Elokuun kuulumiset

Keskustelun 'Laskettu aika tammikuussa 2014' aloitti Kerttu2012, 1 elo 2013.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Kerttu2012 Aloittelija

    Mä olin tänään pelkopolilla ekaa kertaa. Uskon että pelkoja on niin erilaisia että mun on vähän paha täältä mitään huudella, mutta mua tämä käynti auttoi. Mulle on tärkeintä että tiedän mitä tapahtuu ja pelkohoitaja lupasi niihin papereihin lyhyesti laittaa, mitä mun kohdalla pitää ottaa huomioon. Lisäksi mahdollisuutena käydä vielä etukäteen tutustumassa synnytyssaleihin jne, kun sekin pelottaa kun en ole koskaan sairaalassa joutunut olemaan tai muhun ei ole mitään kojeita laitettu. Mies oli mukana siellä pelkopoli käynnillä ja musta on hyvä, että hän tietää mistä asioista voin saada kohtauksen ja hän osaa myös kysellä ja vaatia henkilökuntaa kertomaan asioista, jos olen itse liian voipunut. Kontrollifriikkinä paras pelkopolin anti oli myös se, että porukalla sovimme, etten/ettemme suunnittele tilannetta liikaa etukäteen vaan mennään itse tilanteessa sen hetken mukaan. Mulle tuli luottavainen olo tän käynnin perusteella, ja ajattelin jättää pelkokirjat ja synnytysoppaat lukematta. Uskoisin että itselleni se saattaisi tuottaa pahimman trauman että suunnittelisin koko synnytyksen pilkulleen ja kaikki kivunlievitykset ym ja sitten kun kipu ei olisikaan sellaista kuin piti eikä suunnitelma toimisi, menisin paniikkiin. Yritän ainakin lähteä vain virran vietäväksi, ja ollaan nyt miehen kanssa samoilla linjoilla mikä on myös tärkeää.
  2. diipadaapa Aloittelija

    Mä kävin eilen tytön kanssa neuvolassa ja käynti oli varsinaisesti tytön 1v. neuvola, mutta kysyin siinä jo vähän tulevasta synnytyksestä ja kivunlevityksestä ja terkka aikoo tehdä mulle lähetteen kätilön kanssa juttelemaan. Tosi kiva juttu kun nyt mä tiedän mitä haluan seuraavalta synnytykseltä toisin kuin ekassa. Myös sekin on ihan hyvä kirjata heidän papereihin että voin tulla jo aikaisemmin kun on ns. pakollinen tarve kun viimeksi kävi vähän hätäseen koko synnytys :) Mä luin viimeksi voimaannuttavasta synnytyksestä joka valo muhun tosi paljon luottamusta itseeni naisena ja siihen että mä pystyn mihin vaan, että mut on luotu synnyttämään :) Monet kysy loppuraskaudessa että pelottaako mua synnytys niin vastaus oli vahva ei, luotan itseeni. Jos pelkää synnytystä niin noi vois olla ainoita mitä kannattaa lukea, että ne netin keskustelupalstojen kauhutarinat kannattaa jättää omaan arvoonsa..
  3. Muumiina Aloittelija

    Mua tosissaan harmittaa se mitä mulle sanottiin :sad001 Koko historiaani tässä en pysty kertomaan mutta sen verran, että mun eka gynekäynti jätti mulle tosi vastenmielisen muiston ja lisäks oon selvinny vuosia kestäneestä masennuksesta/paniikkihäiriöstä käytännössä yksin, vaikka apua koitin saada. Koen, että synnytys on niin iso asia sekä henkisesti että fyysisesti, että ansaitsen saada asianmukaista kohtelua, pelottaa jos en saa taaskaan apua kun sitä tarviin :sad001 Kipua pelkään toki myös kuten sitäkin etten hallitse tilannetta ja menen paniikkiin :sad001 ja muuta. Mäkään en suunnittele synnytystä etukäteen, toivon että pystyn luottamaan siihen että musta huolehditaan. Onneks mies tulee mukaan :Heartred Sille oon pystyny aina puhumaan niinku asiat haluan saada sanotuksi, neuvolassa menin ihan lukkoon! Mut ehkä pääsen juttelee jolleki psykologille, se vois olla ihan jees :) Toivottavasti muilla pelkopolista apua :Heartred
  4. matti Peruskäyttäjä

    Toi terkkarin kommentti kuulostaa kyllä ihan älyttömältä ja asiattomalta :sad001 Muhun on suhtauduttu ainakin Kanta-Hämeessä tosi hyvin ja ymmärtäväisesti. Mä luin kirjan Kun synnytys pelottaa. Suosittelisin sitä ensisynnyttäjälle. Mulle siitä ei ollut paljoa apua, ei siinä oikein ollut tarjota mun tilantesseen mitään. Kun kaikki meni kuitenkin hyvin, se kipu vaan oli ihan kohtuutonta ja sille ei tehty riittävästi vaikka melkein kaikkea kokeiltiin. Synnytystä voi suunnitella kuitenkin sen verran että saa vaikka käynnistysajan vähän ennen laskettua, niin voidaan varmistaa että osuu ns. hyvä kätilö. Kannattaa mennä käymään kätilön juttusilla ja keskustella siitä millainen kätilö olis hyvä just sulle. Mä oon iloinen ettei mulle osunut se yks nuiva kätilö joka oli vuorossa sinä aikana kun sairaalassa olin. Ja mun papereihin on jo kirjattu ettei se ole mun kätilönä ensi kerrallakaan. Kyllähän se synnytykset hoitaa mutta se on niin old school täti että ei se kaikille sovi.
  5. diipadaapa Aloittelija

    On ihan pakko kysyä matilta että tarkoitatko sitä kätilöä joka vaikuttaa sellaiselta vanha piika tyyliseltä? Semmonen nuorehko, ehkä 30-35v. mutta kuitenkin niiiin tanttamainen? Puhutaanko samasta ihmisestä? Jos puhutaan ni luojan kiitos se ei ollu munkaan synnytyksessä kätilönä, mutta osastolla oli ohjaamassa vauvan hoidossa ja oli just sellanen että "ainoa oikea tyyli hoitaa lasta on tämä minun opettama tapa". Vähän sellanen olo jäi ja suoraan sanottuna sen ei tarvinnu kun astua ovesta ekan kerran sisään niin mulla nousi saman tien muuri eteen ja tuli tunne että ton ihmisen kanssa en tule toimeen. Mä ajattelin soittaa synnärille ennen kun lähden kotoa ja jos se on vuorossa niin sanon että taidanpa mennä sittenkin Hyvinkäälle laughing7
  6. matti Peruskäyttäjä

    Tarkotin Jusin Outia. Se on kyllä vanhempi. Eli siellä taitaa olla sitten kaks samanlaista :) Asut vissiin Hausjärvellä kun kerran Hyvinkääkin on vaihtoehto? Missä päin?
  7. Heleia Aloittelija

    Mulle myös eka pelkopoli varattuna, aikani pähkäiltyäni aattelin että parempi puhua asiantuntevan ihmisen kanssa, kun iltaisin maalailla kauhukuvia vilkkaan mielikuvituksen kera. Luulin ettei eka synnytys jättänyt traumoja, mutta kun tässä toinen h-hetki pikkuhiljaa lähenee, noi muistikuvat ekasta kirkastuu ja ne ei-niin-kivatkin jutut palaa mieleen.. Päällimmäiseksi nousee silloin vaan ajatus että ei kai mun pidä tehdä samaa uudestaan..!
    Toisaalta luotan että kehoni olis nyt joustavampi, ja osaisin varmaan pyytää lääkkeitäkin ajoissa, mutta esim. tää lonkkavaiva joka estää kaiken ylimääräisen liikunnan, aiheuttaa sen että pelkään olevani aivan liian rapakunnossa synnyttääkseni kunnialla ja ilman imukuppeja tai muita apuja.. *huokaus*
  8. diipadaapa Aloittelija

    Voi ei, mun mielestä sellanen ei pitäis olla kätilönä joka ei tuu ihmisten kanssa toimeen ja kiva jos niitä on siellä laitoksella vielä kaksin kappalein! Alkaa hyvinkää houkuttelemaan :) Tän nimi oli joku Annikki/Annukka/Anneli tai jotain vastaavaa, mä en olis sen nimeä edes tiennyt, mutta kun kerroin puolisoni veljen vaimolle niin osas heti sanoa kuka on, mun kuvailun perusteella :) Asun Riihimäellä. Eikös sitä tosiaan saa nykyään päättää minne menee synnyttämään, tuskin ne takaisinkaan käännyttäisi :) No ei, kyllä mä sinne hämppyyn meen, kun tuttu paikka kuitenkin. Matka vaan vähän risoo..
  9. matti Peruskäyttäjä

    Mulla ei oo tullut mieleenkään että huono kunto olis esteenä synnytyksessä. Mulla on myös surkea kunto. Edellisestä synnytyksestä ei ole vielä vuottakaan ja silloin olin pari kuukautta melkein liikuntakyvytön. Sitten tulehtui umppari ja sitä haavaa parantelin 5kk. Alkukesästä koitin alkaa kuntoilemaan mutta sitten tulikin taas pahoinvoinnit ja väsyt... ja tässä ollaan :) Kyllä sitä kuntoa vaan löytyy kuitenkin siihen hommaan. Mulla oli pitkä ja rankka synnytys ja ponnistinkin 44minuuttia, mutta kummasti sitä vaan sisulla jaksoi. Kun eivät paskiaiset antaneet muuta vaihtoehtoa :wink
  10. Napero Tuttu foorumilla

    Lueskelen tätä aina välillä mutta enpä juuri väsymyksen vuoksi ole jaksanut paljon kirjoitella. Mä olin esikoista odottaessa yhteydessä pelkopoliin ja totesin et ennemmän haittaa kun hyötyä. Mulla on aivan mahtava neuvola joten siitä iloisessa asemassa :)
  11. Heleia Aloittelija

    Mulla esikoisen synnytys oli semmonen 27 tunnin rupeama jossa käytiin läpi kaikki kivunlievitykset ja systeemit, ja oltiin lopulla ihan hilkulla että imukuppia vai sektiota. Päätyivät imukuppiin, ja se oli siinä ja siinä että sain punnerrettua sittenkään mitään ulos. Voimat oli vaan kerta kaikkiaan ihan loppu, aivan finito..
  12. Saaga** Aloittelija

    Puolessa välissä ollaan, viikkoja kasassa tasan 20. Ens viikon torstaina on rakenneultra! Alkaa jo jännittää.. :)

Jaa tämä sivu