Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Eltsi, tätiä odottelen... Toivottavasti teillä tärppää tässä kierrossa! :)

Vielä ei ainakaan mitään merkkiä tädin saapumisesta... Jos ei huomenna ala, houkuttelen testillä maanantaina sitten sen paikalle. :D

Muurahainen kp 31/31, tjot-kierto 30
 
Tuolla vaan lukee myös että arvon pitäis olla 25 jotta voidaan ajatella että ovulaatio olis tapahtunut. Siinä mielessähän mun arvo olis ihan paska eikä ovista ollut... :(
 
Pätkis85, mäkin muistelen että pitäis olla yli 25 jos ovilaatio on tapahtunut. Voi olla että olen väärässä.
Miten sulla jatkuu nyt seuranta?

Tsemppiä kaikille teille yrityksen suuriin myrskyihin. Toivon koko sydämestäni että kaikille meille vielö pieni nyytti saadaan syliin.

Puhaltelen täältä kilotolkulla plussa tuulia!

Jennie rv. 11+0
 
Olin täällä mukana lähes alusta asti kun monet tutut vaihtoivat tänne raskaaksi 2015 ketjusta. Kirjoitteli vielä alkuvuonna täällä ja tammikuussa ilmoittele että vauvaaaveet siirtyvät ja muutetaan miehen kanssa erilleen.

Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Mies muutti pois ja avioeropaperitkin laitettiin jo menemään. Suhteellisen hyvin on mennyt esikoisen kanssa ja exänkin kanssa tilanteesta huolimatta. Uuden murunkin olen löytänyt. Asia vain ei ole kovin yksinkertainen. Miehellä on aika hurja tausta ja vaikka hän on mitä ihanin enkä osannut ikinä edes kuvitella että parisuhde voisi olla näin ihanaa, koska edellinen suhde oli mitä oli.

No, tiedän että tämä on todella huono paikka kirjoittaa aiheesta, mutta ainakin aiemmin täällä oli niin upeita ihmisiä ja täältä sai tukea tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Älkää lynkatko mua vaikka tämmöstä tulen juuri tähän ketjuun avautumaan.
Mutta minulle kävi nyt niin että tein keskiviikkona positiivisen raskaustestin. Olen asiasta tavallaan todella onnellinen. Mutta johtuen miesystäväni taustoista saan nyt monesta suunnasta painostusta raskauden keskeytykseen. Mies itse on uskomattoman ihanasti asiassa mukana ja tukee minua päätöksestäni riippumatta, mutta toki toivoo että pitäisimme lapsen. Sitä haluaisin itsekin enemmän kuin mitään. En itse hyväksy aborttia kuin tietyissä tilanteissa ja omani ei ole sellainen. Lisäksi en ole itse haaveillut mistään muusta niin paljoa kuin toisesta lapsesta pariin vuoteen.
Silti epäröin näiden muiden painostuksen vuoksi. Olen saanut kuulla hyviltä ystävistäni ja äidilläni mm. "Et pärjäisi mitenkään, ethän pärjää nyt edes yhden lapsen kanssa, ei se mies kuitenkaan pysyisi kuvioissa kun on sellainen, ei ole kivaa kertoa sukulaisille millaisen miehen kanssa teet lapsia, susta tulee vaan joku sossupummi kun jäät kuitenkin yksin, mitä se kertoo susta kun on kaksi lasta eri miehille"... Tiedän että olisin varmasti raskasta kahden lapsen kanssa ja tiedän että lapsen pitämisessä on riskinsä. Mutta haluan pitää tämän pienen! Silti pelottaa mitä tapahtuu kun läheisten ihmisten asenne on tuollainen.

Tiedän että tämä ei todellakaan ole oikea ketju pohtia tämmöistä ja pyydän uudelleen anteeksi tästä. Mutta täällä vain on niin paljon "tuttuja" ja ihania ihmisiä ja tämä tilanne on todella hankala. Kai haen tällä vaan edes jonkinlaista tukea, kannustusta ja voimaa ja uskoa siihen että pärjäisin vaikka pitäisin lapsen?
 
Jennie: ei mitään hajua mitä nyt tapahtuu. Oon nämä labrat hommannu yksityisesti. Kai on varattava aika yksityiselle taas..kattoa mitä gyne tuumaa.....
 
Täällä kp 13/yk10 ja ovisplussa ihan nurkan takana. Huomenna varmaan kunnolla. Raskauskeijun liuskalla näyttäisi plussaa, mutta digi antoi aamulla korkean hedelmälisyyden hymiön, ei vielä maksimaalista. En ole täällä taas pitkäan aikaan kirjoitellut, mutta seuraan kyllä ketjua! :)

Tyttötiikerille halusin vastata. Ainakin kirjoituksen perusteella tuntuu, että tiedät kyllä mitä haluat ja mitä et, vaikkakin tulevaisuus jännittää. Ja tietty, jos tilanne menee siihen, että olisi yksinhuoltaja kahden lapsen kanssa, on se todellakin haastaavaa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Mulla on läheisiä, joilla on useampi lapsi ja nimenomaan " ns. rankkataustaisten" kanssa. Ei tule olemaan helppoa, mutta kumminkin kaikki on lasten takia ollut sen arvoista. Moni nainen on kanssasi samanlaisessa tilanteessa, eikä muiden ihmisten arvostelu saisi vaikuttaa päätökseesi. He ovat sinun lapsiasi. Saat olla ylpeä äiti isien määrästä tai yksinhuoltajuudesta huolimatta. En tiedä todellista tilannettasi, että mistä nämä "et pärjää nykyäänkään yhden lapsesi kanssa" tai muut kommentit juontaa, eli vastaukseni ei ole tarkoitus tökkiä sinua suuntaan tai toiseen. Kyllä sinä tiedät jo, mikä on mielestäsi oikea ratkaisu. Olen pahoillani, jos kommenttini loukkaa jotakin jollakin tavalla, se ei ole missään nimessä tarkoitus!

Paljon tsemppiä ja voimia tilanteesi käsittelyyn! <3
 
Tyttötiikeri, asiat järjestyvät kyllä - päätät tehdä niin tai näin. Kaikkea hyvää elämääsi. Toivottavasti elämäsi palaset todella loksahtelevat paikoilleen!!
Katjusha rv 26+2
 
Tyttötiikeri, muistaa kyllä :)
Itse suosittelen kuuntelemaan omaa mielipidettäsi, kyseessä on SINUN elämäsi! Mielestäni jokainen lapsi on lahja ja todellakin ihme! Mua sitten niin risoo ihmiset jotka jauhaa toisten asioista, jokainen meistä oman polun elämälleen talloo ja sen leuka pystyssä kulkee. Se että äitisi murehtii mitä muut sanoo, no se on sen/niiden ongelma. Puhetta maailmaan riittää, eipä niistä kannata välittää itse kuitenkin tiedät totuuden omasta suhteestasi ja tilanteestasi. Tee todellakin päätös kuuntelemalla omaa sydäntäsi. Jos toisten mielipiteiden takia päätät abortin tehdä, tulisit todennäköisesti katumaan päätöstäsi lopun elämääsi, jos siis se ei ollut puhtaasti sinun päätös. Kannattaa myös miettiä tilannetta, että jos nyt sinulle tapahtuisi vaikka puolen vuoden päästä jotain ja et pystyisikään enää koskaan toista lasta saamaan, vaikuttaako tämä ajatus jotenkin päätökseesi... Sen voin sanoa, että helppoa se tuskin tulee olemaan, mutta mitä sitten? Eiköhän äitisi ja ystäväsi sinua silti tukisi tarvittaessa kuitenkin. Tässä muutamia katkenneita ajatuksia mitä sain raapustettua ylös. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut mieltä kirjoituksestani. Voimia sinne päätöksen tekoon, oli muuten ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa! <3
 
Murkku! ❤
Kiitos teille kannustavista sanoista. Jotenkin tää on typerää, haluan pitää tän lapsen, uskon että tää oli "kohtalo" niin ku jotenkin kaikki muukin tän miehen kanssa tapahtunut. Jotenkin kaikki on vaan naksahdellut kohdilleen tämän miehen kanssa ja asiat ennen meidän suhteen alkua mennyt tietyllä tavalla ja ajanut meidät yhteen. Joten jotenkin vaan tuntuu että tän täytyy tapahtua ja että mun ei kuulu tätä estää.
Ja ehkä mä olen jo jollain tasolla päättänyt pitää tämän. Kaipaan vaan sitä että joku sanoo mulle että se on ihan ok jos pidän ja kyllä mä pärjään. On mulla kaks ystävää jotka on hirveen onnellisia mun puolesta ja molemmat on täysin tyrmännyt mun epäilyt ja kaikki "ongelmat" mitkä oon tuonu esille asian suhteen ja keksineet niihin ratkaisut. Ja molemmat on sitä mieltä että varmasti pärjäisin.
 
Tyttötiikeri, ensinnäkin onnea raskaudesta! Ja vaikka miehen tausta onkin rankka, ei se tarkoita, etteikö tulevaisuus voisi olla hyvä ja helpompi :) Mä en itsekään pystyisi keskeyttämään raskautta kuin perustellusta syystä, joten en ole mikään kehottamaan ketään toistakaan sellasta tekemään. Uskon, että saat tukea jatkossakin ja pärjäätte oikein hyvin, vaikka tilanne joskus olisikin se, että jäisit lasten kanssa kolmelleen :)
 
Pikakommailen ;)

Pätkis, mulle KYS:n ylilääkäri sanoi että s-prog arvon pitäisi oletetun ovulaation jälkeen olla yli 14, jotta voisi olettaa ovulaation tapahtuneen. Eli siinä mielessä alhainen toi sun arvo tai sitten otettu liian aikaisin.

Tyttötiikeri, kyllä sut täällä muistetaan! Ja ihanaa, plussasit <3 Komppaan muita jo asiaan kommentoineita eli pidä oma pääsi ja tee niin kuin SINUSTA ja uuden miehesi mielestä on oikein. :)
 
Mistä tietää onko otettu liian aikaisin? Ovisplussan sain testiin kp15 ja verikoe otettiin kp24. Kuukautisten pitäis alkaa ti-ke.
 
Pätkis, mulla seurailtiin useammassa kierrossa noita ja noin viikko ovulaatiosta pitäis ottaa. Jos sulla on ovis ollu kp15 niin ihan hyvään aikaan varmasti otettu.
 
Larissa ❤ ihanaa sinäkin täällä! Tai siis ei tietenkään ihanaa, kovasti toivoin et olisi jo tutut täältä jatkanut eteenpäin. Mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan :)
Vieläkö Beisla pyörii täällä vaikka taisikin plussata niihin aikoihin kun lopettelin täällä kirjoittelun.
 
En kyllä oikein osannu odottaa että noin huono arvo olisi. Vähän jonkinlainen shokki.. Mitä jos en ole ovuloinut vuoden aikana ollenkaan?:( ja miksi ihmeessä en ovuloi.. Mitähän nyt sitten pitäisköhän mun koittaa saada clomit/letrot? Teroluteista tuskin on apua jos vika on ovulaatiossa...
 
Pätkis, jos vika on ovuloimisessa niin kannattaa pyytää clomeja/letroja.

Itselläni oli sama ongelma (en ovuloinut) ja kokeilin sekä clomeja että letroja. Letrojen ansiosta plussa vihdoin tuli.
 
Pätkis, meillä oli yli vuosi yritystä takana, kun hakeuduttiin hoitoihin. Itse oli siinä vuoden aikana tajunnut, etten ovuloi varmaan lainkaan. Sainkin juuri tähän diagnoosin ja päästiin eteenpäin. Kaikesta selviää! Tsemppiä vaan! Jos vika on ovuloimattomuudessa, niin siihen löytyy hyvin apua. (Ja sitten, oi sitä tunnetta, kun sai elämän ekan ovisplussan! Itkuhan siinä tuli!) Pää pystyyn vaan! :)
 
Tyttötiikeri, toki siut muistetaan, ja kiva kuulla pitkästä aikaa kuulumisiasi! Kysymykseesi; komppaan täysin muita. Tiedät mitä haluat ja tiedät pärjääväsi. Ja uskon ett läheistesi mielipiteetkin muuttuu ja alkavat tukemaan päätöksessäsi kun olet asiastasi varma. Onnea siis❤
 
Tyttötiikeri, Beisla jutustelee enempi tuolla plussanneiden puolella, etusivun listan lopussa on linkki meitin porukan plussanneiden ketjuun. :)

On: rinnat super arat illalla, eiköhän täti huomenna kotia kurvaa...

Muurahainen kp 31/31, tjot-kierto 30
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top