Onko täällä muita joiden elämäntilanne ei välttämättä ole helpoin mahdollinen vauvan kannalta? Varsinkin kiinnostaisi onko täällä muita opiskelijoita? Ja olen siis superonnellinen raskaudesta, ei ole kyse siitä Tiedän vaan, että tilanne tulee vaatimaan vähän järjestelyjä ja varsinkin rahatilanne huolestuttaa hieman. Ja olen siis 25-vuotias yliopisto-opiskelija, eli en mikään teiniäiti
Elämäntilanne
- Ketjun aloittaja Tiiiu
- Aloituspäivämäärä
Minä olen myös opiskelija mutta vauva on niin toivottu ja pitkään ollaan yritetty niin ei ole väliä mikä elämäntilanne on :) on kaikkien vaikeuksien jälkeen muutenkin todettu että kyllä kaikki selviää :)
Meidänkin vauva on toivottu ja etukäteen suunniteltu. Tuntuu vaan että jo kaikkien läheisten ensimmäinen reaktio oli "entäs sun koulu". Se oli jopa miehen reaktio plussaamisen jälkeen ja se oli sentään mukana tässä touhussa. Jännityksellä odottelen, miten kauhistuneen vastaanoton saan esim. koulukavereissa :D
Opiskelija oon myös, olis pitänyt valmistua jo 2015 jouluna mutta menin oman alan töihin hetkeks keräämään rahaa kun suunniteltiin raskautta. Niin se vaan sit jäi kun raskaaksi tulin esikoisesta, nyt keväällä suoritan tenttejä puuttuvista kursseista ja yhden työelämän osaamisen kurssin, nythän oli taas tarkoitus jouluna 2017 valmistua mutta saas nähdä meneekö suunnitelmat uusiks jos raskaus jatkuu. :D Eipä mulla tolle syksylle olis kuin työharjoittelu ja oppari, mutta se työharjoittelu on 10 viikkoa ja jos vasta elokuun lopussa/syyskuun alussa alkais niin enhän mä millään kerkiäis niitä loppuun käymään. :D Meille ongelman muodostaa kun mun opintoaika päättyy nyt keväällä niin pitää hakea lisää, että miten meinaavat jos oon taas raskaana. Mutta kyllähän sen koulun voi tauolle hyvin jättää kunhan muistaa ilmoittautua poissaolevaksi ettei käy niinkuin mulle että opintoaika kuluu! :D
Mä puolestaan suunnittelin jatkavani kesken jääneitä opiskeluja nyt kevään aikana. Olin suunnitellut että jos kevät menee pulkkaan niin pääsisin mahdollisesti syksyllä erikoistumaan
Täällä on toivottu vauvaa reilut vuosi ja tietenkin sitten nyt kun oli suunnitelmat niin pitkällä
Ei haittaa, enemmän ku toivottu tämä vaaveli
Mietitään sitte vuoden kuluttua uudestaa! Meillä kaikinpuolin muuten loistava elämäntilanne tähän suureen elämänmuutokseen
Täällä on toivottu vauvaa reilut vuosi ja tietenkin sitten nyt kun oli suunnitelmat niin pitkällä Ei haittaa, enemmän ku toivottu tämä vaaveli Mietitään sitte vuoden kuluttua uudestaa! Meillä kaikinpuolin muuten loistava elämäntilanne tähän suureen elämänmuutokseen
Mäkin oon opiskelija, mut en myöskään mikään teini koska ikää on mittarissa 30 ja beibi on suunniteltu. Opintoaika kuitenkin venyy just niin kauan kuin on vanhempainvapaallakin, joten en kauheasti stressaa aiheesta. Ja tässä vaiheessa mulla on vielä suunnitelmissa, etten jätä opintoja kokonaan ollenkaan vaan osallistun johonkin myös mammalomalla - saapi nähdä, kuinka käytäntö sitten sanelee tämän.
Myös mun mies pyrkii nyt tekemään ylempää korkeakoulututkintoa, alempi hänellä on jo plakkarissa muutaman vuoden takaa. Ollaan molemmat osa-aikatyöläisiä tähän ohelle ja siten koenkin, että meidän elämäntilanteet on aika mainiot vauvan tuloon. Mä myös työskentelen pääosin kotoa käsin, joten töitäkään en ajatellut lopettaa loman ajaksi kokonaan. Ehkä ihan kuukaudeksi tai pariksi maksimissaan.
Juttelin juuri viime viikolla HOPS-keskustelussa ohjaajan kanssa aiheesta, ja hän totesi henkilökohtaisen mielipiteensä olevan, että eipä ole juuri parempaa aikaa tehdä lapsia kuin opiskeluaika, kun ei tarvitse huolehtia työpaikan suhtautumisesta, työnhaun pitkittymisestä ja halutessaan ei tarvitse jättäytyä kokonaan vanhempainvapaallekaan.
Rahapuoli mua ei juurikaan huolestuta vaan ennemminkin oon helpottunut että tää raskautuminen sattui just tähän kohtaan kun elokuusta alkaen opiskelijan asumislisä muuttuu yleiseksi asumistueksi. Ensinmainitussa se olis mulle henkkoht tiennyt koko tuen loppumista, lapsen syntymisen myötä mulla on sitten äitiysrahan ohelle mahis asumistukeen.
Myös mun mies pyrkii nyt tekemään ylempää korkeakoulututkintoa, alempi hänellä on jo plakkarissa muutaman vuoden takaa. Ollaan molemmat osa-aikatyöläisiä tähän ohelle ja siten koenkin, että meidän elämäntilanteet on aika mainiot vauvan tuloon. Mä myös työskentelen pääosin kotoa käsin, joten töitäkään en ajatellut lopettaa loman ajaksi kokonaan. Ehkä ihan kuukaudeksi tai pariksi maksimissaan.
Juttelin juuri viime viikolla HOPS-keskustelussa ohjaajan kanssa aiheesta, ja hän totesi henkilökohtaisen mielipiteensä olevan, että eipä ole juuri parempaa aikaa tehdä lapsia kuin opiskeluaika, kun ei tarvitse huolehtia työpaikan suhtautumisesta, työnhaun pitkittymisestä ja halutessaan ei tarvitse jättäytyä kokonaan vanhempainvapaallekaan.
Rahapuoli mua ei juurikaan huolestuta vaan ennemminkin oon helpottunut että tää raskautuminen sattui just tähän kohtaan kun elokuusta alkaen opiskelijan asumislisä muuttuu yleiseksi asumistueksi. Ensinmainitussa se olis mulle henkkoht tiennyt koko tuen loppumista, lapsen syntymisen myötä mulla on sitten äitiysrahan ohelle mahis asumistukeen.
Minäkin oon opiskelija. Tarkoitus olis valmistua 2017 aikana. Nyt sitten jännätään mikä se la on. Vois olla käytännössä mahdollista saada paprut kouraan ennen kuin vaavi syntyy, mutta tarkottaen ettei synny ennen la:ta ja saan koulun puolesta tehdä kesän opintoja täyspäiväisesti. Sinänsä en liikaa harmittele vaikka jotain homlia jäis tuonnemaksi. Helpompi olis tietysti jäädä lasten kaa kotiin pidemmäksi aikaa, kun olis koulukuviot jo klaarattu.
Me oltiin esikoisen syntyessä molemmat opiskelijoita, 27-28 -vuotiaita mut mulla venyi keskenmenon takia opinnot ja mies aloittikin myöhään. Oli ihan paras tilanne saada lapsi! Olin päävastuullisesti kotona ekat 7kk (esikoinen syntyi 5/2015), mutta yliopisto-opiskelijoiden aikatauluilla mies pystyi myös olemaan tosi paljon läsnä. Minkä huomasi kyllä heidän suhteesta, ja myös mun mielenterveydestä, koska esikoinen valvotti niin paljon etten tiedä miten olisin selvinnyt ihan yksin kotona.. Sen 7kk jälkeen sitten joustavammin opiskeltiin ja tehtiin töitä kevät, minä kotona ehkä 60% ja mies 40%, kesän minä olin kotona ja syksyllä oli tarkoitus että kirjoitan gradun loppuun, mutta sainkin töitä. Lyhyt varoitusaika ei haitannut kun mies oli opiskelija, niin jäi sit 4kk kokonaan kotiin kunnes lapsi aloitti nyt päiväkodin.
Rahaa ei ollut liiemmälti, mutta aikaa sitäkin enemmän! Ja minä nautin huomattavasti siitä että sai vähän opiskella ja tehdä töitä siinä sivussa eikä tarvinnut valita joko tai töihinmenon kanssa. Myös vaikea raskausaika oli helpompi kun sai olla paremmalla omallatunnolla saikulla. Nyt hirvittää jo valmiiksi miten selviän töistä ja koska joudun jäämään saikulle, kun osa-aikaisuus ei ole mahdollista mun nykytyössä..
Rahaa ei ollut liiemmälti, mutta aikaa sitäkin enemmän! Ja minä nautin huomattavasti siitä että sai vähän opiskella ja tehdä töitä siinä sivussa eikä tarvinnut valita joko tai töihinmenon kanssa. Myös vaikea raskausaika oli helpompi kun sai olla paremmalla omallatunnolla saikulla. Nyt hirvittää jo valmiiksi miten selviän töistä ja koska joudun jäämään saikulle, kun osa-aikaisuus ei ole mahdollista mun nykytyössä..
Mukava kuulla, että on muitakin samassa tilanteessa olevia ja ihmisiä, jotka on selvinnyt opinnoista ja vauvasta :) Meillä on sillein rahatilanteen kannalta hyvä, että mies käy sentään töissä. Hankalaa tulee olemaan se, että mies käy töissä vähän liiankin kanssa ja päivät tuppaavat olemaan pitkiä, mikä tarkoittaa että saan pyörittää vauva-arkea aikalailla itsekseni.
Aima
Puuhakas puhuja
Täällä myös opiskelija. Mutta en minäkään sitä hankalana asiana näe. Seuraava lukukausi poissa kokonaan, ja paperit sitten tulee vaan vuoden myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta. Tai eipä asiat yleensä niin mene kuin suunnittelee, mutta näin olen suunnitellut :D Toki vähän mietityttää nyt tuleva kesä, kun koululla ei ollut kursseja joita en olisi vielä tehnyt ja työt voi olla tässä tilanteessa kiven alla!
Meillä kans mies käy töissä ja välillä on kellon ympäri poissa, mutta tiedän että sillä vähän tahti hiipuu ennen kun vauva saapuu :) Rahatilanne ei vielä osaa huolettaa, koska vanhempainvapaat mulle maksetaan sen mukaan kun olen ollut työelämässä ennen nykyisiä opintoja (2015). Toki se rahatilanne sitten kun minä palaan kouluun, lapsi menee hoitoon.. sitä en vielä uskalla tai halua ajatella :D
Meillä kans mies käy töissä ja välillä on kellon ympäri poissa, mutta tiedän että sillä vähän tahti hiipuu ennen kun vauva saapuu :) Rahatilanne ei vielä osaa huolettaa, koska vanhempainvapaat mulle maksetaan sen mukaan kun olen ollut työelämässä ennen nykyisiä opintoja (2015). Toki se rahatilanne sitten kun minä palaan kouluun, lapsi menee hoitoon.. sitä en vielä uskalla tai halua ajatella :D
Mä taas oon opiskellut käytännössä koko ikäni, kun oon oikein pitemmän kaavan ammatinvaihtaja, joten saan ihan minimituet, millä ei kyllä juhlita. Mullakin motivaatio hakee kesätöitä vähän romahti, kun tietää miten kuumaa kamaa on työmarkkinoilla ollessaan raskaana :D
Marnie
Oman äänensä löytänyt
Itse aikoin juuri hakea työn ohella jatko opiskeleen. Mutta nyt en haekaan kun tärppäs tämä vaavi. Kerkee sitä sitten myöhemminkin. :D Muuten eri tilanne , kun asun yksin mun pojan kanssa ja miesystävä omas kämpässään. Toiminu mainiosti ja nähdään paljon puolin ja toisin, Tulevaisuudessa varmasti saman katon alle, mut tää alku-aika tulee meneen näin kahdessa osotteessa. Omat haasteensa, mutta on siin plussaaki. Saa toinen työssäkäöyväö nukkua ja varsinkin kun on vaativa työ.
Suunnitelmissa on etsiä isompaa kotia, niin sit ku semmonen löytyy niin mahtus kaik saman katon alle. Tsemii opiskelijoille, kyl te sen handlaatte.
Ite olin ekan kanssa juuri saanu vakityöpaikan ja tulin raskaaksi. Olin sit vaan 10kk äippälomalla. Palasin töihin ku pelotti et menee työt alta (tyhmä pelko).
Täl kertaa josko kaikki menee hyvin, niin olen niin kauan ku hyvältä tuntuu ja nautin joka hetkestä lisäksi saan mahiksen olla vanhemman lapseni elämässä ja kouluhommissa mukana enempi. Se tuntuu jo etukäteen todella ihanalta ajatukselta :)
Suunnitelmissa on etsiä isompaa kotia, niin sit ku semmonen löytyy niin mahtus kaik saman katon alle. Tsemii opiskelijoille, kyl te sen handlaatte.
Ite olin ekan kanssa juuri saanu vakityöpaikan ja tulin raskaaksi. Olin sit vaan 10kk äippälomalla. Palasin töihin ku pelotti et menee työt alta (tyhmä pelko).
Täl kertaa josko kaikki menee hyvin, niin olen niin kauan ku hyvältä tuntuu ja nautin joka hetkestä
lisäksi saan mahiksen olla vanhemman lapseni elämässä ja kouluhommissa mukana enempi. Se tuntuu jo etukäteen todella ihanalta ajatukselta :)
Opiskelija täällä hep! Valmistun kylläkin nyt keväällä mutta silti. Esikoinenkin myöskin tuli kesken koulun. Vaikka lähiympäristön ja about kaikkien mielipide olikin " eikö kannattaisi käydä koulu ensin loppuun".. No ehkä, mutta omat prioriteetit laittaa perheen, lapset ja äitiyden ensin. Tässä on kuitenkin varmaan 40 työvuotta edessä että olkoon :D Olin esikoisen kanssa 1,5 kotona, ja nyt tykittänyt kireällä tahdilla eteenpäin. Aina ei oo ollut helppoa, mutta eihän tää elämä ikinä ole...
Mä taidan edustaa tuota toista päätä elämäntilanteen suhteen, kun ikää on kuitenkin 40+ :) Olen ollut samoissa töissä samalla työnantajalla yli 10 vuotta, eikä loppua onneksi ole näkyvissä. On kesämökki ja omakotitalokin tuli ostettua viime vuonna. Pankin kanssa siis tiukasti naimisissa reilut 20 vuotta vielä 
Sinänsä äitiysloma hirvittää, kun menot on nyt muotoutuneet kaksi aikuista sisältävän talouden menoiksi lainoineen kaikkineen. Esim. lainojen lyhennyksiä ei välttämättä pysty kovin pitkäksi aikaa laittamaan katkolle niin, että maksaisi kotonaoloajalla vain korkoja. Joten jos tämä raskaus menee loppuun asti, niin todennäköisesti mun pitää palata töihin melko pian synnytyksen jälkeen (ehkä 2-4 kuukauden päästä siitä), kovin pitkään en voi kotona olla. Työnantaja maksaa palkan n. 3kk:n ajan äitiysloman aikana (eli kelan tuet menee suoraan työnantajalle siltä ajalta), mutta sen jälkeen putoan pelkkien kelan tukien varaan, ja se on aikalaillakin pienempi summa kuin töissä ollessa. Työmatkastakaan ei ole kuluja, joten sekään ei auta menojen pienentämisessä. Mutta sinne on vielä pitkä matka, pohdituttaa vaan jo näin alkupäässäkin.
Sinänsä äitiysloma hirvittää, kun menot on nyt muotoutuneet kaksi aikuista sisältävän talouden menoiksi lainoineen kaikkineen. Esim. lainojen lyhennyksiä ei välttämättä pysty kovin pitkäksi aikaa laittamaan katkolle niin, että maksaisi kotonaoloajalla vain korkoja. Joten jos tämä raskaus menee loppuun asti, niin todennäköisesti mun pitää palata töihin melko pian synnytyksen jälkeen (ehkä 2-4 kuukauden päästä siitä), kovin pitkään en voi kotona olla. Työnantaja maksaa palkan n. 3kk:n ajan äitiysloman aikana (eli kelan tuet menee suoraan työnantajalle siltä ajalta), mutta sen jälkeen putoan pelkkien kelan tukien varaan, ja se on aikalaillakin pienempi summa kuin töissä ollessa. Työmatkastakaan ei ole kuluja, joten sekään ei auta menojen pienentämisessä. Mutta sinne on vielä pitkä matka, pohdituttaa vaan jo näin alkupäässäkin.
Isintyttö
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kaari: Siihen äitiysloman perään tulee vielä vanhempainvapaa -se on noin 70% palkasta (tulee siis Kelasta). Kun saat nyytin syliin niin et varmasti voi "jättää" häntä niin pian ja anteeksi tarkoitus ei ole loukata tai olla tungetteleva. Mie kans samalla työnantajalla 7 vuotta, pidin äitiysloman (eli se about 3kk) ja sit vanhempainvapaan (kestää siihen asti et vauva on 9kk), sen jälkeen miekin palasin töihin. Meillä kans asuntolaina, mut mies on töissä ni ihan hyvin tuolla 70% myö tultiin toimeen. Riippuu tietty et mikä se tulotaso on. Mut toivottavasti voit olla kotona pidempään kuin vain tuon 3kk:)
ja anteeksi tarkoitus ei ole loukata tai olla tungetteleva. Mie kans samalla työnantajalla 7 vuotta, pidin äitiysloman (eli se about 3kk) ja sit vanhempainvapaan (kestää siihen asti et vauva on 9kk), sen jälkeen miekin palasin töihin. Meillä kans asuntolaina, mut mies on töissä ni ihan hyvin tuolla 70% myö tultiin toimeen. Riippuu tietty et mikä se tulotaso on. Mut toivottavasti voit olla kotona pidempään kuin vain tuon 3kk:)Isintyttö: no kyllä mä sitä vähän ajattelen kans niin, etten malttaisi varmaan lähteä töihin, mutta pakko kai se on. Mies on kotona, sairauden takia ei voi tehdä töitä, mutta vakuutusyhtiön mielestä on työkykyinen, on jo useampaan kertaan yrittänyt työkokeilun kautta päästä takaisin työelämään, mutta ei vain onnistu, fysiikka ei kestä. Joutuu seilaamaan sairauspäivärahan ja työttömyystuen välillä, ja voi olla joskus 2-3 kuukautta ilman rahaa, kun Kela/vakuutusyhtiö/TE-toimisto yms. instanssit vetkuttaa asioita Muuten olisikin hyvä tilanne, jos oltaisiin molemmat töissä :) Mutta katsotaan nyt, mihin asti tätä raskausriemua tällä kertaa kestää...
Muuten olisikin hyvä tilanne, jos oltaisiin molemmat töissä :) Mutta katsotaan nyt, mihin asti tätä raskausriemua tällä kertaa kestää...
