Aiemman synnytyksen vaikutus tulevaan
- Ketjun aloittaja Tema
- Aloituspäivämäärä
Itselläni on ehkä vähän hölmö pelko. Eka synnytys oli uskomattoman helppo ja nopea, vauva vaan pullahti ulos. Ei tullut mitään vaurioita tms. Synnytyksen jälkeen olisin halunnut lenkille, kun oli niin kevyt olo. Nyt pelkään tästä seuraavasta tulevan jotain aivan kauheaa. Tiedän ettei tässä oo järkeä, mut silti... Voiko käydä sellainen onni, että olisi kahdesti yhtä iisiä, toivon niin.
Mä oon halunnut ottaa uusiksi, jos tulisi vähän mallikelpoisempi versio :) Ekassa olin ihan mömmöissä ja kaikki nolot jutut tapahtui, en osannut käsitellä kipua. Toivon, että toista ei käynnistetä ja etten repeä riekaileiksi kuten ekassa..
Pinkkis
Näppärä viestien naputtelija
Mulla edelliset kolme synnytystä menny ihan ok. Kaikki tullu alateitse ja jokainen synnytys menny erilailla.
En itse synnytystä niin mieti, mut ne supistukset!!! Ne oli viime käynnistykses niin jäätäviä et luulin kuolevani!
Enkä myöskään haluais enää epiduraalia tai spinaalia.
Se ajatus ku kuvittelen neulan pistävän taas selkää.
En itse synnytystä niin mieti, mut ne supistukset!!! Ne oli viime käynnistykses niin jäätäviä et luulin kuolevani!
Enkä myöskään haluais enää epiduraalia tai spinaalia.
Se ajatus ku kuvittelen neulan pistävän taas selkää.
Mullakin on kaksi sektiota takana, joten jos tämä vauva vaan pysyy kyydissä, niin sektio on taas edessä.
Hieman ristiriitaiset fiilikset, mun sektiot on molemmat olleet suunniteltuja, ja olen osannut varautua. Mutta esim. toipuminen oli aika erilaista eri kerralla. Pelkään, että jos nyt tulisi pahin kerta.
Hieman ristiriitaiset fiilikset, mun sektiot on molemmat olleet suunniteltuja, ja olen osannut varautua. Mutta esim. toipuminen oli aika erilaista eri kerralla. Pelkään, että jos nyt tulisi pahin kerta.
toinenpikkuinenko
Vauhtiin päässyt keskustelija
Sen kummemmin erittelemättä syitä, pelottaa älyttömästi. Jos olisi mahdollista en synnyttäjä ollenkaan. Saan pelkopolille lähetteen varmaankin seuraavalla neuvolakäynnillä
Mulla suht helppoja kaikki kolme synnytystä olleet. Viimeinen tosin käynnistettiin ja sitä en välttämättä haluis kokea uudestaan, sen verran nopeesti eteni sitten. Joka kerralla halunnut ja saanut epiduraalin, viimeisimmässä tosin jo ponnistutti kun pistivät epiduraalia mut pidin suuni kiinni kunnes anestelogi oli poistunut huoneesta ja sit vasta sanoi kätilölle että btw mua ponnistuttaa jo... :D Ja kaksi viimeisintä synnyttänyt jakkaralla ja suorastaan rakastan tuota jakkaraa! 
:D Eli ehdottomasti sillä taas.
Mutta kyllä ne supistukset jo hiukan pelottaa... Oli käynnistyksessä sen verran rajut. Ajattelin itsekseni kirosanoja ja aattelin että kohta kyllä kiroilen ääneen... En siis kiroile herkästi. Jälkikäteen miehen kanssa keskustellessa hän kertoi että kyllä mä ne ajattelemani kirosanat ihan ääneen murisin! :D
:D Eli ehdottomasti sillä taas. Mutta kyllä ne supistukset jo hiukan pelottaa... Oli käynnistyksessä sen verran rajut. Ajattelin itsekseni kirosanoja ja aattelin että kohta kyllä kiroilen ääneen... En siis kiroile herkästi. Jälkikäteen miehen kanssa keskustellessa hän kertoi että kyllä mä ne ajattelemani kirosanat ihan ääneen murisin! :D
Talitintti82
Puuhakas puhuja
Mulla ei pelota niinkään omat kivut, vaan se miten vauva pärjäilee. Edellinen syntyi ennen aikojaan ja alku oli vauvalle dramaattinen. Jouduttiin kiidättämään toiseen sairaalaan teholle heti syntymän jälkeen. Itse menetin paljon verta ja en päässyt vauvaa katsomaan kahteen päivään. Näin ekan kerran lapsen parin vuorokauden ikäisenä. Muistikuvia koko hommasta on vähän hatarasti. Synnytys kesti monta päivää, joista ekat oli odottelua kivuliaitten suppareiden kanssa ilman, että kuitenkaan eteni mihinkään. Lopulta käynnisteltiin tosi toimia lääkkeillä. Silti koko homma kesti tolkuttoman kauan. Voimat meni ihan finaaliin eikä ole juuri muistikuvia itse syntymästä. Sen takia en ehkä osaa kipujakaan pelätä. Saan toivottavasti neuvolasta lähetteen pelkopolille. Ja tarkoitus olisi, että joku käy minun kanssa edellisen synnytyksen läpi, jotta saan faktatietoa siitä mitä silloin tapahtui.
Talitintti, toi on tärkeetä että edellinen synnytys käydään läpi ja saat faktat kohdilleen. Se voi tuntua hassulta mutta mullekin oli tosi tärkeetä saada tapahtumat minuutilleen oikeaan järjestykseen kun ei omiin muistikuviin voinut luottaa. Eihän sillä oikeesti jälkikäteen mitään merkitystä ole mutta mun oli esim PAKKO saada tietää kellonajat koska sisätutkimuset tehtiin ja kuinka pitkällä milläkin kerralla oli...?
Talitintti82
Puuhakas puhuja
En ole aiemmin pitäny sitä mitenkään kovin tärkeänä tietää täsmälleen mitä tapahtui, koska lapsi on nyt terve ja kaikki kääntyi kuitenkin lopulta hyväksi. Vasta kun aloimme toivoa toista, alkoi ajatukset välillä kiertyä sinne synnytyssaliin. Nyt kun plussa pärähti, olen miettinyt asiaa useammin. Faktat on tosiaan tärkeitä, koska monet asiat on värittyneet mielessä dramaattisemmiksi kun ne ovatkaan. Kun ymmärtää mitä on tapahtunut, niin osa draamastakin katoaa. Nyt tunteet (ja lääkepöhnä) värittää monta asiaa mielessä.
Mulla esikoisen synnytys kesti monta päivää, vaikka lapsivedet menivät ihan spontaanisti. Siltikään avautumista ei alkanut tapahtumaan ja sitä yritetettiin sairaalassa monella tapaa ja kokemus tästä oli aika ikävä. Lopulta oksitosiinitippa ja epiduraali ja mut jätettiin synnäriin odottelemaan. Kukaan ei käynyt katsomassa useaan tuntiin, kunnes sitten kauheassa horkassa painon kutsunappia. 10cm auki ja ponnistamaan! Menin paniikkiin, mutta kukaan ei sanonut yhtään rauhoittavaa sanaa mulle "nyt vaan ponnistat!". Huh. Ponnistusvaihe kesti reilusti yli tunnin ja siinä välissä hälytettiin jo lääkäriä paikalle, kun "tästä ei tule mitään" :O lapsi syntyi alateitse ja ilman apuja. vauva piti viedä virkoamaan lisähapelle kaulan ympärille kiertyneen napanuoran takia, mutta pikkuinen toipui hyvin.
Lisäksi häntäluuni murtui synnytyksessä ja vaivaa edelleen. Tuleva synnytys ei pelota, päinvastoin. Nyt olen paljon enemmän selvillä synnytyksen kulusta sekä omista vaikutusmahdollisuuksista siihen :)
Lisäksi häntäluuni murtui synnytyksessä ja vaivaa edelleen. Tuleva synnytys ei pelota, päinvastoin. Nyt olen paljon enemmän selvillä synnytyksen kulusta sekä omista vaikutusmahdollisuuksista siihen :)
Mä halusin tietää KAIKEN ennen kuin lähdin sairaalasta kotiin! :D Ja kuitenkin siis ihan normi (käynnistetty tosin) synnytys ilman mitään draamaa. Ja mulle oli tarkkaa korjata myös kun huomasin että joku tieto oli sairaalan papereissa väärin.
En tiedä onko tää sit peruja siitä kun toista odottaessani kun olin menossa rakenneultraan tyksissä sain jostakin syystä oman potilaskansioni (mua pyydettiin viemään se ite lääkärille) odotushuoneessa ja siinä oli KAIKKI tiedot musta mitä tyksillä oli. Sitä selaillessa selvisi paljon sellaista mistä en ollut tietoinen (siinä luki siis mun lapsuudessa tehdystä hyvänlaatuisen kasvaimen leikkauksesta, kahdesta tuulimunaraskaudesta ja ensimmäisestä synnytyksestä).
En tiedä onko tää sit peruja siitä kun toista odottaessani kun olin menossa rakenneultraan tyksissä sain jostakin syystä oman potilaskansioni (mua pyydettiin viemään se ite lääkärille) odotushuoneessa ja siinä oli KAIKKI tiedot musta mitä tyksillä oli. Sitä selaillessa selvisi paljon sellaista mistä en ollut tietoinen (siinä luki siis mun lapsuudessa tehdystä hyvänlaatuisen kasvaimen leikkauksesta, kahdesta tuulimunaraskaudesta ja ensimmäisestä synnytyksestä).
Apua, nyt kun selailin tätä ketjua toivon ettei kukaan ensisynnyttäjä mene aivan paniikkiin! Tottakai synnytys sattuu, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta paljoon voi vaikutta itse. Kannattaa lukea ja kysellä etukäteen että tietää vaihtoehdot ja miettiä etukäteen mitä voisi itse haluta. MUTTA pitää varautua siihen ettei kaikki mene niin kuin on suunnitellut. Mä esim olen synnyttänyt kolme kertaa ja joka kerta joutunut luopumaan haaveesta olla avautumisvaiheessa vedessä. Hyvin olen pärjännyt ilmankin. Kolmannella kerralla olin oikeen kirjoittanut kätilölle listan mitä haluan ja en halua synnytyksen aikana. Se oli helppo vaan antaa kätilölle kouraan eikä tarvinnut selittää joka kohdassa mitä nyt haluaa. Ja jos kätilö vaihtuu synnytyksen aikana ei tarvitse kaikkea toistaa. Suosittelen! :) JA jos puoliso tulee synnytykseen niin kunnon selostus hänelle etukäteen mitä haluat ja et halua SEKÄ tee selväksi että mielesi voi muuttua synnytyksen aikana ettei hän sit väkisin yritä auttaa kuten alunperin olet pyytänyt... :D
Pinkkis
Näppärä viestien naputtelija
Toi on totta mitä Janna75 kirjoitti et synnytyksen aikana voi tosiaan mieli muuttua monee kertaa mitä toivois puolison/tukihenkilön tekevän. 
Itse en yleensä haluu et mua kosketaa jos tekee kipeetä. Viime synnytyksessä tukihenkilökin sai siitä kuulla kun erehty koskee.
Seuraavassa supistuksessa kaipasin taas tukihenkilön kättä!
Synnytyksen jälkeen pyysin kyllä tukihenkilöitä anteeks käytöstäni :D
Itse en yleensä haluu et mua kosketaa jos tekee kipeetä. Viime synnytyksessä tukihenkilökin sai siitä kuulla kun erehty koskee.
Seuraavassa supistuksessa kaipasin taas tukihenkilön kättä!
Synnytyksen jälkeen pyysin kyllä tukihenkilöitä anteeks käytöstäni :D
Talitintti82
Puuhakas puhuja
Tosiaan, toivottavasti ensikertalaiset ei tästä pelästy turhaan. Liikaa näitä kertomuksia ei kannata edes lukea, ettei tule turhia pelkoja.
Mie en kerinny edellisellä kerralla edes miettiä koko synnytystä ennen ku oltiin tosi toimissa. En ehtinyt mihinkään synnytysvalmennuksiin enkä synnärin tutustumiskierrokselle. En tiennyt yhtään mitä voisin edes toivoa synnytykseltä. Nyt tuota kokemusta rikkaampana osaan vaatia tiettyjä asioita ja myös varmistaa itse omaa ja vauvan hyvinvointia.
Mie en kerinny edellisellä kerralla edes miettiä koko synnytystä ennen ku oltiin tosi toimissa. En ehtinyt mihinkään synnytysvalmennuksiin enkä synnärin tutustumiskierrokselle. En tiennyt yhtään mitä voisin edes toivoa synnytykseltä. Nyt tuota kokemusta rikkaampana osaan vaatia tiettyjä asioita ja myös varmistaa itse omaa ja vauvan hyvinvointia.