Alatie vai sektio?

bello

Kommentoinnin ninja
Elomammat 2016
Eloäidit 2020
Siinähän se kysymys tulikin, eli kumpaa toivotte :)

Esikoinen syntyi alateitse ja spontaanisti käynnistyneellä synnytyksellä, samaa toivon nytkin kovasti.

Sektioista on ystävien kautta monia kokemuksia, toisten mielestä ollut helppo operaatio ja toisilla on toipuminen kestänyt kauan :sad001
 
Mulla eka alatie oli vähän vaikeempi, mut hyvä kokemus silti ja kaks seuraavaa alatiesynnytystä oli aika helpotki mun mielestä. Toivon että nytkin kaikki menis hyvin. Synnyttäminen on oikeestaan aika kivaa, "kamalan" kivaa :P
 
Mulla jouduttiin tekemään kiireellinen sektio edistymättömyyden takia, enkä lopulta olis voinutkaan synnyttää alateitse kun olen liian kapea. Seuraava tulee olemaan suunniteltu sektio kun edellisessä jouduttiin tekemään lisäviilto tilan tekemiseksi.
 
Alateitse kaikilla herkuilla (lue kivunlievityksillä). Mua jäi ekassa raskaudessa vähän harmittamaan, kun kaikki oli suunniteltu Helsingin Haikaranpesään ja lopulta lapsi syntyi Kuopioon lomareissulla. En saanut ammeita en mitään, kätilönkanttura käski vaan maata sängyssä ja kertoi niin niitä lapsia tehtävän. Oli kuulema kelvannut muillekin jo vuosikymmenet. :smiley-angry026 Odotukset oli niin suuret Haikaranpesän suhteen ja sit todellisuus löi vasten kasvoja. Pyh.

Onneksi jossain kohden vaihtui kätilö ja se kertoi, ettei heillä ollut resursseja juuri mihinkään; liikaa synnytyksiä, liian pienissä tiloissa. Se oli mun mielstä huomattavasti parempi ja hyväksyttävämpi vastaus. :rolleyes:
 
Ou nou. Pystyasentoa parempaa ihan kaiken kannalta ei oo.. hirvitys jos käskettäis maata :wideyed:
 
Alatie. Kolme sieltä jo tullut, niin luulen, että kyllä tämä neljäskin tulee :) mutta jos tarvii niin sektio ihan ok.
 
Alatiesynnytystä toivon, viimeksi ainakin palauduin tosi nopsaa!
 
Alateitse haluaisin synnyttää. Esikoinenkin syntyi niin, tosin tällä kertaa haluaisin valita ponnistusasentoni (enkä ärsyttävän kätilön käskyttämänä olla puoli-istuvassa, jonka takia uskon episiotomiaankin joudutun, kun asento ei ollut paras) ja ehdottomasti en ota epiduraalia. Se meni niin pieleen esikoista synnyttäessä että huh, en todellakaan halua. Kohdunkaulapuudutteen varmaan juu.

Muuten palautuminen oli nopeaa ja olin heti melkein kunnossa, vaikka tikkejäkin oli.
 
Alateitse toivoisin tämän tulevan, vaikka näi alussa jo synnytys pelottaa aivan suunnattomasti. Esikoisen synnytys varmasti monia pelottaa joten ehkä tämä pelko tästä ajan kanssa vähän hellittää :)
 
Alateitse haluaisin synnyttää. Esikoinenkin syntyi niin, tosin tällä kertaa haluaisin valita ponnistusasentoni (enkä ärsyttävän kätilön käskyttämänä olla puoli-istuvassa, jonka takia uskon episiotomiaankin joudutun, kun asento ei ollut paras) ja ehdottomasti en ota epiduraalia. Se meni niin pieleen esikoista synnyttäessä että huh, en todellakaan halua. Kohdunkaulapuudutteen varmaan juu.

Muuten palautuminen oli nopeaa ja olin heti melkein kunnossa, vaikka tikkejäkin oli.

Mulla sama kokemus. Ekassa synnytyksessä hiilostettiin ottaan erilaisia puudutuksia ja pakotettiin ponnistaan puoli-istuvassa ja oli ihan huonoin mahdollinen. Seuraavissa oli synnyttäjää kunnioittavat kätilöt ja TENS riitti kipuun & pystyi valitseen sopivan ponnistusasennon. Toka synty jakkaralla, se oli huippu! Kolmas kyljellään ku tuliki niin äkkiä etten ehtiny mihinkään mut seki oli iha ok. Jäi semmonen et hyvä kätilö auttaa enemmän ju mikää aine :D
 
Alateitse toivoisin tämän tulevan, vaikka näi alussa jo synnytys pelottaa aivan suunnattomasti. Esikoisen synnytys varmasti monia pelottaa joten ehkä tämä pelko tästä ajan kanssa vähän hellittää :)
Minusta ensisynnyttäjänä kannattaa mennä johonkin yksityiseen synnytysvalmennusjuttuun, missä opetellaan vaikkapa kivun hallintaa lääkkeettömästi. Kuitenkin kipua tulee, niin minusta on parempi valmistautua siihen :) Itsellä se vähensi ahdistusta aiheen ympärillä. Mä kävin Manipurassa, mutta muitakin firmoja lienee.

Neuvolan synnytysvalmennukset oli musta yhtä tyhjän kanssa, onneksi niitä ei tarvitse suorittaa uudestaan :wink
 
Alateitse toivoisin tämän tulevan, vaikka näi alussa jo synnytys pelottaa aivan suunnattomasti. Esikoisen synnytys varmasti monia pelottaa joten ehkä tämä pelko tästä ajan kanssa vähän hellittää :)

Täällä myös toiveissa alatiesynnytys. Esikoista odotan ja ihan samat tuntemukset. Eli synnytys pelottaa aika lailla, toivottavasti synnytysvalmennuksesta yms. olisi aikanaan apua :)
 
Esikoisen synnytys oli kunnon maratoni, 49h siitä kun lapsivedet alkoi tihkumaan. Kyllä se sieltä loppujen lopuksi tuli (alateitse). Koska ekalla kerralla oli niin kivaa niin en malta odottaa uutta maratonia, not! Mutta toivottavasti alateitse onnistuisi.
 
Mulla kätilö pisti kokeilemaan kaikkia asentoja, jakkaralla jne, mutta lopulta paras olo puoli-istuvassa, ei voimat riittänyt enää muuhun. Toiveena olisi synnyttää ammeessa,viimeksi olin siellä pitkään, mutta jostain syystä en uskaltanut siellä synnyttää.
 
Alateitse toivon synnyttäväni kuten esikoisenkin. Ja tietty taas ilman puudutteita [emoji4] Kauratyyny, vesi, TENS ja ilokaasu tarvittaessa. Ja asentona ehdottomasti sellainen mikä siinä hetkessä parhaalta tuntuu, vaikka sitten päällä seisoen ja kätilöt saavat sopeutua siihen asentoon mikä minusta tuntuu hyvältä. Esikoisen synnytin polviseisonnassa.
 
Mä ehdottomasti toivon, että alateitse onnistuu tällä toisellakin kerralla. Kaiken muun kivunlievityksen ja avun otan ilomielin vastaan, mutta kovasti toivon ettei tarvitse sektiota. Kunhan nyt ensin edes päästään sinne asti :smiley-angelic001
 
Alateitse toivoisin tapahtuvan. Kolme aiempaa tullut alateitse ja viimeisin synnytys kesti 3,5h laughing7 Meijän sairaalaan on tullut allas, jossa mahdollista synnyttää, haluaisin ehdottomasti kokea sen
 
Toivon, että alateitse synnytys onnistuisi nytkin. Aiempi synnytys käynnistyi spontaanisti, kesti ensimmäisistä supistuksista syntymään noin 16h ja sujui ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Tällä kertaa kovasti haluaisin kokeilla ammetta ja kenties synnyttää sinne, viimeksi sellaista ei ollut vapaana.
 
Esikoisen synnytys oli kunnon maratoni, 49h siitä kun lapsivedet alkoi tihkumaan. Kyllä se sieltä loppujen lopuksi tuli (alateitse). Koska ekalla kerralla oli niin kivaa niin en malta odottaa uutta maratonia, not! Mutta toivottavasti alateitse onnistuisi.
Sama mulla! Eka synnytys kesti vesien tihkusta puoltoistavuorokautta, kipeet suoistukset yli vuorokauden ja ei meinannut vaan edetä... Aika oli pitkä. Toivon tälle toiselle alatiesynnytystä, mutta vähän reippaammin etenevää. Avoimin mielin.

Ponnistin viimeksi polvillaniseisten, sängynpäätyyn nojaten. Tuntui helpolta ja toivon samaa, koska repeytymiltäkin vältyttiin!
 
Takaisin
Top