Elämäntilanne

[Miitu]

Muutettiin miehen töiden perässä kotipaikkakunnalle vuoden alussa ja nyt kun koeaika alkoi olla ummessa, sai potkut!
Pomo paljastui siis alkumetreillä aikas mulkeroksi. Miehellä meni nivelsiteet jalasta ja oli sairaslomalla niin luultavasti siitä syystä irtisanottiin vaikka syyksi oli laitettu "tuotanto". Jännän äärellä tässä..

Toisaalta, ihan kiva saada hetkeksi mies kotiin jos voi näin sanoa. :) Mies tokaisikin että hymyhän siinä vaan tuli huulille kun papereita allekirjoitti, oli henkinen stressi niin kova.

 

[Cocoa]

^Siis herranjestas mitä touhua! Tosi kiva et muutitte vielä töiden perässä... Mutta kun ajattelee, että jos pomo on täysi k*sipää, niin sillon on parempi olla ilman töitä ja etsiä toinen työpaikka. Ei siinä oma pää jaksa kun tietyn ajan sellaista ja lopulta se kantautuu kotiinkin ja kaikki perheessä voi huonosti. Joten ehkä näin kuitenkin oli parempi, tsemppiä sinne ja nautitte nyt kun saatte viettää aikaa yhdessä perheenä enemmän sen aikaa, että löytyy uusi työpaikka :)

 

[Miitu]

Cocoa, Samaa mieltä oon että tavallaan kyllä kävi onni onnettomuudessa ja tämänkin asian voi kääntää positiiviseksi. Kiitos tsempeistä! :)

 

[Kaarin]

Täältä kans Miitu tsempit, olipa todella tökerö työnantaja Mutta kun lehtijuttuja lueskelee, niin taitaa olla aika yleistä, että firmat tekee mitä sattuu, joskus tuntuu menevän aikalailla siinä rajoilla, onko edes laillista :/

 

[Miksu]

meillä mies opiskelee tällä hetkellä aikuispuolella, ite valmistuin maaliskuun lopussa merkonomiks ja tällä hetkellä oon työtön.. mies hakenu kesätöitä useastakin paikasta, mut ei oo vastausta kuulunu vieläkään. itse hain prismaan ja kävinki haastattelussa, vastauksen olis pitäny tulla tän kuun aikana vaan eipä oo kuulunu (tosi turhauttavaa)[emoji36]

että taidan olla työtön koko kesän ja loppu vuodenkin, koska tuskinpa jaksan lähteä/kukaan ottaa enää kesän jälkeen töihin ku kuitenki raskaus sillon jo aika loppupuolella. toivotaan nyt et mies sais ainanki töitä ja pääsis jopa osatöihin opiskelunki ohella nii ei tartteis iha hirveesti sitä senttiä venyttää sit lapsen synnyttyä

 

[sanmarie]

Tsemppiä miitu teidän perheelle! Nytpä ei tarvi miehen kärsiä kusipäisestä pomosta. Ehkä se on loppujen lopuksi helpotus koko perheelle. Kyllä se koko perheen arkeen heijastuu, jos toinen käy töissä sellaisessa paikkassa jossa ei ole hyvä olla

Mä olen aikanaan saanut potkut myös koeajalla, kun meni selkä ja sain sairaslomaa. Olin jo kyllä työskennellyt saman firman toisella toimipisteellä ja siirryin toiselle, ja koeaika alkoi alusta sekä lomien kertyminen. Muuten olisinki ollut jo vakituinen. Mutta eipä haitannut, kun pomo ja työkaverit oli vähän mitä oli.

 

[Miitu]

Kiitos kaikille tsempeistä!

Miksu, Toivottavasti teilläkin työkuviot selviää ja ei tarvitsisi siitä stressata. Uskon aina että tilanteet kuitenkin jollain tapaa järjestyy. :) Itsekin mietin että olisin palannut tässä välissä töihin, mutta eipä se paljon kannata kun hoitovapaan muutosaika on 2kk ja sitten jo häämöttääkin äitiysloma. Mietin myös keikkatöiden hakemista tähän hoitovapaalle, mutta tuskinpa kukaan palkkaa kun on tää masukin ja kaikki.

sanmarie, Onpa kurjaa että sielläkin jouduttu kokemaan moista. Mun mielestä sairaus ei oo ikinä syy irtisanoa, eihän kukaan sille mitään voi? Tässäkin tietysti työnantaja vetosi muihin syihin. Kummasti vain monoa tuli heti saikulta palattua, ettei tarvii enää tulla. Mutta miehelle sanoinkin että paikka aiheutti muutenkin harmaita hiuksia ja ei tuollaisessa viitsis olla missä ei hyväksytä edes poissaoloja. (Oli pomo saikusta ilmoittaessa ensimmäisenä kysynyt ettei ois vaan asenneongelmaa.. )

Mies on vihellellyt suurin piirtein ja ollut nyt onnensa kukkuloilta ja onhan tää kiva kun voi yhdessä puuhailla päivisin.
On myös saanut nyt inspiraatiota omiin toimiinsa (pisti oman "yrityksen" pystyyn) ja toivoisi ehkä tulevaisuudessa pääsevänsä nuorten pariin kouluttautumaan/töihin. Ehkä tämä oli vain hyvä asia! :)

Nyt kysymys sitten kuuluukin joudutaanko me palaamaan pk-seudulle kun siellä saralla miehellä olisi enemmän työmahdollisuuksia näiden uusien projektien suhteen ja myös oma vakituinen työpaikka sitten joskus siellä sijaitsee.
Toisaalta tunne on sellainen että kaikki ovet ovat tällä hetkellä meille avoinna ja odotetaan jännityksellä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

 

[Suskis]

Äh, miehelle tuli n. 16kk työmaa Lappiin (reilu 500km meiltä). Ja on vissiin 2vk siellä ja 1vk kotona. Ja mulla jotenkin ahistaa ajatus. Toki saa semmosen kämpän, että voidaan lapsen/lapsien kans mennä matkaa onneksi. En varmaa kestäis yksin kotona nii pitkiä pätkiä ku ei tukiverkkoa iha lähellä ole ja muutenki vähä taipuvainen mielen mataluuteen. Hyvä asia se et sieltä saa aika hyvin sit rahaa :)

 

[Lemonia]

Täällä myös vahvasti kannatan sitä elämänfilosofiaa, että kaikki aina järjestyy parhain päin! :)

Itselle kävi niin, että irtisanoin itseni työstä jossa olin ollut useamman vuoden, mutta olin töiden puolesta niin stressaantunut etten jaksanut enää. Tarkoitus oli lähteä uusiin tehtäviin, mutta sitten tulikin nämä iloiset raskausuutiset, enkä voinut ottaa uutta paikkaa vastaan. Lopputuloksena olin siis työtön ja raskaana, enkä oikeutettu mihinkään tukiin koska olin itse itseni irtisanonut. Asun ulkomailla ja ko maassa ei tukijärjestelmä muutenkaan ole kovin vahva, onneksi miehen tuloilla selvitään kyllä hyvin. Itselle vaan ehkä eniten henkisesti kova paikka, kun ensimmäistä kertaa elemässä ei ole minkäänlaista omaa tuloa ja on koko ajan mielessä että mitä jos jotain sattuu. Sitä vaan yrittää uskoa siihen, että kaikki aina todella jotenkin järjestyy. :)

 

[Miitu]

Lemonia, Kyllä kaikki varmasti aina järjestyykin. Itsekin elämänkokemusten kautta uskon aina asioiden tapahtuvan syystä. En siis pelkää mitään mitä tulevaisuus tuo. Eikä kaikki aina mene kuten suunnittelee, kuitenkin kaikella uskon olevan tarkoituksensa. :)

 

[Kaarin]

En minäkään sinänsä pelkää tulevaisuutta, kaikki on tähänkin asti aina lutviutunut parhain päin jotenkin, vaikka välillä on ollut tiukkaa esim. just taloudellisesti. Ehkä raha-asiat nytkin enimmin huolestuttaa, kun menopuoli on asettunut uomiinsa kahden aikuisen taloudessa, eikä ole otettu lasta huomioon. Pitänee vaan sitten palata töihin liian nopeasti Katsotaan nyt, miten sitten menee, kun alkaa äitiysrahakauden jälkeen vanhempainrahakausi, meneekö ihan mahdottomaksi. Asuntolainaan ajattelin kyllä pyytää lyhennysvapaata, vaikka se pidentääkin laina-aikaa toisesta päästä. Ehtii sen varmaan kuitenkin maksaa pois ennen eläkeikää, kun sekin karkaa koko ajan vaan kauemmas :D