Esikoisen synnytys oli sivusta katsojalle (eli miehelle hurjan rankka), itse koen sen luonnollisena, enkä oo edes sairaalassa kärsiessäni valitellut sen enempää. Kipeät supistukset alkoi 16.5.-15 aamulla ennen kuutta, välit jotain 10-15min luokkaa, välillä saattoi olla 20min. Yhdeksän aikaan nousin ylös, ja menin ruokkimaan elukoita (2 koiraa, 2 hevosta ja about 100 kania). Tiputin heinävintiltä kanilan puolelle arviolta neljän päivän heinäsatsin (eli paljon!), ruokin kaikki, kannoin vettä verstaasta 100m päästä noin 80l jaettavaksi ja vielä 60l hollille valmiiksi. Siivoilinkin joitain häkkejä kanilassa päivän mittaan.
Illalla klo 18 ehdin istua alas kellottamaan supistuksia, 30sec + max 10min välit. Otin ison kasan jätskiä. Klo 21 kestot oli 45sec, ja välit 5-8min. Päätettiin lähteä ajelemaan, kun sairaalalle kuitenkin se abouttiarallaa tunti matkaa. Päästiin perille joskus 22.20, ja suoraan käyrille. Välit 3-5min ja kestot 45-50sec. Kohdunkaula noussut niin taakse, ettei ylttänyt kokeilla paljonko auki.
Siirryttiin kammariin, ja sain kipupiikin n klo 23.20, koska käyrillä ollessa oli huomattu minulla rytmihäiriöitä supistusten aikana. Kipupiikistä meni pää aivan totaalisesti sekaisin, ja tuntui että tipun jopa sängystä. Sain nukuttua n 20min. Kahden aikaan soitin kelloa, koska kipupiikin vaikutus oli lakannut, ilmeisesti sen pitäisi vaikuttaa vielä seuraavatkin 3 tuntia, joten ainoa vaihtoehto oli painua sihkuun. Tässä vaiheessa yhdelle sormelle auki. Suihkussa vietin varmaan seuraavat 3-4 tuntia, osa supistuksista lukitti hengityksen. Hieman ennen klo 7 käyrille, kestot 45-60sec ja välit 2-4min. Auki 4 sormelle. Siirryttiin saliin. Sain ilokaasun käyttöön ja se auttoikin. Jonkin aikaa.. Supistukset muuttuivat parissa tunnissa niin rajuiksi, että kestot olivat 60-90sec, ja välit 2-3min. Näiden supistusten aikana en saanut hengitettyä lähes ollenkaan, keskityin vaan selviämiseen, enkä supistusten aikana edes kuullut mitään. Päätös epiduraalista klo 10. Jota iskettiin selkään 9 kertaa. Sen onnistuttua kuitenkin alkoi heti helpottaa. Kestot lyhenivät 45sec ja välit 3-5min. Auki 5. Tunnin päästä lisättiin mukaan oksitosiini, koska piti saada vauhtia hommaan. Edelleen auki 5. Tunninkin päästä edelleen auki 5, ja kello oli yli puolen päivän. Kello oli muistaakseni jotain 13.30, kun epiduraalia laitettiin toinen annos, auki 6, puhkaistiin kalvot. Oksitosiinia oli nostettu jo nelinkertaisesti aloitusmäärään nähden, eikä se tehnyt oikeastaan mitään, avautuminen ei edistynyt. Kello 15 edelleen auki 6.
Neljältä kävivät 'herättelemässä' vauvaa, jotta saataisiin käyrille poikkeavuutta. 16.30 taas tsekkaus ja olinkin yhtäkkiä täysin auki. Muistan sanoneeni ''EI VIELÄ, ei sen pitänyt vielä, en haluu vielä ponnistaa!'' :'D Alettiin kuitenkin pikkuhiljaa kyljellään ponnistelemaan, vähän hakemaan tuntumaa että miten ja millä lihaksilla. Aktiivinen ponnistusvaihe kesti n 20min, väliliha leikattiin ja poika syntyi klo 17.17, 17.5. Siitä saanut vitsillä nimekseen ''Sjuttons pojke''. Tikkejä tuli järjetön määrä, episiotomian lisäksi oli muistaakseni yksi tai kaksi repeämää, jotka lääkäri kävi tikkaamassa, episiotomian ompeli opiskelija. Repeämiin tikkejä tuli 9kpl, ja episiotomiaan sain laskettua 25, kunnes puudutus loppui, ja päädyin vetämään pään täyteen ilokaasua. Jossain vaiheessa ilokaasumaski revittiin pois mun käsistä ja mulle yritettiin puhua, mutta kerroin, etten kuule yhtään mitään ilokaasun takia, ja pyysin odottamaan hetken.
Toivon hartaasti, että toisen synnytys etenisi hieman nopeammin. :)