Aikaisin liikkeellä, mutta niin onnellinen..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sista
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Siis mun täytyy nyt kyllä huolestua täällä, kun en oikeen muuallakaan voi...
Mulla on niin oireeton olo, että! Siis ainoa mikä on, niin välillä pitää juosta pissalla koko ajan, ja väsyttää ihan SIKANA, mutta muuten on ihan mainio olo. Että voiko tää nyt sitte kuitenkaan olla totta... Jotenkin epäilyttää kovasti ja siis pelottaa kans, kun mitä jos kaikki ei ookaan niinku pitäis... Siis APUA!!! VIELÄ KOKONAISET 6PV ennenku pääsee sinne neuvolaan kysymään
 
Niin, kateeksi melkein käy teitä odottajia, joilla on jos jonkinmoisia vaivoja... Silloin ainakin voi suuremmalla todennäköisyydellä luottaa siihen, että kaikki on masussa hyvin. Itselläni on rv 6+3, eikä muita oireita oo kuin arat ja täyteläisemmät rinnat... Toinen lapsi on nyt tulossa, ensimmäinen täyttää tänä vuonna 7. Ja takana on yksi keskenmeno v. 2005, joka todettiin rv 12 +2, mutta vastasi rv 9.

Tällä kertaa en sitten olekaan uskaltanut toitottaa onneani, vaan kipuilen siitä, onko kaikki varmasti hyvin, kun ei ole yhtään pahoinvointia... (Paitsi että JUST NYT rupes kuvottamaan, olisiko tää nyt sitä ). Keskenmenon aikoihin muistan oireiden vain hävinneen ja Luonto jotenkin hoiti niin, että aloin yhtäkkiä suhtautua hyvin välinpitämättömästi raskauteeni... mikä siis oli hyvä asia, kun km sitten tulikin. Kyllä Luonto-äiti pitää huolen tyttäristään!

Mutta älä ole huolissasi, Eve78, vaan nauti oireettomuudesta. Ei kai kukaan meistä ole oppikirja esimerkki...  
 
No kai se on sit vaan yritettävä olla iloinen siitä, ettei kukaan pysty ihan heti päältä näkemään, että oon raskaana. Ja toivon TODELLA että kaikki on hyvin...

Tiedän, että samalla naisellakin eri raskaudet voi olla tosi erilaisia, mutta mä kyllä odotin enemmän pahoinvointia. Kun olin jotain 18-19v niin mulle tehtiin raskaudenkeskeytys, ja siihen aikaan olin aivan kertakaikkisen karmeassa kunnossa ne muutamat viikot jotka ehdin olla raskaana. Oksensin ihan yötä päivää ja sitten kun se keskeytys tehtiin, niin olin vain tosi onnellinen että paha olo loppu. Kai se oli kans sitä Äiti Maan tapa hoitaa asia parhain päin...

Ja nyt tää on niin toivottu ja haluttu tää raskaus, että huolettaa koko ajan, että jotain on vialla, kun ei oikein mitään tunnu, vaikka pitäis olla tosi onnellinen siitä, ettei ole paha olo!! On tää niin ristiriitaista tää koko juttu...
 
Ei ne oireetkaan ole mikään vakuus siitä, että kaikki olisi hyvin ja että raskaus olisi oikeasti lähtenyt käyntiin oikealla tavalla. Totta kai se oireettomuus pelottaa, kun se on niin klassinen ajatus, että raskauden alusta asti laatta lentää [:)] Ja toisaalta ne pahoinvoinnit ehkä tekee raskaudesta todellisempaa. Asiaa voi kuitenkin ajatella niinkin, että positiivinen raskaustesti on tehty ja nykytekniikalla on melko epätodennäköistä, että se olisi väärässä. Toisekseen, kuukautisia ei varmaan kellään ole? Eli kyllä siellä mahassa varmasti jotain on [:)] Se on sitten toinen asia mitä ja missä ihan tarkalleen. Tuulimunat, rypäleraskaudet ja kohdun ulkoiset raskaudet kuitenkin aiheuttavat niitä ihan samoja oireita mitä normaalikin raskaus, joten mitään varmuutta mistään ei ole kenelläkään ennen ultraa.

Oireet ei muutenkaan välttämättä ala heti saman tien, monille tulee sitten vasta joskus seitsemännellä tai kahdeksannella viikolla tai sitten ei ollenkaan. Suurimmalla osalla odottajista on kuitenkin oireiden voimakkuudesta riippumatta raskaus lähtenyt etenemään ihan normaalisti, muuten olisi ihmiset jo kuolemassa sukupuuttoon [:)]

Kärsivällisyyttä ja tsemppiä kaikille! Sitä varhaisultraa edelleen suosittelen, jos vaan kukkaron nyörit antaa sen verran periksi. Sinne kuitenkin pääsee jo n. kuukautta ennen yleisultraa.
 
Dodii, nyt alkoi täälläkin laatta lentämään[:'(] Aamulla oli ihan järkky olo ja oksensin pariin otteeseen. Olisi ollut viimeinen työpäivä tänään, mutta enpä sitten lähtenyt sinne oksentelemaan. Koko päivä on mennyt ihan sumussa, kaikki voimat on hävinny jonnekin.
 
Jenni. ja muut oksentelijat... luultavasti perässä olen tulossa, sen verran omituinen olo taas yöllä oli. Ja nytkin kokoajan hiukan etoo. Tähän asti tuo on ollut ihan ajottaista.

Nyt aamulla huomasin yhden odotetun oireen äsken hampaita pestessä, suun limakalvot vuotavat verta hampaita harjatessa. Olenkin ihmetellyt, kun tähän asti tuota ei ole ollut ja aiemmin se on ollut jokaikisessä raskaudessa se ensimmäinen merkki. Muuten kyllä suuta on kuivanut jo reilun viikon, ja ihmeellinen maku ollut aina herätessä.

Miten muuten teillä muilla vatsanseutu? Itse eilen illalla katselin sivukuvaa peilistä ja hyvin olisin mennyt jostain 15-viikolla olevasta. Nyt aamulla tilanne on taas normaalimpi. Mutta epäilenpä, että aika aikaisin tuo vatsa pullahtaa esiin. Olen suht hoikka normaalisti (neljän lapsen äidiksi, joista nuorin kuitenkin vasta vuoden, pari kiloa jäljellä viimeisimmästä raskaudesta ja lähtömitat tällä kertaa 171/57). Saattaapa tietysti olla niin, että ensimmäisellä kerralla ei tuo vatsa ala turvota yhtä megavauhtia kuin näin viidennellä. Tai kenties odotan vitosia?! Huoh, ehkä en sittenkään pysty salaamaan asiaa ympäristöltä niin pitkään kuin haluaisin. Aiemmin se on aina onnistunut, viimeksi oma äitinikin huomasi asian vasta puolivälin paikkeilla! Joo, en kertonut hänellekään asiasta kuin vasta rv20 ja tällä kertaa ajattelin tehdä testin, miten pitkään ihmiset voivat olla utelematta asiasta - viime hetket kenties moisen testin tekoon. Aiemmilla kerroilla asia tuli aina möläytettyä ilmoille, mutta nyt sitä ajattelee, että kun on jo viides ipana niin uutisarvo on olematon...
 
Tänään pyörähtää 7. rv käyntiin ja pahoinvointi alkoi alkuviikosta. Maanantaina kerroin vielä gynikselle että ei oo ollu vielä pahoinvointia, mutta seuraavasta pvästä lähtien oon ollu ihan hirmu pahoinvoiva. Töissä on ollu pakko vaan purra hammasta ja näytellä että ei tässä mitään, sillä kukaan siellä ei tiedä. Ja oksennus kurkussa tsempata koko päivän.
Syöminen helpottaa hetkeksi, ehkä noin 1-2 tunniksi korkeintaan. Eli kiloja tässä kerätään hyvää vauhtia kun kokoajan pitää olla syömässä:)
Mulla kun on taipumusta hiivaan, niin raskausaikana kuulemma tulehduksia tulee helpommin ja hetihän se minullakin tuli päälle.
Ja nyt on vielä flunssakin päällä eli olo ei todellakaan ole mitenkään hehkeä.
Jotenkin vaan mietityttää että miten sitä ikinä kestää tätä pahaa oloa ja oksentelua jos se kestääkin pitkään?! Mulla kun kroppa on aina reagoinut voimakkaasti kaikkiin hormonihommiin.
Varhaisultran varasin niin että olen silloin rv 7+5. Toivottavasti siellä näkyy pikkuinen sydän pomppoilemassa <3 (ja toivon että vain yksi, sillä meillä on suvussa identtisiä kaksosia ja tuntuu siltä että yksi olisi ihan riittävä näin esikoiseksi :)

Tsemppiä kaikille pahoinvointeihin ja kertokaa jos olette saaneet apuja siihen jostain!
 
Kiitos Pääskynen, järkitekstiä! :) Tota mä kaipasinkin, siis että joku vaan vakuuttaa, että todennäkösesti siellä masussa on kuitenkin kaikki hyvin, eikä se huolehtimalla parane. Mulla on nyt siis jo seitsemäs viikko menossa (edelleen laskurin mukaan), mutta vielä tänäänkään ei tunnu sen ihmeellisemmältä.

Tättärä: mä kävin eilen töitten jälkeen zumbassa (ja voi KIESUS [&:] että muuten olin poikki koko illan sen jälkeen) ja kun olin lähdössä sieltä kotiin, niin tuntui, että housut ei haluu mennä kiinni enää. Kummallista. Ja nyt tänä aamuna on taas kaikki ihan normisti. Ja mulla siis tosiaan on eka raskaus vasta menossa. Mutta musta tuntuu, että suurin osa ihmisistä ei huomaa musta päällepäin mitään vielä useampaan viikkoon, siis mikäli nyt en ala oksentaa joka välissä, kun olen muutenkin melko kurvikas. [;)]

Muuten, teillä, joilla on oksennukset käynnissä, niin käyttekö te töissä? Ja jos käytte, niin miten te siellä salaatte sitä oksentelua? Ja jos taas ootte vaikka sairaslomalla, niin mitä siinä sairaslomatodistuksessa lukee? Siis että pitääkö pomon sitten tietää, että tää on raskaana ja siksi kotona yrjöämässä? Kun kaiketi lain mukaanhan ei työpaikalla tarvitse kertoa äitiyslomistaan yms kuin vasta 2 kk ennen äitiysloman alkua (uskokaa pois, en todellakaan elättele sellaisia toiveita, ettei kukaan siihen mennessä jo olisi huomannut, että olen raskaana!![:D]).
 
Heip vaan kaikille! Jospa nyt sitten tännekin ilmoittautuisin... Kuukauden verran oon seilannu tällä sivustolla, siis siitä lähtien, kun pillerit lens nurkkaan ja päätettiin, että uusi tulokas on tervetullut milloin vain. Enpä olis uskonu, että 8v pillerien popsimisen jälkeen tärppäis heti ekasta yrityksestä (ja eipä uskonu ukkokaan!).

Kaiken maailman oireita on ollut jo pari viikkoa (pahaolo, tissit kipeet, tukka + naama puskee rasvaa, väsyttää, viluttaa ymsymsyms) ja eilen sitten testailtiin. Raskaana ollaan ja elämä menee hitusen verran uusiks!
Itelläni on 9v kaksostytöt, miehellä 3v poika ja lasketun ajan kieppeillä tulee yhteistä taivalta vuos täyteen. No joo, aikasessa vaiheessa alettiin perhettä kasvattamaan, mutta kun se oikee osuu kohalle, ni mitäs sitä odottelemaan, elämäähän tää on! :)

Laskettu aika siis laskurin mukaan 24.12., tosin kierron pituus on määrittyny pillerien mukaan. Saas nähä, kuin la pitää paikkansa. Pohdiskelin, et koska nlaan soittelis, tutkailtiin yhessä tota kymmenen vuotta sitten täytettyä neuvolakorttia ja aattelin et jos vaik viikon tai kaks viel oottelis. Siis jos maltan oottaa!

Fiilis on kovin epätodellinen, uskotte varmaan! :)
 
Onnea siirieeva! Uskon että olo on epätodellinen, niin se on täälläkin. Mä söin e-pillereitä reilut kymmenen vuotta. Kun lopetin niiden syönnin, mulla oli yhet oikeet menkat välissä ja sit jo tärppäs! Oltiin varauduttu vähän suurempaan urakkaan mutta hyvä näin [:)]

Onko teillä muilla odottajilla unet muuttuneet raskauden myötä? Olen aina nähnyt aivan pimeitä unia, mutta nyt raskaana ne unet tuntuu olevan entistä hullumpia. Esimerkiksi viime yönä amputoin itseltäni nilkkaa moottorisahalla, mutta koska kivun takia en itse pystynyt niin mies sen sitten lopulta sahasi poikki[8|] Karmeita unia!
 
EVE78:Olin poissa töistä pari päivää kuumeilun ja pahan olon vuoksi. Lääkärintodistuksessa luki vain joku koodi.. eikä mitään tekstiä syynä sairauteen. Eli työnantaja ei syytä tiedä.. eli raskautta. Tosin mä kyllä kerroin lähimmille työkavereille, koska en pysty toimimaan normaalisti töissä. Esim.En voi syödä porukalla, koska jos joku vieressä syö jotain pahalta haisevaa ja kuvottavaa.. niin oksennushan siinä tulee. Helpompi olla, kun ei tarvi teeskennällä hyvin voivaa. Tosin jos menee kesken, niin ikävähän sitä on selitellä.. mutta ei asiaa koko työmaa tiedä.

Nyt on jo parempi olo. Appelsiinien syönti ja riittävä juonti auttaa pahaan oloon. Kannatta laittaa suuhun heti jotain, kun alkaa kuvotus.. hetken päästä se on ainakin itsellä vähän myöhäistä ja syöminen todellista pakko pullaa[:D]
 
Toi kertominen on tosiaan vähän niin ja näin. Toisaalta ajattelen sen niinkin, että on hyvä olla vähän tukiverkostoa ympärillä. On sitten joku, jolle voi puhua sittenkin jos se keskenmeno tulee tms.. Ja toisaalta aika vaikeeta on parhaille ystäville olla kertomatta. Varsinkin sellasille, joita näkee useita kertoja viikossa. Mutta sukulaisille ei kerrota vielä pitkään aikaan, ainakin tarkoitus olisi olla kertomatta. Molempien suvut asuu toisilla paikkakunnilla, joten ei ole liian vaikeaa. Sukulaisissa on aina se hössötysvaara, joka on ahdistavaa ja ärsyttävää. Muuten ei ole mitään sellasta hätää, että toivois ajan kuluvan nopeemmin, mutta haluaisin että kaikki jo tietäis :) Oon niin tosi huono pitämään iloisia uutisia salaisuutena.

Asiasta ihan toiseen, miten teillä on mies suhtautunut raskauteen näin alkuvaiheessa? Varsinkin niissä perheissä, joissa nyt ensimmäistä odotetaan.
 
Täällä kerrottu muutamalle parhaalle työkaverille ja läheisimmille ystäville :) ihan vain siltäkin varalta, jos keskenmeno tulee niin on sitten tukiverkostoakin ja haluan kyllä jakaa läheisimmilleni ilomme! :)

Mies on suhtautunut aivan mielissään, yhtä mielissään kun minäkin. :) Yhtä lennossa siis tässä ollaan kumpanenkin ja onnellisia ja ihmeissään ja jaj ja.... <3 ERITTÄIN onnellisia, koska palasimme juuri alkuraskauden ultrasta ja meijän "paapi" siellä oli ja sydän löi!<3<3 oli se jotain niiiiin ihmeellistä ja kaikki hyvin!<3
 
Oikein paljon onnea taas uusille tulokkaille!!
Mulla on alkanu vähän helpottaa tuo pahoinvointi. Mä hommasin ne pahoinvointi rannekkeet, mutta musta tuntu ettei ne oikeen vaikuttanut. Onko muilla kokemuksia noista pahoinvointi rannekkeista? Mekin ollaan muutamille ystäville kerrottu, mutta kummankaan suvuille ei olla vielä kerrottu. Mietittiin, että äitien päivänä vois olla ihana aika kertoa ilouutiset!

Meillä mies on kyllä kanssa innoissaan. Hänelle ehkä aluksi iski sellainen perheen pää ahditus, että onhan varmasti taloudellisesti kaikki kunnossa jne. mutta kyllä me pikkusesta puhutaan päivittäin [:)]

Onko kellään tullut mitään ihmeellisiä mielihaluja? Itsellä on jäiset mansikat!! Ne on ihan mahtavia! Ja pahimman paoinvoinnin aikana pystyin syömään noita hedelmäturkinpippureita.
 
Huomenta!!!

Täällä taas heti aamusta roikkumassa. Jotenkin sitä on viimevuosina tullut tavaksi ottaa tämä oma aika näin aamusta, ennen kuin lapset heräilevät ja hulina alkaa. Ja jostakin syystä tämä oma aika on taas viimeaikoina ollut tätä netin vauva/odotuspalstoilla roikkumista. Inhottava paineentunne alavatsalla. Ja kunnon pahoinvointia edelleen odottelen.

Sista: Mulla oli viime raskaudessa kanssa himona nuo jäiset mansikat. Jossain väitettiin, että tyttöä odottaessa on hinku kaikkeen raikkaaseen. No tuo ei kuitenkaan ole tyttö, joten tiedä sitten. Muuten mulla on joka raskaudessa ollut käsittämätön himo pussimuusiin ja pussikeittoihin (niitä onkin taas kaapit väärällään), joita en normaalisti käytä lainkaan - varsinkin se muusi on niin pahaa ettei sitä meillä tavallisesti kukaan voi sietää. Sitä onkin yleensä kaapissa vain piirakkataikinoita varten, mutta näin alkuraskaudesta vedän sitä ihan hulluna.

Meillä mies ei kommentoi raskautta mitenkään. EI siis SANAAKAAN asiasta pariin päivään. Ärsyttävää... mutta sellainen tuo on aina ollut - no ensimmäisen yhteisen odotus (esikoiseni sain aikanaan yksin, kakkosesta lähtien tämä mies...) oli sellainen, että hieman enemmän oli asiassa mukana alusta lähtien, mutta nämä pienemmät. Aika yksin olen saanut odotusajan huolet kantaa - mikä tietysti on hyvin tuttua jo esikoisen odotuksesta, nimittäin hänen siittäjänsä (siitä äijästä ei vo käyttää isä-nimeä!) häipyi maasta ja elämästäni ollessani 13. viikolla eikä sen jälkeen ole näkynyt. Poika on jo 13v....... ja rehellisesti voin sanoa, että se joka asiassa hävisi oli kyllä kyseinen äijä. ANTEEKSI taas kerran purkaus, mutta. Argh kai nämä hormonit saavat sekopääksi.

Okei, tiedän miehen olevan lapsesta onnellinen, hän vain sulattelee asian tahollaan. Nuo äskettäiset kokemukset saavat varovaiseksi, kun on kaksi varhaista keskenmenoa niin ei uskalla iloita liiaksi, ymmärrän kyllä senkin kantin. JA tässä arjen hulinassa meillä ei muutenkaan ole pahemmin aikaa ja tilaisuuksia istua keskenämme haaveilemassa tulevasta - etenkään kun minä sammun iltaisinkin lasten kanssa yhtä aikaa. Tai no, puhummehan me päivittäin tulevaisuudensuunnitelmista, koiratarhaa mietitään pihaan. Parin viikon päästä pitäisi syntyä koirapentue, josta meille on heinäkuussa tulossa karvainen vauveli. Se suunnitelma on sellainen, että siitä voi ja uskaltaa lastenkin kanssa puhua ihan vaaratta, tästä toisesta vauvasta ei vielä uskalla.

Tulipa taas pitkä sepustus, minä olen tällainen räpättäjä... Eihän näitä kenenkään ole pakko lukea, joten menköön nyt taas kerran tällaisenaan.
 
Mulla alkoi pahoinvointi eilen (tänään tasan 7 vk). [:'(] Ei nyt onneksi laatta lennä, mutta kuvottaa koko ajan... Mutta tätäkään oiretta en vaihtaisi pois, kuuluu osana tähän onneen...[:)]
 
Heissan kanssasisaret!
Ei meinaa sanoja löytyä tähän tilanteeseen... Päätin puolitoista viikkoa sitten plussatestin tehtyäni, että tällä kertaa maltan vielä mieleni, enkä ole heti täällä kirjoittamassa, mutta täällähän sitä... Kun eipä tästä voi oikein vielä missään muualla pahemmin ilmoitella! Edellisen kerran kirjoittelin nimittäin joulukuun 2009 ryhmässä, mutta... Se raskaus ei ollut tarkoitettu kestämään [&o] Ja näin kauan kesti, ennen kuin tärppäsi uudelleen. Vuosi ei oo ollut helpoimmasta päästä ja raskauden suhteen meinas jo välillä usko loppua, kun tiedän niin monia, jotka on yrittäneet lasta tooosi kauan, rakas ystäväni nyt mm. kaksi vuotta.

MUTTA tänään minä NÄIN sen: niin pienen sydämen sykkeen kuin ylipäänsä on mahdollista nähdä!! Ja nyt on niin sekavat ajatukset, että työnteosta ei tule yhtään mitään! Kävin siis tänään kunnallisella puolella varhaisultrassa aiemman keskenmenon ym. vuoksi kun sinne pääsin. Hoitaja laski viikkoja ja hämmästeli, et kyllä nyt on vähän turhan aikaseen tää aika annettu ja elä pety jos ei nähdä yhtään mitään... Mutta niin vain näkyi! Siellä se oli: 2mm pitkä piste joka sykki! [:)] Laskurin mukaan viikkoja mulla on 5+5 vaikka hoitaja tais luulla ensin pari päivää vähemmäksi... Sydänhän alkaa sykkimään just tässä 6. viikon puolivälissä, tuon laskurin mukaan itseasiassa eilen, joten yhtään aiempaa tuota ei ois kyllä voinu nähdäkään...

Ja tämä minun oli vaan pakko tulla teille kertomaan - oon niiiiin onnellinen ja samalla niin peloissani, jos tääkin menee kesken tms... Mutta eipä se pelko mitään auta, pakko vaan toivoa, et kaikki menee hyvin! Jännittäviä viikkoja elellään kaikki! Paljon tarrasukkia kaikille että miniasukit kestää mukana menossa!

Näihin sekaviin tunnelmiin,
Malla, LA 16.12. [:)]
 
Malla, tiiän tunteen! :) ihanaaa kun sääki näit pienen, minä koin saman eilen<3 siellä se pieni sydän sykki ja oli<3 Onnen tunne on uskomatonta, oma rakas laps mahassa ja sydän lyö<3 Mä kävin yksityisellä, koska tää vasta eka laps meille. Viikkoja täällä ultran mukaan 6+5 :) LA 9.12.

Onnellista tää!
 
Tervehdys!

Olen roikkunut tuolla yrittäjien puolella vuoden verran. Tänä aamuna tein raskaustestin 99% varmuudella että en ole  raskaana. Mutta testiin tulikin selkeä haamu. Olen aikasemmin saanut useita virheellisiä haamuja (predictor testillä) joten en uskalla tästä täysin vielä iloita. Mutta mikään haamu ei ole ollut näin voimakas[:D] nyt tein apteekin omalla testillä vai ikä sen nimi nyt onkaan. Ajattelin tänään hakea sen digitaalisen testin mikä näyttäisi myös viikot. Eiköhän siihen sitten ole luottamista jos viiva vielä  ilmestyy. Kierrostani en ole ollenkaan varma kun se on ollut niin sekaisin ja teroluteillakin avustettu. Mutta suunnilleen laskettuna mun LA ois 28.12 ja nyt oisin tasan rv 4.[:D]
Noh katsotaan saanko liittyä teidän joukkoonne näinä päivinä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top