Apua, se tekee sen eri tavalla!!! :)

Jos mies jotain tekee, niin mää en siihen yleensä puutu. Mutta jos mää teen jotain (mitä tahansa), niin mies siihen puuttuu. Siinä se meidän ero, josta on kasvanut aikamoinen härkänen mun sisällä.
 
Eiliseltä hyvä esimerkki taas, jonka haluan täällä jakaa:

Oltiin aikeissa kylvettää meidän tyttö ja pyysin miestä laittamaan neidin päähän vähän öljyä pehmittämään karstaa. Mies istahti tuolille tyttö sylissään ja kaatoi öljyä kämmenelleen, josta toisella kädellä siveli sitä aluks tytön tukkaan, kunnes huomautin, että mielellään siihen päänahkaan kiitos ;)

Lopuksi kysyin, miten mies aikoi nyt nostaa tytön lattialle sotkematta tämän vaatteita niillä öljyisillä käsillään. Ei ollut kuulemma vielä miettinyt. Munhan se tyttö sitten piti nostaa, että mies pääsi pesemään kätensä.

Ja miten mä olisin sen öljyämisen hoitanut? Olisin laittanut tytön hoitopöydälle, joka on lavuaarin vieressä ja siinä laittanut sitä öljyä päähän. Ja kädet olis voinut pestä sitten heti. Jos olisin kuitenkin päätynyt istumaan johonkin kauemmaksi lavuaarista, niin en ainakaan olis sotkenut molempia käsiä öljyyn, jolloin tytön olis saanut nostettua yhdellä kädellä lattialle.

Miehet aina naureskelee jollekin naisten logiikalle, mutta mitä toi tollanen miesten logiikka on, jolla ei näköjään ole välttämättä mitään tekemistä loogisen päättelyn kanssa? :D
 
Starletti, toi on muuten totta! Etenkin lapsenhoitoon liittyvissä jutuissa pyrin itse välttämään loppuun asti sitä, että sanoisin, miten asia ois helpompi tai parempi tehdä... mutta jos mies on mielestään kehitellyt jonkun näppärän jutun, niin aivan takuuvarmasti tulee siitä mulle huomauttamaan! (Ja useinhan oon jo kokeillut sen ite, eikä se toimi ;))

Margeliini, sen takiahan se naisten logiikka on olemassa, koska miehillä ei sitä logiikkaa oo, ainakaan näissä arkielämän hommissa. Mun mielestä naistenlogiikka on enempi kehu kuin kauhistus :P

Ja meillä useimmiten kirotaan miehen puuhissa tätä: se laittaa lapsen kengät jalkaan aina sohvalla! Siis se pukee ipanan muutenkin sohvalla, eikä eteisessä... noh, ei siinä mitään, kesällä tää oli ihan ok ja koska tuo hangoittelee niin taitavasti vastaan, puen mäkin sille ulkovaatteet usein kotisohvalla... Mutta kylässä en kyllä ikinä raahais niitä kuraisia vaatteita enkä varsinkaan niitä kenkiä sinne olkkariin!! Kiva sitten näillä rapakeleillä pahoitella kylässä, että huppista, tais mennä teillä matot pesuun, kun meidän sankari vähän säheltää! Argh! Ja tästä oon kyllä useasti sanonut, että ne kengät ja haalarit tuppaa olemaan oikeesti aika rapaisia nyt syksyllä, että sen takia ne on tuolla tuulikaapissa, niille varta vasten nyt syksyllä laitetuissa naulakoissa. Pysyy kurat siellä, eikä meidän "aikuisten naulakossa" roikkuvat takit saa ylleen kurakuorrutusta!
 
Itse oon huomannu meillä tuota, että mies ei ajattele ja suunnittele kovin pitkälle, kun taas itse suunnittelen monet asiat etukäteen ja siten hommat hoituu helpommin. Nyt mies on joutunut viimisen kuukauden ajan hoitamaan kaiken kotona ja tytön hoidon pääosin, niin on joutunut tosiaan miettimään ja oon huomannu parannuksen tapahtuneen jo monessa asiassa.

Tosiaan esimerkiksi ihan kylvettäminen, niin mie ennen kylpyyn menoa (etenkin kun tyttö oli pienempi) varaan valmiiksi yleensä yökkärit, rasvat ymym. et ne on sit helposti käden ulottuvilla siinä tyttöä kuivatessa ja kaikki hoituu miusta kätevimmin. Mies kuitenkin kaivaa ne vasta sitten kylvyn jälkeen ja häsää ympäriinsä niiden kanssa, ilman mitään selkoa toiminnassa.. :D Joskus sit oon tehny niin, et sillä aikaa kun mies on tyttöä kylvettämässä, niin varaan sille kaiken valmiiksi, jotta pääsisi itsekin helpommalla noissa hommissa. :) 

Tosiaan tuo vain esimerkkinä.. Tuo sopii moneen tilanteeseen. Ruokailujen kanssa meillä on aika samat periaatteet. Annetaan tytön syödä paljon itse, eikä sotku haittaa. Tosin sit ruokailujen jälkeen, kun mie siivoan jäljet aina samantien pois. Nostan tytön syöttiksestä, pestään kädet ja sit siivoon pöydän, laitan tiskit ym. ja sit vasta meen touhuamaan tytön kanssa. Niin mies jättää aina kaiken levälleen ja ne on siinä vielä monta tuntia ruokailun jälkeenkin! Se kyl tosiaan pesasee tytön kädet, mut lähtee sit muihin touhuihin tai tytön kans leikkimään, mut se pöytä jää putsaamatta ja tiskit jää levälleen! :O Yleensä ruokalappuunkin jää ruoan jämät kuivamaan.. Tästä oon sanonu sille tuhannesti, mut ei vaikutusta! 
 
No nyt sohaisit kyllä vahingossa arkaan paikkaan, Riida! Siis niiiiiiiiiin ärsyttävää koittaa putsata niitä kuivuneita ruoanrippeitä siitä ruokalapusta/syöttötuolista/ruokapöydästä... eli hear hear, täällä toinen samanlainen taulapää isäntä! Ja kesti kauan, ennenku se "oppi" pesee ton lapsen tossa hanan alla, kun ennen se joko käytti vaan wipesia tai kostutettua talouspaperia, eikä se sillä saanu ihan oikeesti putsattu aniitä mössöjä riittävän hyvin... se kostautu sitten illalla iltapesuntekijälle, kun piti hiusrajasta hinkata vielä aamupuurojakin ;)
 
Mun täytyy nyt sanoa jotain, mitä meidän iskä osaa paremmin kuin äiti. Kylvettämisen! Mä oon tasan kerran kylvettänyt meidän tytön, kun iskä oli jossain iltariennoissa ja tyttöhän ei tykännyt ollenkaan ja en minäkään siitä nauttinut. Tuntui, että se vauva luiskahtaa mun käsistä ja hukkuu ja varmaan hänkin sen vaistosi, että hermoilin ja parkui koko ajan. Mutta oon ihan suosiolla jättänyt sen kylvettämisen iskälle, jotta saa tuntea olevansa jossain parempi kuin mä ;)
 
Kylvettäminen taitaa muuten olla yks yleisimmistä, jonka iskät hallitsee paremmin! Meillä kylvetys oli alkujaan aina "poikien hommaa", mutta kun tuo oppi itsekseen istumaan ja leikkimään ammeessa, niin mä otin pojan usein samaan aikaan kylpyyn kun käyn ite suihkussa (koska muuten mä en pääsis koskaan pesulle :D).. Mun kanssa se vaan kyllästyy siihen tosi pian ja haluaa pois, enkä mä sais laittaa suihkulla en päälle vettä. Isin kanssa toi vois kylpeä tuntitolkulla ja nätisti antaa isin suihkutellakin! En tajuu! Oon ollut tätä toimitusta seuraamassakin vieressä, eikä mies periaatteessa tee mitään eri tavalla kuin minä, mutta joku hommassa vaan mättää... Niin, mies tietysti polleana selostaa "No katos näin, ihan tällain eka selkää pitkin ja sitten se antaa kyllä laittaa suihkun päällekin, huomaatkos!" - minä kihisen vieressä,et noinhan mäkin teen.... :D
 
Toi kylvetyshomma on muuten totta! Alkuun meilläkin mies hoiteli kylvetykset, ja oli siinä kyllä paaaaljon parempi kuin minä, joka pelkäsin hermoheikkona että hukutan koko vauvan. Ei kai ole kovin yllättävää, että ensimmäiset sukellukset vauvauinnissakin Lily teki isin kanssa? emoticon
 
pitäs varmaa passittaa mies kylvettää poika jos sitte rauhottus toi poikaki... mitenköhö saisin sen miehen siihe suostuu...
 
Meilläkin kylvetys oli etenkin ensialkuun isin heiniä.  Mua arastutti ja etenkin kun mieshän oli jo KOKENUT KYLVETTÄJÄ suoritettuaan sen ensimmäisen kylvetyksen synnytyssalissa :)  Toisaalta myös toi kylpyjuttu on semmonen läheisyyden muoto minkä voi hyvin mielin suoda isille kun äideillä sitä syöttöä ja hoivaa on yleensä muuten paljon enemmän.  On sitten isillekin spesiaalijuttu.
 
No taas mä tuun inttää :D Kun meillä minä oon se vesityyppi, isi ekaa kertaa oli pojan kanssa yhdessä altaassa kun poika oli 1.5v (eli tänä kesänä!) ja minä ne huudot aina siellä uimahallin suihkuissa saan jne. Ja siks mua ehkä vähän kaihertaakin, et miten se isi muka voi osata ja mä en ;) Mähän oon sivutoimisesti uittanut muitakin lapsia ja vauvoja jo vuostolkulla!
 
Apua! Se tekee sen todellakin ihan eri tavalla! Iltapuuron nimittäin. Toisin sanoen ei tee ollenkaan. Mä luulin aluks, että se oli joku vitsi, kun mun mies sanoi, ettei osaa keittää kaurapuuroa. Olin lähdössä zumbaamaan ja neidin iltapuurot ja nukkumaanmeno ajoittui just niin, etten olis kerinnyt niitä hoitaa.

No kun tulin sitten kotiin, niin tytsy oli vielä hereillä ja mies kysyi, että näyttäisinkö nyt miten sitä puuroa keitetään :D Aikuinen mies! Eikä osaa lukea puuropaketin kyljestä ohjeita. Eipä siinä mitään. Kyllähän mä sitten näytin. Jotenkin vaan niin huvittavaa.... :)
 
Mie luulen kans, että tossa kylvetysasiassa miesten puolella on, niiden isommat kädet ja varmasti sellainen tukeva ote. :) Meillä varmaan hoidettu kylvetykset aika 50-50, siinä vaiheessa kun tyttö rupes istuen kylpemään, niin otin tytön tosi usein suihkuun kanssani, niin saatiin molemmat peseydyttyä samalla. Siinä vaiheessa varmaan miehen kylvettämiset jäi vähemmälle.. 

Meillä onneksi mies on sellainen kotikokki, että kyl se väsää tytölle puurot ym. ruoat helposti. Eikä ees yleensä mitään ohjeita katsele, kuhan heittelee vaan ainekset summamutikassa ja kehittelee omia reseptejä.. :D
 
jaa mitenköhä sitte meillä ku pojka alkaa syömää puuroo sun muuta ku en oo koko sen ajan ku oon míehen tuntenu eli 2 v nähny tai ees kuullu sen tekevän minkää sorttista ruokaa... lihikset se osaa mikroo laittaa mut se ny ei iha lapseruuaks sovellu...
 
Mä oon oppinu jo sen että saunassa/uimassa mies osaa hoitaa pojan kyllä.  Olin alkuun ite aina suunapäänä neuvomassa.  Paras tapahan on niiden löytää yhdessä se niille sopiva sävel siihen touhuun.  Nyt kun ootellaan perheuintiin pääsyä niin onnekseni mies kokee helpommaksi vilkkaan taaperon kanssa toimimisen kuin paikallaan olevan vauvan kanssa = mä saan hoitaa vauvan osuuden ja mies pojan.  Kätevää.
 
Kyllä munkin mies laittaa ruokaa, varmaan enemmän kuin mä. Ja kattelee kaiken maailman kokkiohjelmat ja kokeilee reseptejä jne. Siks musta olikin niin huvittavaa, että se tuon iltapuuron kanssa oli niin avuton :)
 
Minusta se kylvetyshomma näytti niin kauheelta vierestä, että siirryin suosiolla suihkuun vauvan kanssa. Mieskin oli sittemin tyytyväinen. Meni nimittäin niin lääräämiseksi... Mutta uimahallissa on polleeta, kun isi heitelee ipanaa altaan reunata ja sukeltaa kiinni! Siellä minä inisen omaa osaamattomuuttani... Mutta sauna ja suihkutilat on meikäläisen heiniä! Isi kun ei älyä että TYTÖN tukka pitää kammata jne... ja sill' menee hermo tuon neidin rasvailun kanssa. Naisten hommia nää...

Mutta joo PUUROA ei meidänkään mies keittele vaikka kaiken muun taitaa! Kummallista? Se tyrkköökin mieluumin tytölle jukurttipurkin ja karjalan piirakan. Ja eihän siinä mitään vikaa! Helpommalla pääsee ja paremmin maistuu!
 
Mä kahlaan Huutonetissä joka päivä, siis tytölle vaatteita. Etsin jotain...joka iskee mua silmään. Se on niiku jonkinlaista herkuttelua, jota voisin tehdä vaikka kuinka kauan. Teen vain todella tarpeellisia pikkuostoksia. Mies joskus kysyy, että mitähän se tyttö tarviis ja mitä mää etsin. Usein varon sanomasta, mitä etsin, sillä kaupassa käydessään mies (jos tietää) ostaa ensimmäisen vastaantulevan tarvittavan. Noin vain ei sillä mee aikaa minuuttiakaan eikä hinta merkkaa mitään. Oikeestaan mää kadehdin tuollasta elämäntapaa. Mää sit hölmistyneenä sit katselen ja totean: "Aijaa, no kiva, nyt tytöllä sit on tämä..." (jota mää oon ettiny kauan).
 
Mutta onneks starletti sieltä huutiksesta/nettikirppareilta/livekirppareilta voi katella, jos sattuis silmiin jotain sellasta, mitä ei ajatellutkaan tarvitsevansa, mutta viimeistään hintalappu sai siihen sortumaan! Ja lopulta se ehkä osoittautuukin hyödylliseksi!
(Vai sanonko näin ainoastaan sen takia, että itsekin tuppaan pyörimään liiankin kanssa tehden näitä löytöjä ;) Tosin enää en vakuuta itseänikään siitä, että tuo lapsi vaan tarvitsee ne satakunta vaatekappaletta per koko... :D Mut onneks voi jo shopata tulevaisuutta varten ;))
 
Takaisin
Top