Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Rosan; minkä ikäinen olet? Mä 39 ja oltiin vähän epävarmoja kauanko uskaltaa yrittää.
 
Viipsukka: Mulla on aina pc näyttänyt herkemmin kun apteekin oma. Kokeilisin sillä seuraavaksi. Olisi edullinenkin :)

Ihan mielenkiinnosta tuli mieleen kysymys minkäikäisiä te muut olette?

Itse olen 32v. syksyllä täytän 33v.
 
Mä täytän ens torstaina 37 ja välillä mietin, että kauan tässä uskaltaa yrittää. Ensin oli elokuussa raja, mutta tuon tuulimunan jälkeen annoin takarajalle piutpaut. Tuntuu, että syli on puolityhjä näitten menetysten jälkeen.. :(
 
Lucky: Niin se voi olla niin (:
Mutta vaikka liikkeet ei tuntuis ni ainahan doppleril voi varmistaa et pieni on hengissä :) tai ni mä ajattelen :D voi ku menis äkkiä nämä viikot!!!

Rosann: Kiitos onnitteluista :)
 
Viipsukka; kyllähän sä iän puolesta voit vielä yrittää. Moni mun ikäinen (39) on saanut lähiaoikoina vauvoja. Tai kai jokainen aattelee nää asiat eri lailla. Monen mielestä mä oon jo liian vanha ja monen ei. Me ens aateltiin jatkaa yritystä viime vuosi loppuun ja ku ei tärpänny haluttiin kuitenki jatkaa...
Mies 44.
 
Last edited by a moderator:
Miehistä puheen ollen... Voi mun raasua, tää asia tuntuu vaan kasvavan hänen mielessä, eilen oli taas jotain puhetta aiheen vierestä ja hän yhtäkkiä alko että kuinka sä jaksat tän. Minä siihen että ehkä oon jo takaraivossa asennoitunut siihen että lasta ei tuu, toinen rupes itkemään, että tuli paha olo :( koitin selittää että en oo kuitenkaan luovuttanut, tottakai jokainen kierto ja hoito on mahdollisuus ja sit voin luovuttaa ku vastaan tulee ikä tai lääkäri joka totee että mahdotonta. Ei noi miehet osaa sitä näyttää/kertoo miltä oikeesti tuntuu, mutta toisaalta ihanaa että tiedän nyt varmasti että ollaan molemmat yhtä tosissaan ja täysillä mukana tässä "projektissa". Ja vaikka ei onnistuttais, meillä on silti kaikki mitä tarvitaan <3

Ninukki, kp ehkä 17, yk en enää laske, toiveet tulevassa :)
 
Yksi tarina siitä, kuinka voi tulla luomuna raskaaksi hedelmöityshoitojenkin jälkeen. http://www.iltalehti.fi/perhe/2015091820374515_pr.shtml?_ga=1.247787072.614717683.1388603443

Mulla myös tuttava, joka kertoi että heidän ensimmäiset lapset on tullu icsillä, koska luomuraskaus ei ole mahdollista. Kuitenkin vielä hoitojen jälkeen tuli yllätysvauva. <3 Edes IVF:ää ei suositeltu.

Meillä ei varmasti bongattu ovulaatiota, mut joka tapauksessa ovisviivat meni jo. Joka päivä sentään kuitenkin nasuteltu nyt.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä mä oon jo 42, ja mies on 40. Ei missään nimessä ollut tarkoitus "jättää" tätä asiaa näin pitkälle, mutta minkäs teet - jos ei halua valita lapsetonta loppuelämää. Meillä se oli jo kristallinkirkasta, että jäämme kahden, ellei hoitoja vaan jatketa. Takarajana pidin tulevaa kesäkuuta. Minulla oli jo suunnitelma valmiina, että lähden maratonharjoitteluun, kun kuukautiset kesäkuussa alkaa. Että juoksen kaiken tuskan ja paskan pihalle.
Kysyin väestöliiton dosentilta rehellisen mielipiteen loppuvuodesta. Hän kertoi päivittäin sanovansa joillekin pariskunnille, että nyt kannattaa lopettaa hoidot. Melkein odotin tätä vastausta, mutta hänen mielestään meillä on voinut olla huonoa tuuriakin matkassa ja hän varovaisesti suosittelee jatkamaan. Itselläni on turvallinen olo lapsen puolesta, koska munasolu on erittäin nuorelta naiselta ja itse olen paremmassa kunnossa kuin hyvin moni 30-kymppinen. Toivotaan parasta, että kaikki menee nyt hyvin :)
Katjusha rv 4+3
 
Meillä mies 36. Täyttää syksyllä 37.
Ei sitä aina pysty valitsemaan et saisi lapset nuorena. Joskus se sopiva puoliso löytyy vasta myöhemmin.
Eikä ikä takaa lasta. Nytkin jo huomaa et saman asian kanssa kamppailee 20v. kuin yli 40v.

WM dpo10
 
Pätkis, munkaan silmään ei näytä o-plussalta vielä.

Viipsukka kiitos! Mä en osaa sanoa sun testistä, mulla ei niin ole viivalaseja... mutta toivoa on jos tätiä ei näy. Dpo12 on sentään melko varhaista vielä.

Rosann, kiitos ja kiva kun tulit kertomaan kuulumisia. :)

WMama, mä oon 31 ja vaimo 28.

ninukki, voimia teille. Uskon että saatte vielä lapsen ivf:n avulla, olihan siellä jo kiinnittymisyritys. Seuraava pysyy mukana!

On. Pari päivää vielä pitäisi malttaa ennen ultraa. Se on tiistaina myöhään iltapäivällä. Jos tulee hyviä uutisia, kerrotaan varmaan vanhemmille pääsiäisenä.
 
Pätkis, munkaan mielestä ihan plussaa ei vielä ole tullut.

Minni, se kotidopleri oli mulle silloin suureksi avuksi. Ja alussa melkein joka ilta vauvan sykkeitä kuuntelinkin. Oli siis kaksi km:ää takana, niin se lisäsi hieman epävarmuutta. Mutta siis jo alussa kun otettiin hcg verikokeesta ja neuvolasta silloin sanottiin, että nyt tällä kolmannella kerralla on hyvin hcg noussut, huokaisin jo helpotuksesta.

Viipsukka, voi kunpa siihen testiin piirtyisi se kaksi vahvaa viivaa pian! Itse olen menettänyt uskoni hailuroihin. Sen verran monta olen niitä saanut ja muka luotettavilla testeilläkin... :(

Ninukki <3 voi sun miestä... Onpa mukavaa, että hänkin avautui. Yhdessä vahvempana eteenpäin vaan <3

Iästä olitte jutelleet, omasta kokemuksestani voin kertoa, että se ei vaikuta mitenkään. Toisille on vain jaettu huonommat kortit. Esikoista aloin yrittämään 23 vuotiaana ja 27 vuotiaana vasta hänet syliini sain...
Ihan kauhulla odotan miten monta vuotta tässä vielä menee, ennen kuin sen plussan testiin saa... :(

Nyt on muutenkin ensimmäinen yrittäminen ja sen tutkimukset ollut mielessä, kirjasin eilen womanloggiin menkat ekalta yrityskerralta. Olihan niitä raskaustestejä silloinkin kulunut. Yrityksen alku aikaan ei raskaustestejä netistä oikein saanut tilattua. Että apteekista vaan. Kyllä sitten yrityksen loppuajoissa alkoi jo nettifirmatkin testejä myymään. Niin tää aika vaan kehittyy...

Tänne ei siis mitään erikoista, jätin royal geleetkin ja greippimehut pois tästä kierrosta, meinasin vetää niin puhtaasti luomukierrolla, kun kerta lääkäri niin päätti.
Ovista on pakko tikuttaa, että tietää varata oikeaan aikaan verikokeen.

Muurahainen kp 4/29, yk 26
 
Lucky tuossa hyvin kirjoittikin,että huolenaiheet muuttuu raskauden edetessä. Alkuun sitä pelkää,että pysyyhän alkio matkassa ja kuuluuko ne sydänäänet. Omalla kohdalla huolet helpotti puolessavälissä raskautta,mutta nyt loppuajasta kun tila vauvalla pienenee että onkohan kaikki hyvin,jos niitä liikkeitä ei heti tunnekaan.
Luulen,että nuo kaikki tunteet on sitä äidiksi kasvamista ja ihan joku luontoäidin oma suojamekanismi :)

Viipsukka ihan munkin silmiin joku viivanpoikanen siinä testissä on:)
 
Mä muuten sorruin ostamaan liikelaskurin kaupanpäällisenä ku ostin doppleri. Mikä pettymys, kun tajusin että se on vaan joku elektorinen laite, josta painetaan nappulaa joka kerta ku tunnen liikkeen ja se tallentaa sitä kautta ne liikkeet. Oli vähän huijattu olo....:wideyed:

Ja joo, ainahan voi kaikkea sattua. Mäkin kaaduin raskaana ollessa kerran portaissa, vauvalle ei onneksi käynyt mitään, maha ei osunut portaisiin tms. (putosin vielä alaspäin, bussilastillinen porukkaa ja tyyliin ainoana selvänä). Tarttis laittaa varmaan reklamaatiota, koska teatterin portaissa oli matto, joka oli kiinnitetty löysästi ja se matto liikkui korkokengän alla -> nilkka petti. Ajoin peräänajon yliajalla (ei edes käynnistynyt), onneksi oli käytössä turvavyönalennin. Mut joo kyl mä tykkäsin että oli doppleri, vaikkei sillä nyt välttämättä edes viikottain kuunneltu sydänääniä.

Mä en onneksi silloin oikeastaan osannut juurikaan pelätä keskenmenoa, vaikka sairaudessani keskenmenon ja sikiövaurioiden riski on kohonnut. Nyt jotenkin ehkä tiedostaa riskin paremmin.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top