Samoja fiiliksiä täälläkin, 39+2, eikä Mitään merkkejä että nuppunen olisi edes halukas poistumaan yksiöstään. :D
Noh, oon nyt yrittäny olla miettimättä ja keksinyt itelleni vaikka mitä puuhaa, niin jopa välillä unohdan koko synnytyksen! :D Koska oireita ei ole, supistuksia en saa itseäni rasittamalla aikaiseksi (Tai sitten yhä en edes tajua jos niitä tulee..) ja ailahtelevaa mielialaa lukuunottamatta olo on hyvä. Nyt muutama yön olen nukkunutkin hyvin. Että mikäs tässä oikeastaan, jos saa vaan pidettyä ajatukset muualla!
Tuohon käynnistys asiaan sen verran, että itselläni juuri esikoinen syntyi käynnistyksellä ja oli kyllä hyvä kokemus. Jotenkin kuulostaa, että siitä pelotellaan odottajia kovasti, mutta ne on sitten vain osa käynnistys tarinoista. Monesti käy juuri niin, että eniten kerrotaankin sitä hankalampaa versiota, kuin että olisi mennyt hyvin. :) Itselläni kesti koko homma vajaa 8 h, ja oksitosiini tippaa käytettiin. Nyt kun mietin, niin todella mielelläni menisin käynnistykseen uudestaan, sillä se meni niin hyvin ja koska täysin spontaania en ole kokenut. Se täysin spontaani jänskättää tällä hetkellä enemmän, sillä esim. Avautumis vaihekin voi venyä hyvin pitkäksi yms.. Toki, elämän mittainen kokemushan synnytys on ja vaikuttavammaksi sen tekee juuri se, ettei se ole liian helppoa, käynnistyi miten käynnistyi. Ja siitä hyvästä saa maailman ihanimman aarteen sitten rinnalleen. <3 :)