Elokuu

No emmiekään oo saanu mitään painoarvioita... Ärsyttää!!

Mirr, tämmöinen tuli netissä vastaan kun ite yritin ettiä tuosta tarjonta-asiasta tietoa... Löytyy kotiohjeita, joilla voi koittaa saaha vauvan kääntymään rt:aan. :)
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=194

Ei kai ketään voida pakottaa kääntämiseen, sehän on jokaisen äidin oikeus ite valita..? Mutta varmasti siellä on pikkuisella vielä hyvin tilaa kääntyä, ei vaan halua suotta kääntyä liian aikasin. ;)
Meillä taietaan rv 36 tehä vielä ultratutkimus, tehtäskö sielläki? Toivotaan että pääset siihen vielä!=)
 
Olen kuullut, että vauvan kääntäminen voi olla aika epämiellyttävää / kivuliastakin. Omaperäisiä kokemuksia ei ole. Itse kyllä antaisin luvan kääntämisyritykselle, ettei synnytyksestä tulisi vaikeaa. Perätilasynnytys on kuitenkin isompi riski. Ja jostain syystä kammoksun sektiota synnytystapana. Pelottaa kai kun ei itse voi vaikuttaa..
 
Olen kuullut, että vauvan kääntäminen voi olla aika epämiellyttävää / kivuliastakin. Omaperäisiä kokemuksia ei ole. Itse kyllä antaisin luvan kääntämisyritykselle, ettei synnytyksestä tulisi vaikeaa. Perätilasynnytys on kuitenkin isompi riski. Ja jostain syystä kammoksun sektiota synnytystapana. Pelottaa kai kun ei itse voi vaikuttaa..
 
no sekin mua mietityttää, sektio. kun terkkari sit sanoi et jos ei käänny yrityksestä huolimatta niin sitten ensisynnyttäjillä aina sektio .. muakin just jännittää se et sitpä sulla ei itellä oo mitään osaa siinä.

kiitos linkistä, täytyypi käydä katsomassa vinkkejä :)
onhan tässä vielä aikaa, tänään alko rv 31 ja asiaa ruvetaan miettimään 35-36 mut musta jotenkin ois kiva jo tietää etukäteenkin asioista.
 
Ei pidä paikkaansa että ensisynnyttäjällä aina sektio. Meillä lääkärit painostivat enemmän alatiesynnytykseen  mutta loppuen lopuksi sen päätöksen teet ite :)Mulla oli esikoinen perätilassa ja halusin leikkauksen vaikka olis ollu mahdollisuus alatiesynnytykseen.Käännytystä ei voitu ees yrittää ku vauva oli niin alhaalla ja vähän vettä..
 
Tänään jo tasan  rv 30 täynnä! Aika on menny kyllä ihan tosi nopeesti, toivottavasti menis loppuaikakin yhtä nopeesti. :) Tosin, ei liian nopeesti, ku on kuitenki muutto ja kaikki vielä edessä. 

Huomenna viimeinen lomapäivä ja sit keskiviikkona töihin paluu.. Vähän kyllä jännittää mennä vielä tän mahan kanssa töihin, saa nähdä kuinka sitä päivät jaksaa, kun nyt kotona ollessaki joutuu välillä ottamaan päikkäreitä, kun ei silmät vaan pysy auki ja toinen mitä pelkään on ettei selkä  tule kestämään..

Keskiviikkona ois myös eka perhevalmennus kerta, toivottavasti pysyn hereillä siellä vielä 
työpäivän jälkeen. :D Lapsen isän pitäis tulla mukaan sinne, mutta saa nyt nähdä pääsekö sittenkään töiltään tulemaan. :s 
 
Hui! Aika juoksee kuin siivillä.

Kohta on 32 viikkoa täynnä, maha-asukaskin elämöi hyvin paljon päivittäin. Kaipa se kertoo, että vahvistuu vaan. Kohta on koko maha mustelmilla ;) Vahva poeka, tullut äitiinsä! 

emoticon 
 
Uusi koti on mullin mallin. Toivottavasti saadaan pahimmat rempat pois vauvan syntymän alta. Motivaatiota ei kodin ulkopuolella enää oikein löydy mihinkään. Ehkä muutamien viikkojen päästä alkava äitiysloma antaa  hetkisen aikaa hengähtää, ja laittaa paikkoja kuntoon niiltä osilta mitä pystyn itse vielä tekemään. Harmittaa vaan kun ei ole tässä tilassa hirveästi hyödyksi. Mies joutuu tekemään yksin paljon. Onneksi edes toisista tulevista isovanhemmista on vielä apua remppahommissa, muuten oltaisiin ihan hukassa. Toisetkin auttaisi jos pystyisi, mutta fyysiset rajoitteet tulevat tielle.  

Sitä on viime viikkoina herännyt siihen todellisuuteen, että kyllä se vauva sieltä taitaa olla tulossa. Vaikka on koko ajan vakuuttanut itselleen, että hyvin kaikki menee. Vaikka on kuullut jos jonkinlaista raivostuttavaa negatiivista kommenttia tyyliin "älä nyt vielä liikaa haali vauvajuttuja" Ei sitä niinkään voi elää, että koko ajan elää pahimman pelossa.
 

Muuten koen päässeeni raskauteni ajan todella helpolla kun on kuunnellut kavereiden kommentteja, ja kaikkia vaivoja mitä heillä on ollut. Vasta nyt muutamien viikkojen aikana on tullut jatkuvan kyljellä nukkumisen takia käsiin varsin raivotuttava puutuminen, että aamulla sormet ei taivu mihinkään, ja jaloissa samaa särkyä, sekä närästys johon on onneksi neuvolalääkärin määräämät lääkkeet, että ei mahan limakalvot kärvenny rikki.  Ja se jatkuva yöllinen herääminen kun on pakko vaihtaa kylkeä kun käsi on kokonaan ihan tunnoton. Noh kestettävä tämä nyt sitten on, tuskin kuulemma poistuu vaiva ennenkuin vauvakaan mahasta.


Kesäkin meni uskomattoman nopeasti ohi, ja kunhan pääsee näistä muutamasta "tyhjän" olotilan viikosta ohi ennen äitiyslomaa, ja jaksaa vielä muutaman kerran opiskeluihin raahautua tekemään "ei mitään", niin ehkä sitten olotila alkaisi kohota. Pahinta on tällänen pakotettu käyminen jossakin kun motivaatiota ei vaan löydy enää.
emoticon
 
Oltiin isolla porukalla sunnuntaina mustikkametällä. Hyvin siellä jaksoin rämpiä ja kyykkiä poimurin kans, viis litraa poimin kahessa tunnissa, selkäki kesti oikein hienosti. Mutta tais silti hieman kostautua. Eilisen ja tämän päivän on tullu kiitettävästi tiukkoja supistuksia, eivät onneksi ole kipeitä, mutta eipä se ihan hirveästi lohduta, ko eikö ne kivuttomatki voi alkaa aukomaan paikkoja?  Toivottavasti ei nyt sentään...
Kellottelin tuossa kun niitä tulee aika tiheeseen. 8min välein tuli paikallaan istuessa. Jos nous ylös ni tuli heti supistus, ja jaloillaan tuli parin minuutin välein. Että semmosta... Toivottavasti häviävät taas ko ottaa vähän rauhallisemmin, ei nyt vielä tarvis alkaa paikkojen aueta tai pehmetä, pysyy pikkunen paremmin ja varmemmin kyytissä..<3

On ihan superia, että tulee syksy. emoticon  Mulla taitaa olla hormonit sekasin, ko toivon että kesä menis jo menojaan ja tulis syksy! Siis ei tod oo minun tapasta... :D Kaipaan pimeitä iltoja, lämpimiä vaatteita...mmmm<3 Oon jo poltellu kynttilöitä ekaa kertaa, siitä tulee varmasti taas joka iltanen tapa. :) Aina oon aikaisemmin ahistunu syksyn tulosta, vaikka syksy on kyllä kaunista aikaa jne mutta jään kaipaamaan kesää aina kovasti. Nyt ei tuu yhtään ikävä!emoticon
Ja siis etenkin ko syksy tuo mukanaan maailman ihanimman lahjakäärön...emoticon Voi rakkaus.. :):) <3<3 Mitä, alle yheksän viikkoa parasta ennen-päivään???

Huomenna on muuten eka synnytysvalmennus, iiks.. =)
 
Moi,

Heinäkuu vaan vilahti ohi ja nyt ollaan menossa jo viikolla 32. Säikähdin viime viikolla kun jouduttiin käymään päivystyksessä kirkkaan nestemäisen vuodon takia. Onneksi kaikki oli kuitenkin kunnossa ja kyseessä ei ollut lapsivesi. Oli kiva nähdä masuasukki taas kun lääkäri ultrasi ja katsoi kaikki rakenteetkin vielä läpi. Saatiin lisäksi painoarviokin 1700 g (30+5), jos kasvaa käyrien mukaan niin olisi 3500 g viikolla 40.

Viikonloppuna käytiin ostamassa autoon yhdistelmävaunut, joihin saa vielä turvakaukalon kiinni. Meidän piti saada serkultani vanhat, mutta hän päättikin sitten pitää ne itse. Vähän harmitti, että tässä vaiheessa ilmoitti. Jos oltais jouduttu tilaamaan ne tehtaalta niin aika kiire olis tullut. Onneksi löydettiin tosi kivat, mitkä oli näytillä ja saatiin ne suoraan mukaan. Nyt ois kova into päästä testailee niitä.

Tällä viikolla mulla on tullu ekan kerran tunne, että haluaisin jo pian nähdä kaverin ja saada sen syliin. En tiedä mistä tunne yht'äkkiä tuli, voisiko vaunujen osto vaikuttaa? Tähän asti kaikki on tuntunut epätodelliselta ja kaukaiselta, mutta nyt en malttais odottaa. Veljelleni syntyi esikoinen viime viikolla ja käytiin katsomassa pikku prinsessaa perjantaina, varmaan silläkin vaikutusta, että itsellekin asia alkaa konkretisoitumaan.

Olin heinäkuun lomilla ja nyt pitäisi vielä elokuu jaksaa töissä ennen äippälomaa. Tuntuu, että aika matelee, eikä ole enää oikein motivaatiota tehdä mitään töissä. Haluisin olla kotona järkkäilemässä tavaroita ja hommaamassa puuttuvia tarvikkeita, joita on vielä paljon :) Pieni pesän rakennus viettikin ilmeisesti tullut.

-Sini
 
Alissa22, täällä on toinen joka odottaa syksyä kummalisen paljon. Mä oon aina ollut kevät/kesäihminen ja syksyn lähestyminen on ahdistanut. Nyt odotan viileyttä, syksyn tuoksua, lehtien putoilua ja pimeämpiä iltoja.. tosi outoa koska ei ole mun tapaista odottaa mitään sellaista :D. Tänä vuonna en osannut iloita juurikaan keväästä tai kesästä mistä aina ennen olin niin innoissani. Odotan pääsyä syksyiseen luontoon kävelylle. Saa nähdä tuleeko tästä ihan pysyvä muutos vai koskeeko vain tätä syksyä :D

Meillä odotus tuntuu vaan lisääntyvän. Tuntuu etten päivän mittaan muuta ajattelekkaan kuin tulevaaa pikkumiestä. Yöt on tosi levottomia ja nukun huonosti. Nään sekalaisia unia, joissa ihmekyllä ei ole ollut vauvoja tai synnytystä (paria lukuunottamatta).
Mutta mies näki viime yönä unta että meidän lapsi oli syntynyt ja me säilytettiin sitä lipaston alimmassa vetolaatikossa?! :D Mies oli kuulemma sanonut mulle unessa, ettei sen lapsen sielä pitämisestä ole mitään hyötyä.. tosi hassua että mies näkee jotain tollasta unta :D

Alan jo laskea päiviä äitiysloman alkuun, nyt on 20 työpäivää enää jäljellä..
 
Tuo on just niinku mun suusta sanottua RiikkaTe, olen myös niin kevät- ja kesäihminen kun voi olla! Ja nyt sitte on hirmunen kaipuu kaikkeen mikä liittyy syksyyn.. :P En oo tästä kesästä ees oikein nauttinu samalla tavalla kuin normaalisti. Toisaalta sais jäähä tuo syksystä tykkääminen kyllä tulevaisuutta ajatellen, ei olis sitte niin ahdasta kun syksy alkaa tulla;)

Mulle on ilmaantunu sama juttu ko näköjään monelle muulleki täällä, kädet puutuu etenki yöllä. Ja just jos nukkuu selällään tai vielä nopeammin jos oikealla kylellä.

Nyyh, meidän perhetuttu (perheenisä) kuoli yllättäen viime yönä kotonaan. emoticon Pyydettiin sit äiti ja tytär meille kämppäämään vähäksi aikaa, ovat vielä aika sekaisin kaikesta... Ja ymmärrettävästi kotona olo tekee heille kipeetä. Tämmöstä ylimäärästä ressiä vähän.. Mutta kaveria ei jätetä!<3
 
Minä taas olen aivan täysin syksyihminen. Voiko olla mitään ihanampaa kun se kirpeä ilma, eläinten kanssa metsässä, pudonneet lehdet ja sienten tuoksu? Ja ne pimeät illat! Tästä syksystä tulee ihana!

Huomenna olis neuvolalääkäri. Mulla muuton ja tk:n kesälomien takia on viivästyny nää neuvolakäynnit.. No nyt on kuulemma kuitenkin lääkärin aika, mitähän siellä tehdään? Ultrataankohan (Helsingissä..)? 24. päivä sitten tavallinen terkkarin käynti. :)

Ostin tänään kaksi paksua kirjaa jotka käsittelevät raskautta, synnytystä ja lapsen ensimmäisiä vuosia. Tai toinen kirja käsittelee kuusi ensimmäistä vuotta. Varmaan pitäis siirtyä tuonne sohvan puolelle kera teen ja viinerin lueskelemaan!

Meikälle pukkas vähän yli viikko sitten vielä niveltulehduskin (mistä lie sitten saanut alkunsa, reaktiivisia kun yleensä on nuo..), jonka lisäksi oon nyt kärsiny päänsärystä ja pahoinvoinnista semmosen viikon verta. Tekisin varmaan kuolemaa, jos ilma olisi helteisempi. Tänäänkin pyörrytti todella paljon kun kävin sovittamassa sadeloimea hevoselle. Aurinkoinen laidun eikä siinä kohtaa yhtään varjoa. Huh.

Sitten semmonen uutinen, että minun rakas mieheni palaa takaisin Suomen maalle kolmen kuukauden kuluttua! Halusi itse tulla, koska en halunnut lähteä ulkomaille. Oon ajatuksissani skipannut jo synnytyksenkin ja silmissä siintää vaan miehen kuva kun hän tulee lentokoneesta (minä ja vaavi vastassa tietty.) emoticon

Ja kaiken tämän lisäksi sain vielä työpaikan! Pääsin henkilöstövälitysfirman listalle tekemään lastenhoitajan töitä päiväkoteihin. Aivan mahtavaa. En olisi uskonut, että vielä näin pitkällä raskaudessa saisin. Tietenkin työ on melko vapaamuotoista siinä suhteessa, että saa itse valita millon on töissä (eli milloin ottaa keikan) ja voin jo nyt ilmoittaa etten ota keikkoja tiettyyn aikaan vauvan syntymän jälkeen. Aijon kuitenkin tehdä töitä myös äitiyslomalla.

Nyt oli TODELLA omanapainen teksti, jotenkin uutista pukkaa vaan. Hankin meinaa eilen turvakaukalonkin.

S1N1, onneksi siellä kaikki hyvin sairaalareissusta huolimatta! :)

Alissa22, voimia sinne ja osanotot perhetutun menetyksestä. Onneksi on vielä ihmisiä, jotka huolehtivat ystävistään!


 
Kiitos, ja ONNITTELUT työpaikan johdosta!!! Nii ja siitä että saat miehesi takas tänne Pohjolan Härmään pian!! :D
 
Täällä oli muitakin, joilla muutto tai remppa vielä kesken edessä. Me muutetaan kun olen rv 35... Aikaisemmin olin sitä mieltä että hyvä että silloin, niin on äitiyslomaa ja on sitten aikaa laittaa niitä paikkoja kuntoon ja plussana että on sitten jotakin tekemistä kun ei töihin  pääse... Mutta nyt on alkanut tulla pientä paniikkia, että mitä jos en kerkeekkään laittaan kaikkea valmiiksi, jos olenkin jo tosi vaivainen siinä vaiheessa, vauva syntyy sekasotkut keskelle, ja sitten en varsinkaan kerkee tekemään mitään kun vaihdan vaan vaippoja ja imetän kaiket päivät.. ja keskeneräisyyttä jos mitä mun on vaikea sietää emoticon Tää aiheuttaa ajoittan kaaosmaisia itkupotkuraivareita. Hormoonit <3

Alissa22, mä en tiedä noista supistuksista, mitä aiheuttaa. Mutta ei kuulosta hyvältä, itse ainakin pelästyisin tuollaista tilannetta vähän, hui. Koitahan ottaa rauhassa nyt, vaikka kuulostakin ihmiseltä joka on tottunut touhuumaan paljon. Ja otan osaa menetykseen... Hirveitä tilanteita tuollaiset. Jaksamisia!

Fuy, onpas sinulla kaikkia hyviä uutisia sadellut! Ihanaa että saat miehesi luoksesi ja koko perheen sitten yhteen <3 Ja onnea työpaikasta!
 
Kiitos sinulleki, Anskulainen. Vieläki on sekava olo sen perhetutun kuolemasta, ei sitä vaan ota ymmärtääkseen... Täytyy koittaa antaa mahollisimman paljon käytännönapua muille perheenjäsenille, että pääsevät ainaki pahimman yli..

Ja teille isosti tsemppiä muuttoon!!!

Suurimmat supistelut on rauhottunu, mutta tulee niitä vieläki... Onni etteivät tuu kipujen kans, sillä koitan itteäni lohduttaa. Ja eilen sanottiin synnytysvalmennuksessa, että niillä, joilla on paljon harkkareita synnytys on yleensä lyhyempi. Että ei ne supistukset "turhia" ole. Mutta kysäsen vielä neuvolassa viikon päästä, että kannatteeko olla huolissaan, jos tulevat noin säännöllisesti... Varmaanki täytyis jonneki 36 viikolle koittaa ottaa entistä iisimmin, sen jälkeen ne supistelut on jo tervetulleitaki ja kuuluvat asiaan.
 
FUYUlle onnittelut työpaikasta, aika hieno homma !
ja ALISSAlle osanotot, noi on ikäviä juttuja ja aina ajattelee ettei itselleen läheiselle vois mitään käydä.

.. mutta miksi minä ukkosta kammoava pienen pieni möhömaha nyt uskaltauduin kytkemään johdot seiniin jotta tänne pääsisin ;

onko kukaan vielä edes vähän mietiskellyt sairaalakassin kasaamista ?
tai pikkuisen kotiintulo-vaatetusta ..

mä valvoin viime yön miettien pienen vaatteita, ja sairaalakassista kyseli kaveri eilen, et oonko pakkaillu vielä mitään itselleni .. mieli tekis mut oonko vähän ajoissa taas tänkin suhteen.
koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu mutta silti, pari kk olis vielä laskettuun aikaan.
 
Kiitos mirr!emoticon

Olen tehny listan valmiiksi mitä haluan ottaa mukaan ja vauvalle on vaatteet valkattu. Pakkailen vasta lähempänä sitte, ehkä äippälomalla. :) Voi kunpa menis aika nopeasti..!!^^,
 
On muuten aikas hämäävää, ko mun yövessaravaamiset näyttää loppuneen. Oon monta yötä nukkunun heräämättä eikä aamullakaan mikään järetön pissahätä oo ollu. Eikös sitä tässä vaiheessa yleensä ruukata nimenomaa alkaa juossa vessassa entistä useammin...??Mut ei parane valittaa, hyvähän se vaan on... Kait tuo vauva on sitte jotenki mukavasti asettunu tuonne, ettei se paina rakkoa ollenkaan. Päivällä kyllä saa sitte senki eestä käyä vessassa, välillä ihan 10min välein tulee pakottava tarve...X/
 
Heippa!

Nyt kun virallisesti ilmoittauduin tuonne lokamammojen listaan, kehtaan vihdoin kirjoittaa tännekin:) Olen käynyt helmikuusta asti kurkistelemassa, miten muut ovat edenneet, mutten oo vielä "uskaltanut" kirjoitella tänne. Ensimmäinen yritys meni viime syksynä pieleen ja aika pitkään kesti jännitys tämän raskauden osalta, että meneekö kaikki hyvin. Nyt ollaan jo aika varmasti voiton puolella :)

Masussa kasvaa Hippu, josta ei sen tarkempaa tieto sitten olekaan :) Ihmiseksi sitä itse kovasti veikkaan, mutta sukupuolta ei tiedetä. Varsin vilkas kaveri joka tapauksessa, tällä hetkellä tosin on menossa päiväuniaika. Aamuisin hyvinkin samoihin aikoihin (5.00-5.30) alkaa meuhkaaminen, ilmeisesti kohdussa on vielä niin hyvin tilaa, että pääsee kääntyilemään oikein kunnolla (rv 30+4 menossa). Onko muilla tämmöistä luomuherätyskelloa?emoticon

Lueskelin, että muillakin on vielä muuttoa ja remppaa edessä. Meillä alkoi vauvan tulevan huoneen remppa viikonloppuna. Kun siellä mahan kanssa heilui, tuli mieleen että olishan tänkin voinut aiemmin tehdä...emoticon Vaikka mun hommaksi jäikin vanhan boordin poisto ja taulukoukkureikien (joita oli PALJON, en ymmärrä miten talon edellinen omistaja on saanutkin niin monta reikää pienen huoneen seiniin..) paikkaus ja hionta, tunsi kyllä tänä aamuna että on koko viikonlopun touhunnut täysillä. Tuo remppa siis tavallisten siivoilujen, pyykkipäivän ja kaupassa juoksemisen lisäksi.

Äitiysloman alkua odotan jo kovasti. Välillä oikein harmittaa olla töissä, kun olisi muutakin tekemistä. Nyt kun tämä maha on vielä suht pieni ja jaksamista riittäisi sen rempan tekemiseen ja talon suursiivoukseen, niin minä istun töissä. Työni on tosi kevyttä terveysalan hommaa ja kaiken lisäksi asiakkaita on ollut viime viikkoina toooooodella vähän. Tuntuu siis tosi turhalta istua täällä. Vaikka voihan tässä käyttää aikaansa hyödyksi ja tutkailla netistä kaikkea hauskaa esim. kestovaippoihin liittyen. Niiden osalta ei meikäläisellä ole vielä päätöstä syntynyt.

Jep, mutta nyt hetkeksi oikeisiin töihin emoticon
 
Tervetuloa Nipsu86 tänne sekalaiseen seurakuntaan! Aina mahtuu mukaan muutama lisää.

Tuli tässä haravoitua koko piha tänään ja palkaksi vedin koko pikku puskan täydeltä karviaismarjoja. Varmaan siinä oli noin litran verran. :D Piha oli niin törkeän näköinen kun isäntä oli jättänyt ruohon leikkuun viime tippaan ja veti sit vielä kerralla niin lyhyeksi, että irtoruohoa jäi ihan sikana. En mä muuten olisi niin pilkun viilaaja, mut naapurin piha on aina niin vimpan päälle laitettu, että pitää meilläki olla edes tuo nurmikko siistinä. Kohta saakin olla haravan varressa oikein toden teolla kun nuo koivut tuossa aidan toisella puolen alkavat pudottaa lehtiään.. Voih..

Mun äitini on ihan mahdoton! Se on ostellut vauvalle kaikkea ihan hirmuisesti! Pinnasänkyyn pehmusteet, ison kasan vaatteita (uusina ja kirpparilta), pyyhkeen, ison muovilakanan, potan, matkasängyn, lankoja kutomuksiin joita se tekee vauvalle, syöttötuolin (Tripp trapp) ja pehmusteen.. Samaan aikaan mun vanhemmat ovat jotenkin kiikuttaneet meille kaikkea muuta tarpeellista kuten monta pakettiautollista polttopuita talveksi, trimmerin (saivat tosin jostain ilmaatteeks, mut silti), uuden hienon puukorin, ruohonleikkurin, kattiloita ja kaikenlaista muuta. Mun miehen puolelta ei oo tullu mitään. Vähän sellainen olo, että tekis mieli sanoa äidille, että nyt riittää. Kyllä me pärjätään ja haluisin ehkä itsekin ostella ja hankkia juttuja vauvalle. Rahaakin tulee 150 euroa kuussa tilille äidiltä! Onhan se kiva, että ovat innoissaan ja että haluavat osallistua, mut onko tää nyt järkevää enää. Mitä sit kun mun veli ja sisko alkavat lisääntyä?? Mistä niillä sit riittää raha kaikkeen tällaiseen avustamiseen?

Onko muilla samanmoista ongelmaa? Siis että oma äiti hankkii kaikenlaista kysymättä tai vaatii kaupassa saada maksaa isommatkin ostokset?

Minäkin odotan äitiyslomaa.. sitä ettei tarvii enää selitellä, että miksi on työttömänä. Sitä, että saa luvan kanssa vaan olla ja silitellä vaavin vaatteita ja olla tekemättä tikkua ristiin. :)



 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top