Toivottavasti nukutte sitten kaksinverroin sikeämmmin tänä yönä Murkku ja Larissa. Minä nukahdin - oi ihmeiden ihme - salamana sänkyyn päästyäni ja nukuin hyvin koko yön.
Pipanat: kiitos tsemppaamisesta! :)
Mrsc, Beisla ja Ilpuri: Minä pidän the Soil Wine Roomista (herkullisia tapaksia, kaupungin parhaita!) myös, mutta suosikki on silti, yhä edelleen, Latva. Sen viinivalikoima on parempi kuin Soilin ja viinin seuraksi saa ihania sapaksia. Myös oluesta pitävät ystäväni viihtyvät Latvassa. Molempia ravintoloita tosin vaivaa meluisuus, eli romanttisiin illanistujaisiin ne eivät oikein sovellu. Muita suosikkeja ovat Vin Vin ja Carelia, jonka kellarissa on idyllinen viinikellari ja maisteluhuone. Ja nyt pääsi unohtumaan iki-ihana Kombo Sörnäisissä! Vaikka paikan symppis Kiko-koira kuolikin vanhuuteen, niin paikassa on edelleen espanjalaista charmia. Minä olen kulkenut viinitiellä pitkän matkan siitä, kun tilasin viinejä tyylillä "kuivaa valkoviiniä ja täyteläistä punaviiniä". Suosikkiviinejä tällä hetkellä ovat Valpolicellat, Ripassot, Riojalaiset (sekä punaiset että valkoiset), petroliset Rieslingit ja ehdottomasti erityisesti Burgundyn Chardonnayt ja Pinot Noirit. Rakastan myös jälkiruokaviinejä: kevyitä Moscato d'Asteja ja Brachettoja sekä nektarimaisia jalohomeviinejä. Viime aikoina mielenkiintoisia ovat olleet alkuviinit ja oranssit viinit. Me myös matkustellaan paljon viinin perässä: Chianti, Piemonte (Barolot ja Barbarescot... vierailtiin jopa siellä Sukulojen viinitilalla! :) ), Ribera del Duero, Rioja, Burgundy...
Sitten omat kuulumiset. Nukuin tosiaan yllättävän hyvin viime yönä ja aamupalakin maistui. Kahvinkin ehdin juomaan rauhassa, vaikkei sitä saa juoda tuntiin ennen punktiota (voi vaikuttaa lääkkeiden tehoon). Mies piti koko päivän vapaana, joten mentiin yhdessä klinikalle, jossa meidät vietiin odotteluhuoneeseen, jossa oli neljä verhoilla eristettyä sänkypaikkaa. Yhdessä oli jo pari ja toiseen oli tulossa myöhemmin nainen yksinään. Toisen pariskunnan miestä jännitti niin, että pyysi päästä vessaan. Miehet! :)
Minua alkoi jostain syystä vähän itkettämään, mutta äkkiä se meni ohi enkä vuodattanut kyyneleitä. Hoitaja tuli sitten kertomaan proseduurista ja kehotti käymään vessassa. Laittoi sen jälkeen vasempaan käteni paikan tipalle ja teippasi katetrin kämmenselkääni. Ei sattunut kamalasti, mutta oli kyllä hieman epämukavampaa kuin olin odottanut. Sain myös kaksi Panadolia ja sitten odoteltiin.
Edellisellä parilla meni sen verran pitkä aika punktiossa, että päästiin hoitohuoneeseen hieman myöhässä. Sitä ennen minua pyydettiin vielä käymään vessassa. Ihan hyvältä tuntui huomata, että edellinen nainen oli punktion jälkeen tolpillaan ja tolkuissaan.
Hipsuttelin sitten toimenpidehuoneeseen, jossa mieheni auttoi minua riisumaan housut ja laittoi jalkaani mukaan ottamani villasukat (minulla on kylmät jalat ja sukat tuovat lohtua. Lääkäri sanoi, että sepä olikin hyvä idea). Sitten menin hoitopöydälle ja nostin jalkani telineille Mieheni istui tuolilla takanani. Lääkäri tsekkasi ensin ultralla molemmat munasarjat ja limakalvon, ja sitten minulle annettiin kipulääkettä. Se tuntui kevyenä huminana päässä, mutta ei sen kummempaa. Sen jälkeen sain puudutuspiikin munasarjoihin ja se ei tuntunut juuri miltään.
Punktio aloitettiin oikealta, joss oli vain yksi 10-12 millin follikkeli. Se kuitenkin tyhjennettiin ja sain kuulla melkein heti, että sisältä oli löytynyt munasolu. Sitten siirryttiin vasemmalle ja siinä vaiheessa punkteeraus kyllä tuntui. Ei niin paljon kuin olin pelännyt, mutta enemmän kuin mitä olin odottanut. Täysin siedettävissä olevaa kipua kuitenkin, vaikka hieman huokailemaan pistikin (ei siis huolta ainakaan minun kokemukseni perusteella Beisla ja Ninukki!). Sain siinä vaiheessa lisää kipulääkettä ja mies piti kädestä. En älynnyt katsoa toimitusta ruudusta, vaan keskityin katon tuijotteluun ja hengittelyyn. Mies sanoi, että oli näyttänyt mielenkiintoiselta.
Toimenpide kesti varmaan noin 10 min ja sen jälkeen minut vielä tsekattiin vuodon varalta. Sen jälkeen menimme takaisin käytävän toisella puolella olevaan lepohuoneeseen, jolloin minua hiukan huippasi. Jännitys varmaan vaan laukesi. Makoilin sängyllä jalat ylhäällä ja hoitaja toi minulle särkylääkettä ja appelsiinimehua. Biologi kävi puolestaan kertomassa saaliin: yhdeksän munasolua! Paljon enemmän kuin odotin, paljon enemmän kuin pelkäsin. Helpotus.
Kohdun limakalvo oli kuitenkin edelleen vain 6 mm, joten Lutinuksen lisäksi aloitan huomenna Progynovan, eli estrogeenitabletit. Niitä syödään raskaustestiin saakka. Huomenna saamme lisätietoa (kuinka moni hedelmöityi) ja perjantaina vielä lisää (kuinka moni jatkoi jakautumistaan normaalisti). Ja maanantaina on siirto, jos siirrettävää vielä on ja jos alkiot ovat kehittyneet normaalia vauhtia... niin, ja jos limakalvoni näyttää tarpeeksi paksulta.
Kotiin pääsin reilu parin tunnin kuluttua klinikalle menosta ja olo on kaikin puolin siedettävä. Vuotoa ei ole ollut, eikä inhottavia kipuja. Vasenta puolta kyllä jomottelee koko ajan ja olen ihan tyytyväinen, että oikealla oli vain se yksi ronkittava follikkeli. Sain kaksi päivää sairaslomaa, mutta menen kyllä töihin jos vaan olo on OK huomenna.
Kaiken kaikkiaan hienosti meni, tulos oli parempi kuin odotettu ja traumoja ei jäänyt. Nyt vain päivä kerrallaan eteenpäin.
Positiivisia testituloksia, sikeitä unia ja onnellisia odotuspäiviä!
Eihän ne jatkuvaa käyttöä suositellut. Mutta jokainen todellakin tekee omat ratkaisut kaikkien lääkkeiden yms kiellettyjen/suositusten suhteen.
Ilmeisesti puhkotut follikkelit täyttyvät nesteellä ja yhä on kiertymän vaara. Plaah.
