Voin vaan kuvitella miten kärsimätön olo teillä Mirmeli ja bubu on. Vielä pari päivää sitten koetin ajatella tosiaan että kyllä se vauva tulee kun on valmis, mut nyt on taas tämä kärsimättömyys iskenyt. Yöllä on niin kuuma ja muutenkin tulee nukuttua kauheen levottomasti ja näkee unia synnyttämään pääsemisestä. Koko ajan se on mielessä, että alkaakohan itsellä synnytys itsestään vai onkohan sitä vielä itsekin jossain vaiheessa tilanteessa, että joudutaan ehkä käynnistämään.
Vielä tämä ehtii syntymään itsestäänkin, ei siis sinänsä kiirettä, mut kun ei mitään merkkejä et syntys. Vauvakin vaan bilettää mahassa kun täällä ompelen, kuuntelen musiikkia ja lauleskelen.
Tänään oon joutunut kuitenkin seuraamaan et mitä tuolta oikeen valuu, onko lapsivettä vai jotain muuta kun tihkuttaa. Tosin nyt on tainnu sekin tihkutus jo loppua.