Ajatuksia synnytyksestä

Nyt kun tuo synnytys lähenee pikku hiljaa, niin kyllä se pyörii mielessäkin aika paljon.
Viime yönä taas heräsin aika kivuliaaseen tunteeseen, mutta en ole varma oliko se kivuliaampi supistus, vai johtuiko se kovasta pissahädästä + supistuksesta tai huonosta asennosta. Melkein kaksinkerroin piti kävellä vessaan. Ensi viikolla olisi lääkäriaika, jossa tekevät synnytystapa-arviota, katsovat kohdunsuun tilanteen ja arvioivat vauvan kokoa. Mielenkiintoista kuulla onko mitä edistystä tapahtunut kohdunsuulla. Nyt rv 35+5.

 
kieltämättä synnytys pyörii mielessä yötä päivää. Nyt on alkanut arveluttamaan oman kunnon kestäminen moisessa urakassa. En ole oikein koko raskausaikana kyennyt harrastamaan minkäänlaista liikuntaa. Varsinkaan enään loppuvaiheessa... eikä se kunto enään mihinkään nouse, vaikka kuinka kävisin taapertamassa puoli kilometria päivässä.

Muuten tuleva synnytys ei pahemmin jännitä, ihme kyllä. Lähinnä jännittää sen alkamisajankohta, jota jo kuumeisesti odotellaan. Muu jännitys on pelkkää positiivista tällä hetkellä.

Mutta, mutta... mieli voi vielä muuttua, kun tosi toimet alkavat!
 
Miulla on vähän samanlaiset ajatukset synntyksestä kuin Maikkiella. Siis, että synnytys ei juurikaan jännitä vaan enemmänkin sen alkamisajankohta. Oon alkanut miettiä, että suhtaudunko liian "kevyesti" synnytykseen, mutta en oo löytänyt mitään syytä alkaa pelkäämään sitä sen kummemmin. Toivotaan vaan, että kaikki menee hyvin jokaisella ja varmastihan se on ihan uudenlainen kokemus varsinkin meille ensisynnyttäjille.

Oma kunto ei muuten arveluta, kun oon aina liikkunut tosi paljon, mutta viimeiset kaks kuukautta oon ollut lähes vuodelevossa, niin se voi tietysti tulla yllätyksenä, miten huonoon kuntoon sitä on päässytkään, mutta eiköhän sitä huonokuntoisemmatkin selviä luonnon ja ammattilaisten avulla :)
 
Minua myös jännittää tuo itse synnytyksen alkaminen. Varsinkin kun tiedän, että äitilläni edenneet vauhdilla, esikoisenkin syntymä alkanut lapsivesien menolla ja syntynyt maailmaan reilussa neljässä tunnissa, eli ensisynnyttäjäksi nähden aika vauhdilla. Tosin, voihan se olla, että minulla noudattelee ihan toista kaavaa, mutta sittenhän sen näkee. Toissa yönä näin taas unta, että synnytin ja sitten kun päästiin sairaalasta kotiin ja oltiin eka yö kotona, muistin aamulla, etten "muistanut" syöttää vauvaa koko yössä. Etsin vauvan äkkiä jostakin, mutta se olikin karhun pentu ja yritin imettää sitä :´D :D
 
Kyllä se synnytys asia on taasen palannut mieleen. Ja vaikka kuinka monta kertaa olis siellä käyny niin aina sitä jännityksellä odottaa sen alkamista. Sen mä tiiän kuitenkin et jossain vaihees synnytystä tulen ajattelemaan et hitto mihin mä olen taas itteni pistäny, et hullu akka!. Ja kiitän luojaani et tämä tulee olemaan ihan varmasti se viimenen synnytys.

Mutta niin sitä kuitenkin ajattelee, et voi kun jo pääsis tosi toimiin niin sit tietäis miten se tämä kerta menee.
 
Mä kanssa odottelen tuota 13. päivää ku kuuta nousevaa. Sillon olis se viimenen ultra ja pääsis keskustelemaan tuosta että miten toi homma nyt oikeesti hoidetaan JA pääsis samalla kysymään onnistuisiko mitenkään kohdunpoisto samalla kertaa. Itse synnytys alkaa olla vähän se ja sama että miten. Olo on semmonen, että kunhan nyt tulis tuo eteen mahdollisimman nopeasti. 
Tiedän että mihinkään isompiin juttuihin ei normaalisti lähdetä, tai ylipäätään mihinkään ylimääräiseen vain äidin toiveesta, mutta mulla on aivan järkyttävät menkat normaalisti. Valun ku pistetty sika viikon verran ja sänky aina vuorattu pyyhkeillä yms. vaikka käytössä tampooni + yöside. Rautalääkkeitä joudun popsimaan alhaisen hemon takia menkkojen aikaan. Hormoonit ei vaan tunnu mulle sopivan, ei vaikka olis kuinka pieniä annoksia ja vaikka kuinka kohdistuis vain paikallisesti jne jne jne. Kierukka aiheuttaa hiivakierteen eikä tunnu koskaan kauaa pysy paikallaan. Sterilisaatio kun on kuitenkin edessä ton kohdun ohentumisen takia. Huoh! Tai sitten vaan täytyy toivoa, että ne vaan ei enää saa sitä kursittua kokoon.. 
 
Jos jostain syystä joutusin sektioon niin yrittäisin ehtiä esittään toiveen putkien katkomisesta. Mut enkähän mä tämänkin alakautta rutista niinku edellisetki. Kannattaa varmaan katusutariina sanoa jo siellä arviossa tuosta asiasta. En tiiä ollenkaan kuin paljon siihen vaaditaan et lähetään koko kohtu poistamaan mut kaippa sitä kannattaa kysästä. Ja esittää toiveensa sen suhteen et eivät sit turhaan kauheesti edes yritä. Tietysti kohdun poisto aiheuttaa pitkälle loppuelämään joitain hormonaalisia juttuja, siis luulen niin. Eiks sitä pidä jotain hormonia syyä jos kohtu on poistettu? Mut noi sun kk vaivat ei kuulosta ollenkaan kivoilta ja tiiä vaikka riittäisisvätkin syyksi poistoon. Kokeile kysyä.
 
mäkin epäilin tuota, että se vaikuttais jotenkin hormonitoimintaan tuo kohdunpoisto, mutta ei.. Viimeks sitä kohdun poistoa ohimennen kysyin tolta lääkäriltä edellisen ultran aikana eikä se nyt täysin tyrmännyt ideaa, muttei nyt täysin myöntynytkään. Sen tuumas, että siihen ei mielellään ryhdytä, vaan se tehdään oikeastaan vaan siinä tapauksessa että leikkauksessa tulee hallitsematonta verenvuotoa. Siks just odotan tota viimestä käyntiä että pääsis ihan oikeesti kysymään tosta. Sterilisaatiohan siinä ollaan joka tapauksessa jollain tapaa tekemässä, muistaakseni klipseillä. Mutta siis tuumas asian olevan niin, että mikäli munasarjoihin kosketaan (poistetaan tms.) niin hormonimuutoksia esiintyy, kohdunpoistossa tätä ei tule. Munasarjat on se hormonien säätelijä. Kohdun poisto ei vaikuta muuten kuin että lapsia tosiaan ei enää mitenkään ole mahdollista syntyä + menkat loppuu = meikäläisen taivas 
Ja samaa muuten tuumas kaverikin, jolta kohtu poistettiin kasvainten takia vuosi sitten. Sillä kun oli samanlaiset menkat kun mulla niin tuumas elämän olevan helkutin paljon helpompaa.. en epäile :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top