Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Mimma mä niin ymmärrän sun olotilaa:sad001
Jokapuolelle tulee vauvoja...

Mulla hyvä ystävä tietää kauan ollaan yritetty ja nyt hän ite on raskaana. Hän meinas ihan masentua kun tulikin vasta 4yk plussa. Nyt sitten hehkuttaa vauvaonnea. Tottakai olen iloinen hänen puolestaan... no, täällä ymmärrätte.

Eilen ei enää iltaa kohden tullu mitään jomotusta, mutta Mä heräsin yöllä kans sellaseen, kuin olis tökitty alapäätä terävällä:dead:

Onneks alkaa viikonloppu ja päästään metsästämään uutta autoa:smiley-bounce013
 
Joo, mun kaveri kans tai "kaveri" kehui tavallaan kevät talvella, kun mulla meni kesken ekan kerran, että hälläkin voi mennä iha näinä hetkinä mennä kesken (wtf??) ja kuukaus sitte synty se laps ja oli samoilla viikoilla la, kun mulla piti olla. Ja tää on hänen toinen kilpailu lapsi, kuten esikoinen oli mun esikoisen kaa (2,5vkoa ikäeroa). (Kateellinen, ilkeä ja kilpaileva boltsi tää tyyppi, en enää oo kestänyt hänen seuraansa, kauan "jaksoinki"). Talvella jopa lipsautti vahingossa, kun itse paljastin olevani raskaana esikoisesta, että hän olisi 3 vkoa pidemmällä, ja nyt lipsautti, että la oli toukokuun lopulla... Nii eli paljon pienemmillä viikoilla kuin itse.... Eli paljasti sen minkä itse tavallaan jo tiesin tuolloin. No nyt kilpailkoon yksinään, jaksa tollasta kaveria sen takia vaa, kun ei oikein pahemmi muitakaa oo. Paljon parempi fiilis ilman tuon ihmisen läsnäoloa.
 
helinäkeiju, oon niin pahoillani sun puolesta :sad001 se on niin raastavaa, kun jotain oikein odottaa, ja itsestä riippumattomista syistä joutuu asiasta luopumaan. Jospa se mies siitä pian tokenisi, ja pääsisitte varaamaan aikaa uudestaan. Voimia!

Kiitos kaikille mun lääkärikäyntiä kommentoineille, sain taas taistelutahtoa lisää :) Ajattelin niin, että kunhan noista labroista tulokset+lausunto tulee, ja jos niissä ei oo mitää, niin soitan sitten perhesuunnitteluneuvolaan, niin toivottavasti saan sitä kautta varattua ajan jollekkin fiksummalle lääkärille. Mulle jäi lähinnä semmonen tunne, että se lääkäri oli jotenkin ihan kujalla noista lapsettomuusasioista:shifty: jos kerran mitää ei oo tehtävissä kun kierto on säännöllinen. Jos ois epäsäännöllinen, niin vois laittaa hormonitutkimuksiin. Ja ai niin, sanoi vielä että kun oon niin nuori niin ei oo mitää kiirettä vielä! Oon siis 28v..

Joku kyseli, miten lapsettomuusasiat on vaikuttanu parisuhteeseen. (vai oliko se kysymys ees semmonen.. :shy:) Meillä alkuun mies jahkasi lasten hankinnan oikeaa ajankohtaa, ja minä olin ihan maassa silloin. Ei tahtonut millään tajuta, ettei lapsia niin vaan tilata. Lopulta kun tuli siihen tulokseen että on oikea aika, ja aikaa vaan kului eikä mitään kuulunut, niin myönsi viimein että ei se niin helppoa ollutkaan. Nyt reilun vuoden jälkeen on alkanut tajuamaan asiat niinkuin ne on :rolleyes: ja sen vuoksi lasten saamisen vaikeudesta on nykyään helpompi puhuakin. Ja on suostuvainen tutkimuksiin ja hoitoihin, jos/kun niihin lähdetään. Ja koittaa hillitä mua parhaansa mukaan, kun en jaksais odottaa ja odottaa että yritys pääsee jatkumaan.. Ehkä on ihan hyväkin, ettei molemmat kuumeile ainakaa yhtä aikaa, tällasessa tilanteessa!

Välillä mulla on semmonen fiilis, että onkohan sillä joku suurempi tarkotus, ettei sitä vauvaa ole nyt tullut. Mutta vaan välillä. Useimmiten oon vaan pettynyt tilanteeseen.
 
Mä en oikein osaa sanoa onko tämä meillä vaikuttanu parisuhteeseen. Mies ei oo oikeastaan kertaakaan suuttunut tai menettäny malttinsa tän asian kanssa vaikka mä oonki paljon tästä asiasta sille jauhanu. Tosin en oo missään vaiheessa painostanut tai pakottanu miestä mihinkään tutkimukseen/hoitohin lähtöön tms... Mä taas menetän malttini vähän väliä.. Mutta jotenkin mua vaivaa se miten mies ei näytä minkäänlaista surua, suuttumusta, pettymystä tms. Tai no mistä mä tiedän mitä sen omassa päässä pyörii voihan se olla että se vaan pitää kaikki tunteet omana tietonansa. Joskus oon saanu itku hymiön takaisin jos oon laittanut miehelle tekstaria aamuvuoroon että nega testi tuli taas... Mutta niinku ihan oikeasti ei näe sellaista että olis huolissaan tms. On aina vaan että "no ei tässä auta muutaku yrittää ja odottaa, kyllä se onnistuu ku ne lääkkeet alkaa auttaa " jne...

Pätkis kp 6
 
Tänään ei enää itketä niin paljon.

Lähdenpä sinkkuystäväni kanssa ens viikonloppuna Tallinnaan katsomaan meidän kaveria, joka ei hän pittaaa lapsista. Siinä mulle ajateltavaa viikoksi ja muutenkin mulla niin paljon lapsettomia ystäviä, että heidän seura nyt paras seura :) ;) kun tää Niilin outous lakkaa niin ehkä tää Tästä taas .
 
Elisendan suuremmasta tarkotuksesta haluaisinkin mielenkiinnosta kysyä...
Te jotka olette uskossa...
Onko lapsettomuus jotenkin horjuttanut uskoanne vai vahvistanut sitä? Vai sekä että? :oops::rolleyes:
 
lucky juu rv 7+0 tänään alhamdulillah... no sit pysyt pois salilta, parempi olla rehkimättä liikaa jos se kerran voi aiheuttaa lisää vahinkoa... inshaAllah pääsette yrittää ja tärppää pian.

niksu sinä vissii kysyit miten keskenmenot ja lapsettomuus vaikuttan uskoon. meil se on vahvistan ainaki omal kohallani. me saatii vajaa 3v sit tuomio ettei luomust tulis mut Allah päätti toisin alhamdulillah. tuota lääkärin lausuntoa edelsi 5 peräkkäistä keskenmenoa joista yks meinas viedä minutkin. meil lukee koraanissa seuraavasti: "yksikään nainen ei tule raskaaksi Hänen tietämättään eikä saa lasta hänen tietämättään...." joten luota Jumalaan se on paras. tuossa oli vain osa jakeesta. minä rukoilen, teen duaa.
 
Eltsi, joo kyllä se lapsettomuus vahvistaa suhdetta jos sen antaa nii tehdä :)

Untuvainen, tuo on just niin hauskaa. Yk4 ei oo viel mitään :D

Pilvilinna, ihan uskomatonta tahdittomuutta sun kaverilta! :o en tajua et tollasia on olemassa!

Mimmma, ihana viikonloppu tulossa sulla!

Niksu, tuohon sun kysymykseen uskosta ja lapsettomuudesta niin ei voi kieltää etteikö välillä olis sellanen oli et ootko tosissasi Jumala? Mulla on ollut aika isoja juttuja aiemmin ja aina paljon stressiä ja vastoinkäymisiä niin ajattelin että tämä menee varmasti helposti. Nyt sut välillä tulee mieleen et mua "rangaistaan" mun röyhkeästä ajatuksesta mut eihän se tietenkään ole niin.
Tottakai mä oon vihainen siitä että vaikka kuinka rukoilen ja pyydän niin ei tunnu vastausta tulevan.
Toisaalta taas oon nähnyt paljon lapsettomuutta mun uskovaisten kavereiden keskuudessa ja kuitenkin he ovat oman pienen lopulta saaneet joten se tuo toivoa. Lisäksi kuten aiemmin sanoin, mulla on ollut koko ajan vahva tunne siitä että vauvan joskus saan.
Olen kokenut tosi isoja muutoksia mun elämässä, laittanut elämän ylös alaisin moneen kertaan ha aina oon kokenut kuitenkin olevani siunattu ja oikeassa paikassa joten luotan siihen johdatukseen.
Vaikka lapsettomuus on suurin kriisi mitä olen kokenut se ei kuitenkaan ole horjuttanut uskoa.

Mun mies on alkanut kyselemään et mitä täällä foorumilla puhutaan :D "onko siellä niin että kuka on saanut munaa ja kenen piti ottaa poskeen" :D :D näin meillä :D
 
Mä oon nyt ihan pöllö mutta tekis mieli testata, ne menkat kun kesti vaan vuorokauden. :eek:
Ei kyllä mitää oloja ole, paitsi alaselkä kipu..tai onhan niitä aina mutta nyt en niitä kuuntele, en anna niille sijaa mun päässä.:oops: Onneks ei oo testejäkään. Ovistestejä on mutta ei r-testejä.
 
Kipsuli6, täällä yks testaili vaikka kp 20 menossa, enkä oikeasti voi edes kaiken järjen mukaan olla raskaana. Oli niin huonot hetket, vaikka touhuttiinkin pari viikko sitten, ennenkun mies lähti reissuun :D Toisilla kuulemma tulee ns.valekuukautiset raskaudesta huolimatta, joten testailemaan vaan, saat ainakin mielenrauhan :-)
 
Ilpuri, niin miehisiä kommentteja, repesin! :D Mun mies ei oo ikinä kysyny, mitä täällä kirjotellaan, mutta voisin veikata, et siltä tulis yhtä suoraviivaista kommenttia! :-)
 
Beisla voi olet jo ihanan pitkällä Minulta kysyttiin pelottaako synnytys vastasin kaikille silloin,että ei. Koska en tiennyt mitä odottaa ja mitä siellä salissa tapahtuu. Ja jos joskus vielä saan sen kunnian odottaa lasta ja synnyttää sen,niin en pelkää. Se on maailman luonnollisin asia <3 tsemppiä loppuraskauteen
 
Uskon kysymykseen: en ole niin uskovainen, että rukoilisin ja hihhuloisin päivittäin tai viikottain tai kuukausittain. Kuitenkin asia muistuu aina sillon tällöin ja pääsiäinen ja joulu on uskon kannalta tärkeitä, jolloin mietin asiaa mielessäni. Nuorena olin kirkon isostoiminnassa monta vuotta mukana. Mutta kaiken huonon esim. nää keskenmenot nii.. Kyllä sitä on aatellu, että miten paska jätkä tuo yläkerran tyyppi on, että millon tän porukan kiusaaminen loppuu. Mutta silti oon kiitollinen esikoisesta ja siitä, että mun elämä on kuitenkin ihan fine vaikka on tämä välillä aika selviytymistä välillä minkäkin asian kanssa. Eli välillä horjuttaa. Kymmenen käskyä on tosi hyvä ohje elämään.
 
Ihana illan piristys ilpurin miehen kommentti :D ihan loistava

Meillä lapsettomuus on ollut suhteelle tosi kova paikka.
Ensimmäistä kun kuumeilin, sain suostutella miestä muutaman kuukauden. Sanoin, että voi kestää kauankin.
Jep, yk 2 plussa, vuosi oltu yhdessä. Toki varmana, että elämänkumppani löytynyt ❤️
Mä olisin halunnut lapset alle 2v ikäerolla, mut jo alusta asti mies oli sanonut, että yksi lapsi riittäisi hänelle. Lapsi oli 1,5v kun miehen toimesta jätettiin ehkäisy viimein pois.
Molemmat odotti nopeaa tärppiä taas mutta ei, nyt saadaan odottaa.
Molempien vuorotyöt, pieni lapsi, lapsettomuus; rankkaa on ollut mut yhdessä ollaan ja pysytään ❤️
1,5v yrityksen jälkeen mies suostui lähtemään selvittää tilannetta.
Hän on kovasti alkanut jo kuumeilemaan toista, varmistanut multa useaan otteeseen, etten ole luovuttanut ja menettänyt toivoani.
En ole, mutta lähellä on ollut. Plussaan en jaksa uskoa ilman hoitoa eli käsi kädessä keväällä suunnataan ivf-hoitoihin ☺️
Mikä ei tapa, se vahvistaa. Tästä kun selvitään koen, että suhteemme on vahvempi ja itse olen vahvempi. Koville ottaa, mut me ollaan viel alle 30v ja ehditään viel kolmoskierroksellekin jos halutaan! Pakko ajatella positiivisesti ;)
 
PiPaNat onnea!! :)

Tervetuloa Eetuha tähän ketjuun!
Ja Diku sinutkin muistan :) Jos haluat niin tuolla on erikseen ketju meille ivf:läisillekin.

Mymmelisti ihanaa lukea kuulumisiasi. Olit yksi niistä joiden plussa aikanaan erityisesti lämmitti sydäntäni :)

Lapsettomuus tekee aina jotain suhteelle. Se on valtavan rankkaa. Siihen liittyvät asiat on mulla mielessä päivittäin, mutta jotenkin luulen että mies ei mieti niitä niin paljon ja jatkuvasti. Oon halunnut mieheni kanssa yhteistä lasta niiiin kauan. Mulla on siis 17v. tyttö nuoruudestani. Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä noin 15vuotta, ja minä olisin halunnut yhteistä lasta jo yli 5vuotta sitten. Mies lämpeni ajatukselle vajaa kolme vuotta sitten. Tärkeintä on, että tässä ollaan yhdessä, pitää osata puhua asioista. Ja minun mielestäni yrittää tehä kivoja juttuja ja nauttia ja nauraa, vaikka onkin raskasta. Meillä meinas unohtua tuo puhuminen, pidettiin kumpikin asiat sisällämme mikä se sai aikaan huonoa mieltä, surua ja ahdistusta. Viime keväänä havahduttiin tähän ja pienin askelin alettiin puhumaan enemmän keskenämme. Nyt tuntuu jo hyvältä, mutta edelleen huomaan välillä että pyörittelen vain itsekseni asioita mielessäni. Pelkään, että mieheni sanoo yhtäkkiä ettei haluakaan lasta. Tämä johtuu varmaankin siitä että meni aika pitkään että halusin yksin lasta. Olen kertonut tästä pelosta miehelle, joka on sanonut että se on ihan turha pelko. Hän haluaa tätä aivan yhtä paljon kuin minäkin, mutta välillä tuo pelko tulee kuitenkin... Pelkään myös ettei saada ikinä sitä lasta, ikää on kuitenkin jo 38vuotta. Kaksi ivf hoitoa takana ja enää yksi jäljellä julkisella puolella. Onneksi meillä on tuosta toisesta ivf:stä pakkasessa yhdeksän alkiota.

Kiitollinen olen uutisista, joita sain viime torstain lääkäri käynnillä. Siinä katsottiin onko estrogeeni laastarit kasvattaneet riittävästi limakalvoa, ja sain hyviä uutisia. Limakalvo oli 9mm ja pakastealkion siirto tehdään ensi tiistaina :) IVF tehtiin toukokuussa ja nyt usean kuukauden odottelun jälkeen päästään vihdoin tekemään ensimmäinen pas.
 
Huomenia naiset :)
Junttura: Kiitos :) Toivon että seuraava pas tuo teille pikkuisen syliin asti. :Heartpink
Lapsettomuuden kanssa elävän on vaikea samaistua ihmisiin joille raskautuminen käy liiankin helposti(abortti),suurimmalla osalla helposti raskautuvista ei ole tuntemusta siitä kuinka vaikeaa on yrittää toivoa kuukausista toiseen ja vuosista toiseen että oman lapsen saisi syliin.
En ole miehelleni puhunut mitään haamujen haamusta testissä,en haluaisi että hän joutuisi pettymään jos on haamuilut poissa jo huomenna..
 
Takaisin
Top