Nyt on siis 4vk tässä tätä elämää vauvan kanssa eletty. Meillä pikku-ukolla on ilmavaivoja, työn ja vaivan takana saada ne pihalle :/ Vielä pari viikkoa sitten itkun ja huutojen kanssa niitä pikisteli ja valvottiin. Itse olin ihmeissäni ja väsynyt, kun yksin vauvan kanssa olen enimmäkseen isäntä peltohommissa. Mentiin välillä jo jaksamisen äärirajoilla. Sitten hoksasin ostaa Cuplaton tipat, joista on pikkumiehelle paljon apua, ei tarvii toisen enää naama punasena ja selkä kaarella ängätä pierujaan :) Poika kyllä syökin välillä todella ahneesti ja vetää siinä sitten ilmoja vatsaansa, röyhtäyksetkin on välillä melko miehekkäitä :) En tiedä sitten onko koliikkia vai suolen tottumattomuutta. Välillä sitten taistellaan syömisen kanssa, kun toinen vaan söis ja söis, vaikka maha on jo piukee ja puklailee. Sitten huudon ja itkun kanssa väsytellään, onneks nyt ottaa jo välillä tuttia suuhun, mutta sekin lentää kaarella pois hermostuksissa. Välillä painin itse syyllisyyden tuskissa, kun vielä pari viikkoa sitten tuli vaan syötettyä toista vaikka kuinka toinen ähisi ja puhisi tuskissaan. Onneks pääasiassa elämä vauvan kanssa on <3 ihanaa ja poika on tyytyväinen, ihania tahattomia hymyjä heittelee unissaan ja valveilla. Kyllä siinä sydän pakahtuu, kun toinen tuhisee nukkua tyytyväisenä ja vienosti hymyilee <3 Yöllä pari kertaa herää syömään ja toisinaan nukkuu jo 4h pätkiä :) Paino pikku-ukolla on noussu 2720g-> 3430g :) joten maitoa riittää.
Valitettavasti parisuhde on jääny hoitamatta. Mies on pitkiä päiviä töissä ja itse on sitten jo niin väsyny illalla tai nukkumassa kun hän tulee kotiin, ettei siinä pahemmin jutella jaksa. Välillä tulee puolin ja toisin töksäyteltyä sitten pahasti. Mutta kyllä tämä helpottaa viimeistään marraskuussa, kun peltotyöt on tehty ja elämä vauvan kanssa tasottuu :)
Oikein ihanaa mammailua <3