Pikkutytöt
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos kommentoinnista ja vertaistuesta! Mä oon kans ymmärtäny, että tuon AFC:n pitäisi olla vähintään yli 10. Hyvä kuitenkin, että kävit tutkimuksissa ja selvisi tuo prolaktiini ja TSH, koska käsittääkseni ne ovat molemmat asioita, jotka voi hoitaa lääkkeellisesti.En pahastu vaikka muutkin kommentoi. Itse asiassa meinasin kysyä tätä täällä lapsettomuuspalstalta vielä, vaikkei ainakaan vielä olla hoidoissa. Mutta siellä on porukkaa jolla on kokemusta.
Lääkäri ei ollut siitä luvusta 4 + 4 huolissaan. Piti sitä hyvänä ja riittävänä. Mutta tosiaan itse pelkään onnistummeko saamaan lapsen.. Koska mulla on vahva tunne, että tää ei tule nyt helpolla ja Google sanoo, että esim. 5 per puoli tai enemmän olisi normaalimpi.
Maalaisjärjellä ajateltuna, sulla on ikäsuhteutettuna parempi tilanne, jos pelkkää määrää ajattelee, ja määrää siinä mitataankin, vai kertooko sitten puoliero tossa jotakin? Oliko sulla minkäkokoiset munasarjat? Kirjattiinko sitä ylös?
Enemmän lääkäri oli huolissaan siitä, että aivolisäkkeeni puuhailee omiaan, koska prolaktiini on koholla (650) ja myös tsh (3,11) liian korkea yrittävälle. Että se voi olla se ratkaiseva tekijä. Kerranhan tässä jo raskauduin yk1, mutta se ei kehittynyt alkua pidemmälle. Eli ainakin teoriassa on mahdollisuus onnistua uudestaan, jos vaan sattuu hyvä munasolu kohdalle. Joulukuussa katsotaan uudestaan mitä arvot on ja ultrataan ihan polilla.
Mun pahin pelko on ettei saada yhteistä lasta, joten viimeinen asia mitä tekisin, olisi vuosien aikailu. Ymmärrän hyvin, että aika on rajallista ja otamme jokaisen yrityskerran tosissaan, mutta koitan olla stressaamatta vaikka vaikeaa se onkin. Olen 36v ja minulla on 4 raskautta ja 2 lasta. Todella toivon, että todennäköisyydet ovat puolellamme vielä. Jos olisin vanhempi, olisin jo täysin paskat housussa. Tiedostan, että ovet alkavat sulkeutua jo tässä iässä.
En sinuna heittäisi vielä kirvestä kaivoon.. Oliko teillä sitten se tilanne, että hoitoihin ette hakeutuisi?Hyvä että kommentoit.. Tsemppiä teille yritykseen. Ymmärrän että on raastavaa ja samassa veneessä ollaan, jos näin saa sanoa.
Ei sanonut lääkäri mulle mitään munasarjojen koosta, en oikeastaan ihan edes tiedä mitä tuolla tarkoitetaan, osaatko avata?Mietin, että jos sulla kuitenkin nyt vähän aikaa sitten on raskaus alkanut vaikka sitten keskeytyikin niin voisikohan se kuitenkin olla sikäli positiivinen asia, että keho ainakin pystyy yrittämään kiinnittymistä, joku sitten alkiossa ehkä ollut ettei ole jaksanut jatkaa, en tiedä. Isosti tsemppiä sullekin/teillekin
Niin ja siis me ei lähdetä mihinkään hoitoihin. Mä voisin ehkä harkitakin, mutta mies ei, enkä mäkään oikeasti ole miettinyt olisinko hoitoihin valmis ja meillä onneksi onkin kaksi lasta niin vaikka toive kolmannesta on suurensuuri niin koitan ajatella että kolmas tulee jos niin on tarkoitettu ja mä en nyt voi muuta kuin vaan toivoa ja järjestää fysiologisesti siihen mahdollisuuden. Tunnistan kyllä tonkin että miten samalla pystyä ottamaan lunkisti, ei aina helppoa.Niin ja jos käyt kyselemässä lapsettomuuspuolella ja saat vastauksia niin jos muistat niin mut saa tägätä vaikka jos tänne asiasta kirjoitat, lukisin mielelläni
