Aijaa, en tiennyt tämmöstä taasTodellakin!
Tiistaisin ja torstaisin käyvät ne hakemukset läpi, joten iltaa odotellessa!
Alatie vai sektio?
- Ketjun aloittaja bello
- Aloituspäivämäärä
Hei! Vargynja lisäilee salaisiin ryhmiin pääasiassa iltaisin tiistaisin ja perjantaisin :)Tiistaisin ja torstaisin käyvät ne hakemukset läpi, joten iltaa odotellessa!
Toiveissa olis alatiesynnytys tällä kertaa. Ensimmäinen oli perätilassa enkä ensisynnyttäjänä kovan pohdinnan jälkeen uskaltanut yrittää alakautta ja siksi päädyttiin sitten sektioon. Se oli kova pettymys ja tavallaan myös helpotus. Toipuminen meni oikein hyvin ja ei muutenkaan mitään pahaa sanottavaa sektiosta, mutta jospa silti tällä kertaa toisin
Meidän tarttee laittaa jotkut sovitut tunnistus keinot ettei tartte miettiä, että kukahan se vau-tuttu on
Mä laitoin toissapäivänä jo toiveen tonne salaiseen ryhmään pääsyks, mutta vielä ei oo tullu pääsyä:)
Hyvä idea, tässä onneksi vielä muutama kk aikaa miettiä sopivat tunnistuskeinot
Alatiesynnytystä toivoisin, mutta jos tilanne vaatii sektion niin en siitä masentuisi, vaikka tietenkin harmittaisi. Ei sillä että väheksyisin sektiosynnytystä, ihan yhtä lailla se on synnytys siinä missä alatiesynnytyskin. Se vaan tuntuu vieraalta ja kaukaiselta ajatukselta omalla kohdallani.
TENSSille iso 
Esikoisen kanssa alatiesynnytys. Ensin ballonki, sitten käynnistäminen, kalvojen puhkaiseminen, imukuppi.....
ei mitään spontaania. Sektiokin vältettiin viime hetkellä.
Palauduin hyvin, mutta jälkipuinti jäi väliin ja ehkä sen takia ei kovin hyvät muistot..
Mies sanoi, että suunniteltu sektio olisi parempi, kun hän ei halua taas katsoa miten kärsin kun keho ei enää jaksa.
Itse kokisin tärkeänä, että synnytys saisi alkaa spontaanisti. En vain tiedä alkaako matkan varrella pelottamaan.
Esikoisen kanssa alatiesynnytys. Ensin ballonki, sitten käynnistäminen, kalvojen puhkaiseminen, imukuppi.....
ei mitään spontaania. Sektiokin vältettiin viime hetkellä. Palauduin hyvin, mutta jälkipuinti jäi väliin ja ehkä sen takia ei kovin hyvät muistot..
Mies sanoi, että suunniteltu sektio olisi parempi, kun hän ei halua taas katsoa miten kärsin kun keho ei enää jaksa.
Itse kokisin tärkeänä, että synnytys saisi alkaa spontaanisti. En vain tiedä alkaako matkan varrella pelottamaan.
Alatiesynnytystä toivon jälleen. Itsellä nopeat synnytykset, esikoinen spontaanisti 6h ja kuopus mun väsymyksen takia pitkittyneen latenssivaiheen jälkeen käynnistetty kalvojen puhkaisulla 4h.
Toivon lääkkeetöntä ja kajoamatonta vesisynnytystä jos vauva voi hyvin. Tykkään synnyttää, inhoan olla raskaana joka onneksi rajoittaa lapsilukua.
Eihän näistä oikeasti tiedä mihin menee ennen kuin kevät koittaa, tiedetään tarjonnat ja istukan paikat ja silti saa kaikki tähdet olla kohdallaan. Eniten mua pelottaa sairaala ja ihmiset siellä. Kahden synnytyksen perusteella en voi luottaa heihin, että oikeasti kuuntelisivat minua ja kunnioittaisivat itsemääräämisoikeuttani.
Toivon lääkkeetöntä ja kajoamatonta vesisynnytystä jos vauva voi hyvin. Tykkään synnyttää, inhoan olla raskaana joka onneksi rajoittaa lapsilukua.
Eihän näistä oikeasti tiedä mihin menee ennen kuin kevät koittaa, tiedetään tarjonnat ja istukan paikat ja silti saa kaikki tähdet olla kohdallaan. Eniten mua pelottaa sairaala ja ihmiset siellä. Kahden synnytyksen perusteella en voi luottaa heihin, että oikeasti kuuntelisivat minua ja kunnioittaisivat itsemääräämisoikeuttani.
Suosittelen palkkaamaan doulan. Pitää sinun puolia synnytyksessä ja on varmasti suureksi avuksi. Doulan voi saada myös ensi- ja turvakotien kautta, jos on pienituloinen. Itsellä ei ole siis kokemusta, mutta olen lukenut niistä paljon hyvää aktiivinen synnytys ry:n keskusteluista.
Alatiesynnytys olisi toiveissa. Viimeksi käynnisty itseksiin, mutta piti tulehdusten takia piti vauhdittaa oksitosiinilla. Monen vuorokauden valvomisen jälkeen jaksoin avautumisvaiheen lähinnä vaan pötkötellä, mutta poika synty lopulta jakkaralla ponnistaen ja siitä kyllä tykkäsin.
Ennen raskautta olin sitä mieltä että ehdottomasti sektio, repeämiset olisivat maailman loppu. Edelleenkin sitä mieltä, että jos kakkoshädän pidätyskyky häviää pysyvästi, niin maailma todellakin loppuu siihen. Mutta nyt jotenkin alkanut kiehtoa alatiesynnytyksestä ajatus ja nimenomaan jonkun aiemmin mainitsema polviltaan synnyttäminen, ilmeisesti se olisi niin luonnollinen asento että repeämiä ei juuri siten synny? Osaako kukaan paremmin vahvistaa?
Repeämiä voi myös osin ehkäistä loppuraskaudessa välilihan hieronnalla ja venyttelyllä. Lisäksi kätilö tarvittaessa tukee välilihaa ponnistuksen aikana. Kannattaa myös opetella näin raskausaikana lantionohjan rentoutus, joka myös helpottaa sitten synnytyksessä. Joskus repeämiseen vaikuttaa vauvan tarjonta, jos onkin avosuinen tai tulee vaikka käsi poskella. Optimaaliseen tarjontaan löytyy netistä ohjeita nimellä Spinning babies. Näitä harjotteita voi tehdä sitten loppuraskaudessa.
Polvillaan tai jakkaralla tai muussa pystyasennossa on luonnollisin asento synnyttää. Painovoima tekee siinä kanssa tehtävänsä ja ei tarvi välttämättä niin paljon ponnistaa itse. Makuullaan ei taida enää onneks kukaan joutua ponnistamaan. Esikoisen synnytin puoli-istuvassa asennossa, ponnistin 21min, tosin kortissa lukee vaan 11min kun kertomuksessa toi 21. Eli rauhallisesti eteni ja ei tullu repeämiä silloinkaan. Seuraavat kaksi olin kyljelläni. Toinen tuli ulos vesien vauhdittamana, kätilö ehti just ja just ottaa kopin. Kolmatta ponnistin 7min. Tai oikeesti jarruttelin enkä ponnistanu, annoin kehon hoitaa sen, ja samalla mies paini mun ylemmän kintun kanssa etten suorista sitä kesken kaiken (kramppas ilkeästi)
. Neljännen synnytin polviltani sänkyä vasten. Tuli ulos minuutissa. Oli mun mielestä paras asento kun kaikki paine ja kipu hävis selästä heti ku pääsin tuohon asentoon. Kertaakaan ei tullu repeämiä eikä tikattavaa.
Polvillaan tai jakkaralla tai muussa pystyasennossa on luonnollisin asento synnyttää. Painovoima tekee siinä kanssa tehtävänsä ja ei tarvi välttämättä niin paljon ponnistaa itse. Makuullaan ei taida enää onneks kukaan joutua ponnistamaan. Esikoisen synnytin puoli-istuvassa asennossa, ponnistin 21min, tosin kortissa lukee vaan 11min kun kertomuksessa toi 21. Eli rauhallisesti eteni ja ei tullu repeämiä silloinkaan. Seuraavat kaksi olin kyljelläni. Toinen tuli ulos vesien vauhdittamana, kätilö ehti just ja just ottaa kopin. Kolmatta ponnistin 7min. Tai oikeesti jarruttelin enkä ponnistanu, annoin kehon hoitaa sen, ja samalla mies paini mun ylemmän kintun kanssa etten suorista sitä kesken kaiken (kramppas ilkeästi)
. Neljännen synnytin polviltani sänkyä vasten. Tuli ulos minuutissa. Oli mun mielestä paras asento kun kaikki paine ja kipu hävis selästä heti ku pääsin tuohon asentoon. Kertaakaan ei tullu repeämiä eikä tikattavaa.Mulla ei jakkaralla synnyttäessä tullu repeämiä. Muutaman syvän ja pinnallisen tikin sain nirhaumiin, mutta ei tosiaan revenny. Enkä ollu suuremmin harrastanu välilihan öljyämistä tai hieromista, mutta kätilö tietty tuki välilihaa siinä ponnistaessa. Seuraavassa synnytyksessä haluan kyllä kokeilla ponnistaa polvillaan ku keskenmenojen tyhjennyksessä se on ollu se paras ja kivuton asento.
Mulla syntyneet puoli-istuvassa (ei ollut minun tahto), jakkaralla (oli mulle paras) ja kyljellään (oli ok, en kerinny muuhun asentoon) ja lapset olleet 4-5kg välillä painoltaan. Ei oo tullut tikkien tarvetta, ovat olleet hyvässä tarjonnassa. Pääsääntöisesti kai ne synnytysrepeämät paranee hyvin, eri tietysti jos tulee vaikeat tarjontavirheen takia.
Mua huoletti repeämät ennen esikoisen syntymää ja oon pyrkiny edesauttaan hyvää tarjontaa kaikissa synnytyksissä tekemällä ennen synnytystä just noita spinning babies liikkeitä ja oleen synnytyksen aikana mahdollisimman paljon pystyssä. Jalkeilla, jumppapallolla jne. Oon vähän ihmetellyt sitä tapaa että kun synnytys on menossa niin synnärillä lyödään kolmiolääkettä kankkuun ja käsketään yrittää nukkua.. eiks se just oikein petaa tietä tarjontavirheille
Tietty jos on jotenki tosi pitkään kestänyt latenssivaihe ja on jo ihan väsynyt ja avautuminen vasta alussa, niin ehkä pitkäkseen laittaminen puolustaa paikkaansa.. Mut yleisesti pystyasento kyl edistää kaikkea hyvää parhaiten.
Sit jos oikein foliohattuilla haluaa niin mä löysin esikoista oottaessa tämmösen piparinvenyttimen millä voi treenailla hallittua ponnistamista, lantionpohjan rentouttamista ja koko sitä tilannetta. Tää on aussien kotkotus ja vähentää reilusti repeämisten riskiä/ epparin tarvetta. Varmaan useimmille lähinnä-tuote mutta jos haluu ottaa varman päälle niiden repeämien kans niin tää on jo aika hc 
Mä siis kuulun niihin hulluihin jotka ei voi valmistautua liikaa ja ostin tämmösen :bag: Ja itse asiassa tykkäsin tosi paljon siitä että se ponnistusvaihe ei sit ollut mikään hyppy tuntemattomaan vaan tiesin aika tarkalleen mitä olin tekemässä ja tuntu helpolta, vaik oli iso esikoinen. Hinta näkyy olevan kyl nykyään super suolainen, oli silloin aikoinaan paljon halvempi.
https://kauppa.pedihealth.fi/raskau..._miFgLnHa9sWWDvgekTkotI67x2lPbpkaAjqeEALw_wcB
Mua huoletti repeämät ennen esikoisen syntymää ja oon pyrkiny edesauttaan hyvää tarjontaa kaikissa synnytyksissä tekemällä ennen synnytystä just noita spinning babies liikkeitä ja oleen synnytyksen aikana mahdollisimman paljon pystyssä. Jalkeilla, jumppapallolla jne. Oon vähän ihmetellyt sitä tapaa että kun synnytys on menossa niin synnärillä lyödään kolmiolääkettä kankkuun ja käsketään yrittää nukkua.. eiks se just oikein petaa tietä tarjontavirheille
Tietty jos on jotenki tosi pitkään kestänyt latenssivaihe ja on jo ihan väsynyt ja avautuminen vasta alussa, niin ehkä pitkäkseen laittaminen puolustaa paikkaansa.. Mut yleisesti pystyasento kyl edistää kaikkea hyvää parhaiten.Sit jos oikein foliohattuilla haluaa niin mä löysin esikoista oottaessa tämmösen piparinvenyttimen millä voi treenailla hallittua ponnistamista, lantionpohjan rentouttamista ja koko sitä tilannetta. Tää on aussien kotkotus ja vähentää reilusti repeämisten riskiä/ epparin tarvetta. Varmaan useimmille lähinnä
-tuote mutta jos haluu ottaa varman päälle niiden repeämien kans niin tää on jo aika hc Mä siis kuulun niihin hulluihin jotka ei voi valmistautua liikaa ja ostin tämmösen :bag: Ja itse asiassa tykkäsin tosi paljon siitä että se ponnistusvaihe ei sit ollut mikään hyppy tuntemattomaan vaan tiesin aika tarkalleen mitä olin tekemässä ja tuntu helpolta, vaik oli iso esikoinen. Hinta näkyy olevan kyl nykyään super suolainen, oli silloin aikoinaan paljon halvempi.https://kauppa.pedihealth.fi/raskau..._miFgLnHa9sWWDvgekTkotI67x2lPbpkaAjqeEALw_wcB
Mua huoletti repeämät ennen esikoisen syntymää ja oon pyrkiny edesauttaan hyvää tarjontaa kaikissa synnytyksissä tekemällä ennen synnytystä just noita spinning babies liikkeitä ja oleen synnytyksen aikana mahdollisimman paljon pystyssä. Jalkeilla, jumppapallolla jne. Oon vähän ihmetellyt sitä tapaa että kun synnytys on menossa niin synnärillä lyödään kolmiolääkettä kankkuun ja käsketään yrittää nukkua.. eiks se just oikein petaa tietä tarjontavirheille
Mut käskettii kolmatta synnyttäessä mennä nukkumaan, kun olin pari tuntia ravannu sairaalan rapuissa eikä edistynyt. En siis saanu mitään piikkiä kankkuun, ku olen kieltäny sellaset. Neljä supistusta otin sängyllä vastaan samalla kun yritin rentoutua ja torkkua, ja sillä neljännellä menikin vedet. Sen jälkeen vasta alkoi tapahtua ja poika oli 1,5h vesien menosta ulkona. Vedet kun meni olin reilu kahdelle sormelle auki. Joskus se nukkumisen yrittäminen saattaa nopeuttaa homman etenemistä, ja sillä mullekin silloin perusteltiin sitä sänkyyn menoa.
Zee
Jostain jotain jo tietävä
Mulla kans olin koko päivän ravannut portaita ja käytäviä edes takas mutta vasta sitten kun tuskasesti huutava huonekaveri pääs illalla saliin ja mä päätin alkaa nukkumaan ja rentouduin nii alko kunnon supistukset. Siksikin kai kehotetaan olemaan mahdollisimman pitkään kotona kun turvallisessa ja rennossa ympäristössä synnytys etenee parhaiten.