Alkuraskauden verenvuoto

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Noora
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Moi!

Kopioin oman tekstini tähän tuolta maaliskuisista joihin luulin kuuluvani mutta todennäköisesti kuulunkin teihin helmikuisiin... la selviää ens viikolla tarkemmin :) Mutta asiaan siis...

Mulla edellisessä raskaudessa päivää vaille 12viikkoa valahti veret housuun ja sitä ei ollut vähän... kiiruhdin vessaan ja sitä tuli lisää, kirkasta verta.  Säikähdettiin miehen kans ihan perseettömästi ja itkuhan siinä tietysti tuli. Muuta ajatusta ei ollut kuin keskenmeno. Soitettiin äitipolille jossa sanoivat että asialle ei voi näillä viikoilla mitään jos kesken menee ja käskivät tulla heti jos tulee kipuja. Kipuja ei tullut. Aamulla soitin neuvolaan ja sanoivat että saa tulla vaikka heti sinne ultrattavaksi. Ei muutaku muut lapset hoitoon ja kouluun ja menoksi. Iloksemme voin kertoa että sielä oli touhukas vauva paikallaan ja sydän sykki <3 Tämän siis halusin kertoa teille vuotaville tsempiksi ja syy omaan vuotooni oli istukka joka oli kohdunsuun edessä. Poikamme on nyt jo 1v4kk :)

Lisään tähän vielä että vaikka vuoto loppuikin niin se alkasi parikin kertaa uudelleen mutta niukkana ruskehtavana vuotona, välillä oli kirkasta punaistakin ja välillä vaaleampaa. Pääsin kyllä ultraan selvittämään että kaikki on ok jotta saan mielenrauhan :)
 
hyvä että sait hyviä uutisa viitonen :) itsellä oli eile päivystykses illal kaavinta (ilman puudutust tai mitään lievityst) ku pikkunen kuoli sisälle rv 7 n 6vk sitten, itellä oli tuolla viikolla tiputtelua mutta ei muuta. ja edessä kotona lääkkeellinen viel lisäks ku jäi muutama pieni pala istukkaa sisään.
 
Pahoittelut Gatusa!! Tosi ikävää... :( Voimahalit!!

Itse olen tässä raskaudessa ollut ihan varma jostain syystä, että kaikki ei mene hyvin. Raskaaksi tuleminen tapahtui niin äkkiä, että meni jo sopeutuessa aikaa ja sitten sisko sai keskenmenon juuri ennen kun itse plussasin. Myös yksi tutun tuttu sai keskenmenon. Oli semmoinen olo, että kaikki ei vaan VOI mennä hyvin.

Rv 11+1 alkoikin sitten rusehtava vuoto, jota tuli töissä ollessa jonkin verran muutenkin kun pyyhkiessä. Lisäksi mahaa ja alaselkää jomotteli inhottavasti ja olin ihan varma että nyt meni kesken, vaikka vuoto ei mitään runsasta ollutkaan. Pääsin sitten ihan tk:n päivystyksessä käymään, ja lääkäri ystävällisesti kurkkasi ultralla, että jos vauvalla on kaikki hyvin, niin seuraillaan vain. Ja siellä eleli täysin viikkoja vastaava vauveli aktiivistä elämää, sain viikonlopun yli sairaslomaa ja käski lepäillä ja tulla uudelleen jos vuoto enenee tai tulee kipuja. Kivut jäivät sinne lääkärin luokse :) ja vuotokin väheni niin, että eilen tuli kerran pyyhkiessä pieni määrä ja tänään ei enää ollenkaan. Tänään oli myös eka kerran pikkuhousussa ihan valkoista valkovuotoa. Myös nt-ultra oli tänään ja siellä kaikki hyvin.

Että koetan nyt uskoa ja toivoa että se oli vain jotain harmitonta vuotoa, toivottavasti sitä ei enää tule. Ainakaan lääkäri ja kätilö ei olleet huolissaan. :)

Onko teidän muiden miehet ymmärtäneet teidän vahvoja reaktioita vuotoihin? Meil mies vähä ihmetteli miten mä nii huolissaa ja taisin ärtysäkin olla...
 
Meillä mies oli ihan yhtä murtunut ja hädissään kuin minäkin, kun vuodot alkoi. Mutta sitten se päivän jälkeen onneksi päätti, että kyllä siellä kaikki on ihan hyvin, ja niin sitten olikin. Seuraavilla kerroilla mies oli meistä rauhallisempi, tai ainakin esitti hyvin, ja hoki vain "ei siellä ole mitään hätää". Se helpotti minunkin hätääni. Mutta ehkä tuo vuotoasia voi olla miehelle vaikeampi käsittää. Ei sitä järkytystä oikein voinut itekään käsitellä, kun ekan kerran verta tulvahti ihan kunnolla. Miehen ei kuitenkaan tarvitse olla se, joka sen ekana huomaa.
 
Ajattelin kirjoittaa vielä lisää meidänkin vuotorumbasta, kun tuolla aikaisemmin muutaman rivin olen asiasta maininnut... Meillä siis oli ensimmäisen kerran ruskeaa/verivuotoa pyyhittäessä muutamana päivänä viikolla 9+1. Säikähdys oli hurja ja säntäsimme suoraan yksityiselle ultraan. Karmivaa oli odotella, mitä ruudulle ilmestyy :/ Olimme jo kuitenkin käyneet varhaisultrassa viikolla 7 ja tiedettiin, että sydän lyö ja kaikki on muutenkin oikeassa paikassa. Helpotuksen huokaus oli suuri, kun rempseä lääkäri esitteli jälleen sydänääniä ja onnitteli lämpimästi :) Sama ruljanssi alkoi sitten jälleen, kun olimme kesälomareissulla Puolassa viikolla 12. Mielen veti paluupäivänä matalaksi, kun pyyhittäessä kirkasta verta tuli noin ruokalusikallisen verran. Olin ihan varma, että järjetön helle/ruokabakteerit aiheuttivat keskenmenon. Vuotoa tihuutti muutaman päivän kotiin tullessamme ja mietimme, menemmekö ultraan lainkaan, kun nt-ultra olisi seuraavalla viikolla. Päätimme kuitenkin lähteä ja neuvola otti meidät mielellään vastaan. Jälleen sama juttu -pyörivä esikoinen siellä viuhtoi ilman hädän päivää :) Tiputtelua jatkui vielä tälläkin viikolla (13+1), mutta nt-ultran tulos oli normaali ja kätilön mukaan kaikki oli enemmän kuin hyvin. Istukkakaan ei ollut kohdunsuulla, joka voisi hangatessaan aiheuttaa verivuotoa. Lääkärit ovat sanoneet, että kohdunsuu/kaula verestää/punoittaa, ja ilmeisesti ummetus aiheuttaa verisuonien puhkeamista kohdunsuulla vessareissujen yhteydessä. Nyt vain täytyy syödä kaikkea, mitä saa mahan pysymään pehmeämpänä. Ei auta kun toivoa, että kaikki menisi loppuun saakka yhtä hyvin. Vaikeiden viikkojen pitäisi olla takana, mutta välillä vain tuntuu vaikealta nauttia olosta, kun tuo vuoto ja "kauhun tasapaino" tuntuu olevan mukana kokoajan. Koska tilanne on joka ultran jälkeen ollut hyvä, niin ehkäpä pitää vain luottaa tulevaan :) Toivottavasti tästä on apua jollekulle, joka painiskelee saman ongelman kanssa :) Aina verivuoto ei tarkoita keskenmenoa.... vaikkakin tiedän paniikkitunteen -ja se vain yltyy, mitä enemmän nettiä lukee ;)
 
Moi, Aattelin kans tulla kertomaan onnellisen lopun tarinan vaikka ei ihan alkuraskaudessa enää ollakaan. Mulla alkoi 12+5 ihan reipas verenvuoto (2 päivää nt-ultran jälkeen, siellä kaikki jees). Sitä tuli muistaakseni 3-4 ISOA hulausta muutaman tunnin välein ja loppui sitten, ei mitään kipuja. Käytiin päivystyksessä ja ultrasivat ja löysivät sykkeen, käsky lepäillä ja palata asiaan jos vuoto runsastuu. Mies oli ihanan rauhallinen ja jaksoi mua silitellä kun oikein kovasti itketti ja suretti. Kaikki on nyt sitten kuitenkin oikein hyvin, viikoilla 13+6 mennään :)
 
kummasti pakko lukee toisten kokemuksia.... mulla alkoi 10+1 vuoto... tuli kerran reilusti! ei kipuja.... itku pääsi ja paniikki kasvoi eli ei muuta kuin lääkäriin!!!!! tk:ssa ei muuta osattu sanoa ku et joo vuotoa on tullut.... ja matka jatkui tyksiin jossa muutaman tunnin odotuksen jälkeen lääkäri ultrasi ja siellä se vaavi näkyi.... oli kovasti tulossa jo pois... ei sykettä ei mitään.... siitä sitten kotiin ja lääkkeitä naamaan....
 
En tiedä oliko aiheesta uudempaa ketjua, mutta tulin nyt kertomaan myös oman kokemukseni..

Mulla kierto tosi säännöllinen kp27-28 aina. No viime kierrosta menkat ei sitte alkanu ja tein kp28 ja 29 tosi tosi haaleen plussan. pari päivää myöhemmin hieman tummemman, mutta edelleen haaleen.
Viikon päästä sitte alkoi ensin ruskealla tuhrulla joka voimistui seuraavana päivänä ja vuoto oli ihan punaista, mutta ei kuitenkaan yhtä runsasta mitä mulla kuukautiset yleensä on, eikä tullut mitään kökkäreitä.

Varasin heti yksityiselle varhasultran jossa todettiin, että kohtu on ihan tyhjä, todennäköisesti ollut kemiallinen raskaus... itseä ihmetyttää, että vuoto oli niin niukkaa kuitenkin vaikka keskenmeno oli ja kesti vain pari päivää...
Mutta kyllä se on ultraan uskominen ja uutta yritystä vaan sitten kait...
Mulla ollut 2011 myös tuulimuna joka todettiin vasta rv12 normi ultrassa. Että vaikka tääkin oli surullinen asia, niin parempi kuitenkin näin kun odottaa monta viikkoa...

Mutta viestin tarkoitus olis, että kyllä se reilu vuoto vaan useimmiten kai on huono merkki...?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top