Esikko, itku tuli taas... :)
Kattika, ei tätä oikein vielä ymmärrä. Pohdin vaan jos oltaisiinkin pysytty päätöksessä, ettei lähdetä hoitoihin. Onneksi mielet meillä muuttui. <3
Ilpuri, Mies kun tuli kotia, olin vaan yhtä hymyä. Tarkoitus oli oottaa digiin asti ja näyttää tulos siitä, mut enhän mä pystynyt odottamaan. Kyseli muutaman kerran mitä hymyilen? Vastailin vaan et tänään on hitsin hyvä päivä. Sitten kun aloimme laittamaan iltapalaa näytin kännykästä aamuisen haamun, ja se oli et pitäiskö tossa jotain olla? Sitten näytin päiväisen testin ja kysyin no näetkö tossa? Näkihän sekin! :) hetken oli hämillään, et öö koska meidän piti oikeasti testata? Vastasin että viikon päästä. Ni sanoi, etä mä arvasin ettet malta olla testaamatta. :D hyvin se mut tuntee! :) sitten se pusutteli ja halas mua ja sanoi, et toivottavasti kaikki menee hyvin. <3 Sanoi että arvas jo mun pelkästä hymyilystä, et nyt on jotain... :)
Digiä ei vielä ole nähnyt, kun nukahti jo ennen testin tekoa, se saa odottaa aamuun. :)