Alkuraskauden oireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Elennah
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä olen just nyt saikulla pahoinvoinnin vuoksi. Onneksi oma esimies on perheellinen ja hänen eräs ystävänsä on kokenut todella vaikeita raskauksia, joten perspektiiviä löytyy ja empatiaa.
Kotona olo on suht ok, koska voin syödä koska haluan, istua kun siltä tuntuu (pitkään jaloillaan oleminen aiheuttaa pientä huimausta ja se taas lisää pahoinvointia) ja ylipäänsä sen jatkuvan etomisen ns hillintä on helpompaa. Töissä kun en pääse tasaisesti tauoille, olen jaloillani koko päivän ja pitäisi olla edustava, pirteä, aktiivinen ja iloinen... ei oikein nyt luonnistu.
 
Joo se oli kyllä sillon töissä kauheeta, kun pomo ei vaan millään tajunnut...ykskin päivä menin töihin, kun olin jo viikon ollu saikulla oksentelun takia ja oli siitä itelläkin huono omatunto. Oon labrahoitaja ja kun olin koko aamupäivänä pystynyt ottamaan kaks asiakasta (muun ajan olin ollu vessassa oksella tai pikemminkin yökkäämässä tyhjää) ja kun sanoin pomolle, ettei siitä vaan tuu mitään, et on pakko lähteä työterveyden kautta kotiin, niin se vaan jäkätti, että "et sä voi nyt mihinkään lähteä, kun on niin paljon töitä" :( Vaikka kuinka yritin selittää, että ei musta siellä vessanpöntön vieressä kyykkiessä mitään apua ole, se kielsi mua lähtemästä. Puolen tunnin päästä oli ite kävellyt vessan ohi ja kuullut mun yrjöömisen, niin totes sitten, että "ehkä sun vaan on parempi lähteä kotiin". Jälkeenpäin, kun kuuli mun olleen tiputuksessakin, kyllä pyyteli kai tavallaan anteeksi käytöstään perustellessaan, että "ei mulla ole koskaan ollut oikein mitään tuntemuksia raskauksien aikana niin en vaan tajunnut kuinka pahaa se voi olla"... :rolleyes:
 
Toi on jotenkin niiiiin käsittämätöntä, ettei jotkut voi ymmärtää, että kaikkien raskaudet voi olla NIIN erilaisia. Jopa samalla ihmisellä. Mulla ei esikkoa odottaessa kunnolla edes etonut ja nyt yrjöän välillä ja etoo koko ajan.
Joiltakin ihmisiltä tuntuu puuttuvan kokonaan jokin osa aivoista :rolleyes:
 
Jep. Tossa oli vielä ekstrakamalaa se, että mä en ennen raskauksia juuri saikuilla ollut ollut. Otti siis omankin luonnon päälle, kun en vaan pystynytkään siinä päättämään, että nyt vaan kestän sen ja käyn töissä :D
 
Mulla on kans vähän liian kova työmoraali. Neuvolasta olisi jo eka käyntikerran jälkeen halunnut mut sairaslomalle laittaa, mutta en suostunut. Sitten kun työillan aikana pari kertaa taas norjaa harjoittelin niin pakko oli nöyrtyä ja soitella neuvolaan. Mä ite ehdotin, josko se lääkäri kirjottaisi mulle pahoinvointilääkettä, niin täti tokas: "kuules, nyt sinä nielet sen liian kovan työmoraalisi ja jäät kotiin. Juttelet lääkärin kanssa ensviikolla. Nyt otat lunkisti." :p
Jotenkin vaan omassa päässä kuuluu sellainen "raskaus ei ole sairaus!" ja "toiset voi vielä suakin huonommin!" :rolleyes:
 
Mä kuvittelin ennen ekaa raskautta olevani sellanen superodottaja, joka ei valita ja säntäilee töissä täysillä sen ison mahan kanssa hymy korvissa :D No, ekalla kerralla oksentelu ei tavallaan vienyt saikulle, sillä opiskelin vielä sillon enkä sitte vaan ottanut töitä siihen lisäks niinä pahimpina aikoina ja loppuaika menikin tosi hienosti. Tai viikot 25-33, jotka kävin valmistumisen jälkeen täysillä töissä. Olin sillon vanhainkodissa hoitajana ja oisin jatkanut mielelläni ihan äippälomaan asti, mut lääkäri oli toista mieltä, kun kuuli, että työpäivien aikana mun maha oli koko päivän niin kivikova pallo, etten tuntenut edes vauvan liikkeitä. Kirjotti saikkua rv 33+0 ->. 35+4 tuo poika sitte syntyikin. Kakkosen raskaus sen sijaan vei loputkin haaveet siitä superodottajuudesta; ensin sairaslomaa oksentelun takia, muutama hassu viikko töitä ja sitten loppuun asti saikkua supistelun takia :rolleyes:
 
Se on kyllä varmaan vaikea sellaisen kuvitella joka ei ole kokenut tai läheltä nähnyt hankalaa raskauspahoinvointia. Noita esimiehiä ja heidän reaktioita kun miettii... Enpä minäkään olisi osannut kuvitella että mun olo vois olla näin kaamee kuin mitä se on ollut.

Mulla on saikulle jääminen ollut siksi vaikeaa, kun teen nyt 4 viikon työharjoitteluita yksi toisensa perään... Niin milloin sitten korvaisin ne poissaolot kun seuraava harkka puskee jo päälle... Toki ainahan asiat jotenkin järjestyy, mutta tuo on ollut mulla se syy että olen kärvistellyt vaikka missä kunnossa harkassa, ettei tarviis olla pois... Olin mä muutaman päivän pois sillon ku meni överiks syömättömyys, mutta olis ollut syytä olla enemmänkin.
 
Pari viikkoa tullut oksenneltua useamman kerran päivässä yhtä päivää lukuunottamatta. Ihan hyvää tekee pitempi viikonloppu, niin saa levällään töistä. Mies kyllä sanoi, että jos tuolla tahdilla jatkat, niin miten aattelin töissä taas selvitä. Sinulla mennään, vaikka aika tuskaa tää välillä on. Jospa helpottaisi pian, kyllä tämun kestää, kun syy on niin ihana ;)
 
Koulussa mäkin kävin sillon esikkoa odottaessa, en syönyt mitään ennen puolta päivää niin enpä sitten aamun tyhjän oksentamisen jälkeen enää oksentanut :rolleyes: Mut pelasti kyllä se, että ne vikat kuukaudet koulussa oli paljon puolikkaita päiviä ja vapaitakin oli viikossa aina joku, en kyllä mitenkään ois pystynyt 8-16 5/7 työskentelyyn sillonkaan...phuuhh!
 
Meillä ei näköjään. Tykätä herkuista... Maha turpos hirveeks ja nyt reippaasti yli tunnin istunut vessassa.. :/ syön kohta vaan omenaa ja banaania prkl:(
 
En ole varma uskallanko vielä sanoa ääneen, mutta lievää helpotusta on närästyslääkkeestä ollut. Nyt vain toivotaan, että auttaa jatkossakin, ettei nyt muuten vain satu olemaan parempi päivä. Nyt 11vkoa täynnä, käynnistymässä on 12.vko :gen014
 
Azalea, mä tipuin myös pilvilinnoista jo ekaa odottaessani. Kuvittelin myös olevani loppuun asti töissä ja olevani muutenkin aktiivinen koko raskauden ajan. No saikulle jäin supistelujen vuoksi jo rv 24, toisen kanssa rv 26... Lisäksi liitoskivut tekivät liikkumisesta myös hankalaa. Olin todella vaivainen ja raihnainen loppuraskaudessa. Toisaalta nyt on hyvä, kun ei ole turhia odotuksia, vaan tietää ettei mikään mene kuitenkaan miten suunnittelee :p
 
Mulla eka raskaus oli todella helppo. ei ollut oikeen pahoinvointia eikä kipuja tms. Otteluharkoissa kävin viimeiseen kolmannekseen asti. Synnytys alkoi 35+6 ihan yks kaks mitään varoittamatta lapsivesien menolla. Silloinkaan ei ollut mitään ongelmia menemisessä eikä liikkumisessa. Toivottavasti tämä raskaus olisi samanlainen.. :D
 
  • Tykkään
Reaktiot: Pii
Mulla eka raskaus oli todella helppo. ei ollut oikeen pahoinvointia eikä kipuja tms. Otteluharkoissa kävin viimeiseen kolmannekseen asti. Synnytys alkoi 35+6 ihan yks kaks mitään varoittamatta lapsivesien menolla. Silloinkaan ei ollut mitään ongelmia menemisessä eikä liikkumisessa. Toivottavasti tämä raskaus olisi samanlainen.. :D
 
Kattjuska ja ellapas ihana teillä on huomenna nt-ultra!! Sekositteko jo viikonlopun aikana vai palasiko r-oireet? ;)

Nannuska on kyllä niin ihana kuulla että täällä on muitakin oireettomia! Anoppikin kyseli viikonloppuna että mitä kaikkea oireita minulla on ja kun sanoin että eipä kyllä mitään niin se kauhisteli että mitenkä semmoinen voi olla raskaana etes mahdollista! Tuli ittelle hetkeks vähä pelokas olo kunnes oma rakas äiti totesi ettei hänellä ole ollut mitään oireita sillon kun minua odotti tai sillon kun mun veljeä odotti! :) pitää varmaan alkaa nauttimaan vaan tästä ettei oireita ole oikeastaan ollenkaan :)

Cutting oon tosi pahoillani että sä oot sit saanut tuommosen määrän r-oireita! Voin kyllä täysin ymmärtää että alkaa olla voimat poissa. Hirveesti tsemppiä, lopussa se kiitos seisoo <3 mitenkä se galive on alkanut tehota?

Piikkipensas onneks sulla on noin ihanan ymmärtävä esimies! Se auttaa jo paljon kun ei katsota pitkin nenän vartta töissä vaan ymmärretään että jollain raskausaika on huomattavan vaikea! Tsemppiä!

Azalea sulla on kyllä ollut ihan päinvastainen pomo kuin piikkipensaalla! Huh huh, ku jotku on vaan idiootteja!
 
Ellapas hihi ihana :D mahtaa siellä olla jännät paikat ;) se voi olla että mieskään ei nuku koko yönä kun pyörit sängyssä ympyrää kun jännität niin huomista!! ;) ihana!! :)
 
Täällä edelleen jatkuu pahoinvointi ja oikeesti tuntuu, et alkaa riittää.. onneksi pystyn syömään, mut oksu tulee sit about puolen tunnin päästä. Kaipa ruoasta jotain ehtii imeytymään. Pahin on vesi... mulla on hirvee jano kokoajan ja sit kun juo, niin saa halata pönttöö oikein huolella :(

Esikon odotuksen aikaan ei ollut sinänsä mitään ongelmia, lievää pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta, tosi kova väsymys vaivasi (jota tässä raskaudes ei oo ollut). Olin myös töissä äippälomaan asti, ilman ihmeempiä vaivoja... loppua kohden selkä alkoi ajoittain kiusaamaan, mut näin muuten.

Jos tän viikon loppuun mennessä tää olo ei ala helpottaa, niin pakko se on kysellä apuja tähän pahoinvointiin. Onneksi tosiaan nyt saan olla kotona, mut riittää täälläkin tätä hommaa... välistä vähän huono omatunto, kun ei jaksa vedellä pitkiä vaunulenkkejä tai viihdyttää toista (toistaseksi poika vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, vaik joskus on vähän "tylsempiä" päiviä).
 
Ccix muistelen että joku tais joskus puhua jostain apteekista saatavasta pahoinvointi rannekkeestakin? Että pitäisköhän sun melkein alkaa jo turvautua ihan apteekin apuihin? Tosi inhottavaa nimittäin jos pitää oksentaa koko aika ja ei pysy yhtään mikään sisällä :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top