Elämää vauvan kanssa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meilläkin tykätään kontata nurmikolla. Poika nyhtää ruohoa ja tutkii kaikkia risuja, keppejä ja voikukkia, mitä sieltä nurmikosta löytyy :)
 
Ihanaa miten vuorovaikutus vain lisääntyy ja monipuolistuu koko ajan lapsen kanssa.

Liikkumisessa, tyttö on välillä nelinkontin, menee itse asentoon mutta jättää toisen jalan alleen. Siinä hiissaa edestakaisin, välillä menee istumaan,välillä on nelinkontin.. ja sopivassa tilanteessa sitten ponkaisee itsensä pystyasentoon, yleensä silloin kun hänestä pidetään kiinni. Tänään huomasin että jäntevyyttä on tullut niin paljon että ponkaisi itsensä pystyyn lähes ilman apua, käteni olivat hänen ympärillään mutta en auttanut, tuin vain.
 
Meillä eilen haparoiden kontattiin ekan kerran eteenpäin <3
Muutama viikko ollaan noustu kontillee ja hytkytelty paikallansa... Ja juuri kun olin päässy sanomasta serkulleni et siinä se könöttää eikä mihinkää liiku niin samantien kättä toisen etee :DD
 
Meillä kans aluksi pelättiin nurmikkoa. Kerran laitoin viltin nurtsille ja pikniköitiin pojan kanssa kaksistaan niin siinä se kohta viltin reunalla istu ja nyhti nurtsia ja kohta läks konttaan koiran perään :) Viime viikolla isä leikkas nurtsia ja me pojan kanssa oltiin kukkapenkkiä perkaamassa. Meillä ei vielä taputeta tai vilkutella.
 
Meillä huiskii nyt noi kädet ihan kamalasti. :D Huiskuttaa takaisin, jos neidille huiskuttaa. Ja todettakoon nyt, että meillä kävellään. :) Eilen sanoin miehelle, että pakko kai se nyt on todeta, että Kiira kävelee. Ei ole enää yksittäisiä askeleita siellä täällä, vaan ensimmäisenä yleensä lähdetään kävellen liikkeelle. Onhan se vähän hassunnäköistä menoa vielä, mutta hyvin määrätietoisesti pikkuneiti astelee.

Kiiran uusi suosikkitouhu (kun kävely kerta on opittu) on muuten turvakaukaloon kiipeäminen! :grin Ei kyllä tykkää, kun hänet siihen laitetaan, kun ollaan lähdössä autolla jonnekin, mutta itse sinne on kiva könytä istumaan ja sitten heiluttaa, kun sehän keinuu vähäsen. Muutenkin pientä kiipeilyä on ruvettu harrastamaan, vielä ei sentään sohvalle pääse. Mutta tykkää könytä myös mm. legolaatikkoon. Siellä on kiva sitten istua ja nakella legoja pitkin lattioita. :rolleyes:
 
Kiira vaikuttaa tosi touhukkaalta mimmiltä!

Vaikka meidän neiti ei vielä kuin ryömi, hän on kyllä muuten oikea tehopakkaus! Koko ajan jotain touhuamassa ja hääräämässä :) Sitä on ollut hauska seurata kun hänen isosiskonsa on vauvana/taaperona ollut itse rauhallisuus. Lisäksi pienellä on aikamoinen tempperamentti vaikka onkin muuten varsin hyväntuulinen tapaus. Kuuluu kyllä kilometrin päähän jos kaikki ei mene neitin suunnitelmien mukaan!
 
Onpas meillä ihania pikku touhulaisia! :) Meidän ihme oppi sunnuntaina vihdoin konttaamaan, mutta ryömii vielä silti aika paljon. Ja voi sitä riemun määrää, kun äiti vilkuttaa toisesta huoneesta! Valitettavasti nuhanenä on oppinut myös pärisyttelemään - tosin tekee sitä ainoastaan syödessään: on vähän äidin silmälasit hassun värisiä välillä... Käsittämätön on tuon herran tarmon määrä, vaikka köhii ja nenä valuu, niin mennä pitää.
 
Onko eroahditusta kenellään havaittavissa? Siis vauvoilla? ;)
Meillä on ihan kauhee vaihe päällä. Ei suostu olemaan muiden sylissä kun äidin ja isin. Mummu kelpaa hetken jos me ei olla näkyvissä... Nykyään kun tavataan ihmisiä, niin tyttö istuu joskus sylissä melkein tunnin ennen kuin uskaltautuu lattialle. Vieraat on niin pelottavia! Lapsia ei tosin vierasta ollenkaan. Saattaa se yöheräilykin johtua tuosta eroahdistuksesta. Sitä on ollut aina silloin tällöin, mutta nyt on alkanut olemaan joka yö. Ja silti aina klo 7 alkaa aamu! Viime yönä valvottiin klo 2-5 ja seiskalta ylös. Ehkä vois koittaa ottaa viekkuun, jos se helpottais...

Muuten meillä menee tosi hyvin! Ihana ikä tämä 9 kk (lukuunottamatta eroahditusta). Typy naurattaa äitiään ihan tarkoituksella! Tyttö osaa jo hetken seistä ilman tukea ja kävely taaperokärryn kanssa sujuu tosi hienosti. Juttelee niin kovasti, että odotellaan jo innolla, että koska siitä alkaa saamaan jotain selvää. :)
 
Meillä ei oo näkyny sitä eroahdistusta.. oon odottanut ja ihmetellyt, kun ei tullu.. vierasti niin voimakkaasti sillon puolen vuoden iässä.
Poika kävelee nyt niin, että pidän häntä toisesta kädestä kiinni ja hän taapertaa siinä vierellä.. millonkahan lie uskaltaa kävellä yksin... Jännää tää piiperon kehityksen seuraaminen.
 
Yhdessä vaiheessa en voinut laskea poikaa hetkekskään lattialle, ettei huutanu perään mutta muidenkin syli kelpaa. Tuota vaihetta kesti noin pari kuukautta. Artsi ei kyllä paljoa vierasta.
 
Huomattiin lisäksi viime yönä, ettei isi kelpaa enää yhtään niin hyvin kuin ennen...rauhottuu heti kun pääsee äidin syliin, mutta silti ei onnistu nukahtamaan. Ehkä ensi yönä saadaan taas nukkua, mutta epäilen...
 
Keräileekö kenekään muun muksu "aarteita"?

Poika ottaa jonkun lelun tai lelut käsiin ja sit konttaa ne käsissä ympäri asuntoo. Osaa hienosti kävellä tukea vasten ja seisoa ilman tukea. Konttaamalla vaan pääsee edelleen nopeempaa ja vaikka käveleekin tukea vasten on aarteet silti mukana.

Osaa myös taputtaa ja vilkuttanu on jo pitkään.

Oisko tää nyt jonkinlaista eroahdistusta? Jos herää yöllä, nousee istumaan, käyn laittamassa takas nukkumaan. Sit kun hipsin omaan sänkyyn ja poika vilkasee ja kun en ookkaan siinä näkyvillä nousee uuestaan istumaan ja känisee.

Meijän pieni täytti eilen 11kk :love017
 
Meil on ihan kamala eroahdistus kun käytii äitiä kattomas ja kävin pikasee hakee suodatinpusseja kotoo (asutaan siis 100 m pääs porukoilta) niin itkuhan siinä oli tullu ku äitini alko syöttää poikaa ja rauhottu sitte vasta ku tuli takasi... Vähä harmittaa ku on noin kamalaa jos ei äitiä näy... :(
 
Tyyne ottaa pallon hampaisiinsa ja konttaa olkkarin ja eteisen väliä, on hassu ja koiramainen näky :) Osaa seistä ihan pieniä hetkiä ilman tukea, tosin nyt viimesen parin päivän aikana tehny sitä vähemmän. Meil on sellanen perinteinen baby björn-sitteri, niin Tyyne kiipeää siihen polvilleen ja välil nousee siinä seisomaa ja sit hytkyttää hurjaa vauhtia. Välil jännittää et koska se lentää selällee sen kans, mut viel ei ainakaa oo niin käyny.

Meilkii on jonku verran tota eroahdistusta. Aiemmin oli vierastusta, ni nyt toi tullu siihen tilalle. Kokoajan on äitin puntis kiinni ja vinkuu sylii. Muutenki tuntuu et jatkuvasti on jotain minulta vailla, isi on se toinen vaihtoehto eli kelpaa niukin naukin muuhun kuin vaipanvaihtoon. Vaippa ku pitää vaihtaa, niin välil Tyyne konttaa suoraa iskän luo :) Siis kakkavaipasta kyse, pissavaippaa ei viel ite pyydä vaihtamaan, mut kakka ku on tehty niin Tyyne haluu et se vaihetaa sillä samalla sekunnilla ku on asiat tehty :)
 
Sillon ennen, ku meillä alettiin pottaileen kunnolla, niin jätkä veti kans ihan hiljaseks ja jotenkin tosi vaikeeks, kun tuli kakka vaippaan. :grin Nyt ei sit ookaan enää kakannu vaippaan, kun tulee aina pottaan. :thumleft Pissavaippaa ei kovin kauaa siedä, kun alkaa hermostuneena kitistä epämääräsesti.
 
No mua vähän eilen harmitti oma hidas reaktio, ku Tyyne teki kakkaa. Ihan hyvin oltas päästy potalle asti sitä tekemään jos oisin samantien älynny lähteä sitä sinne kiikuttamaan. Tosin meil potta on aika uus tuttavuus ni en tiiä olisko suostunu siinä kakkaa tekemää. Pissat on saatu sinne muutaman kerran :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top