Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Pahoittelut Larissa! Toivottavasti verikoe kuitenkin antaisi toivotun tuloksen!

Jennielle voimia! Kyllä se meidänkin vuoro vielä tulee, mennään vaan pitemmän kaavan ja vaikeamman kautta.

On: Ovista vaikuttais pukkaavan pikkuhiljaa. Hitsi kun ei osaa tätä tarkkailuaan lopettaa, vaikka mies maailman toisella laidalla. Voi tätä vauvakuumeisen naisen elämää! No, laitoin miehelle mammavitat mukaan, joku kun täällä osasi kertoa, että pari kuukautta kestää, ennenkuin lähtee vaikuttamaan. On sitten priimatavaraa, kun kotiutuu! :-)
 
Täällä on päätetty ( siis minä päätin :grin ) Että kun paino on pudonnu 10-15kg niin soitan ajan yksityiselle, missä tehdään ultra, ja varmaan saa lähetteen labroihin yms, ja selvitetään lapsettomuuden syytä noin muuten, mahdollisesti mies käy myös simppa-analyysissä. Tää päätös synty siis sillä, kun puhuttiin kaikenmaailman henkeviä ja päästin siihen että ei oo tärpänny. ja mies sitten totes että no miks et sitten oo varannu jo aikaa tai varaa :p No siks kun siihen tarvii rahaa jota mulla ei henk koht nyt oo ( meillä siis ei oo yhteiset rahat mutta toki osa rahosita menee yhteisiin ruokiin jne.. Taitaa ukko olla tosi tosissaan haluamassa toista, koska lupautui maksamaan ekat tutkimukset+oman simppanäytteen, hän siis on melkoisen pihi mies, niin siitä tiedän että on tosi tärkee juttu hällekin kun lähtee ns rahottaan tätä. Oon niin täpinöissäni ja saa uutta puhtia painonpudotukseenkin :joyful: :dance011:smiley-bounce013
 
Pahoittelut Larissa. Toivottavasti verikoe olisikin plussa. Mä olen ollut erittäin myöhäinen plussaaja. Vasta dpo 18 tullut testiin toinen viiva.
Kp 1. Olo on sekava. Mies totesi fiksusti et ei kannata yrittää kun ei sitä kolmatta tule. Eli virallinen yrittäminen loppui tähän. Ehkä hyvä näin koska en tiedä kauanko psyyke olisi kestänyt. Ehkäisyä en aloita. Nyt mietin koska hakeudun sterijonoon. Luultavasti odotan ensi vuoteen.
Jos mulla olisi mahdollisuus kunnallisiin hoitoihin niin jatkaisimme vielä mutta kun se ovi on suljettu niin ei kannata.
Koitan keskittyä muihin asioihin.

Kaikille teille toivon plussaa testeihin :)
 
Mami, ihana keskustelu miehesi kanssa! Tsemppiä pudotukseen! :)

Wheelchair mama, ikävää että asia meni näin. :( voimia sinne!

On: painon pudotuksesta tuli mieleen, että täällä on taas paino lähtenyt laskusuuntaan. Viime kesästä on nyt -16kg, yhtenä aamuna vilahti jo -17kg :) monta kuukautta junnas -15kg ja aattelin et ei se siitä enää lähde laskemaan.
Nukkumatti taas hävisi kesken unien... Ehkä huominen ultra jännittää. Munasarjoissa ihanaa pientä kihelmöintiä tuntunut nyt jo muutaman päivän. Eilen oli kova vihlaisukin kun olin huonossa asennossa ja päätin korjata sitä. :)

Muurahainen kp 10, yk 32
 
Mami; Loistavaa :happy: Ps. Mistä niitä keskustelevia miehiä saa tilata? :rolleyes:

WM; Oon pahoillani,voimia asian sulatteluun :sad001

Muurahainen; Tosi hieno pudotus siulla :happy: Tsemppiä ultraan, miutakin jännittää siun puolesta :wink

Miulla on ollu viime viikkoina ihan normaali olo suurimmaks osaks. Ihanaa vihdoin olla tässä tilanteessa, ei jaksa mistään pienistä ärsyyntyä :) Huippua, kun maha on jo niin iso, ettei jää kellekkään epäselväks mikä on tilanne :rolleyes: Hassua, kun aina sanotaan, ettei ekasta näy kun puolessa välissä :grin Nyt aletaan kertoa ihmisillekin vauvan tulosta. Tähän mennessä tietää vaan isovanhemmat ja täti. Toivottavasti kellekään ei tullut paha mieli kirjoituksestani :)

Enni ja Salamatkustaja rv 14+0
 
Hips hei
Pahoittelut Larissa negasta :( Josta siel lääkäris se muuttuukin muuksi.

On: mä tääl tein puhtaan negan. (Tosin aluks mä tietty sain siihen viivanpaikan) Menkat taas pari päivää myöhässä. Mä luulen et en ovuloi vaikka gyne toukokuussa sanoi et ovulaatio on tuloillaan. Missä vaiheessa te ootte ottany yhteyttä lääkäriin? Tammikuussa -15 tyttö on syntyny. Tammikuussa -16 jätettii ehkäsy pois. Toukokuussa olin gynen polil endokontrollissa.
 
WM, tsemppiä jatkoon! Onneksi teillä kaks rakasta siellä kotona jo on :) ei kuitenkaan varmaan helppoa luopua toivosta kolmannen suhteen. Mutta voi yrittäminenkin olla tosi uuvuttavaa :/

Mami, kuulostaa hienolta suunnitelmalta! Pitäis motivaatio painonpudotukseen olla kohdillaan, kun on noin hieno palkinto odottamassa :) ootko paljon tiputellu painoa/ onko tiputettavaa kokonaisuudessaan paljoa?
Mä tiputin vuos sitten jonkun 10kg ja sen jälkee paino junnannu samassa. Nyt hankin taas salikortin ja yritän vähä kiinteytyä :) toki viel olis joku 4kg "ylipainoa" mut liikun enemmän hyvän fiiliksen vuoks.

Murkku, tsemppiä ultraan! En vieläkää käsitä, et näin nopeesti teillä lähti asiat rullaamaan :D

On. Mies sanoi et keväisiin simppanäytteisiin verrattuna maanantainen näyte näytti normaalilta. Valitteli aiemmin ku hassun näköstä ja outo koostumus ollu tavarassa.
Ostin ovistesteiki ens kiertoon (sattuu just miehen viikonloppureissuun ).
Mut ajateltiin nyt yrittää kunnolla luomuna, jos säästyis tuurilla kalliilta hoidoilta.
Kesä menty sil fiiliksel et seksii sillon ku huvittaa, oviksia tai mitää mietitty yhtää.
 
Lissufin, pahoittelut negasta, se on se vuosi yritystä kun pitää hakeutua hoitoihin, en tosin tiiä et onko siinä jotain jos on jo yksi lapsi, tuskin.

Enni, ihania kuulumisia :joyful:

WM, harmi et tuo sun kuvio nyt meni noin, mutta hyvä et ootte päässy ratkaisuun jahirveesti tsemppiä tulevaan!

Murkku, toivottavasti ultrassa näyttää kaikki loistavalta! :rolleyes:

Mami, tietty pitää maksaa yhdessä hoidot, kyllähän vauvakin on yhteinen :) tai et vihintään jossain kohtaa tasaantuu. Ihanaa et teilläkin asia etenee!

Mukava lukea kun täällä on painonpudotuksessa onnistuneita, mullakin ihan muutaman sadan gramman päässä -10 kg keväästä. Itse en kyllä huomaa mitään, yhdet farkut jouduin ostaa kun vanhat ei pysy päällä mutta muuten en huomaa. Eilinen masis ehkä alkoi just kun mun mies otti kuvan musta ja koirista ja olin jotenkin kummallisessa asennossa niin tuli ihan kauhee läski olo. 3 v sitten painoin 16 kg enemmän kun nyt, ja jotenkin näytän aina vaan samalta. Mutta jospa se tästä nyt sit lähtis muuttumaan.

Mitenkähän on, uskaltako joku kertoa että kun oon miettinyt just sitä että moni kertoo et pitää pudottaa 10 kg tai 15kg jne, et missä BMI:ssä liikutaan? Itse tän painon kanssa olen jotenkin tottunut tulemaan sinuiksi (paitsi eilen ja ehkä tänään), en nyt kerro kaikille mutt akuitenkin voin keskustella siitä. Sillon kun kävin tutkimuksissa mun BMI oli jotain n.35 ja lääkäri sanoi että 5 kg pudotuksella on jo suuri merkitys, (joku nainen oli painamnut 190 kg, laihduttanut 5 kg ja tullut raskaaksi, näin lääkäri kertoi :grin, pituuta en tiiä mutta eiköhän liikuta tosi korkeissa BMI lukemissa) mut kannattaa tavotella nyt ainakin et ois lähempänä 30. Nyt se on 33,1 ja tuota numeroa tuijottamalla oon tosi ylpeä itsestäni, enkä aio lopettaa.

Iloista tiistaita! :)


Ilpuri kp22/30, dpo6, yk 31 tai 32
 
Pikasta oma napaa... Tein aamulla herkän r-testin. Oli puhdas nega. Aikaiset päivät on testata mutta silti kyllä vei kaikki toiveet plussasta...

Pätkis dpo 10
 
Ilpuri, mulla BMI tällä hetkellä 26,4 et ei hirveesti ylipainoa oo mut oon aika löysässä kunnossa ja maha on se mikä häiritsee, semmonen hassu pussi alamasul eikä asetu nätisti mihinkää vaatteisiin :( ehkä enemmän korvien välissä tää homma mut vatsalihaksia täytyy tehdä. Ja urheilusta tulee hyvä fiilis, se on se pääasia mulle.
 
Murkku, kiitos! :happy: jännittää kyllä että lähteekö paino tippuun, no on se nyt jopa 2,5kg pudonnut mutta se ei vielä kerro mitään :grin

Enni, haha, no ei meilläkään mies helposti puhu, se lähinnä heittelee asiat ilmoille yleensä :grin Oon itekin huono puhuun, tai pääsen alkuun mutta sit saattaa tyssätä, varsinkin jos en osaa hyvin selittää asiaani :oops:

Meritähti, joo on palkinto kohdillaan mutta vaikeeta tulee silti oleen tällaselel herkkupepulle joka rakastaa siis ihan perus ruokaa ja herkkuja :rolleyes: koko ajan on ollut mahdollisesti hyvä palkinto painonpudotuksesta= mahdollinen rasakaus, mutta tietty toi on eritavalla palkitseva kun on konkreettista eteenpäin menoa, saa tietää että jos onkin joku muukin este raskaudelle kun ylipaino. Mulla on painon kanssa ollut ongelmia kaaauan ja sen alku on pitkä tarina, mutta olen siis ylästeella ollessa jo pudottanut 30kg painoa ja sitten oli myöhemmin syömishäiriö josta parantumsien jälkeen en ole kunnolla uskaltanut painoa pudottaa ja neuvolassa silloin sanoivatkin että ei oteta painosta stressiä ettei vaan laukea raskauden myötä/jälkeen häiriö uudestaan.

Ilpuri, niin sitä minäkin sanoin joskus kun vasta pyöriteltiin ajatuksia. Pihin ajatusmaailma on omanlaisensa, ei oo oikein looginen :grin

Minäpä sepostan paino taisteluni tähän alle :p

Elikkäs, mulla oli seksuaalinen hyväksikäyttö kun oli 6v ja kävin vuosia terapiassa ja jossain kohtaa äiti alkoi lahjomaan minua että suostuin enään sinne menemään, bussimatkat oli tuskaa kun oli niin kova matkapahoinvointi ja laattasin aina bussimatkan jälkeen ja olihan se noloa, tästä syystä äiti sitten vei mut matkanvarrella olevaan namitukkuun, ja siitä se sitten jossain kohtaa lähti. Oon aina ollut isoluinen ja vähän rotevampi. Kotona oli myös vaikeeta, äiti oli 4 laspen yh tosi huonolla palkalla, joten oli paljon pois kun yritti saada meidät elätettyä, en silti koe sitä negatiivisena että äiti oli paljon pois, toki se osi mahdollistanut sen että musta ois voinu tulla aika hulttio jos luonne ois erialinen :grin Mutta siis raha oli tiukassa ja ruoka sitä mtiä halvalla sai.. No kuitenkin 7 luokalla painoin jo lähemmäs 100kg ja sain pudotettua sen 30kg.

No kävipä niin että 15vuotiaana tuli toinen hyväksikäyttö tapaus ja romahdin täysin, nää tapahtu molemmat meidän naapurustossa ja molemmat miehet oli kavereiden isä ja toinen isäpuoli.. Eka mies tappoi ittensä ennen oikeudenkäyntiä ja toinen sai tuomion kahdesta lapsenseksuaalisestahyväksikäytöstä, joutu jopa korvaamaan 1500€ ja selvisi tietty ehdollisella ensikertalaisena.. No ton jälkeen olin mielisairaalassa jonne pyysin ite päästä että pääsisin elämässä eteenpäin plus koin että siellä olin turvassa, silloin tuli kuviin syömishäirö ja söin pahimmillani pikku piltin päivässä ja senkin oksensin, ihan kauheeta aikaa ja en enään ikinään halua tota syömishäiriö helvettiä kokea :sorry: Kun olin toipunut tosta episodista niin 18 vuotiaana mut raiskattiin, tästä ei tullut tuomiota syystä että, tuomarit totesivat että asia on tapahtunut mutta suomessa ei tuomita jos on epäselvää että onko syytetty ymmärtänyt kieltosanan EI, ÄLÄ jne.. Siitä toivuin nopemmin tuli vähän fiilis että joko taas, hain apua ja vuodenpäivät meni niin aloin taas olemaan ok. Mua myös koulukiusattiin ihan eskarista lähtien ja se oli myös fyysistä välillä..
Aika pian ton raiskauksen jälkeen tutustuin nykyiseen mieheeni, ja meni puoli vuotta ennen kuin uskaltauduin tapaamaan livenä hänet. JA no koska olin aika hunossa hapessa niin oli pakko pistää suhteelle jarrua ja jokunen kuukausi oltiin erossa, mutta sitten mies alkoi taas lämmitellä minua, aika sitkeä sissi täytyy myöntää :grin Siitä sitten edettiin nopeasti kihloihin ja muutettiin yhteen ja sitten reilu vuosi yhteenmuutosta ilmoitti esikoinen tulostaan 10kk yrityksen ja muutaman keskenmenon jälkeen. Paino on vaan lisääntynyt vuosien varrella ja raskauskiloja tuli 30 ja niistä vielä suurinosa on jäljellä kun synnytyskään ei mennyt ihan putkeen ja toipuminen kesti 10kk jonka jälkeen alkoi pojan yöheräilyt, heräsi 15-20 kertaa yössä! :arghh: Ja nyt ollaan tässä pisteessä, kiloja 127 :eek: ja BMI reippaasti yli 40 :oops: Mutta kiloja oli noin 100 kun aloin esikkoa odottamaan, että epäilen kyllä sitä että pelkkä ylipaino ois meidän lapsettomuuden syy, tossa välissä jo sain 10kg pois mutta sepä tuli takaisin kun tuli kuukausien sairastelukierre ja teloin jalkani tosi pahasti lomareissulla, vieläkin on kipeä jalka mutta pystyy sillä jo maltillisesti urheilemaan.

Mami kp 12/27-29 yk 27
 
huomenta ihanaiset.

tsemppiä murkku ultraan muaki jännittää sun uutiset :)

hienosti on monella pudonnu paino mashaAllah. plussatuulia :)

mami sulla on ollu todella rankka nuoruus, olet todella vahva nainen mashaAllah, inshaAllah teille suodaan uusi plussa ja pikkuinen vielä. kyllä huomaa että sinut ja miehesi on tarkoitettu toisillenne kun sinua tukenut eikä ole luovuttanut samantien. aivan ihanaa että tuollaistakin on vielä.

on: täällä aikas normaali olo, aikamoinen stressi kun tuli ikävä ylläri pari päivää sit illalla ja tänää sitä puidaan taas pääkaupungissa, osa varmaa muistaa joulukuisen episodin pääkaupungis mikä oli varsinainen sirkus, no sama uusiutuu tänään hohhoijaa....ei ol porukal parempaakaa tekemist ku viattomia kiusata, eivätkä voineet ees tietokoneelle päivittää miehen tilannetta että asiat selvitetty ni nyt sama juttu taas käsittelys. pistää niin vihaks mulla jo. eipä sit etitä uutta kotia, eipä ostetaakaa vaatekaappia eikä mitää muutakaan. nyt jännitän mikä on tällä kertaa tulos, inshaAllah ukko tulee tänään takas tai saan miettiä mistä revin vuokra, vaippa, ruoka ja laskurahat vaihteeks...
 
Meritähti, mulla on kans tuo vatsan seutu just se mihin pitää nyt paneutua. Perusvatsalihasliikkeitä en voi tehdä kun ne käy mun selkään liikaa, mut just eilen katoin Youtubesta :grin sellasta viiden minuutin pikatreeniä missä ei ollut niitä perus rutistuksia vaan erilaisia liikkeitä, katotaan tykkäänkö niistä. Lisäksi haluisin jonkun hyvän pyllytreenin, mun mun takamus on tosi litteä eikä läskiä ole sinne kuin ihan vähän, mikä varmaan on ihan hyväkin, mut ois kiva jos se ois vähän pyöreämpi. Muuten kyllä nostelen painoja kotona (mun kiehellä on niitä ihan hirveesti kun se treenaa paljon kotona) ja sit ajan kuntopyörällä useita kertoja viikossa ja sit pyöräillään ihan muutenkin aika paljon, kesällä käydään melomassa ja sit koirien kanssa lenkkeillään. Niin ja oon pienentänyt annoskokoa ja säännöllistänyt ruokailua, enkä ole luopunut herkuista. Vähentänyt, mutta saatan ottaa suklaakonvehdin jopa päivittäin yhden kerrna kahvin kanssa ja sit syödään ehkä kerran viikossa "roskaruokaa" ja sit viikonloppuna tulee juotua vähän viiniä ja syötyä karkkia. Mut siis kohtuudessa pidän määrät kuitenkin, ja näillä opeilla oon saanu sen melkein 10 kg pois, n. 0,5-1 kg viikko vauhdilla.

Mami, oon ihan järkyttynyt siitä mitä oot saanut kokea! Ihan uskomatonta miten toisille annetaan ikäviä tapahtumia oikein roppakaupalla, mutta ihan tosi ihanaa että sä olet noin vahva ja oot selvinnyt noista koettelemuksista, joista olen tosi pahoilani että olet ylipäätän joutunut ne läpi käymään! Upea nainen! Tosi paljon tsemppiä nyt siihen painonpundotukseen! :Heartpink

Gatusa, teillä kans tuntuu olevan siellä aina vähemmän tai enemmän tilanne päällä, voimia tilanteisiin! :smiley-angelic003
 
kiitos ilpuri jep täällä on taas tilanne ku viranomaiset tunaroi eikä poistan ukon joulukuist tapaust koneelt ni nyt joutu uudestaan tänää menee oikeuteen...menee hermot jo noitten pelleilyyn. kaiken huipuks kytät otti vespan sunnuntaina illal, ei anna takas vaik ukko näytti paperit ja ottaessaan sen sunnuntaina rikkoivat kick startin ja oliks se jarru vai kaasu kaapelin tahallaan. että tällästä täällä taas vaihteeks. raskaana olles on tosi kiva olla epätietosuuden vallassa onneks on ns lehmän hermot itellä ni en panikoi mut jos sais pari valikoituu sanaa sanoo oikeuslaitokselle ja kytille ilman seurauksia ni ne sanat ei tasan ois kauniita kyllä.
 
Mami, vetää ihan sanattomaksi tuo sun tarina :sad001 Hirmusesti tsemppiä painonpudotukseen!

Pätkis voi ei, vaikka onki aikaista niin kyllä se toiveet vie..

Mulla nyt kp23/25 (dpo12) ja vaikka aiemmin sanoin että en uskalla ees toivoa plussaa niin kummasti sitä alkaa _taas_ kehittelemään päässään vaikka minkämoista oiretta ja tunnetta. Eilen ja tänään haistanu veren/raudan, eikös se normaalisti kuulu maistaa :grin Ja niitä perustuntemuksia alavatsassa, jotka hyvin suurella todennäkösyydellä enteilee tätiä.
 
Voi Mami :Heartred Et varmaankaan sääliä kaipaa mutta ompa sinulla kyllä uskomaton elämä tarina, samattomaks vetää ja kyynel tuli silmään kun jutun luin! Parisuhteenne kuulostaa kyllä vahvalta, muistakaa vaalia sitä vaikka välillä toinen ärsyttääkin :happy: (toki eiköhän se päde meihin kaikkiin... )

On. Täällä dpo7, perus alaselän tuntemukset päällä. On tää ihmisen mieli vaan hassu, tuntemukset on samat kuin jokaisessa kierrossa tän yritys session aikana mutta silti sitä jotain puukkoa vääntääkseen ajattelee " ihan kuin tämä tuntuisi nyt vähän eriltä, jospa nyt.." Ja taas tiputaan kun tikkuun pissitään o_O
 
Mami ❤️ Ihan kauheita oot kokenut. Vahvalta naiselta kaikin puolin vaikutat ja ihana että oot löytäny rinnalles noin ihanan miehen :)
Kiitos, että jaoit tarinas, varmasti rankkaa :( ihan kylmiä väreitä tuli lukiessa.
 
Gatusa, joo on ollu kaikenlaista, mutta ne on kasvattanu ja osaa elämää arvostaa eritavalla ja on piensitä asioista tosi onnellinen. Uskon kans että kohtalo johdatti meidät yhteen, koska sillon alunperin vastasin miehen viestiin vahingossa ja mun mies oli nou nou listalla sillon :grin Toivon kovasti että meille vielä toinen pieni ihme suodaan :)
Tosi kurjaa että siellä on taas sössitty oikein urakalla :mad: toivottavasti asiat selviää pian, voimia sinne! :)

Triana, kiitos tsempeistä :happy:

PiPaNat, :Heartred Kyllä sitä itekin välillä ihmettelee että miten noista kaikista on selvinnyt ja suht tervejärkisenä vielä :p Mutta oon hyvin käsitelly noi kaikki ja päässy eteenpäin, nyt oon enemmän kuin tyytyväinen elämääni, koska silloin mietin että pystynkö koskaan seurustelemaan ja luottamaan miehiin tai pystynkö sitten makkarin puolella mihinkään, pelkäsin myös että musta tulee kylmä ihminen, mutta niin ei todellakaan onneks käynyt :) Ja kyllä on meidän suhdetta koeteltu jo alussa, yritän aina muistaa sen että mistä on lähdetty liikkeelle, silloin tajuaa kuinka hyvin asiat on nyt. Ja jos toisessa joku ärsyttää, niin mietin silloin hänen hyviä puoliaan, ei oo väkivaltanen, juo aika vähän, on perhekeskeinen ja hyvä rakastava ja tunteensa näyttävä isä yms. :happy:

Meritähti, :Heartred Kiitos ihanista sanoista :) Tää on vähän tämmönen selvityimistarina, ja ehkä se auttaa joitain ihmisiä omissa tilanteissaan kun jakaa näitä vaikeita asioita, aina on toivoa paremmasta :)
 
Takaisin
Top