Elisenda
Puuhakas puhuja
LaraS, tervetuloa joukkoon, ja pikaista plussaa! :)
Alina, suuret pahoittelut
Esikko, kyllä se tosi on
Noi digit on niin ihania kun sanovat sen suoraan!
Larissa ja Meritähti, tsemppiä piinailuun ja plussatuulia!
Oli taas niin paljon viestejä tullut, etten mitenkään muista pitikö jotain vielä kommentoida..
ON: Aika menee niin hitaasti. Lasken melkeen päiviä siihen kun päästään viimein jatkaan yritystä
Yks päivä tuli hirvee hinku miettiä synnytystä, luin monta tuntia netistä juttuja synnytyksistä ja kivunlievityksestä jne 
jossain vaiheessa palasin maanpinnalle. Seuraavana päivänä tulikin pakonomainen tarve miettiä hyviä lasten nimiä.. siihen keskusteluun oli pakko saada mieskin mukaan 
sit sekin alkoi miettiä mitkä sen mielestä ois hyviä, ja hauska huomata että ollaan hyvin samoilla linjoilla! Mut sit se oli sitä mieltä, ettei haluais tulla synnytykseen mukaan, ainakaan ponnistusvaiheeseen. Tavallaan ymmärrän, koska kun sillä oli se leikkaus niin ei pystynyt sitä haavaakaan katsomaan, ja pelkkä haavan aattelu sai sen kalpenemaan.. Ja se haava oli vielä tosi siisti! Että hyväksyin sen, että oottelis vaikka käytävässä kunnes vauva on syntyny ja pesty.. Luin jostain palstoilta aiheesta, niin kamalaa kuin osa on sitä mieltä että isä on ihan paska jos ei oo mukana synnytyksessä yms ja äidin pitäis jättää se 
Se musta olis karmeempaa, että mies olis väkisin mukana salissa ja pyörtyis sit lattialle kesken kaiken..
Mä oon aatellut keskittyä nyt tän muutaman kuukauden muihin asioihin, ettei vauva-asiat ahdistais niin paljoa. Mut aina ne pyörii vaan päässä vaikka kuin koittaa keksiä jotain muuta aateltavaa
Alina, suuret pahoittelut
Esikko, kyllä se tosi on
Noi digit on niin ihania kun sanovat sen suoraan!Larissa ja Meritähti, tsemppiä piinailuun ja plussatuulia!
Oli taas niin paljon viestejä tullut, etten mitenkään muista pitikö jotain vielä kommentoida..
ON: Aika menee niin hitaasti. Lasken melkeen päiviä siihen kun päästään viimein jatkaan yritystä
Yks päivä tuli hirvee hinku miettiä synnytystä, luin monta tuntia netistä juttuja synnytyksistä ja kivunlievityksestä jne jossain vaiheessa palasin maanpinnalle. Seuraavana päivänä tulikin pakonomainen tarve miettiä hyviä lasten nimiä.. siihen keskusteluun oli pakko saada mieskin mukaan sit sekin alkoi miettiä mitkä sen mielestä ois hyviä, ja hauska huomata että ollaan hyvin samoilla linjoilla! Mut sit se oli sitä mieltä, ettei haluais tulla synnytykseen mukaan, ainakaan ponnistusvaiheeseen. Tavallaan ymmärrän, koska kun sillä oli se leikkaus niin ei pystynyt sitä haavaakaan katsomaan, ja pelkkä haavan aattelu sai sen kalpenemaan.. Ja se haava oli vielä tosi siisti! Että hyväksyin sen, että oottelis vaikka käytävässä kunnes vauva on syntyny ja pesty.. Luin jostain palstoilta aiheesta, niin kamalaa kuin osa on sitä mieltä että isä on ihan paska jos ei oo mukana synnytyksessä yms ja äidin pitäis jättää se Se musta olis karmeempaa, että mies olis väkisin mukana salissa ja pyörtyis sit lattialle kesken kaiken.. Mä oon aatellut keskittyä nyt tän muutaman kuukauden muihin asioihin, ettei vauva-asiat ahdistais niin paljoa. Mut aina ne pyörii vaan päässä vaikka kuin koittaa keksiä jotain muuta aateltavaa
En kyllä olisi tälläistä osannut odottaa näin pian,kun tuo tyttökin antoi itseään odottaa.Olen hämmentynyt tilanteesta.
