En ole vielä oikein saanut päätettyä tuoko tuo doppler mielenrauhaa vai viekö se sitä :) Mulla oli viikonloppuna paha mahatauti, ja jostain syystä pään perukoille jäi pieni tyhmä huoli, että ei kai se vaan sittenkin ollut joku sellainen ruokamyrkytys, mikä olis vaarallinen sikiölle. No, ajattelin sitten hälventää tuon pikkuhuolen kuuntelemalla eilen illan päätteeksi sydänääniä dopplerilla. Ja tiedättekö, ei kuulunut, ei mitään! Paniikki kasvoi ja kasvoi, kunnes lopulta vasta noin puolen tunnin etsimisen jälkeen sain sydänäänet kuulumaan ja huokaisin helpotuksesta kun tasainen jumpsutus kuului. Ei ole koskaan mennyt noin kauan niiden löytämiseen (nyt rv 13+2). Tuo doppler on ehkä vähän vaikeakäyttöinen mulle vielä tässä vaiheessa, kun nt-ultrassakaan ei mitään näkynyt vatsan päältä, on kuulemma taaksepäin kallistunut kohtu. Ehkä siksi sydänääniäkin on vaikea paikantaa kun sikiö on vielä jossain tuolla takana piilossa. Tuntuu ehkä myös, että sikiöstä on tullut aika taitava karkaamaan dopplerin alta. :)
Toisaalta kyllä mietityttää toi jos niitä ei löydä ja siitä alkaa kauhea stressi ja paniikki
Ehkä kuitenkin tuudittaudun siihen että neuvolassa äänet löytyi viime kerralla jo melkein heti joten ehkä mä itsekin onnistun kun viikkoja nyt jo 18+5 