Vihdoin sain rohkeutta kirjoittaa tänne, olen seurannut kyseistä foorumia parin vuoden ajan. Kuitenkin vasta nyt sain itseäni niskasta kiinni ja ajattelin liittyä muiden yrittäjien/kirjoittajien joukkoon. Mie olen 26v ja kihlattuni 30v, olemme yrittäneet lasta 1/16 lähtien eikä ainakaan vielä ole tärpännyt. Miulla oli Mirena kierukka (kuukautiskipujen takia, Yasmin pillerit ennen sitä jonkin aikaa mutta ne tekivät miut aikalailla hormonihirviöksi eivätkä helpottaneet kipuja) lähes 5 vuoden ajan, se poistettiin viime vuoden syyskuussa. Tällöin miulla oli puhetta gynekologini kanssa (16v alkaen käynyt hänen luona), että yrittämisen voi aloittaa vaikka heti. Ennen Mirenaa olin tarkka kuin kello, tiesin vuodeksi eteenpäin jokaisen vuodon päivälleen. Kierukan poiston jälkeen kierto on heittänyt aina 25 päivästä jopa 28 päivään asti.. Eli ns parhaan päivän löytäminen on aika hankalaa.
Olen käyttänyt ovulaatiotikkuja ja olen saanut niihin muutaman kuukauden aikana muutaman plussan, mutta ei ole tärpännyt. Kävin viime kuun loppupäivällä perustarkastuksessa ja kaikki (kuten aiemmin) on fyysisesti kunnossa, mutta gynekologini mukaan miun paikat ovat hiukan jäljessä suhteutettuna siihen missä vaiheessa tätä kiertoa pitäisi olla. Hänen mukaan miun hyvät päivät olivat tulossa ja käytin ne ns hyväksi mieheni kanssa. Eli katsotaan miten tässä kuussa käy.. Tuo em tieto tottakai laski mielialaani, varsinkin kun aika ns uhkaa loppua kesken.. Siinä mielessä siis, että jos mitään ei tapahdu kesään mennessä niin mieheni pitää mennä sperma-analyysiin ja mie saan käyttööni lääkkeet (gyne mainitsi mm. Letrozol nimisen lääkkeen) jotka pitäisi vähän auttaa minnuu. Jos syy mahdolliseen lapsettomuuteen on miussa, niin keskitytään miun hoitamiseen.
Huomasin listasta, että täällä on paljon kauemminkin yrittänyitä niin pyydän jo anteeksi valmiiksi jos kirjoitukseni loukkaa jonkun mieltä. Se ei ole tarkoitus :) En olisi ikinä ajatellut, että juuri miulla tämän ikäisenä olisi jonkin asteista hormonihäiriötä joka hankaloittaa raskaaksi tulemista. Miun lapsuudenkaverilla joka on tällä hetkellä yksinhuoltaja (vain muutaman kk vanhempi) on jo neljäs lapsi tulossa, enkä osaa enää olla hänen puolestaan iloinen. Hänen hermot eivätkä voimat tunnu edellistenkään lasten kanssa riittävän ja eikun lisää pitää tehdä, koska (suora lainaus hänen suusta) "vauvat ovat niin ihania...". Valittaa lapsistaan ja arjestaan facessa plus kasvotusten lähes 24/7, joten ei tunnu todellakaan arvostavan sitä mitä hänellä on.
Lapsi aihe on nykyisin miulle herkkä aihe, varsinkin kun kysellään milloinkas meille on oma pienokainen tulossa?
Tekisi mieli sanoa, että ei niitä helvetti (anteeksi sanavalinta) tekemällä tehdä, jotta ei niitä vahinkoja tunnu meille tapahtuvan. Kuten lähipiirissäni tapahtuu mm miun lapsuudenkaverille (jokainen vahinko lapsi) ja kahdelle minnuu nuoremmille serkuille. Sain juuri tietää sukulaiseni luona käydessä, että toinen serkuistani odottaa jo toista lastaan ja johan on valittanut, että väärään aikaan lapsi tulee jotta liian aikaisin... Ei voi anteeksi ymmärtää noita vinkujia, eiväthän ne lapset itsestään tule tai eihän niitä harakat tuo. Tai jos tuovat niin ainakin meijän osoite on heiltä kadonnut ja vauva jäänyt matkan varrelle
Huh.. Kiitos sille tai niille henkilöille jotka jaksoivat lukea kirjoitukseni tänne loppuun asti. Sain vähän tuntojani purkaa niille henkilöille joiden (uskoisin) ymmärtävän tuntojani joiden tarkoitus ei ole loukata ketään. Haluaisin vain saada mieheni kanssa oman rakkaudenhedelmän, jonka kanssa aloittaisimme uuden vaiheen elämässä. Uskoisin miun ja mieheni olevan ikionnellisia ja kiitollisia omista lapsista olisi niitä yksi tai useampi. Mutta sitä ensimmäistä odotellessa ja täällä foorumilla surfaillen. Jos jotain kysyttävää tulee niin eikun vain viestiä tulemaan
lauantaina harmitti niin paljon et meinas itku tulla, mut ei kai sille mitään voi... en mä pysty sellaseen että täytyy laskea koska voi olla harrastuksissa tai muualla kuin miehen lähellä...
Kaikki peliin, että myös mukana pysyy 
