dreamer: Mukavaa omaa aikaa teille.
Käytiin siis siellä Jorvissa viime viikolla näyttämässä tuota pojan pääpattia. Siinä ei ollu mitään erikoista, imukupista johtuva ja jotenki vissiin luutunu. Häviää itestään pään kasvaessa. Kyllä helpotti!
Lääkäri huomasi, että Eeli nieleskelee jatkuvasti. Jonkunlaista maidon takaisinvirtausta siis. Tuosta syystä luultavasti ollut todella äkäinen ja tyytymätön pitkän aikaa jo. Määräsi Antepsin-lääkettä annettavaksi 4-6x/pvä imetyksen jälkeen ja maidon sakeuttajaa ennen jokaista imetystä. Hirmu vaikea täysimetyksellä antaa tuota maidon sakeuttajaa, kun pitää lypsää pikkusen maitoa ja laittaa siihen tuota jauhetta ja lusikoida se puuro lapsen suuhun. Toinen on nälkänen ja vihanen, laitapa sitte sitä suuhun! En oo varmaan kertaakaan laittanu sitä koko teelusikallista mitä siihen pitäis laittaa, on niin vaikeeta! Mutta varmaan hyvä, että ees jonkun verran sitä menee. Jotenki tuntuu, että toi rupes heti auttamaan, pieni mies on paljon tyytyväisempi! Ihanaa! Noi on ihan reseptivapaita lääkkeitä, tai toi sakeuttaja ei oo ees lääke, sitä saa vissiin jostain ruokakaupoistakin jopa. Jos muillakin tuntuu, että lapsi on koko ajan äkänen ilman syytä, niin kannattaa jutella tästä maidon takaisinvirtauksesta neuvolassa, varsinkin jos lapsi nieleskelee/puklailee paljon. Minä en ainakaan älynny tuosta mitään ennen lääkäriä, kun ei poika ees puklaile juuri yhtään. O_o
Vauvan sosiaaliset taidot sai noottia, kun ei katsonut lääkäriä silmiin, ei nauranut tai jutellut. Sain suoraan sen käsityksen, että se ois minun syy, että minä en OSAA olla vuorovaikutuksessa lapseni kanssa. Tuli kyllä paha mieli, itkukin. Oon kuitenki ollu ihan pienestä asti paljo lasten kanssa tekemisissä, ja toiminu vähän aikaa lastentarhanopettajanakin, joten luulin osaavani pienen vauvan kanssa olla. Suositteli jotain äiti-lapsiryhmää, jossa opeteltais lauluja ja leikkejä, sekä psykologikäyntiä. Ihan siis tosiaan minun syyksi sysäsi tuon koko homman. Puhuin sitte äitini ja neuvolatädin kanssa asiasta, ja tulin paremmalle mielelle. He olivat minun kanssa samaa mieltä, että miten jatkuvasti itkevän vauvan kanssa teet mitään vuorovaikutteista? Paljonpa varmaan poikaa naurattaa ja jutteluttaa, jos koskee ja tuntuu pahalta. Ja tietty mun väsymyksellä on osansa tuohon, eli sillon harvoin kun poika oli tyytyväinen, en oo jaksanu sille hirveesti lirkutella ja lorutella. :( Nyt noiden lääkkeiden alotuksen jälkeen on tullu muutosta ihan parissa päivässä! Poika juttelee hirveesti ja hymyilee. Silmiin katsoo välillä, ei vielä silleen kun monet ikäisensä, mutta eiköhän se sieltä ajan kanssa tule. Ja siitäkin valittivat minulle, että painoa tullut kuulema liikaa, kilo kuussa. No miten muka kontrolloin tissilapsen ruuansaantia? Huh! Ja pitääki minun olla niin herkillä, että tulee paha mieli kaikesta. :( Onneks nyt jo parempi mieli, kun oon saanu asiasta puhuttua. :)
Poitsu myös panttas kakkaa yli viikon, onneks lopulta maha toimi. Lääkäri myös neuvoi, että voisin ruveta nukuttamaan poikaa sisällä päiväunia mahallaan. Se onki toiminu hyvin, nukkuu paremmin. Jos kylellään nukkuu, niin joudun yhä kääräsemään kapaloon, kun ei rauhotu käsien heiluessa.
Tulipas asiaa. :) Tässä varmaan tärkeimmät!