Anopista ja muista hankalista ihmissuhteista

En ole koskaan ajatellut kummeja niin, että HE ottaisivat lapsen jos meille jotain käy... (En kyllä kristillisinä kasvattajinakaan, tai mitä se pappi taas puhuukaan kastetilaisuudessa.) Toivon jonkun sisaruksista voivan hänestä huolehtia. Mikä perheistä läheisimmäksi tuleekin!

Itse haluan sellaiset kummit jotka todennäköisesti pitävät lapseen myös yhteyttä, muistavat häntä, saattavat olla jopa aikuinen tuki lapsen kasvaessa, jos hän sellaista tarvitsee ja heille tulee niin hyvät välit. Aina ei vanhemmille kaikkea kehtaa kertoa.
Kummi on aikuinen kaveri lapselle!

Meillä on tainnut anoppi tajuta ettei hänen minun mustamaalaus pojalleen toimi kuin häntä itseään vastaan. Ja että hänet voidaan syrjäyttää lapsenlapsensa elämästä kokonaan. Ainakin viimeisimman jälkeen on yrittänyt olla nii-in kaveria ja hyvää pataa! Tuli jopa ystävänpäivä-toivotus!
Poikansa kannalta olen iloinen, kun pystytään olemaan jopa ystävällisissä väleissä. En silti voi olla odottamatta seuraavaa räjähdystä...

Jossain oli, että eniten arvostelevat ja marttyyreiksikin heittäytyvät potevat itse, ainakin alitajuntaisesti, huonoa omaatuntoa. Toisen arvostelu vie huomion pois arvostelijasta itsestään ja marttyyriasenne saa miniän/tyttären vuorostaan tuntemaan huonoa omaatuntoa. Samasta syystä tulee se ylihyysäys ja "auttaminen"! Leikitään täydellistä, kun taustalla kalvaa muisto omista tekemisistä.
Ei sinäänsä auta, mutta ainahan on hyvä ymmärtää käyttäytymisen syytä.
Äidit voivat arvostella toisiaan myös omien onnistumisten vuoksi! Kun imetys on onnistunut eikä vauvalla ollut koliikkia tai muutoin itkuinen, ollaan muka oikeutettuja "neuvomaan" muita, kaikkitietävinä osaajina ja HYVINÄ äiteinä.
Nainen on naiselle peto... Ei tuki saman kokeneena...

Harmi, kun meillä ei auta muualle muutto... Miehen työ... ja anoppi muutti tännekin meidän perässä!!
Jos kovin yrittää meille "muuttaa" lapsen myötä, niin tarvittaessa ovi lukkoon ja ovikello pois käytöstä! Ja sanon kyllä, että KÄNNYKKÄ on edelleen käytössä! Nytkin tulee mitään ilmoittamatta kylään. Välillä päivittäin.

Miehelle sanoin jo valmiiksi, että synnärillä ollaan ekat päivät ihan keskenään ihmettelemässä uutta ihmistä. Siskolleen ramppasi heti vierasta! Samoin kuin kotiin!
Kysykää miten teillä on, mutta joka paikkaan ei vieraita lasketa possunuhan jälkeenkään! Meidänkin piti käydä käytävässä katsomassa miehen siskoa ja vauvaa. Eli huoneesensa voi linnoittautua, jos ei vieraita halua! Eihän puheluihinkaan tarvitse vastata!
 
Meillä valittiin kummit myös niin, että jos meille jotain tapahtuu, voivat kummit huolehtia, tai ainakin olla elämässä kertomassa, minkälaisia me vanhemmat olimme. Kummeiksi ei otettu kummankaan sisaruksia, omalla veljelläni on mielenterveysongelmia, ja miehen siskon kanssa ei olla niin läheisiä. Vaikka ollaankin molempien sisarusten lasten kummeja, ei se kumminkaan mielestäni velvoita valitsemaan heitä kummeiksi. Ja starlett:n kanssa olen samaa mieltä, että et Sme ole vastuussa toisten mielenterveysongelmista. Jos menee mukaan mielenterveysongelmaisen "maailmaan", voi se olla vieläkin vahingollisempaa. Voihan esimerkiksi sanoa, että ette halua sisaruksia kummeiksi, kun kuitenkin ovat läheisiä lapsille. Itse ajateltiin asiaa myös tältä kannalta.
 
Olen samaa mieltä multatassun kanssa siinä, että nainen on naiselle peto. Ystäväni sai lapsen hiukan ennen minua ja juteltiin imetyksestä. Hänellä se epäonnistui ja kun itse tuskailin ja pähkäilin tuoreena äitinä asian kanssa... jouduin itse käyttämään rintakumia, kun poika ei saanut otetta rinnasta muuten, niin tämä ystävä oli heti, että ei semmosta kannata käyttää, se on huono ja maidon tulo vähenee jne jne. Selitti vain, kuinka lapsi kyllä saa otteen, jos tunkee rintaa vaan sillä ja sillä tavalla suuhun. Mietin asiaa kauan ja syyllistin, että olenko nyt huono äiti, kun tahallani vähennän maidon tuloa rintakumilla. Yritin ilman rintakumia, mutta se ei toiminut ja totesin siinä vaiheessa, että etenen sillä tavalla kuin se lapselle toimii, ihan sama mitä muut sanoo! Ja päätin myös, etten ikinä lähde neuvomaan muita äitejä, miten täytyisi tehdä, koska asiat voi hoitaa monella tavalla, ja jokainen niistä on oikea! Ihmisillä todellakin vaan valitettavasti on tapana kohdistaa oma epäonnistumisensa muihin...
 
Takaisin
Top