Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Mä sain ilmaiseks kaverilta, jolta jäi useita kymmeniä yli lapsettomuushoitojen onnistuttua. Ne meni kyllä viime vuonna jo vanhaksi mutta kyl ne mun mielestä ihan todenmukaisesti tuntuvat näyttävän. :D
 
Tohon kyselyasiaan.. Niin meiltä ei hirveästi kysellä. Muutamat hyvät ystävät tietävät yrittämisestä, mutta eivät koko ajan kysele että joko joko. Tosin veljen vaimo kyseli ennen välirikkoa kaiken, siis kysyi aina että joko on vois ja sitten että alkoiko menkat vai ootko raskaana ja siis joka kuukausi kyseli ja sitten pohti miten voisi meitä auttaa raskautumaan o_O Ja he hokivat että kyllä te stressaatte vaikka ette myönnä yms.. helppohan se oli sanoa kun heillä tärppäs 3 tosta vaan. Tarvii kun ohi kävellä niin on pulla uunissa. Äitini tietää että halutaan toinen muttei tiedä yritysaikaa tai että yrittämällä yritetään, hän on sitä mieltä että pitäis olla se 2-3 vuotta väliä raskauksissa, koska niin on jotkut asiantuntija sanoneet että vasta 2 vuoden päästä kroppa on kokonaan toipunut edellisestä raskausdesta ja synnytyksestä mutta toki yksilöllisiä eroja tossakin. Ja äiti ei myöskään ymmärrä varsianista yrittämistä, koska hänen aikaansa ei sellaista ollu mutta lapsia kuitenkin tuli, harmi etten raskaudu yhtä helposti kun äiti jolla on 3 kierukkaa ja yksi vahinko :grin Mutta siis joskus äitin sanomsiet loukkaa, mutta koska tiedän että hän ei tarkoita sitä pahalla kun ei tiedä meidän tilannetta niin se ei oo niin paha. Ja väillä huomaan että äiti sanoo noita asioita siksi että varmasti ounastelee että mei ollaan pidempään yritetty ja ei onnaa.. Kyllä joskus sanoin että haluaisin pienellä 2 vuoden ikäerolla lapset, mutta luonto päätti toisin. Miehen sukulaiset kyseli aiemmin mutta vissiin aattelevat ehkä että mekään ei tehdä toista kun ei sitä vielä oo kuulunu ja miehen siskolla vaan yksi lapsi ja lisää eivät tee.. Heillä suvussa siis pienet ikäerot ja ovat sitä mieltä myös että pötköön olis hyvä tehdä, niinkun se oli tosiaan oma valinta että kaikille vauva tulee kun halutaan.. Nyt oon ajatellu että jos joku kysyy, niin sanon suoraan että onhan tuota yritetty ja toivottu kohta 3 vuotta mutta ei oo kuulunu. Luulen että oma kroppa ei oo yrityksen ekan vuoden aikana ollu viellä valmis, mutta nyt tuntuu että olis, mutta tää paino varmasti sitä omalta osaltaan pitkittää. Jotenkin vaan en tiedä uskonko että paino olis ainoo syy että ei oo tärpänny, koska ennen esikkookin oli reippaasti ylipainoo ja silti raskauduin, joskin tuli keskenmenoja.
 
P.S
Mulla kiehahtaa veri kun joku sanoo että kun ei stressaa niin tärpää kyllä, tai että yk 3 ja heti kun ei stressattu niin tärppäs ja kehuu viellä tota varmana vinkkinä kanssasisarille.. Tykkään lukee monia ketjuja täällä mutta sit kun tulee silmään just toi yk 3 ja menkat alko taaaaaas yyyyyyhyyyyy meille ei koskaan tuu vauvaa, niin kyllä kiehahtaa taas :shy: Raskautuminen on niiiin monimutkanen asia että oikeesti puolivuottakin on vielä lyhyt aika, koska tuskin joka kuukausi kaikilla on täydelliset olosuhteet raskaudelle jonka todennäköisyyskin on täydellisissä olosuhteissa vaan 20-25% per kierto..
 
Muokattu viimeksi:
Dpo 10 ja menkka jomottelua. Perhana ku pitää olla niin hätähousu ja menin testaamaan. No negaahan se näytti. Tiedän, liian aikasta mutta silti veti mielen matalaksi. :sad001:smiley-ashamed008
 
Olen kertonut kyllä jos joku kysyy ja siskot tietää. Vanhemmat ei. Kysymykset on kyllä vähentyny toisen jälkeen. Viime viikolla puolituttu naapuri sano, että eikö olis jo aika, kun nuorin alkaa olla niin iso. Siis wtf??? Sanoin sille jotain ympäripyöreetä, että näissä kahdessakin piisaa hommaa. Meillä siis esikoinen erityislapsi. Töissä oon pomolle sanonu, et kolmatta yritetään, joten tietää jos visiitti töihin jää llyhyeksi :-) Tänään kun käytiin nuorimman kanssa tapaamassa muita äitejä, niin siellä yks just tokaisi että ei sais stressata! Sanoin, että se tuleeko lapsia, vai ei, tuskin stressaamisesta johtuu.

Endosta: Mulla tuli endo dg vasta ekassa sektiossa. Kohdun takana kasvaa. Muualla ei. Tokassa sektiossa oli sama gyne ja sanoi, ettei muualla ole. En tiedä, kuinka paljon mulla vaikuttanu raskautumiseen. Ekaa yritettiin 8 kk, ja tokaa 3 kk, mutta laitoin ekan pidemmän yrityksen tupakoinnin syyksi. Lopetin heti kun plussasin, enkä ole sittemmin alotellut. Poltin aikas paljon, askin päivässä, joskus ylikin.
 
Mami: niin samaa mieltä!! Vaikka ymmärrän senkin että pettymys on kova menkkojen alettua vaikka yritystä olisi takana vasta vähän..mutta kyllä tekisi mieli kommentoida tällaisiin juttuihin että jäitä hattuun nyt. Se pettymys on niin musertavaa kun yrityskerroissa siirrytään kaksinumeroisiin lukuihin puhumattakaan siitä kun siirrytään kokonaan uudelle kymmenluvulle. Ja nuo kommentit "älä stressaa" ja "lopetettiin vaan asian miettiminen niin heti tärppäsi" -> ARRGGHHHH!

Mie kerroin parhaille kavereille meidän yrityksestä ja olen heiltä hyvää tukea saanut. Yhden kaverin kanssa viileni välit muistakin asioista johtuen mutta hänen tukensakin oli jotenkin tosi raskasta..heijasteli oman elämänsä vastoinkäymisiä vähän joka kommenttiin ja keskustelut oli melkein aina tosi negatiivissävytteisiä. Hänen kanssaan en ole nyt yli puoleen vuoteen näistä jutellut kun en vaan jaksa sitä "tunnelmaa". Muuten ei kyllä ole kyselyitä tullut..kerran anoppi vihjaisi että hän ei heitä näitä vauvaleluja pois jos sattuis olemaan niille vielä käyttöä :p Ja nythän jouduimme vähän pakon edessä kertomaan ennen viime viikon lomareissua että raskaana ollaan. Reissuporukassa oli pari ihan puolituttua mukana enkä heille olisi kyllä etunenässä ollut muuten kertomassa mutta kun rairai -lomalle oltiin menossa niin viikon juomattomuus olisi kyllä huomattu + porukassa oli mukana käly jolle lapsettomuus on tosi arka paikka(siksi haluttiin etukäteen "varoittaa").
 
Meillähän on yk3, MUTTA olemme siis antaneet luvan alkuvuodesta eli.... Haluan vaan itselleni uskotella, että nyt on vasta vähän aikaa yritetty "kunnolla"..

Oon varmaa jo viime talvena tehny raskaustestejä,että ehkä saa tulla ja puhunu toisesta..

Pilvilinna, mekää ei haluttu toista vielä kun esikoinen oli 1v esim. Sit 1v 3kk alko jo puheet jo toisesta ja ehkäisy jäi. Siitä nyt 1v 1kk. Mutta mentiin varmoillakki päivillä hetki. Sit tuli "vahinkoja" ja tässä sitä ollaan edelleen. . Mäkin vannnoin ei enää ikinä ja ehkä nyt se kostetaan välillä tuntuu siltä :/
 
Täällä kp1 :sad001 Yk14 alkakoon... Paljon tuli ajatuksia teidän kirjotuksista mutta nyt ei jaksa pukea niitä sanoiksi. Saattaa pari päivää mennä taas ittensä keräilyssä.. Plussatuulia muille! :rolleyes:
 
Murkulle tsemppiä! Kylläpä asiat etenee vauhdilla! :)

Mamille halit <3 Paljon olet kokenut ja olet todella vahva nainen!

En muista enää kenelle kaikille piti kirjoittaa, mutta uuteen kiertoon joutuneille tai joutuville <3 ja tunteiden ja tilanteiden kanssa painiville myös <3

Puhetta oli noista kyselyistä. Mä oon aika rehellisesti kertonut, että yritetty on viime syksystä asti, mutta ei näy. Mun vanhemmat on tiennyt alusta asti, että yritetään ja meidän parhaimmat ystävät myös. Se on ollut ihana huomata, että kukaan ei juurikaan turhia kysele, mutta silti tukevat ja juttelevat tarvittaessa. Toki osalta tulee näitä "Nyt vaan panette ja lopetatte yrittämisen. Sillä se tulee!" -neuvoja, mutta ne osaa jo nykyään aika hyvin jättää omaan arvoonsa. Mun paras ystävä on miehensä kanssa myös yrittäneet nyt yli vuoden, joten hän on ollut kyllä täysin korvaamaton tuki <3 Ei tarvitse edes sanoa mitään, kun pelkkä katse riittää. Ollaan myös pyritty yhdessä pitämään itsemme ja toisemme kiireisinä, ettei ajatukset uppoudu liikaa tähän vauvaprojektiin.

Eilen oli ovis ja tallettelut jäi kyllä aika onnettomiksi. Mies on painanut pitkää päivää töissä ja mäkin ollut ihan superväsynyt tän viikon. Hirveesti ei ole kyllä nyt toiveita tän kierron suhteen, kun tallettelut jäi dpo-4 ja dpo0. Mutta näillä mennään!

iijamariija kp15/26-32 ja dpo1.
 
Mimmma: meille sai tulla jo, kun poika oli päälle vuoden, mutta menkat puuttui kolme kk ja sit km jonka jälkeen yhet menkat ja sit kaksoset joiden km rv11, joka oli hirveä kaikin puolin niin oli, että ei enää näitä enää keskenmenoja, että yks lapsi riittää, mutta tässä sitä taas ollaa, kun puhtaat paperit ns saatu, ja esikoinen koht jo 2,5v. Pakko yrittää ettei katkeroidu, että ei ainakaa yrittänyt. Kyllä sitä yritti vakuutella itseään, että ei haluta toista enää ja että näin on hyvä plaaplaa. Itsensä huijaaminen sai riittää. Ja nyt kerran puhtaat paperit niin antaa palaa. Halutaan yhä se toinen kaikista itsensä huijaus yrityksistä huolimatta
 
Täällä kp1. Oli jo aikakin kun kp oli 54 eilen.. venähti pitkäksi kierto tuulimunan jälkeen.
 
Voi surkeus Pilvilinna! Mutta aivan upeaa, että yritätte kaikesta huolimatta. Mäkin pelkään keskenmenoa, vaikka edes kertaakaan ole tärpännyt. Aiemmassa suhteessa keskenmenot kokenut :( Oletko sä meillä reilumammoissa? :)
 
Mimmma, pätkis ja kipsuli, pahoitteluni negoista! :( toivottavasti ne vielä plussiksi muuttuu! :)

Pilvilinna, testit ei mene pilalle pakkasella, mutta se on tarkkaa että testit on huoneen lämpöisiä kun teet testin.

Triana, pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta! :(

Junibea, ihanaa että kierto vaihtui! Tsemppiä tähän kiertoon! <3

Täällä kans verenpaine nousee kun lukee noita lopeta stressaamis juttuja... Grr... Se on ihan sama miten paljon minä stressaan tai olen stressaamatta, se ei miehen siittiöiden laatua muuta mihinkään! :D
Pari kertaa oon jo aloittanut papatus viestin asiasta, mutta sitten pyyhkinyt pois, että antaa olla en jaksa alkaa vääntämään asiasta. Tässä kun on jo monta vuotta täällä pyörinyt, niin olis melkein joka kuukausi saanut olla vääntämässä asiasta. :D
 
Pahoittelut tädeistä ja negoista, olkono seuraava kierto teidän

Murkku, naulan kantaan! :grin Joskus oon itekin meinannu kirjottaa, mutta antanut sitten olla, oon kiehunu vaan itekseni sitten.

Kyllä se vaan O+ on tänään, tein toisen testin kolmen maissa päivällä, ja pidätysaika ei ollu mikään huikee, mutta pärähti todella vahva plussa, ei siis epäilystä että onko vaiko eikö :p Mikähän sitä nyt yhtäkkiä on aikaistanut, no mene ja tiedä mutta hyvä asia kuitenkin.. Tuun tippuun tän hehkutukseni kans kyllä niin korkeelta kun täti seuraavan kerran kurvaa :rolleyes:

Onko teillä muuten mitä ovisoireita, sellasia ei perus? Mää oon tosi vihanen, ihan niinkun ennen menkkojakin ja sit on huonoo oloa ja päänsärkyä :cool: Tässä kierrossa on kyllä limat ollu ennätykselliset mutta nippailuita ei oo niin paljoo/usein ollu kun aiemmin, mahtaakohan olla huono juttu :dontknow
 
"Kehosi on stressitilassa etkä siksi tule raskaaksi..." " Luovu vauvahaaveista ja hanki uus harrastus/lemmikki niin yhtäkkiä teille tuleekin yllärivauva..."

Siis tuollaiset asiat saa mut näkemään niin punaista!!! :mad: Ihanko oikeasti stessaamattomuus, uus harrastus tai lemmikkikö saa mun munasolut yhtäkkiä kypsymään ja irtoamaan normaalisti?? :banghead:
 
Pätkis ei taija kaikille auttaa, keskityin työhön ja opiskeluun, kävin nautinnollisesti lenkillä ja jumpissa, perheeseemme ilmaantui kolme koiraa... Hmm... Ei tehny mun hedelmällisyyttä paremmaksi. Ihan piti ostaa vehkeet ja vetää vahvat lääkkeet, silti monesti monesti epäonnistuttiin.
 
Mulla ei oo ikinä ennen jäänyt menkat pois stressin takia paitsi tänä kesänä. Ei ikinä! Ilmeisesti stressaava elämä on saavuttanut jonkin pisteen, että keho vihdoin laittaa pillit pussiin. Oon ollu jopa heinäkuun jälkeen jo kuutisen vkoa kipeä. Ja kesäkuu meni myös kipeänä. Ja minä jos kuka en yleensä sairastele. Nykyään en muuta oo ku kipeä ja väsynyt ja jännittynyt. Sinällään en ihmettele jos plussa ei nyt niin vain tulis kuten ennen. Mulla voi siis nykyää oikeesti stressi aiheuttaa terveys ja ilmeisesti hormoni juttuja. Senki takia mietin, että ois nyt tikuttanu, niin vähä näkis eikä nii pettyisi jos ei ovistakaa tule. Eihä kaikilla stressillä oo vaikutusta tuleeko raskaaksi vai ei, mie ite esikoisen aikaan olin melko lähellä burnoutia. Itkin joka päivä töistä pääsyä, että en jaksa ja haluun v*ttuun tuolta ym, mut poika tuli. Silloin ei vaikuttanut yhtään, mutta nykyään osaa sanoa, että joo stressi aiheuttaa monet asiat, kuten sen, että en oo oikein nukkunu moneen kuukauteen kunnolla. Joten nyt vähä jännää miten nyt käy.. Oon aina ihmetellyki, että miten paljon paskaa jaksan ottaa niskaan vielä, mutta tässä sitä vielä ollaan vaikka moni muu ois varmaan heittänyt kirveen kaivoon. Mutta aika kova stressi varmaan saa olla, että monilla vaikuttaisi hedelmällisyyteen. Tai mistä sitä tietää...? Vaikka stressitön elämä ois aika unelma.
 
Vielä tosta stressaamisesta. Kun joson oikeen muutosta, tai stressiä niin ovis voi ilmeisesti siirtyä, et onkohan tää jotenkin vaikuttanu tuohon älästressaaniinraskaudut-legendaan? Mulla oli viime kesänä tosi stressitilanne,kun mies reissussa ja olin kaksikon kanssa lähössä uuteen tilanteeseen ja kas ovishan varmaan myöhästy tai jäi kokonaan pois. Mietin vaan, et kuinka pitkään se ovisvoi siirtyä, jos joku poikkeustilanne vaan jatkuu. Mullakin menee niin kympillä hermot tuohon stressihuomautteluun, mutta rupesin titysti teoreetikkona miettimään totakin asiaa :-)
 
Onpas tänään ollu paljon kirjoittelua.
Stressistä olitte puhuneet, mulla stressi vaikuttaa pidentävästi kiertoon. Kun kattoo kalenteria ja on 35 tai enemmän kierron niin muistan kyllä hyvin et mitä tilanteita on ollut menossa, eikä me tilanteet oo mitenkään liityyneet vauvaan.
Enkä usko että sillä näin pitkän yrityksen jälkeen on mitään tekemistä raskautuminen kanssa. Mun äiti just erityisesti on et "ei kannata miettiä, ei kannata stressata" paska marjat!
Eiköhän jokainen meistä ois jo painanut aikoja sit siitä napista, jos sellanen olisi, mikä vie kaikenlaisen stressin ja asiasta miettimisen pois ja auttaisi unohtamaan koko asian. Ei sitä näillä yk:lla unohdeta vaikka kuka vinkiksi mitä.
Ja kyllä mä kans vihaan sitä ruikutusta kun ei vielä yk5:sta oo tärpänny.
Mut jos jotain hyvää pitää löytää niin kyllä huomaan et jotenkin tää on vahvistanut mua henkisesti.

Tänään dpo8, pientä huonotuulisuutta mut luulen et se vaan johtu miehestä kun oli niin ärsyttävä :D oikeaa nänniä on kutittanut ihan sikana tänään ja tissit vihlonut. Mut niin aina ennenkin :)
 
Muokattu viimeksi:
Saattaahan tuo stressi vaikuttaa, en voi kiistää, mutta kyllä mie silti väittäisin, että mitä pitempään on yritystä takana, sitä vähemmän sillä stressaamattomuudella on vaikutusta asiaan ja eiköhän sitä jokainen oo jo kokeillu jos niin helpolla pääsis. Mutta onhan näitä neuvoja jos jonku näkösiä mitkä saa veren kiuhumaan pitemmän yrittämisen jälkeen, mulla ainaki otti päähän nämä "pankaa enemmän/oikea ajotus" kommentit sillon, sitähän ei varmaan oo tehty tai tullu selvitettyä kiertoa hyvä ettei tunnin tarkkuudella siinä vaiheessa.

Mie huomaan edelleenki olevani voisko sanoa katkera tuosta pitemmästä yrittämisestä, vaikka poikaki on huomenna jo 4kk. Kuulin tuossa vähän aikaa sitten, että yks oli mukamas vahingossa tullu paksuksi niin ääneen tuumasin, että oisin tienny täältäki monta, jotka ois sen plussan ansainnu ennen sitä. Ja minun korvaan ainaki kuulosti se "vahinko" niin paksulta, että en sitä usko. Tiedän kyllä, että on mahollista, että pillerit tai kumi pettää, mutta jos molemmat on käytössä niin todennäkösyydet alkaa olemaan aika pienet.

Edelleenki mie elän teillä hengessä mukana, vaikka tänne en enää kuulukaan.
 
Takaisin
Top