Imetyshapatus jatkuu
diabolicat, siitä on aikas paljon aikaa kun siskon 19 vuotias lapsi oli vauva,

mut sen muista et ne kyllä aika raakasti antoi korviketta. Ja sit muistan että mun sisko sano että hän uskoo että se maito maistuu "happamalta" vauvan mielestä kun se ei sitä enää halua. Mut onhan tuo varmaan aika selvä mikä on ollut ongelma. Yleensä ne eka antoi korvikkeen ja sit tissiä. Ja siis kyl se yritti vähän myöhemmäksikin imettää, muistan et sit varmaan just siinä 4 kk iässä ne alko antaa kiinteitä, nin ne eka antoi sen soseen, sit 2 dl korviketta ja sit rintaa. Mut siis en mä nyt oo ihan varma, mut tällänen mielikuva mulle jäi. Et ei maitoa tullut, kun ei tullut meidän äidilläkään. Oon niin ihmetellyt just sitä kun mun kaikki tutut on imettänyt vuoden tai ainakin melkein. Oon ajatellut et tosi harmi että mä en tod.näk. siihen kykene, enkä ole asiaa nyt mitenkään selvittänytkään kun ei ole ollut ajankohtainen. Varmaan jos oiskin tullut raskaaksi niin sit olisin selvitänyt. Mut nyt kun kuitenkin luin nuo sun jutut, niin oon ihan fiiliksissä! Joten suurkiitos, mulle ainakin oli tosi tärkeää infoa! :) Voi tossa mun siskon tapauksessa olla myös se että se tykkäs vetää röökiä ja varmaan ikävöi alkoholiakin. Muistan et se just ja just pysty olee polttamatta sen ekat 12 vk ja sit se vähän poltteli kyl joka päivä.
Tuosta alkoholista tuli mieleen mun äitihän veti röökiä koko mun odotusajan ja nyt kun ne kävi meillä niin juteltiin niistä ajoista. Mikähän puoskari sillon on ollu lääkärinä, tai eikö tietoa ole ollut, mut mun äidille oli määrätty puoli lasillistä kotiviiniä päivittäin koska hänen verensokerit oli niin alhaiset!

ihan oikeesti! Tässä kun alkaa miettimään omaa terveyden tilaa niin mitkäköhän kaikki mahtaa johtua röökittelystä ja kotiviinistä?! Kyllä oikeesti rupee suututtaa! Ei tullu mieleen ne rautatabletit sille lekurille...???
Ilpuri kp2/28-32, yk24
No siinä hän on kyllä tehnyt ihan oikein, että on antanut ensin korviketta ja sitten vasta rintaa. Tällä tavalla vähennetään riskiä, että vauva hylkäisi rinnan, kun kylläisyyden tunne tulee rinnasta eikä pullosta. Tosin jos hän on ensin antanut paljon korviketta, niin vauva ei ole välttämättä enää jaksanut imeä rinnalta tehokkaasti, kun on tullut jo korvikkeesta kylläiseksi. Tämä siis taas oletus.
Tällä hetkellä 3-5 kk ikäiselle lapselle korvikepurkin kyljessä lukee laskennalliseksi tarpeeksi 700-1200 ml korviketta vuorokaudessa. Joten jos ajatellaan että vauva on saanut vaikkapa lusikallisen sosetta ja kiinteiden päälle 200 ml korviketta vaikkapa 5 kertaa vuorokaudessa, voidaan laskea, onko vauvalla ollut enää mahdollisesti ns. tarvetta tai haluja imeä tehokkaasti tai ylipäätään tulla rinnalle. Alle puolivuotiaan vauvan laskennallinen äidinmaidon tarve on 30ml/h, eli 3 h maidontarve olisi tällöin n. 90 ml. Mulla on muistikuva suurimmasta maitoannoksesta kerrallaan 150 ml, jota itse annoin vauvalleni. Ja sekin on mun nykytietämyksen mukaan ollut turhan runsas.
Korvike ei myöskään sula vauvan suolistossa yhtä nopeasti ja helposti kuin äidinmaito, joten senkin takia vauva voi tuntua "tyytyväiseltä" pidempään korvikkeen päälle ja saattaa nukkua pidempiä unia. Toisaalta vauva voi myös reagoida negatiivisesti korvikkeeseen ja sopivan löytyminen on myös vähän kuin bingoamista. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle.
Pullosta myös helposti annetaan liikaa, koska vauvalle tulee pullon tuttiosan osuessa kitalakeen ns. refleksinomainen imu. Eli tavallaan vauva juo vielä vaikka ei olisi nälkäinenkään. Ja kun vauva nielee suullisen, tulee pullosta jo suu täyteen maitoa eli taas täytyy niellä. Tämän takia nykyään puhutaan myös tahdistetusta pulloruokinnasta, johon kannattaa tutustua. Minäkään en siitä tiennyt aikoinani, vaikka toki ruokintatapamme sitä hieman onneksi muistutti. Mä olen toimittanut mm. erään pulloruokkimisvideoni sitä ajatellen, että sitä olisi käytetty havaintomateriaalina aiheessa pulloruokinnan stressin merkit, mutta valitettavasti videoni ei sisältänyt riittävästi stressimerkkejä, jotta sitä olisi opetusmielessä voinut käyttää. :) ). Toki siinä mä lähinnä kuvasin siis sitä, kun vauva oli sylissäni jalat kissan päällä ja leipoi kissan turkkia samalla kun syötin vauvaa. <3
Alussa suositellaan antamaan ensin rintaa, sitten kiinteitä. Tämä sen takia, että vauva ei vielä tunnista kiinteitä ns. ruoaksi. Kun rinnalla tyydytetään pahin nälkä, vauva jaksaa myös keskittyä kiinteisiin paremmin. Kun vauva on jo oppinut, että kiinteät ovat ruokaa, ei imetyksellä ennen kiinteitä ole tämän kannalta enää merkitystä. Mutta jos vauva syö mielellään ja paljon kiinteitä, ne vievät helposti tilaa imetykseltä, mikäli imetys tapahtuu kiinteiden jälkeen. Olen kuullut myös perustelun, että äidinmaito ennen kiinteitä vatsassa suojaa suolistoa, mikä on kyllä ihan järkeenkäypä ajatus. Tässäkään ei siis ole mitään yhtä kultaista keskitietä, vaan jokainen varmasti löytää sen oman parhaan tavan. :) Ja toisaalta, vauvan elämä on vaiheesta toiseen siirtymistä, joten se mikä toimii tällä viikolla, ei enää välttämättä toimi kahden viikon päästä. :D
Itse olen tupakoinut viimeksi 20 vuotta sitten paikallisen nuorisopaikan takametsissä, joten varmaan turha sanoa, mikä on mun henkilökohtainen mielipiteeni tupakoinnista ylipäätään. Mutta tämänhetkisen tiedon mukaan kuitenkin rintamaidon hyödyt on edelleen niin vahvat, että kannattaa imettää vaikka tupakoisi, jos vaihtoehtona on vaihtaa korvikkeeseen. En nyt just muista, oliko siinä joku 10 vai 20 savuketta/vrk se ns. turvaraja, jolloin vielä ajatellaan että imettäminen kannattaa silti. Tupakoinnissa vaikuttaa myös vaatteisiin ja ihoon tarttuvat tekijät, eli vauva altistuu tupakalle joka tapauksessa, imetti äiti tai ei. Tärkeintä on just että polttaa vasta imettämisen jälkeen ja pesee kädet ennen vauvaan koskemista jne. Ja tietenkään perhepetiä ei voi suositella, koska tupakointi perheessä nostaa kätkytkuolemien riskiä, vaikka äiti ei siis itse tupakoisi (vaan kumppani tupakoisi). Toki kaikkein paras vauvan kannalta olis, jos kukaan ei perheessä tupakoisi, tai ei edes äiti ja jos tupakasta ei pysty irtautumaan, niin polttaisi mahdollisimman vähän ja pitäisi polttamisen ja imetyksen välillä taukoa, huolehtisi hygieniasta ennen lapsen käsittelyä jne.
Alkoholi on oikeasti raskausaikana aika paha. Pienetkin määrät. Näissä on ajallisia ja kulttuurillisia eroja, esim. Irlannissa ollaan odottavien äitien alkoholin käytön suhteen paljon vapaampia kuin Suomessa. Mut just tuolla stressilääketiedekurssilla, mitä suoritin syksyllä, käsiteltiin asiaa. Ihan siis pienikin määrä alkoholia voi vaikuttaa lapsen kehitykseen. Mun pitäis käydä materiaali uudestaan läpi, ennenku lätisen enempää koska muisti on hatara. Luennoitsijat oli ylilääkäreitä ym. johtavia lääkäreitä eli ei mistään huuhaakurssista ollut kyse. Itse olin aika varma negasta, joten join kyllä tässä kierrossa pari lasia viiniä, yhden saunalonkeron ja maistoin mm. viikonloppuna hieman viiniä ja boolia juhlissa (eli yhteensä alle lasillisen, ku olin kuskina).
Ilpuri, mitä tulee siskoosi ni näistä ei ehkä kannata hänelle hirveästi kertoa, ellei hän itse ole kiinnostunut. Hänellä saattaa olla isokin imetyspettymys taustalla, asiat eivät ole ehkä menneet niinkuin hän olisi toivonut. Ja voi olla tosi kova paikka saada tietää, että pienillä muutoksilla olisi voinut käydä toisin. Reaktio voi olla yllättävä. Imetysasiat ja vauvan ruokkiminen ylipäätään on äideille niin herkkä paikka. Toki hänen kanssa voi imetysasioista keskustella, mutta täytyy tarkkaan miettiä, miten asioista puhuu ettei hän koe että häntä arvosteltaisiin. Hän on aivan varmasti tehnyt parhaansa sen pohjalta, minkälainen tietämys hänellä on silloin ollut aiheesta. Pitää muistaa, että 20 vuotta on tässä tietoyhteiskunnassa pitkä aika, ja nykyään tietoa on saatavilla paljon enemmän ja paljon helpommin. Ja tosiaan tässä on vasta pintaa raapaistu, imetysasiat sinällään eivät ole mun ydinosaamisaluetta, vaan enemmänkin pumppaamiseen liittyvät asiat.
ps...arvatkaas vaan luinko eilen iltasatua neidille ääneen "...Niiskuneiti ryntäsi pystyyn ja unohti koko imetyspettymyksensä." Eiku....pettymyksensä.