Elokuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja salo84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos ♡ kaikki on tosi hyvin, topakka rääpäle on ♡ painoarvio ei ihan pitänyt paikkaansa,liki kaks viikkoo sit ultrannut lääkäri arvio tuolloin neitin 2.7 kiloseks. No se oliki syntymäpaino :D tosi pieni rääpäle meillä mut on tosi terhakka ja imee tissiä hyvin ♡ jospa jo huomenna pääsis kotiin :)
 
Aninalle onnea <3

Mä siivoilen, laitan ruokaa ja jumitan telkkarin ääressä päivät, odotan niiiiin että vauva syntyisi jo!!
Toivotaan että huomenna olisi viimeinen neuvola, 37+4 meillä silloin :)

En aio tehdä ruokaa pakkaseen, nopsaanhan ruoka valmistuu jos kaapeissa vain on perus tarpeita niinkuin kuiva aineet ja pakkaseen esim jauhelihaa tms, ja niitä kyllä riittää :D (hamstraan aina muutenkin)
 
Paljon onnea anina!:)

Mä olen ollut viikonlopun sukulaisia tapaamassa. Viime yönä ajeltiin kotiin. Tädin kanssa juteltiin, ja se sano että vielä kannattas lähtee reissuun kahdestaan miehen kanssa kun vielä ehtii. Sillä kaks pientä lasta ja viimeks n. kuus vuotta sitten päässy kahdestaan reissuun. Nyt kun oltiin sukuloimassa, niin automatkat kyllä meni vielä tosi hyvin, ei mitään ongelmaa olis kyllä istua autossa. Vähän tekis mieli lähteä, ehdottakaahan jotain kivaa kaupunkia jostain päin Suomea.:)
meillä olis hääpäiväkin ens viikolla, olishan sitä mukava jossain muualla juhlistaa ku kotona.:D
Ylihuomenna olis neuvolalääkäri. Pitää vähän sen mukaankin sitten lähteä reissuun, jos se vaikka sanookin että ei enää mihinkään.
Tänään on viikot 36+1, et vielä olis laskettuun aikaan aikaa, olettaen että yli se menee kuitenkin.:D
 
Onnea Anina! :)

Mulla on tänään kans 36.1 ja ajattelin myös, että voisi vielä lähteä jonnekin reissuun, ettei loppuaika menisi vain synnytyksen odotteluksi. Neuvolalääkäri sanoi viime viikolla, että vauva tuskin syntyy ainakaan etuajassa.

Oltiin nyt viikonloppuna miehen kanssa Naantalin kylpylässä, ja altaissa löllyminen teki tässä olotilassa hyvää ja uiminen tuntui vetreyttävän lonkkia. Voin siis suositella ainakin kylpyläreissua. :)
 
Mä vaan edelleen mietin mihin uskallan lähteä. Olis mukava et joku sairaala olis lähellä. Tekis mieli lähteä esim. Leville kylpylään mutta sehän olis mukava jos alkaiskin synnytys ja lähin sairaala Rovaniemellä. Pitää miettiä jotain muuta siis.:) joku kylpylä olis kyllä ihana.
 
Onpas muuten mukavaa, et huomaa sormien turvonneen niin, että ei lähde sormus pois sormesta. Mulla oli useampi sormus, vaan yks ei vaan irtoa. Mä en ole huomannut mitään isompaa turvotusta sormissa, vaan eilen aloin miettiä et pitäskö ottaa sormukset pois jos ne vielä tästä turpoaa kunnon nakeiksi, niin näköjään onkin aika kivasti turvoksissa.
En tiiä onko tästä johtuen puutunu käsikin yöllä. Ollu muutamana yönä käsi ihan tunnoton, vaikka ei ole ollu ees minkään alla puristuksessa. Yritin eilen illalla kaikin mahdollisin keinoin netin lankavinkkejä myöten irrottaa tätä. Toivottavasti ei tarvi katkasta sormusta.:/

Mulla ollu muutamana päivänä kummallisia hermosärkyjä jalassa/lonkassa. Tai semmoselta se tuntuu. Ihan niinku vauva liikkuis ja osuis johonkin hermoon, joka sit sähköiskuna sattuu jalkaan niin että tuntuu et lähtee jalka alta. Onkos muilla semmosia?:D
 
Mulla turvottaa aamusin paljon ja eilen sitten sen laskettua vihdoin otin sormuksen pois. En tosiaan halua sitä tilannetta kokea, kun turvotus ei laskekaan :D
Heräsin viime yönä hirveeseen alavatsakipuun, en normaalisti noin vaan heräile kipuihin. Kävin sitten pissalla (vaikka puoltoista tuntia aiemmin olin käynyt) ja kävin nukkumaan toiselle kyljelle. Helpotti. Mutta kylläpä säikäytti! Vaavi varmaan pungertanut päätään ja saanut paikat kipiäksi.

Onko muille ollut stressaavaa olla ns. kotosalla koko ajan? Meillä siis tilanne, että stressaa miestä kun aina hänen tullessa töistä olen kotona, aina hänen herätessä olen kotona. Me ollaan totuttu rytmiin, jossa nähdään tunti päivässä, kun toisen täytyy taas lähteä töihin tai nukkumaan. Miestä ei huvita tehdä mitään mun kanssa (vaihtoehdot kun on niin rajalliset oman jaksamisen ja kipujen takia) ja itse kun on vapaalla 24/7 niin alkaahan tuo turhauttamaan, kun ei muutamaa tuntia päivästä voida hengailla yhdessä.
Mies sanoo, että vauvan tultua hän kyllä viettää kaiken vapaa-ajan sitten meidän kanssa, mutta onpas lohduttavaa tässä hormonimyrskyssä just nyt... :(
 
Judie ❤ Musta tuntuu, että illat ootan, että pääsisin nukkumaan ja aamut ootan, että mies heräisi että voisi touhuta jotain. Yhteensä tunteina tämä kattaa ehkä 8h päivästä, tämä turhautunut toisen odottelu. Juurikin sitä aikaa, kun olisi mahdollista yhdessä olla, ts. puoliso olisi kotona eikä työssä tai harrastuksissa. Nyt lomaviikko ja lähdin just puistoon istumaan, kun meinaa hajota pää kotona. Tai tarkoitus oli kävellä lähimpään kahvilaan, mut joku sohii puukkoja alapäähän niin matkan varrelle jäin :P Hajottaa odotella toisen heräämistä kun itse on pystynyt nukkumaan vain pari tuntia. Tuntuu että päivä menee kokonaan miehen ja vauvan rytmien ehdoilla ja mä lähinnä nuokun väkisin mukana tai olen hipi hiljaa , että toiset saa nukkua. Tilanne ei muutu miksikään, vaikka asiasta juteltu sen sata kertaa. Tällä väsymyksellä se synnytyksen jälkeinen masennus pedataan :(
 
Jemna: Mulla on tullut noita jonkun aikaa. Vauva ilm painaa ajoittain jotain hermoa lyttyyn :D hurja tunne ku meinaa jalka lähteä alta :p

Judie: Kyllä nämä päivät pitkiä on mutta yritän kehittää tekemistä. Nyt oon löytänyt kirjat :) Toi on kyllä kurja tilanne että mies stressaa sun kotona oloa, jos nyt oikein ymmärsin. Meillä on miehellä työn ohessa paljon hommaa, niin kotona kuin parin kaverin työmaallakin että hääräilee siellä ja mä kyllä tossa kesäkuun aikana meinasin jo masentua kun olin kokoajan yksin :( myös vkl kun mies töissä ja itse olin huonossa kunnossa.
Mutta nyt kun jaksan touhuta niin keksin tekemistä ja no, mä saan kyllä oman aikani mieheltä jos ei menoja ole..
 
Itse oon ollu jo kesäkuun alkupuolelta kotona, ku pidin kaikki lomat pois.. ja kyllä välillä jo vähän tylsistyttää. Etenkin 2-3 viikkoa, liikkuminen on pikkuhiljaa vähentynyt ja aina pitää miettiä ku lähtee johonki, et missähän siellä on vessa :rolleyes:
 
Kyllä tuo aika välillä melko hitaasti menee :/.. Välillä toivois pojan jo syntyvän vaan kuitenki parempi ettei vielä :D.. Onko muilla semmosta tilannetta ettei mies välttämättä pääse synnytykseen mukaan esim töiden puolesta :s?
 
Mulla taas on niin paljon tekemistä ettei aina tiedä miten aloittaa :D ei käy aika pitkäksi ku maalla asuu :) no vauhti on kyllä vähä hidastunut mutta silti yritän tehdä asioita valmiiksi ennen kuin vauva tulee :) niin tosiaan meillä neljä koiraa ja vanha pien maatila :) ainut mistä mun mies on stressaantunut on se ku kelit on ollu nii paskoja kun pitäis talo maalata haluaa talon maaliin ennen vauvan tuloa nyt on noin puolet talosta vihreänä ja puolet kaltaisena.
 
Meillä on mies ollut kesälomilla, joten vielä on ollut juttuseuraa ja tekemistä. Kylläpä vähän silti kauhulla odotan ensi viikkoa, kun mies palailee takaisin töihin ja itse norkoilen kotona. Pientä siivousta voi aina tehdä ja pitäisi vielä katsoa vauvelin vaatteet yhteen läjään + siistiä pikkuisen lipasto, mutta ei siihenkään montaa päivää saa kuulumaan :grin Kirjastosta olen käynyt lainaamassa vinon pinon kirjoja, mutta niistäkin olen ennättänyt lukea vain kolme kirjaa - ei taida lukuinto olla ihan kohillaan.
Kaupoille en tosiaan "uskalla" enää lähteä, koska muuten olemme pian vararikossa kaikkien ihanien viimehetken löytöjeni kanssa, haha!
 
Itellä myös tekemistä riittää mutta aina en vaan jaksa tehdä. :rolleyes: Ihan liikaa tulee stressattua ja huolehdittua, meillä kun on vielä lainahaku ja muutto edessä! Kaikki pitäisi saada valmiiksi ennen jakautumista...Päivät menee aika lailla koiran kanssa ulkona ja ruuan teen illalla siihen kun mies pääsee töistä+perus kodinhoitoa. Pinnasängystä puuttuu vielä päälimaali ja jossain vaiheessa pitäisi varmaan sairaalakassi pakata. Mies lähtee vielä kaiken kukkuraksi työreissulle Saksaan torstaina! No onhan mulla vielä näitä viikkoja, kun nyt mennään vasta 34+4. :happy:
 
Takaisin
Top