Apua, se tekee sen eri tavalla!!! :)

Minttuliina

Minttuliina

Näppärä viestien naputtelija
Kootaanpas tähän parhaat palat siitä, miten se toinen puolisko (tai muu lapsen arkeen kuuluva "toinen hoitaja") hoitaa ja kasvattaa lasta eri tavalla kuin sinä, niin hyvässä kuin pahassa. Oma tapahan ei ole ainoa oikea tapa, vaikka usein siltä tuntuu :) Ja kun antaa toiselle tilaa tehdä asioita omalla tavallaan niin tänne voi sitten tarvittaessa tulla murmuttamaan kummastustaan... tai kehumaan toiselta oppimaansa!

Meidän esikko on kolmen kuukauden ikäinen. Mies laittaa vaipan tiukemmalle kuin minä (ja molemmat "tiukkuudet" tuntuu neidille kelpaavan eikä valskaa), kuivaa tytön tavallisen pyllynpesunkin jälkeen kylpypyyhkeeseen hoitopöydällä olevan pyllypyyhkeen sijaan (en keksi yhtään syytä miksi, mutta en ole kysynyt, kun se saattaisi kuulostaa siltä että asiat pitäisi tehdä minun mielestä oikein) ja yöpukua pukiessaan nostaa tytön syliin ja levittää pyjaman hoitopöydälle (itse kääntelen vain tyttöä kyljeltä toiselle). Suihkun jälkeen minä aloitan kuivaamisen päästä, mies jaloista, ja miehen käsittelyssä neiti kyllä pysyy tyytyväisenä paremmin kuivausoperaation loppuun asti. Mies kantaa tyttöä yleensä olkapäätä vasten, minä tavallisimmin jollain tapaa lonkalla tai vauvan selkä mahaani vasten. Tässä nyt äkkisiltään mieleen juolahtaneet, merkityksettömiä kaikki.
 
Kattelin tossa just mieheni touhuja, kun oli hänen vuoro laittaa meidän tyttö 5 kk aamupäikkäreille. Mies oli jo laittanut tytön unipussiin, kun mä kysyin, että eikö hän meinaa vaihtaa neidille vaippaa ennen unia. Sanoin, että mä oon aina kattonut vaipan ennen unia. Mun mielestä oli ihan älytön ajatus ruveta nukuttaan lasta, jolla on märkä vaippa.

Mies vei sitten tytön kylppäriin hoitopöydälle ja jätti oven auki ja mä aamupalapöydästä seurasin edelleen sen touhuja. Se avas unipussin ja kääri sitä vähän ylös, otti vaipan pois ja rupes ihmetteleen, missä kaikki puhtaat vaipat on. Kuivumassa. Meillä siis käytetään kestovaippoja. Se rupes yhtä kuivunutta vaippaa kokoomaan ja tyttö oli hoitopöydällä peppu paljaana. Jos olis siihen lirauttanut, niin olis se ainoa unipussi kyllä kastunut. Mun oli pakko kysyä, että eiks olis ollut järkevämpää ottaa se märkä vaippa pois sitten, kun se puhdas vaippa olis ollut jo koottuna ja sen olis sitten saanut äkkiä tilalle. Eikä olis pahimmassa tapauksessa tarvinnut ruveta vaihtaan väsyneen ja kiukkuisen tytön vaatteita ja kyhäämään sille jostain uutta unipussia. Meillä tuo unipussi on ihan must! Tyttö on niin levoton nukkuja.

Joskus tuntuu, että mies tekee asiat NIIN epäkäytännöllisesti eikä ennakoi yhtään tilanteita. Suurimmaksi osaksi yritän pitää suuni kiinni ja antaa sen tehdä tavallaan, mutta joskus on vaan pakko kysyä, että MIKSI teet noin :D
 
Meillä tehdään suurin osa asioista eri tavoin!  Pukemiset, vaipanvaihdot, leikit, syömiset, nukutukset.  Mun oli jotenkin vaikeaa esikoisen vauva-aikaan tajuta että vaikka mies tekisi erilailla kuin itse niin se ei ole väärin vaan hänen tapansa.  Toki oli jotain älyttömyyksiäkin kuten valojen sytyttely yöllä yms. mutta nekin meni sitten aika äkkiä ohi.

Nyt kun meillä on astetta hankalampi tämä nuorimmainen niin mielellään vaihdetaan miehen kanssa kokemuksia miten toinen on tehnyt vaikka nukutuksen yhteydessä, josko sitten löytyisi joku helpompi tapa saada lapsi nukkumaan.
 
Meillä tämmönen. Vauva-aikana ei kauheesti eroja huomattu, kun minä hoijin melkeen kaikki hommat. Ja jos mies hois jotain, niin se huuteli, että miten täää kuuuuluuuuu tehdä!?!?!

TÄNÄÄN.
Parkkipaikalla. Mies on sitä mieltä, että lapsen pitää antaa mennä itse, eikä sen perään saa lähteä juoksemaan. Ja minä en voi käsittää semmosta! Minä vien aina kärryllä lapsen autoon ja safkat siinä samalla. Sitten paan tuon vöihin ja vien kärryt pois jne. Mutta isäntä liehuu tuon kanssa pitkin pihoja ja niilla on kivaa! Mulla siinä sydän hakkaa ja oon pari kertaa huudon kanssa tormannu tytön perään.... Niin se ero on siinä, sanoo mies, että MÄ EN SAA HUUTAA siellä! Pitäsi hillitysti hiippaila jne.

Miks sitte hiippailemaan, jos sen lapsen voi kivuttomast, ilman oneettomuuksien vaaraa laittaa järkevästi autoon.

Ennakointi on se MUN juttu myös. Kun tiedän, että kahden tunnin päästä on ruoka-aika, niin älyän laittaa sapuskat tulille ajoissa. Mies sensijaan sohaa yhtä suntoista ja sitte kirmaa ja kiroilee pitkin keittiötä, kun eväiden pitäis jo olla lautasella :D
 
Maarisen parkkipaikkakokeilusta tuli mieleen, että meilläkin on tästä aiheesta käyty vähän keskustelua! Mun mielestä lapsen pitää saada opetella ja totutella liikkumaan myös siellä ei-niin-turvallisissa paikoissa - kuten jalkakäytävällä ihmisvilinässä ja parkkipaikoilla. Poikkeuksena toki se, että meillä pidetään ehdottomasti kädestä kiinni tällaisissa paikoissa! Täällä kotinurkilla sitten tuo saa juosta aika "vapaasti" jalkakäytävällä, joskin se tarkoittaa sitten sitä, että äitin pää pyörii väkkäränä katsellen, ettei tuu mitään kamikaze-pyöräilijöitä takaa ja että lapsi ei saa mitään älynväläystä sännätä autotielle. Niin ja ennen suojatietä meillä pysähdytään, otetaan kädestä kiinni ja katsotaan yhdessä. Askeltakaan ei saa ottaa ennenkuin äiti antaa luvan! (Mä tiedän, että siellä moni pyörittelee silmiään ja toteaa, ettei toimis meillä! Ei hätää, ei oo aina toiminut meilläkään eikä aina toimi vieläkään. Ja sitten kun ei toimi, sitten joutuu rattaisiin ;)) Ylpeä oon, että tuo pikkuruinen ihmisentaimi on alkanut kunnioittaa autoja, ja jos auton valot on tulossa suoraan kohti, niin ipana peruuttaa ihan mun jalkoihin kiinni ja ojentaa automaattisesti käden!

Isi taas... se kantais ton mieluusti joka paikassa sylissään, ettei lapsi pääsis säntäilemään. Sen mielestä se oppii kyllä aikanaan nää säännöt.

Ja toinen, mikä mua ärsyttää, on isin tapa pukea ipanaa! Etenkin nyt, kun on jo vähän kylmempää, niin mun mielestä myös kauppareissuille tarvii laittaa ulkohousut ja lämpösä huppari tai takki + pipo - säästä riippuen kumpparit. Isin mielestä riittää ihan hyvin, että lapsella on ne kollarit ja joku huppari, lenkkarit AINA, ja pipo sentään jo. "Eihän me mennä ku 200m autolle ja kaupan parkkihalliin!"
Minä taas ajattelen kaikkia hirveyksiä, että entä jos se auto hajoaa kesken kaiken ja joutuukin palelemaan jossain tienposkessa :D Pitää olla ees sen verran lämpösät vaatteet, että tarkenee 15-30min ulkona! Ei nyt sentään mitään ulkoilukerrastoja vielä, mutta ei ihan sisävaatteetkaan enää!
 
Sannakoo:  Meillä oppi isi pukemaan lapselle ulkovaatteet kun se tupsahti naamalleen kuraan joskus kun oltiin just vaan "menossa autolle ja parkkikselle".  Ainoo mihin laitetaan kevyempi varustus on uimahallireissut, siellä kun on hankalaa juosta naperon perässä niin pyritään minimoimaan se puettavan vaatteen määrä kun ois tarkotus itekin pukea ennen kuin lapsi ehtii karata minnekään ;)  Näillä uimahallireissuilla poika tosin kannetaan autoon.

Tuli muuten mieleen semmonenkin asia että silloin kun meillä poika oli pieni niin meidän isi ei ollu ihan hirveesti kotona että senkin puolesta jännitti jättää lapsi isän hoiviin yksinään.  Se kun ei ollut tosiaan ihan hirveesti sitä lapsenhoitoa seurannut.  "Onneksi" sain sitten ruokamyrkytyksen ja mies sai hoitaa vuorokauden poikaa niin että mä ohjeistin sieltä vessasta käsin sitten mistä löytyy eri soseet, kuinka paljon niitä annetaan, mihin aikaan laitetaan päikkäreille jne.  Sitten uskalsikin lähteä iltaa istumaan muutaman päivän päästä kun oli mies perehdytetty lapsenhoitoon valvovan silmän alla ;)  Olihan se toki sitten tehnyt asiat omalla tavallaan mutta perusasiat oli hallussa.

Yhdestä asiasta ollaan kyllä sovittu jo ennen kuin ruvettiin lapsia puuhaamaan ja se on se että puhalletaan sääntöjen kanssa yhteen hiileen.  Eli jos toinen on kieltänyt jotain niin se on sitten kanssa kielletty.  Onhan näit pelisääntöjä pitäny meidän vanhempien vielä matkan varrella monesti miettiä yhdessä mutta heti kun jostain on sovittu niin kumpikin on pitänyt siitä kiinni.
 
Kun olen vahtivuorossa tytön syödessä, hänellä on kaukalo leuan alla ja sideharso polvilla. Syönnin jälkeen mennään käsienpesulle. Mies sanoo, että tytön pitää oppia syömään sotkematta. No, kun syövät yhdessä esim. voileipiä, tytöllä ei ole suojavarusteita. Mies pyyhkii tytön sormia koko ajan ja sit: "Oho, maitoa meni paidalle." Eikä käsiä käydä pesemässä.
 
Ehheheeh, taidat olla Moon ainoa, jonka olen kuullut olleen kiitollinen ruokamyrkytyksestä :)

Mutta joo, ehkä niiden isien pitää antaa vähän tehdä sitä sotkua ja tuhrua, kuten startletinkin miehen, josko ne sitten oppis!

Tietyt pelisäännöt meilläkin on, ja just toi on kaikista tärkein, että toinen vanhempi ei saa kumota toisen kieltoa! Noin se vaan taaperokin osaa tän asian kanssa pelata! Ja meillä ainakin harrastetaan suoranaista splittausta, eli ipana saattaa päättää, ettei isi kelpaa antamaan vettä esim. Sitten vaan tylysti totean pojalle, että isi on siellä keittiössä ja valmiina sitä vettä antamaan, senkun vie vaan mukin sille ja isi antaa. Eli apua, osaa se lapsikin jo näemmä erottaa, että nää vanhemmathan on kaks eri tyyppiä ja saattais tehdä asiat hänen haluamallaan tavalla :)
 
Ihana ketju! :)

Me ollaan miehen kanssa aika samaa mieltä kasvatuksellisista asioista, ja ennen raskautta jo keskusteltiin, että vedetään myös yhtä köyttä vaikka olisi mikä :) Mutta sitten käytännön asiat.. Ne on asia erikseen. Mehän tehdään KAIKKI aivan eritavalla, eikä siinä mitään, kummankaan tavat eivät ole toista huonompia (paitsi välillä ehkä miehen tavat emoticon ).

Maarisen ruokailuesimerkki kuulostaa tutulta, meillä käy aivan samalla tavalla! Mies ei oikein tunnu tajuavan, että lapsi ei osaa arvioida milloin on nälkä.. Perusvastaus mun pyyntöön laittaa ruokaa on "eihän sillä vielä ole nälkä". Ja sitten kun se nälkä iskee, isukki meuhkaa keittiössä ja lapsi huutaa suoraa kurkkua.. Huoh. Ennakointi ennakointi, se on se sana :) starletin ruokailuhetket kuulostaa myös ihan kuin meiltä! Mies on se, jonka mielestä ei saa sotkea -> hän syöttää Lilyn enimmäkseen itse. Minä taas annan tytön harjoitella itse, ilman ruokalappuja ja muita, ja välillä onnistuu ihan mallikkaasti...monesti sitten taas meidän keittiö muistuttaakin biologisen aseen räjähdysaluetta.. :D

Yleensä lähinnä naureskellaan toistemme erilaisille tavoille, mutta mulla itselläni on huono tapa mennä järjestelemään astiat uusiksi astianpesukoneeseen, kun mies on laittanut ne sinne "väärin".. ja mies saattaa välillä vähän olla näreissään..emoticon

Miten musta tuntuu, että meidän ongelmakohdat on sijoittuneet aina keittiöön? :D
 
Eilen tein kasvismössöä ja riisiä. Laitoin tytön syöttötuoliin ja lautasen hänen eteensä. Tyttö muisti, että sivupöydällä on viinirypäleitä ja sit alko hirvee huuto eikä koskenutkaan ruokaansa. Rauhallisesti selitin tytölle, että nyt syödään tätä ja iltapalaksi muuta. Tyttö huusi pää punasena. Odotin koko ajan millon mies puuttuu asiaan. Sitten alko huudella tietokoneelta: "Syö vaan ihan rauhassa...(?)...no ensin saat viinirypäleen ja sit otat lusikallisen omaa ruokaasi...(?)" Vein rypäleet ja banaanit piiloon ja selitin tytölle, että rypäleet ja banaanit söivät jo ja menivät jo kylpyyn. Tyttö rauhottu hetkeksi, selvästi mietti jotain ja sit huuto alko taas. Mies nous lähteäkseen ja sano äkäsesti: "Mitä maustetta laitoit ruokaan, siinä oli kauhee määrä jotain jauhoo, anna tytölle vain pelkkää riisiä!" Jessus mulla nous karvat (piikit) pystyn. Miehen lähdettyä tytön itku loppu ja hän antoi minun lusikoida ruokaa suuhunsa. Tyttö siis tiesi, että itkulla voi isiin vaikuttaa. Muhun itku ei tehoo kirveelläkään. Että näin meillä.
 

Margeliini kirjoitti:

Joskus tuntuu, että mies tekee asiat NIIN epäkäytännöllisesti eikä ennakoi yhtään tilanteita. Suurimmaksi osaksi yritän pitää suuni kiinni ja antaa sen tehdä tavallaan, mutta joskus on vaan pakko kysyä, että MIKSI teet noin :D

Ihan totta..!

Meillä poika pissaa tosi usein pyllynpesun jälkeen hoitopöydällä. Ihan kuin tämä asia tulisi miehelle jotenkin yllätyksenä, kun joka kerta hän latasee sen käsillä olleen puhtaan vaipan siihen pissakaaren eteen. Eikä sitä pyyhettä joka varta vasten odottaa siinä valmiiksi levitettynä :)

Yks juttu mitä mä en voi tajuta on maito- jogurtti jne purkkien huuhtelu. Okei, ne voi alkaa haista ne maitojämät jos niitä nestekartonkeja ei vie heti roskiin, mutta ei niitä roskia nyt ihan tiskaamaan tarvi alkaa..

Poika on aika pieni vielä ja isillä ei ole kehittynyt semmoista käsittelyvarmuutta lapseen, että jos pitää vaihtaa asentoa vaikka käsivarsilta olalle että saa röyhtäytettyä, niin tämä joutuu käyttämän lapsen selällään ja sitten vaihtaa käsien paikkaa. Jona aikana se puklu ehtii tulla, kun ei kerran röyhtäytetty. ARGH!
 
"Käsittelyvarmuus" on hyvä sana! Mies huutelee minua joskus apuun kun vaipassa onkin sitä ihteensä ja kunnolla, ja hän ei keksi että miten saa vauvan hoitopöydältä pesualtaalle sotkematta hoitoalustaa tai omia vaatteitaan... öö, no sen kun nostat? Mut sit kun miettii, niin ei se tosiaan tottumattomalle ole niin simppeliä... mullekin tämä aarre on esikoinen, mut oon työssä pyöritellyt vauvoja vuosia niin joissain asioissa on etumatkaa.

Miramaria, joskus jos mun on pakko puuttua miehen touhuihin (ei siis mikään oikea pakko mut en vaan osaa olla hiljaa), niin aloitan pyytämällä anteeksi pakkomielteisyyttäni ja sanomalla että ongelma on ihan minun oma... näin mies ei loukkaannu, ja kaiken lisäksi se on totta! :)
 
joskus on kyllä niin vaikeet antaa miehen tehä omalla tavalla ku kuule kuinka poika huutaa ja on onneton eikä miehellä oo mitää kokemuksii lapsista niin hän ei aina tiiä mikä pojal on hätänä ku haluis vaa pojan tyytyväiseks nii sitte on mun pakko joskus sanoo anna ruokaa tai nukuta pojka ku ite tiiän suht nopeesti mikä pojal on mut mies ei erota nälkähuutoo ja unista itkua...

mutta yritys on kova antaa miehen oppia... siks meenki koirien kaa lenkille ja jätän miehen välillä huutavan pojan kaa yksin himaan...
 

Minttuliina kirjoitti:
Miramaria, joskus jos mun on pakko puuttua miehen touhuihin (ei siis mikään oikea pakko mut en vaan osaa olla hiljaa), niin aloitan pyytämällä anteeksi pakkomielteisyyttäni ja sanomalla että ongelma on ihan minun oma... näin mies ei loukkaannu, ja kaiken lisäksi se on totta! :)
Juu näinhän se pitäisi tehdä! Yleensä yritän hissukseen vaihdella niitä astioiden paikkoja, ettei mies huomaisi :D Joskus sitä vaan tulee vahingossa päiviteltyä ääneen, että voi voi kun tämänkin laittaisi tänne niin mahtuisi vielä kaksi maitolasia pesuun.. Neuroottinen mikä neuroottinen :P

Malin, niinpä. Tyttö on jo puolitoista vuotias, eikä mies vieläkään aina tunnista, mikä on hätänä (vaikka tyttö osaakin jo kommunikoida omilla sanoillaankin!)..


 
Sannakoo:  Hehe, harvempi joo on kiitollinen siitä että saa asustaa pari päivää patjalla vessan lattialla kaameessa kuumeessa ja säännöllisesti joku poski posliinia vasten ;)  Mutta ainakin oli hyvä syy miehellä jäädä kotiin pojan kanssa ja opetella vaan sitä lapsenhoitoa :)  Niihin aikoihin oli aika paljon vääntöä asiasta kun työt ja harrastukset pitivät miestä pois kotoota.  Ja varmaan siinä vaiheessa mies itsekin arasteli sitä hoitohommiin ryhtymistä kun ei ollu varma miten se tehdään (ihan pikkupikkuvauvavaiheessa autteli kyllä, mutta nyt oli kyse päälle puolivuotiaasta)
 
Tiskikone, heheh, eikös sen pitäisi helpottaa elämää? Ja silti niin usein kuulee, kuinka se saa aikaan harmaita hiuksia yhdessä jos toisessakin taloudessa. Meillä taistellaan siitä, että mies pyörittää konetta mun mielestä liian tyhjänä! Sille siis riittää, että 2/3 koneesta on täynnä, jos tiskipöydällä ei ole muuta sinne menevää. Ja sitten tää emäntä kiehuu! :D Muutenkin kun meillä periaatteessa on diili, että mies imuroi ja mä hoidan tiskit - joten sen ei tartteis tulla sotkemaan sinne mun keittiööni! ;)
 
^ No niinpä :D

Me ollaan mun äidin kanssa tultu sopimukseen, että kumpikaan ei koske toisen tiskikoneeseen kylässä ollessaan, ainakaan ala täyttämään sitä ;D
 
Miramaria ja SannaKoo: Mä oon ilmeisesti se mies keittiössä, kun meillä menee niin päin, että mä laitan tiskikoneeseen astiat "väärin" ja pyöritän konetta liian tyhjänä :D

Niinä harvoina kertoina kun mun mies imuroi, niin mua ärsyttää, kun se tekee sen niin juosten kusten. Lopputulos on sitten sen näköinen, ettei olis imuroitu ollenkaan. Eikä se pyyhi edes pölyjä ennen imuroimista. Kolikon kääntöpuolena mä sitten yks ilta kirosin, että miten voi näin pienen kämpän imuroimiseen mennä niin tuhottomasti aikaa ;) Ja mä siis imuroin kaikki lattialistat ja sohvatyynyt ym.
 
Meillä mä käyn laittamassa astiat eri järjestykseen tiskikoneessa kuin mihin mies on ne laittanut :)  Ja mua taas ärsyttää se että jos se lataa koneen ennen päälle laittamista niin aina jää tiskipöydälle joku kattilankansi kun se ite kattila on siellä koneessa.  Tai sitten se on täyttänyt sen "väärin" niin ettei mahdu kaikki minkä mä kyllä saisin sinne mahtumaan.

Monesti oon myös kuullu että mies olis parempi pakkaamaan tavarat autoon kun jonnekin lähetään mutta meidän perheessä se takakontin järjestelmällinen pakkaaminen ja kaiken mahduttaminen on mun homma.
 
Margeliini, mä täällä nyökyttelen tolle imuroimiselle. Pitää oikein hillitä itsensä, ettei kävelisi miehen perässä osoittelemassa jääneitä pölypalloja.. :D
 
Takaisin
Top