Aiemman synnytyksen vaikutus tulevaan

Juu, siis niinhän tuossa totesin, tai ainakin luulin et se selkis siitä :)

Mulle on sanottu, ettei kahden sektion jälkeen edes anneta synnyttää alateitse, koska on vaarana, että kohtu repeää supistusten vuoksi, leikkauskohdat kun on heikentäneet sen kestävyyttä. Kolmas sektio on siis given.
(Ja vaikkei olisikaan, ei mun pelkoni mihkään hävinny ole)
 
Mä taas pelkään yli kaiken sektiota!

Esikoisella hävisi sydänäänet, ja mulle väläyteltiin sektion mahdollisuutta, sain kauhean paniikkikohtauksen. Ei onneks leikattu. Synnytys kesti sairaalassa 55 minuuttia, ponnistusvaihe 6 minuuttia. Jos olis venahtanut, olisi pitänyt ottaa sektiolla ulos.
 
Jos mä saisin valita, niin kyllä valitsisin alatiesynnytyksen. Vaikka olen kokenut kaksi sektiota, niin silti. Eli ymmärrän Tema sektiopelon.

Mutta minulla sektio ei ole ollut oma valinta. Mutta ”mielelläni” koen sen vielä kerran, jos vauvan saan. :)
 
Tarvii muistaa mainita synnytyssuunitelmassa, ettei mulle saa mainita mahdollisesta sektiosta. Tarvittaessa sit vaan taju kankaalle ja maha auki... :confused:

Sektiota ei ole tehty, mutta muuten paljon erilaisia operaatioita. Osa paremmalla ja osa huonommalla menestyksellä. Parista lapsuuden operaatiosta on jäänyt tosi vahva leikkauspelko. En kestä edes kuulla puhuttavan mistään leikkauksista, vaan taju menee heti. :dead:
 
Ainakin tässä vaiheessa aikasempi synnytys antaa vähän turvaa, tiedän mitä tulee tapahtumaan ja että kestän kyllä sen kivun :D

Ainoa mikä mietyttää on se, että nopeutuuko tää toinen synnytys paljon? :eek: Edellinen vei 6 tuntia, josta 2 tuntia olin kotona ilman pahempia kipuja. Et pitääkö olla heti lähdössä sairaalaan kun synnytys alkaa että varmasti ehtii sairaalaan asti :D
 
Mä mietin samaa MinttuMaria, esikoinen syntyi melkein 3 vkoa enne la:ta ja ihan reippaalla vauhdilla. Synnytys meni hyvin ja sain epiduraalit jne kaikesta jäi hyvä fiilis. Mutta kun en haluaisi synnyttää esim kotiin tai matkalle kun niitäkin on tutuille tapahtunut :O ja että ehtii saamaan esikoiselle hoitajan :)
 
Mä olen kanssa miettinyt kuinka paljon synnytys voi toisen kohdalla nopeutua. Tosin, mulle se olisi täysin tervetullutta edellisen maratonisynnytyksen jälkeen :D äsken mietin mitä odotan synnytyksessä eniten, niin se on varmaan se viimeinen ponnistus ja sen jälkeen ihana hento itku minkä vastasyntynyt päästää :Heartred
 
Mua huolestuttaa tää synnytysten nopeutuminen.
Ensimmäisestä synnytyspoltosta lapsen syntymään aika:
Esikoinen noin.30h
Toinen noin.12h
Kolmas 4h
Neljäs..???
 
Esikoinen meni pari viikkoa yli. Olin varma, että se syntyy jalat edellä yläkautta. Tuntui ihan siltä, että jos avaan suuni oikein auki, voin nähdä vauvan varpaat...

Mulla oli sitten aika käynnistykseen, mut lapsi päättikin onneksi viimeisellä hetkellä syntyä spontaanisti. Se olikin sitten nopeaa toimintaa. Soitin synnärille, ne käski mennä sinne yliaikaistsekkiin, kun sinne oli aikakin varattuna. Sanoivat vielä, että lähettävät kuitenkin ensisynnyttäjän kotiin odottaamaan tilanteen kehittymistä. Kiltisti odotin sovittuun tapaamiseen. Siellä mulle vaan todettiin, että mitäs sä täällä teet, sunhan pitäis olla synnyttämässä.

Synnytys kesti kaikkineen noin 4,5h josta 55 min. sairaalassa. Tämä siis yliaikaisen ensimmäisen lapsen kohdalla. Saa nähdä, miten tämän seuraavan kanssa menee.
 
Itsellä kaksi synnytystä takana. Kummastakaan ei ole jäänyt traumoja, vaikka ensimmäinen kestikin melko pitkään, häntäluu murtui ja varsinkin ponnistuvaihe venyi kahden tunnin pituiseksi. Toista odottaessa pelkäsin ison vauvan synnyttämistä, koska vauva tuntui isolta (ja vatsa oli valtava). Iso vauva (4,5 kiloa) syntyikin noin kuudessa tunnissa ilman mitään ongelmia ja ponnistusvaihekin kesti vain 12 minuuttia. Kolmas lapsi on nyt tulossa, eikä mitään pelkoja ole jäänyt. Rauhallisin mielin odottelen vauvan syntymää :)
 
Sektiolla syntyi esikoinen. Oli perätilassa, siksi en uskaltanu kokeilla alakautta synnyttämistä. En tiedä miten vaikuttaa tulevaan synnytykseen. Haluaisin kokea alatiesynnytyksen tuskat ja ilot, mutta jos riskejä on liikaa, niin sektio varmaan turvallisempi. En kyllä haluaisi enää yhtään leikkausarpea ja arpikudosta vatsaani.
 
Mulla on Ensimmäinen tullut sektiolla ja toinen sitten alakautta että kyllä se silene on mahdollista :) Toinen meni niin paljon yli ja käynnistys kesti että toivoisin toisaalta käynnistystä vähän ennemmin toisaalta mun suuri haave olis että synnytys lähtee itsellään käyntiin mutta siihen ei voi vaikuttaa ja luulen et jää haaveeksi :/
 
Vaveli16: joo, se selviää sitten synnytystapa-arviossa saako luvan synnyttää alakautta. Mulla kun myös umpparileikkaus tehty edellisen raskauden aikana, että alavatsa on kyllä kovia kokenu viimesen 3 vuoden aikana.
 
Mulla jäi esikoisen synnytyksen kohdalla niin paha mieli, kun tuntui ettei kätilöt oikein kuunnellu toiveita vaan mentiin vain jonkun valmiin mallin mukaan. Senkin takia tähän lasten väliin tulee nyt reilut viisi vuotta, kun uudestaan synnyttämän lähtö on pelottanut. Suorastaan pakotettiin sängylle ja puudutettiin, vaikka olisin halunnut olla vielä pallon päällä ja mielestäni kestin kivun vielä hyvin ja pelkään muutenkin piikkejä. Puudutusta sitten laiteltiin kolmeen kertaan ennenkuin onnistui ja ponnistusvaiheessa puudutus ei hellittänytkään yhtään enkä tuntenut supistuksia-> imukuppi auttamaan kun sydänäänet laski. Istukka ei irronnut ja lähdettiin lopulta kiireellä leikkuusaliin irrottamaan, ovensuulta vain näin kun mies jäi pojan kanssa kahdestaan tosi säikähtäneen näköisenä. Tuo kaikki siis sen hurjan kolmen tunnin aikana mitä synnytyssalissa ehdittiin olla. Osastolla olo oli myös jotenkin ahdistavaa enkä viihtynyt ollenkaan..lähdettiinkin kotiin samantien kun se oli mahdollista :)

Neuvolassa kysyttiin millä mielellä nyt odotan synnytystä eikä muuten ollut itku kaukana kun siihen piti jotain osata vastata. Neuvolatätikin ihmetteli ettei synnytyksen jälkeen oltu käyty tapahtumia mitenkään läpi. Seuraava neuvola on rv 16 ja silloin varmaankin laitetaan lähete pelkopolille niin pääsen käymään edellisen synnyyksen läpi ennenkuin pitää lähteä uudestaan. Harmi kun seuraavaan synnytyssairaalaan on niin pitkä matka ettei valinnan varaa paljoa ole..
 
Toinenpikkuinenko, hyvä kun pääset pelkopolille puhumaan asiasta. Ens kerralla tiedät sitten paremmin mitä haluat ja sekä sinä että mies osaatte vaatia ja sanoa mitä haluat.
 
Mua vähän jännittää mennä uudelleen synnyttämään, vaikkei esikoisesta suurempia traumoja/pelkoja jäänyt. Tää toinen sais tulla vähän nopeammin ulos, sillä eikoisen syntyminen kesti vesien menosta 43h. Mulle alettiin jo miettiä sektiota, kunnes alkoi tapahtua. Lisäksi mulla tippu trombosyyttit liian alas niin en meinannut saada epiduraalia tai muutakaan puudutetta, ja lopulta jouduin verihiutaletankkaukseen synnytyssalissa. Nyt niitä tromboja seurataan lopussa ja mut lähetetään tankkaukseen jos menee liian alas. Mua ei suuri vauva pelota, sillä esikoinen oli 4350g syntyessä ja kätilö sanoi isommankin mahtuvan helpolla lantiosta, mut vois tää toinen olla samaa painoluokkaa tai kevyempi.
 
Mulla kaks synnytystä takana. Alateitse kumpikin punnerrettu, toinen puudutettuna ja lääkepöllyssä, toinen luomuna. Arvatkaas kummasta tykkäsin enemmän? No luomusta! Tekihän se to-del-la kipeää, mut se kipu meni jossain kohtaa tavallaan yli... Muistan lämmöllä ne ihan kauheat supistus kivut, kun nojasin miestäni vasten ja koin jotenkin täydellisesti meidän välisen yhteyden.

Esikoinen syntyi 8 tuntia ja oli viikon yliaikainen. Kuopuksen kohdalla mentiin 41+3 yliaikaiskontrolliin, jolloin mulla oli jo säännölliset supistukset. Lääkäri passitti mut vielä kuulostelemaan esim kaupoille (ei antanut lähteä kotiin tunnin ajomatkan päähän, mut ei ottanut sisäänkään). Muutaman tunnin päästä palattiin sairaalaan, enkä vieläkään päässyt synnytyssaliin, "käykää vaikka kahvilla". Lopulta kun pääsin tositoimiin, ehdin olla synnytyssalissa noin kolme varttia.

Summa summarum. Kaksi hyvää ja erilaista kokemusta takana, innolla odotan kolmatta. :) 7+6
 
Olen miettinyt myös tuota synnytyksen nopeutumista. Esikoisesta oli keskivertosynnytys ajallisesti ja synnytin pienessä sairaalassa kodinomaisessa ympäristössä. Tällaiselle sairaalakammoiselle se oli hyvä juttu. Nyt jännittää myös se, että joudun isoon sairaalaan synnyttämään ja jännitän josko on kova ruuhka eikä kukaan kuuntele mitä yritän sanoa.

Se on varmaankin turha pelko mutta yksityisyyttä tuskin saa samalla tavalla kuin viimeksi, jolloin olin synnytystä edeltävän yön yksin potilashuoneessa ja kävelin supistuksia siedettävämmäksi ja kuuntelin rauhassa musiikkia. Tällä taktiikalla päästiin ensimmäiset 8 cm. Itselleni tuo yksin oleminen oli tärkeää, että sain keskittyä rauhassa siihen miltä tuntuu. Kun minut sitten aamulla pistettiin piuhoihin kiinni seurantaa varten enkä niiden kanssa enää viitsinyt liikkua, niin synnytys käytännössä pysähtyi ja piti lääkkeillä jatkaa eteenpäin. Kiinnostavaa nähdä miten tällä kertaa käy.
 
Esikoinen ei ois halunnut tulla ollenkaan maailmaan. Käynnistettiin 41+5, koska lapsivettä ei enää juurikaan ollut, mutta homma ei oikein meinannut lähteä käyntiin. Jälkikäteen ajateltuna koko tapahtuma oli ehkä hiukan dramaattinen, mutta en sitä silloin tajunnut, enkä ole sitä jälkikäteenkään ihan kauheasti puinut. Menetin paljon verta synnytyksessä, koska istukka ei irronnut ja se jouduttiin sitten leikkaussalissa irroittamaan, jossa samalla sain 5-6 tikkiä. En oikein itse tajunnut kuinka vaarallista tuo verenmenetys oli eikä minua oikein ohjeistettukaan kunnolla sen jälkeen. Tytön sykkeiden kanssa oli myös ongelmia aluksi, mutta se oli enemmän laiteongelma, kuin että lapsella olisi ollut hätää. Kävin myös ennen synnytystä monta kertaa synnärillä vähien liikkeiden vuoksi ja epäilin lapsiveden vähyyttä, mutta heidän mielestään vettä oli tarpeeksi ja kuinkas kävikään.. Tällä hetkellä en vielä mieti tulevaa synnytystä, mutta voi olla, että lähemmin tuo edellinen synnytys nostaa päätänsä ja saa pienen pelon aikaiseksi.
 
Takaisin
Top