Vieläkö joukkoon mahtuu...?
Mulla ikää pian 34v, kumppanin puuttuessa jo reilu 10 vuotta haaveillut lapsesta. Kävinkin n. 12 v sitten epäsäännöllisen kierron takia tutkimuksissa ja pco oli diagnoosi. Mitään hoitoja ei aloitettu, kun en tarvinnut ehkäisyä, niin en halunnut lisähormoneilla sotkea valmiiksi sekaisin olevaa kiertoa. Metformiinia muutama vuosi sitten toivoin ja kyselin, mutta gyne ei aloittanut, kun sokerit oli normaalit. Rasituksia ei tietenkään edes tehty
Nyt pian 10 kk oltu yhdessä mieheni kanssa, pikakihlat 2 kk seurustelun jälkeen ja vaikka osoite on eri, niin ykkösöitä on erillään nukuttu koko aikana eli käytännössä yhdessä eletään. Ehkäisyä taidettiin käyttää eka kerralla, mutta sen jälkeen jätettiin pois. Niin varma olo parisuhteesta heti alkuun, että tämä on se mun ihminen
No, ilman ehkäisyä siis 9 kk mennyt. Joka menkkojen alkaessa mulle kamala pettymys, ihan ekoista tän miehen kanssa yhdessä olosta lähtien. Ollaan tjottaillen menty; tiedossa on mun hormoniongelmat, taitaa isäntä pelätä "vikaa" myös itsessään

Tässä vuosien saatossa siis lapsettomuus ollut mulla käsiteltävänä ensin kumppanin puuttuessa (pco jo tiedossa) ja nyt konkreettisesti.
Varsin lääkärille ajan, aion pyytää metformiinit, kun niistä olen pco:n suhteen lukenut paljon positiivisia kokemuksia :) kierto mulla huitelee 28-44 välillä, nykyinen lähentelee kohta kp50. Kaks rt jääneet negaksi tässä kierrossa, ovis saattoi olla muuan päivänä, tai sitten ei...
Onko täällä kenelläkään kokemuksia metformiinista??
Yksikseen näitä asioita kanniskelen, tuntuu ettei miestäkään halua rasittaa omalla kaipuulla. Hänelle tuli kyllä pettymyksenä myös tuo tämän kierron nega; ekasta kerroin, toisesta en enää maininnut. Itsellä oli toive, että jos sittenkin.. Suhteen aikana pari kertaa aiemminkin negat tikuttanut ja silloin heti melkein myös menkat alkaneet. Mutta ei nyt. Loppuviikosta kai seuraava testi, jos ei japaninlipuksi sitä ennen mene.
