalit äitiyden tuomat pelot taltutettua maalaisjärjellä. Tämä raskaus vain on ollut niin kamalan rankka jo ensimmäilsiltä viikoilta, että pelkää vaan niin kovin näiden viikkojen kärvistelyjen olleen turhaa. Turhaa, jos emme saakkaan sitä toivomaamme pienokaista. Mitenköhän mä pysyn järjissäni ensi viikolla olevaan np-ultraan asti!?!

Jotenkin on vain tämä koko raskaus on ollut mulle yhtä "epäuskoa". En voi uskoa, että jo toisen kerran saamme lapsen aluille ensimmäisellä yrityskerralla. Testejäkin jouduin tekemään monta, joihin kyllä heti ilmeistyi erittäin vahvat viivat. Tämä on niin hirveää, kun itse lisää itse itsellen ahdistusta. Se sanonta on kyllä niin totta kun sanotaan: "tieto lisää tuskaa"
 
Tiedän tai ainakin aavistan, miltä tuo tuntuu Mymmeli. En osaa oikein sanoa mitään lohduttavaa. Kohta pääset sinne ultraan ja toivottavasti sitten helpottaa :) meilläkin on ultra torstaina ja oon iha malttamaton sen suhteen!!!

Itselleni on vaikeaa uskoa, että kaikki voisi mennä hyvin... Mutta kuitenkin uskon siihen, että on olemassa onnellisia loppuja ja että on jopa todennäköisempää, että sellainen tulee. Hali sulle Mymmeli!
 
Samaa on täälläkin mut vielä jotenkin maalaisjärjellä saanu hillittyä :) Tuossa ystäväni kysyi, milloin voi hän alkaa kertoo yhteiselli tutuille että odotan.... ihan kiva että kysy mut totesin aika äkkiä että eiköhän me Isän kanssa kerrota niille joille sen näkee tarpeelliseksi. Oon aika avoin yleensä mut nyt jotenkin on tullut sellainen "Se jolla onni on niin onnensa kätkeköön" :) Tiedä sit missä vaiheessa mä repeen tän kaa :laughing5
11+2 menossa ja ens perjantaina olis toivottavasti mukava nähdä tämä kehoni ja mieleni "valloittajan" :smiley-angelic003
 
Mä olen kanssa stressannut itseäni ihan liikaa. Pelännyt että taas menee kesken ja nyt kun oireet ovat vähentyneet en ole pystynyt uskomaan, että kaikki olisi hyvin. Ei vaan välillä tunnu siltä, että olisin raskaana. Mä niin lasken tunteja tulevaan ultraan. Ja eihän siihen ole pian kuin kaksi päivää, mutta se aika tuntuu niin pitkältä.
Onneksi sain eilen purettua tunteitani ja pelkojani miehelleni, vollotin hänen sylissään kuin pikkulapsi. Ja kylläpä se helpotti. Olin pidellyt kaikkia raskauteen liittyviä tunteita sisälläni sen takia, että en aiheuttaisi miehelleni huolta. Eilen tajusin, että on parempi jakaa myös huolet mieheni kanssa, sillä meidän yhteinen lapsihan se on. Ihan sama että kuinka hormoonihirmuna ja vainoharhaisena hän minua pitää.
 
Kiitos teille :signs001 Tuollaiseen epävarmuustilaan auttoi myös erittäin hyvin koneen sulkeminen ja uni.
Kaikki tuntuu taas paljon paremmalta!

Edelleen kyllä ihmettelen miten voin tästä toisesta raskaudesta olla välillä niin hermona, kun en ensimmäisesta nyt kovin pahasti koskaan ollut. Eikä luonteeseeni muutenkaan mikään hössöttäminen ja vauhkoaminen sovi.

Hyvä Nannai, että purit mielipahat miehellesi. Ihan samoja ajatuksia ne miehet voivat mielessään pyöritellä. Ja se ketä samassa tilanteessa on kanssasi ymmärtää huolesi parhaiten :)

Tänään ollut mukava päivä, kun miehen superpitkien työpäivien jälkeen saatiin viettää yhdessä viikonloppua. Ollut niin paljon ohjelmaa, ettei ole eiliset epävarmuudet käynyt mielessäkään. Ainut, että housut puristaa niin kovin, että tulee maha kipeäksi ja huonovointiseksi. Mies lupasi kaivaa vintiltä vanhat äitiyshousut, josko tarvitsee jo niihin siirtä.
 
Aamulla oli eka neuvolalääkäri. Lääkäri epäili,että ei välttämättä sydänäänet kuulu kun kohtu on niin taaksepäin kallellaan. Mutta äänet löytykin heti, ihanaa. Oli niin helpottavaa kuulla, että masussa ollaan hengissä.

Kaikki oli muutenkin hyvin, paino oli tippunut kilon ja virtsassa vain proteiini oli yhden plussalla, mutta siitä ei kuulemma tarvitse huolestua tässä vaiheessa. Verenpaineet ihan ok, taas oli kyllä korkeammat kuin kotona mitatessa. Taisi siis hieman jännittää tuo lääkäri.

Iltapäivällä on vielä ultra, johon mieskin tulee mukaan. Toivottavasti ultrassakin kaikki näyttäisi hyvältä.
 
Eilen neuvolalääkäri ja siellä kaikki ok, lääkäri kuunteli väärästä kohtaa sydänääniä ja teki NIIN mieli sanoa, ettei ne oo sieltä ennenkää kuuluneet :D pystyin kuitenkin pitämään pääni kiinni tällä kertaa :wink
Verenpainetta nyt seurataan edelleen mutta näillä näkyminen ja näillä voinneilla ei tartte lähtiä äippäpolille mihinkää verivirtaus-tutkimuksiin... (toisaalta, mielellänsähän minä niissä ultrissa kävisin =P ) vaikka toki toivon, ettei nyt ainakaan tuon takia tarvitse sinne raahautua.

Maha alkaa kuulema jo näkyä. Ex-mies myös eilen tokaisi poikaa hakiessani kotiin ettäon tainnu kesällä ruoka maistua! voi hele että teki mieli sille pallinaamalle sanoa suoraan mistä tämä lihominen johtuu.... ja toisaalta, mikäs perkele se on sanomaan yipäänsä mitään mun lihomisista???!!! En minäkään sille mee huutelemaan että kyllä tuo sunki tukka on pitkä kun ei oo rahaa käydäsitä leikkuuttamassa, tai että parta on ku joulupukilla, on tainnu massit huveta muualle ku kauppaan tällä kertaa! siis voi hele.... että otti kuulkaa pannuun!

Eilen sitte tein sen, että laitoin naamakirjaan yhde kuvan ultrasta, saa kavereidensa kautta mahdollisesti tietää, mitä on meidän perheessä tapahtumassa. En kuitenkaan koe olevani millään tavalla tilivelvollinen hänelle kertomaan tälläisiä uutisia kasvotusten tai muutenkaan henk.koht. (hieman on siis vaikeat välit edelleen, vaikka nyt pojan tapaamiset onnistuvat)
 
Sain tänään antibiootin, ku on kova flunssa ja tulehdusta päällä.. Jännittää alottaa kuuri, ku tuntuu, että se vahingoittaa jotenki vauvaa :sad001 Joku tutkimus oli tuosta lääkkeestä, että on aiheuttanut sikiölle vaurioita, mutta kuitenkin se on sellanen, jota lääkäri voi tarpeen mukaan kirjottaa. Ja luki myös, että ei oo tehty paljoa tutkimuksia, mutta lääkärin erityisesti suositellessa voi käyttää raskaana. Toisaalta lääkäri sano, että ekalla kolmanneksella riskit kovemmat (nyt rv 11+2).....Hirveen ristiriitanen olo. Päätös on kuitenkin mun, koska jos jotakin sattuu, niin ei siitä kukaan muu oo vastuussa, ku minä. Tai minä sen syyllisyyden kantaisin.

Pitää ehkä koittaa rauhottaa ittensä ja kuullostella tätä omaa oloa. Mies on sitä mieltä, että se kuuri pitää syyä, ku ekrta lääkäri on määränny, mutta itestä on ruvennu tuntumaan, että oon tänään voinut jo olla ilman jatkuvaa lääkkeen ottamista, joten mietin, että onko menossa itestää ohi. Hmmm...

Onko teillä kokemusta antibiooteista raskausaikana? :)
 
Eae, ota selvää jos homeopaattisista olisi apua? Ne on huomattavasti ystävällisimpiä keholle ja niillä on antibiootteja tarvittavia tauteja taltutettu. Suosittelen ja itsekin niiden avulla välttänyt kausiflunssat ym. Täällä isäntä pärskii ja sai taudin pojaltaa. Mä oon kiltisti sinkkiä syönyt eikä ole meikäläisellä oireita! :wink eikä tuu... muutaman talven terveenä viettäny. Chilit ja valkosipulit myös noitatohtorin toimivia aineita. Ai niin ja inkivääri :gen014
 
Inkivääri on kielletty raskausaikana, koska osa inkiväärin kemiallisista ainesosista saattaa olla haitallisia sikiön kehitykselle ja aiheuttaa muun muassa solukuolemaa. Itse olisin vuorostani erittäin varovainen näiden homeopaattisten tuotteiden kanssa, koska niistä ei välttämättä ole mitään tutkittu siitä miten vaikuttavat raskausaikana. Luonnon ihan omat arkikäytössä olevat aineet, kuten chilit ja sipulit ovat asia erikseen, mutta niistäkään ei todistettua näyttöä ole...

Lähes jokaisessa lääkkeessä on maininta, ettei suositella otettavan raskauden tai imetyksen aikana. Tämä on siitä syystä, että lääkefirmat sen printin avulla vetävät vastuun itseltään lääkärille ja lääkkeenottajalle, jos jälkikäteen jotain ilmenisi. Itse todennäköisesti ottaisin lääkkeet oman vointini kohentamiseksi, koska ammattinikin (sh) puolesta luotan lääkäreiden arvioihin. Luotan, että lääkäri on huomioinut raskauden lääkettämäärätessään. Valinta on toki sinun ja vain sinun :) Pikaista paranemista!
 
Hassu tuo Inkivääri juttukin. Britti oppaat ja lehdet toitottaa Inkiväärin tehoa raskaus aikana. Toisaalta määrät tietty täytynee varmasti niin lääkkeissä ja rohdoissa pitää asiallisina. Joskus joidenkin luontaistuotteiden kieltäminen kuulostaa lääketehtaiden "keksimiltä" jotta käytämme heidän kehittämiä lääkkeitä. Hurjat rahat liikkuu lääketehtaista ja tunnen sh ammattilaisia jotka vuosikymmenien kokemusten jälkeen siirtyneet luontaistuotteisiin täysin :) Kaikkea omalla vastuulla aina! Silti hyvin voin ilman länsimaiden lääketeollisuutta :) Tämä on mielipide sekä kokemus asia. Kukin tavallaan tallaa täällä loppujen lopuksi.
 
Joo kyllä noiden luontaistuotteiden kanssa pitää olla varovaisia ihan niinkuin apteekin lääkkeidenkin.
Itse varmaan söisin antibiootti kuurin jos olisi tosi paha tauti. Mutta viime vuosina olen kieltäytynyt monta kertaa lääkkeistä ja lääkinnyt itseäni muilla keinoin. Pakuritee on todella hyvää tavaraa, sen avulla olen saanut hoidettua monta poskiontelontulehdusta. Ja tulen varmasti käyttämään pakuria myös raskaana ollessani.
Ja nuo yllämainitut valkosipuli ja chili ovat hyviä samoin kuin hunaja ihan sellaisenaan. Inkiväärikin on hyvä, mutta tosiaan niin kiistelty aine. Itse meinaan varmasti tämän raskauden aika syödä ruokia joissa on inkivääriä. Enkä usko, että siitä aiheutuu mitään haittaa, kun en syö sitä suurina määrinä.
 
Briteissä ei myöskään alkoholia varsinaisesti kielletä raskausaikana. Tästä tuli se surullinen dokumenttikin jokunen tovi sitten. Siinä korkeastikin koulutetut odottajat joivat aikalailla alkoholia ihan vain siksi, kun ei heille ole asian vaaroista valistettu.

Myös itse kuulun tähän kastiin, joka välttää sairaudet, vaikka perhe sairastaakin. Omalla kohdallani kyse on vain hyvästä vastustuskyvystä. Näin ollen en ole joutunut edes pahemmin mitään lääkkeitä syömään. Mutta nämä lääkeuskomukset ovat yleensä aika herkkiä aiheita.. Eikä kaikki länsimaisen lääketeollisuuden tuotteet olekkaan mielestäni vain rahan huijaamista asiakkailtaan. Koskaan en ole anopillekaan mitään sanonut, kun kipeään ranteeseensa on syönyt ties mitkä jumalattoman kalliitt leväkuurit ja magneettikorut. Vielä kristallihoitoja odotellessa :D
Tämä ei myöskään tarkoita, että länsimaisen lääketeollisuuden tuotteiden taakse täysin menisin. Mielestäni lääke otetaan vain jos on tarve. Monet ihmiset ovat jatkuvalla antibioottien napsimisella itse aiheuttaneet lääkeresistenssejä itselleen.

Mutta sitten varsinaiseen aiheeseen. Tässä linkki suomen suosituksista ruoka-aineista, mitä tulisi raskaudenaikana välttää ja mistä syystä. Ainakin esikoista odottavat ( tai ainakin olisi kuulunut) saada neuvolasta ravitsemusoppaan, missä nämä ruoka-aineet käydään läpi. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aihe...laiset/raskausaika/valtettavat_elintarvikkeet

Toivon todella, ettei kukaan mielipiteestäni homeopatiaan pahoita nyt mieltään :happy118
 
Jotenkin tuntuu uskomattomalta, miten juuri esimerkiksi Briteissä ei puhuta alkoholin tuomista riskeistä raskauden aikana, kuten täällä. Täällä alkoholin haittavaikutukset tuntuvat jotenkin ihan itsestään selviltä.

Tietäisittekö muuten hyviä odotusblogeja, joita kannattaisi lukea? Täällä on mukava saada ns. vertaistukea, mutta olen innokas blogien selaaja, ja nyt olisi mukava lukea blogeja tästäkin aiheesta. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top