Elokuun kuulumiset

Onko teillä tullut turvotuksia käsiin tai jalkoihin? Huomasin vaan eilen lenkin jälkeen, kun oli reidet taas puutumisen takia tunnottomat, että reidet olivat ihan turvoksissa niiltä tunnottomilta kohdin. Jotenkin hirvittää, että mitä tästä oikein seuraa. Aiemmin ei ole käsissäkään ollut mitään, mutta sitten tänä aamuna oli sormet kuin pienet nakit...
 
Minä huomasin eilen, että jaloissa on turvotusta. Siis lähinnä nilkoista huomasin, mutta kun katsoin tarkemmin, niin tuntuu että pohkeet ja kaikki on ihan turvoksissa. Käsissä en huomaa turvotusta, mutta kaikkialla muualla melkeinpä. Pohkeita oikein pakottaa, mutta se nyt voi johtua rasituksestakin, tai magnesiumin puutteesta..
 
Mulla turvottaa välillä lenkin/ulkoilun jälkeen jos on kuuma ilma, näin oli myös ennen raskautta. Sormet kiristää nyrkkiin puristaessa ja sormuksen irrottaminen ei onnistu..
 
Mä oon jo hetken käyttäny töissä tukisukkia, kun muuten turvottaa hirveesti.. Sormukset menee kyllä onneks viä ongelmitta sormiin. Ja huomaan myös että mahan koko vaihtelee aika paljon, väliin on turvotusta sen verran että se on ihan pallo ja väliin näytän viäki melkein iteltäni :)
 
Kuumalla turvotus on kauheeta...höh vaikka nestettä ei olekkaan tarpeeksi :) Tukisukkia ostin juuri, koska viimeksi auttoi niin hyvin
 
Ei oo turvotusta niin, että olisin huomannut, mutta mies ystävällisesti ilmoitti että leuan alle on ilmestynyt ylimääräistä.. Sain sitten hormoonityrskyissä (ja vähän varmaan muutenkin) ihanan itkukohtauksen, kun aattelin kuinka paljon tässä vielä on aikaa lihota, ja miten se näkyy, jos kolmen kilon lisäpaino näkyy jo leuassa.. -_-
 
Heleia , kuulostaa niin tutulta noi itkukohtaukset ...


Exän kanssa kun oon hyvissä väleissä ja ei siis ole tulevan lapsen isä , niin kun hän minulle jotain hieman negatiivista toteaa ni meikäläisen kyynelkanavat aukee ja loppua ei näy!
Ja tänään !!! Katottiin Bethoven-leffa , ni minä taas vollotan niinko viimistä päivää ! Pelottavissa, surullisissa, onnellisissa ja ihan mimmossiissa vaan kohtauksissa :laughing002
 
Lueskelin toisten odottajien keskustelua tulevista isukeista.. Miten teillä tammi-isät ovat ottaneet raskauden vastaan? Vahtivatko he teidän syömisiä ja kantavat ojien yli? Huokailevat ihastuksesta katsellessa kasvavaa vauvamahaa ja hihkuvat innosta odottaessaan seuraavaa neuvolaa/ultraa/potkua? Ahmivat vauva-infoa netistä ja miettivät lasteenhuoneen sisistusta onnesta ymmyrkäisinä? :wink Meillä mies on ollut toki onnellinen mutta ei kovin oma-aloitteinen.. Meillä kinataan lapsosen tulevasta sukunimestä :)
 
Mulla suhtkoht helppo vastata tuohon kysymykseen...
Eli tuleva isä ei oo tekemisissä ollenkaan. Ensin ilmotti et kyllä hän vastuun kantaa yms, mut sitten hän oli tutustunu johonkin uuteen tyttöseen ja todennu , että jos hänellä olis lapsi ni ei heen suhde tulis kuulemma toimimaan... Vastasin vaa , "Että juu selvä! Onneks lapset on vaan hetken huumaa ja parisuhteet ikuisia :wink "
Nyt kuulin , että eihän näistä kahdesta ollu ees ehtiny pariskuntaa tulla ja sukset oli jo menny ristiin ...
Mut mitäs me tommosseella isukilla , mieluumin ilman ko tommosseen tuuliviirin kanssa :)
Meistä tulee lapsen kanssa loistava kaksikko :Heartred
 
Mä oon saanu pari raivokohtausta aikaseksi, kun mies ei ollenkaan tutki asioita yhtä lailla ku mä ja oon siitä sitte päätelly ettei sitä kiinnosta koko juttu! Raukka on sitte koittanu selittää että ei hän ny oikeen viä osaa suunnitella mitään lastenvaunujen hankintaa. On se kyllä neuvolassa käyny mukana ja muuten höpöttää asiasta jne, mutta mua hämmentää ku ei se yhtään mieti mitään käytännön juttuja!
Oon saanu myös hämmästelyä osakseni mun jäätävällä ruokahalulla, voisin vaan syödä kokoajan :D Mutta paino on noussu toistaseks 3 kiloa, eikai se kauheesti viä oo?

Epsuli, ihanan positiivinen asenne sulla, moni vois olla paniikissakin :) Mutta onhan se niin että mieluummin ilman miestä ku jonku idiootin kanssa..
 
Epsuli oot kyllä rohkea! Arvostan :) Ja tottahan se on, ettei huonossa suhteessa/väärässä miehessä kannata roikkua. Susta ja lapsosesta tulee tiivis parivaljakko :wink Harmi vaan, ettei lapsesi isä osoita kypsyyttä, lapsi on ISO asia.

Meillä myös itkupotkuraivareita siitä kun mies ei oo yhtä osallistuva/innostunut kuin minä. Kerran pysäytettiin autokin tien sivuun :D Neuvolassa on mukana ja mielipiteitäkin on jos saan ne lypsettyä. Ehkä miehet ei vielä tajua täysin? Odotin vaan itse, että mieheen olisi purrut pesänrakennusvimma, hän kun on lasta jo kauemmin halunnut..
 
Juu ja mä en missään nimessä oo häntä kieltänyt tapaamasta lastaan tai olemattaa mukana elämässä , mutta jos sekin menee siihen, että välillä halutaan olla isä lapselle ja välillä ei kiinnosta ni turha luulo , että mä alan pikkusta minään heittopussina pitämään siinä välissä..
Mun mielestä se on ei tai juu.
Ja arvostasinkin jos miehen mieli vielä muuttuu ni ihan vaan sen takia , että haluisin mun lapsella olevan ees joku henkilö ketä sanoa isäksi ja ketä nähdä sen muutaman kerran kuukauteen...
Näin mulla on itellä ollut ja nyt ollaan isän kanssa oltu tosi läheisiä myöhemmällä iällä :Heartred

Oon ite aika huono intoilemaan raskaudestani sen enempää , tuntuu että muut hoitaa sen mun puolestani :D
Mä nyt silti oon aina ollu aika stressaamaton ihminen, vähän liiankin :angel5
Et mulla voi jopa mennä hermot jos tossa olis joku mies vielä jaloissa pyörimässä ja hyppimässä innosta mun raskauden johdosta :D
 
Mulla ei myöskään puoliso ole varsinaisesti mitään kyselly raskaudesta eikä ole ollut neuvolassa tai ultrassa mukana, osittain työnsä vuoksi kun joutuu matkustamaan. Kaipa sitä kiinnostaa vaikkei sitä milläänlailla osoita. Rakenneultraan sano tulevansa mukaan kun uhkasin olla kysymättä sukupuolta. Ei ollut muuten edellisessäkään raskaudessa pahemmin mukana missään joten oon jo tottunu siihen "välinpitämättömyyteen". Suoraan sanottuna mä pelkään jo sitä kun meen synnyttämään et kuinka se hoitaa hommat ton meiän likan kanssa kun usein kuulen tekosyyn "emmä osaa" kun siltä jotain pyydän. Tuntuu ettei hän edes tiedä millon lapsella on ruoka-aika ja ei muka osaa hampaita pestä ym. Toisaalta sit taas ihana olla se pari päivää osastolla ja antaa jonkun toisen ottaa se kaikki vastuu. Aion ottaa ihan lomana tulevan sairaalassa oloajan ja jos tuntuu siltä niin oon pidempään kun tarvis. Saa hänkin nähdä ettei se kotona olo ihan helppoa ole.
 
Mun mielestä toi miesten asenne on vähä kummallista, kun eikö niitten just tyyppillisesti "pitäisi" olla kiinnostuneita kaikista käytännön asioista ja järjestelyistä? Toisaalta kyllähän sitä sanotaan että miehen kasvu isäksi alkaa kunnolla vasta synnytyksestä, kun nainen on silloin jo monta kuukautta ehtinyt valmistautua ja tutustua lapseen..
Ehkä sitä vois itekki koittaa pitää tunteensa vähä aisoissa eikä suuttua kaikesta, mutta kun viimekuukausina noi mielialanvaihtelut on ollu aika voimakkaita :D
 
Vissiin isillä se vanhemmaksi alkaminen alkaa vasta synnytyksestä - toivottavasti ainakin silloin! :D Mun mies on muutenkin semmoinen rauhallinen tapaus eikä turhaan riehaannu tunteenpurkauksiin. Olis vaan niin hienoa jos mies olis ihan fiiliksissä, että on saanu oman naisen raskaaksi jne. Oon vähän kateellinen kun tuttavan mies hyväntahtoisesti esim huolehti että raskaana oleva tuttavani söin vain luomua jne. Semmoista söpöä välittämistä ja pientä hössöttämistä :) Kyselis vointia. Vaiks kyllähän mun mies jotain oikeinki tekee, ehkä oon vaan liian vaativa hormonihirviö :wink
 
Meillä mies on ottanut vähän rauhallisemmin tämän raskauden kun ensimmäisen. Toki tuossa tiputuskuurin aikana oli melkein yh-isä kun en poikaa pystynyt katsomaan. Käydään kaikki yhdessä neuvolassa puhumme esikoiselle tulevasta yms. On hän käynyt katsomassa pinnasänkyjä vaunuja yms. Kysyy joka päivä mitä rouvalle tänään maistuisi :)
 
Voihan sitä erilaisiakin miehiä olla mutta noin yleisesti ottaen mulla on ainakin sellainen kuva miespuolen edustajista että niille tää odotusaika voi olla aika epätodellista ja isäksi tulo sekä lapsen saaminen konkretisoituu vasta sitten kun vauva on oikeasti täällä. Me naiset koetaan tää raskaus ja raskaana olo kuitenkin NIIN eri tavalla kuin mies joka vierestä seuraa vatsan kasvamista. Että elkäähän nyt hyvät naiset menettäkö toivoanne miestenne suhteen vaikka ne ei välttämättä niin innostuneilta vaikuta vielä tässä vaiheessa. Se mikä kyllä voi asiaan auttaa on antaa miehelle mahdollisuus olla tekemässä päätöksiä esim rattaiden suhteen ym. Kysykää niiden mielipidettä koska se jos mikä saa miehen tuntemaan olonsa sellaiseksi että häntä arvostetaan ja tää asia koskee myös häntä. Monesti ainakin itse oon sen virheen tehnyt että vedän vaan johtopäätökset että ei näytä toista kiinnostavan ja menen tekemään itse päätöksiä mitään kysymättä ja toisella ois sit kuitenkin löytynyt kiinnostusta ja halua olla mukana päättämässä.
Mitä lähemmäs loppuraskautta mennään ja maha kasvaa ja liikkeet tuntuu niin kyllä ne miehetkin yleensä kiinnostuu enemmän kun väkisinkin on pakko alkaa ajattelemaan elämän muutosta kun vauva tulee taloon.
Mun mieheni oli aivan huippu avustaja molemmissa synnytyksissä, ja koitin muistaa antaa hälle tilaa olla isä ja tehdä asioita omalla tyylillään kun kotiin tultiin vauvan kanssa. Siitä se yhteinen taival on lähtenyt ja aivan mahtava isä on lapsille ♥ Nyttekin tuntuu välillä et ei hän ole raskaudesta yhtä innoissaan kuin minä mutta ilostuu aina kumminkin kun kerron omia tuntemuksiani, mukaan en ole ultriin tai neuvolaan edes pyytänyt kun tiedän et sitä ei kiinnosta odottaa vuoroa ja puhua kätilön kanssa mut katotaan sit kuvia yhdessä kotona ja kerron mitä tapahtui.
 
Alkuun meillä mies oli tiukkana siitä, että pidetään salaisuutena riittävän pitkään eikä hankita koko kotia täyteen vauvaroinaa jo alkuraskaudessa. Olen noudattanut hänen toiveitaan, mikä tosin on ollut helppoa, kun olen itse samaa mieltä asioista. Joka tapauksessa tuntuu, että hän itse tottui ajatukseen ja kun aloin kysellä, että mitä ominaisuuksia hän vaunuihin haluaisi, niin alkoi tutkia nettisivuja ja tori.fi:tä. Sain yhden yöpuvun ostaa tuliaisiksi hääpäivämatkalta Tukholmasta eli hallitusti hössötystä. Luulen että ainakin oman miehen kohdalla toimii tämä, ettei pakota mihinkään, mutta kun tarviin apua, niin sitten hän innostuu sitä antamaan. Viime viikonloppuna käytiin ostamassa käytetyt vaunut, jotka on molempien mieleen ja isäntä heti kotona teki niihin rengashuollon ja esitteli kokoontaittismekanismeja äidilleen. Olen myös yrittänyt välillä kiittää ja kehua, kuten tuosta rengashuollosta. Mutta sitä mies itsekin sanoo, että miten hänellä voisi olla vielä mitään varsinaista suhdetta minun vatsaani, kun ei hän ole vielä yhtään potkua tuntenut, vaikka olen toki välillä kertonut, että nyt vatsassa käy myllerrys. Todellisuus tulee varmaan paremmin vastaan sitten kun hän ihan tosissaan voi nähdä esim jalan joka vatsasta potkaistaan ulospäin.
 
Ehkä noilla ukoilla on vielä mahdollisuus :wink Oon myös itse sellainen että tutkin asioita netissä, luen opuksia ja juttelen ystäville, ja toki kun tuo maha tuossa kasvaa niin eihän sitä voi oikein unohtaa :) Miehellä maha ei kasva (paitsi myötätunnosta) ja mun mies ei niinkään oo sellainen informaatiohamstraaja kuten mä.
Pääasia mun mielestä kuitenkin on ehtä kaikesta voi puhua :)
Tuo kehuminen on myös hyvä, oon huomannu sen toimivan meilläkin :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top