Hei kaikille, täällä uusi ilmoittautuu mukaan. Pari kertaa kirjoittelin tuonne toiseen viestiketjuun ja sieltä vinkattiin tänne, tää vaikuttaa hyvältä
Jos vähän taustaa kertoisin ja tän hetkistä tilannetta mikä meillä on.
Oon kohta 38v ja mies on 35v, viis vuotta ollaan oltu naimisissa ja niistä 4.5 vuotta yrittämistä. Välillä yritetty tosi tiukasti ja välillä tjot - meiningillä, ei pää muuten kestä. Miehellä on neljä lasta ennestään ja mä odotan innolla että saisin sen ensimmäisen edes. 11/02 sain spontaanin keskenmenon, 10/12 oli kemiallinen raskaus ja ilman sitä epäilisin jo ettei meijän kemiat käy yhteen miehen kanssa. Pari vuotta sitten olin hoidoissa kunnallisessa puolella ja mulle tehtiin munatorvi ultra/ aukiolotutkimus, en muista oikeeta nimee. Sen jälkeen piti odottaa puol vuotta ja sitten ottaa uudestaan yhteyttä, mutta se jäi erinäisten asioiden takia. Otin uudestaan yhteyttä sinne joku aika sitten ja eilen oli aika sinne. Se lääkäri oli tosi ihana ja otti mun ongelmat tosissaan. Mä vaan hämmennyin siellä kun olin omassa pienessä päässä miettinyt miten asiat sujuu ja ne ei mennytkään niin. Mulle tehtiin ultra ja kaikki oli hyvin, munasarjoista sano sen verran että ne on aika pienet. Mulle määrättiin liuta labroja, ja ne pitää tehä kierron kolmantena päivänä, niin siinä lääkäri kysy missä vaiheessa mun kierto on, sanoin että tänään tai huomenna alkaa menkat , Lääkäri sanoi että ultrassa näkyi ettei viikkoon tai kahteen vielä ala, koska limakalvo oli kuulemma kolmikertoksinen.... Sanoin että mulla on säännöllinen kierto, että ihmetyttää miks se venyis viikolla kun en oo raskaanakaan. Ja oikeassa olin,menkat alko tänä aamuna. Mutta tuo ei ollu se mikä mua eniten hämmentää, vaan lääkäri sanoi että hän tekee meille lähetteen yksityiselle hedelmöitysklinikalle. Mä luulin että ensin kokeillaan imseminaatiota. Älkää käsittäkö väärin,että oisin kiittämätön, mutta kaikki menee mun kohalla vaikeimman kautta. Pitäis päättää mihin kaupunkiin sen lähetteen haluan ja oon miettinyt mitä ne lääkkeet maksaa ja miten tää kaikki menee. ... Ollaan kumpikin miehen kanssa vähän pihalla tän asian tiimoilta ja pitää saada vähän jäsennellä tätä asiaa ja mukautua tilanteeseen. Unohdin tuohon aiempaan laittaa että mulla on fibro ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Joku kirjoitti aikaisemmin, että sitä on niin tottunut jo negaan ja ei osaa ajatella että joskus tuleekin se plussa. Voin niin samaistua tuohon tunteeseen. En tiiä miks mutta nyt luulin ja eläytyminen toiveita plussasta ja voitte uskoo mikä se pudotus on kun Täti kurvaa paikalle.
Mutta yritetään kaikki mennä positiivisella mielellä eteenpäin :)
Birita kp1 ( anteeks tää vuodatus tänne )