Ihme sekoilua muurahainen teillä näytteiden annossa
nyt pitää vaan toivoa parasta, että tulee hyvät tulokset!
Liikaa negoja ja tätejä taas ihmisillä
pahoitteluni teille, ketkä jouduitte taas uuteen kiertoon
Helinäkeiju, kannattaa varmaan odottaa, että vuosi tulee täyteen, mutta oma kokemukseni on, että yksityinen voi ottaa tutkimuksiin aikaisemminkin! Itse ja mies käytiin tutkimuksissa Väestöliitolla, kun oman laskuoppini mukaan oli yritystä ollut vuosi, mutta koska menkat alkoi vasta 4kk yrityksen aloituksesta (lasten välissä siis), lääkärit laski vuoden kuluneeksi vasta sitten menkkojen alusta. Eli helpommin selitettynä: meillä oli lääkäreiden laskujen mukaan yritystä takana vasta 8kk, kun kävin tutkimuksissa. Mulla kyl varmaan painoi toi endodiagnoosikin että siksi eivät ainakaan hanttiin laittaneet vaikkei hoitoja sit suunniteltukaan aloitettavaksi ennenku vuosi tuli täyteen.
Mymmelisti, nenna ja Minni, mulla oli kummankin kohdalla välillä side pöksyissäkin, kun tunteet aaltoili hyvästä olosta ja varmuudesta epävarmuuteen ja järjettömään menettämisenpelkoon. Sit kun tuli peräpukamia ja niistä pientä vuotoa, olin jo ihan varma et nyt alkoi keskenmeno. Mua tosissaan pelotti syntymättömän vauvan menettäminen, koska mietin vaan et mitä mä sitten teen jos niin käy ja kuinka kauan joudun yrittämään ennenkuin tulee uudelleen raskaaksi
Katjushalla mahtavia ultrakuulumisia! Mymmelistillä myös, pahoittelut isäsi menehtymisen vuoksi.
Tuohon jatkuvaan pettymiseen.. mä jotenkin turruin esikoista yrittäessä ekan vuoden jälkeen, kun ainoa, mitä sain oli endodiagnoosi. Toisen vuoden alussa oli vähän toivonkipinää, kun ekan tähystysleikkauksen tehnyt lääkäri sanoi, että raskaus on mahdollinen ja jos ei tärppää, sit meitä pitää auttaa. Kolmas vuosi meillä meni parisuhdekriisissä ja endo riehaantui uudelleen, ja viimein neljännen alussa olin jo niin luovuttanut, etten edes odottanut mitään raskautta. Ja puskistahan se mulle tulikin.. lopetin testailut ekan vuoden jälkeen ja luulin aluksi et kaikki se väsymys ja menkkojen puute johtui stressistä ja työpaikan vaihdosta, kunnes sit kaverin kehotuksesta jotain rv 7-8 teinkin ekan plussatestin ikinä. Kuopuksen kohdalla eka vuosi meni toivoessa, et kun kaikki sanoo et kakkonen tärppää helposti.. sit kun menkkojen alkamisesta oli vuosi kulunut, olin taas niin tottunut menkkoihin ja turta pettymyksiin, et odotin vaan hoitoihin pääsyä. Ja puskista tuli toinenkin raskaus, joskin arvasin et kun menkkoja ei tullut ja nukuin tolkuttomia määriä et raskaana olin. Nyt on taas mennyt vuosi yrityksen aloittamisesta ja olo on oikeastaan enimmäkseen haikea.. jossain määrin teen luopumistyötä, et ehkä en voi odottaa liikoja, kun on jo ikää ja endokin.. psyyke suojelee ja toisaalta en jaksa itsekään enää sukeltaa niin syvälle alakuloon menkkojen alkaessa. Mä en testaa mitään ennenkuin menkat on tosiaan myöhässä. Mun menkkoja edeltävät oireet muistuttaa raskausoireita, mm. kohtu turpoaa ja painaa pissarakkoa niin et juoksen vessassa jatkuvasti, oon kuolemanväsynyt, tunneherkkä, kiukkuinen, you name it. Nyt mä pystyn uppoutuu kaikkeen tekemiseen niin, etten alun haikean ai-ei-sit-taaskaan-tunteen jälkeen oikeastaan enää kauheasti putoa mistään. Mietin silloin sitä mitä mulla jo on, ja sit pääsen taas siihen pisteeseen, etten oikeastaan pahemmin sure asiaa.
Mitä yritys-asiasta puhumiseen tulee, puhuin vain ja ainoastaan miehelle, siskolle ja yhdelle hyvälle ystävälle. Vanhemmat tiesi endosta, samoin kaveritkin, mutta yrityksestä en halunnut puhua. Mua ahdisti ajatus, että multa kysellään et milloin tulee lapsia ja miksi ei jo tule ja että kaikkea mun sanomisia, tekemisiä ja olemisia yritetään tulkita jotenkin.. Olin niin rikki, etten tiennyt, miten olisin reagoinut tai käyttäytynyt. Eikä kukaan kai uskaltanut enää lopulta kysyäkään, koska en osoittanut myöskään mitään mielenkiintoa toisten ihmisten vauvoja kohtaan ja välttelin raskaana olevia kavereita ja kavereita, joilla oli vauva (isommat lapset kestin). Jälkeenpäin mietittynä kamalasti tehty multa, mut sitä ei silloin muuta mieti kuin että miten satuttaa itseään mahdollisimman vähän.
Huh, nyt tuli pitkä sepustus! Mulle tai meille ei mitään ihmeitä, kp20 ja maanantaina oli "viikko menkkoihin"-nivuskivut. Tää viikko on mennyt työreissujen parissa ja kun oon ollut työpaikalla, on päivä ollut niin hektinen, että huomaa iltapäivällä et "ai tää loppui jo tää työpäivä".
Että pääsisin "eteenpäin" ja saisin menneet taka-alalle mielessä. Jotenkin sitä vaan taas intoutuu itkujen jälkeen uuteen yritykseen, kun viikot kuluu. 
Emmä kyllä sinne asti ikinä pääse, kun mulla alkaa tiputtelu useimmiten kp26-27. Mulla taitaa olla jotain tikkutestejä vielä jäljellä muutaman kuukauden takaa, kun kierto venyi ja testasin kp30, tiputteluhan alkoi ennen kuin ehdiin purkkiin pissiä 
