Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ljuba, ei sinun eikä kenenkään tarvitse sietää tuollaista. Mutta Mimael sanoi, täältä on paha huudella. Voimat asian muuttamiseen sinun täytyy löytää itsestäsi. Mieti, ansaitsetko tuollaisen parisuhteen. Ja jos jo pidempään on ollut enemmän paha- kuin hyvämieli niin kannattaa miettiä että onko mitään järkeä. Se lapsi ei tule ainakaan helpottamaan tilannetta, eikä se ole syy pysyä huonossa suhteessa. Sinuna voisin kokeilla esimerkiksi aikalisää ja muuttaa muualle joksikin aikaa. Tehtyäni empiiristä tutkimusta lähipiirissäni olen huomannut että kun aisat alkavat mennä vakaviksi, miehet meinaavat jänistää. Yleensä vasta aikalisä ja ero saa heidät laittamaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Miehesi voisi hyvinkin kaivata tuollaista herätystä.

Vanilja: Tervetuloa! Muista että jokainen ihminen on saanut alkunsa raskaudesta joten ei se kovin vaarallista ole. :)
 
Annanpa minäkin vielä neuvoni Ljuban ongelmaan. Kannattaa odottaan, että vauva on syntynyt ja sitten katsoa miten mies suhtautuu. Jos ei homma ala pelittää niin sitten teet omat ratkaisusi. Niin ja apua kannattaa ehdottomasti pyytää, onneksi sulla on hyvä tukiverkosto. Neuvolassakin kannattaa puhua, ne osaa neuvoa oikeaa jatkoapua.

Minä osaan jo arvailla, että mies ei ihan kauheasti ehdi töidensä takia vauvanhoidossa auttaa. Mulla on onneksi myös omat vanhemmat olleet esikoisen kanssa apuna. Nyt ajattelin heitä taas pyytää tarvittaessa apuun, niin ja aioin käyttää myös lapsityövoimaa, eli valjastan tulevan isoveljen auttamaan. Onneksi jo odottaa innolla vauvan hoitamista.. :grin
 
Elin itse paskassa suhteessa 13 vuotta, kunnes tulin raskaaksi. Se avasi silmäni, kun tajusin, ettei tällaiseen helvettiin voi tuoda lasta. Siis erosin, vaikka vaikeaa se oli silti. Onneksi sain lähdettyä ennen lapsen syntymää, ettei lapselle tullut traumoja. En voi mitenkään verrata kokemaani muitten kokemuksiin, mutta kehoittaisin laittamaan lapsen edun kaiken edelle. Se on loppupelissä viisainta. Uusia miehiä löytyy aina, mutta lapsesi on ainutlaatuinen.

Onneksi löysin hyvän miehen ja nyt on elämä taas normaalia ja mukavaa. Silti, jos en olisi tullut raskaaksi saattaisin yhä olla siinä aikaisemmassa helvetissä, koska olin niin takertunut siihen elämään (rakennettiin talo, oli 3 kissaa ja koira sekä miehen poika entisestä suhteesta). Vaikka meni kuinka huonosti ja olin todella pahasti masentunut kuvittelin, että tästä vielä selvitään. Myöhemmin olen tajunnut, että jos jokainen päivä on pelkkää selviytymistaistelua, se ei ole sen arvoista. Haudoinkin salaa itsemurhaa pitkään. Onneksi en toteuttanut aikeitani.
 
Ai kamala! :sad001 kuin voi sanoa noin ilkeesti. Rajua huumoria viljelen itsekkin aika ajoin, mutta kyllä perus käytös tavat ja toisen huomioon ottaminen tulee silloinkin huomioida o_O
 
Citrus: oliskohan serkku kateellinen sun raskaudesta.. oli silti ääliömäistä käytöstä.
 
Taitaa olla kateellinen. Ehkä hän haluaisi lisää lapsia, mutta mies ei esim suostu tms.
Todella ajattelematonta käytöstä!!
 
Mulla vähän sama tilanne kuin Citruksella, mutta yhden kaverin kanssa. Tämä kaveri tiesi että kovasti yritämme lasta. Noh eipä sitä 11kk yrittämistä helpottanut, että aina oltiin kyselemässä että joko nyt. Noh kun kertoi että ei vieläkään, niin kaveri tokas että lopettakaa yrittäminen kyllä se sitten tulee. Helppohan se on lopettaa kun jotain kovasti toivoo!!

Noh sitten kun kerroin plussauksesta, kaveri oli että vielähän kerkee tapahtumaan vaikka mitä, että ei kannata liikaa iloita. Äitienpäivänä kaveri soitti varovaiset äitienpäivä toivotukset.

Koko ajan kaveri muistuttanut että jotain pahaa voi käydä. Tiedän sen kyllä itsekin, mutta enpä olisi kaivannut häntä moisesta muistuttamaan. Noh nyt olen viikolla 29 ja alkaa pölinä siitä jos se syntyykin liian aikaisin.

Pitäisi suunsa kiinni jos ei mitää mukavampaa sanottavaa ole!
Tällä ystävällä ei itsellään ole yhtään lasta, mutta suunniteltavissa olisi sellaista yrittää kunhan pillerit nyt ensin loppuu. Mietityttää kyllä pitäisikö olla yhtä töykeä hänelle siinä vaiheessa?!? Olen kyllä jättänyt kyseisen ihmisen kanssa tapailun vähemmälle...
 
Multa työkaveri kysyi, et onko sulla paljon lapsivettä vai iso vauva tulossa, kun tuo maha on jo niin iso. Onhan se aika iso itsenikin mielestä, vaikka ei kuitenkaan mitenkään hälyttävän iso ainakaan lääkärin mielestä. Sanoin, että luultavasti vaan paljon lapsivettä, kun edellisessä ultrassa sikiön painoarvio oli sille viikolle viikon kevyempää vastaava. No se kaveri sit siihen, että jos on paljon lapsivettä niin on suurempi vaara, et napanuora kiertyy kaulan ympärille... Onkohan tuossa oikeasti jotain perää, kun alkoi tietenkin ahdistamaan tämäkin asia?
 
Mua ei tähän raskauteen liittyen niinkään ahdista tällä hetkellä mikään, mutta voi tuota esikoista...
Taustaa sen verran, että hän on peppukiitäjä - ei ole koskaan oppinut ryömimään tai konttaamaan. Nyt on suunta enimmäkseen ylöspäin, eli jaloilleen. Ollaan käyty/saatu fysioterapiaa 6kk iästä asti ostopalveluna, ja tänään oli taas ns, omalla fysioterapeutilla kontrollikäynti. Ja hänen mielestään ei ole tapahtunut mitään kehitystä viimeiseen kahteen kuukauteen!!!! Ei olla ikätasolla liikkumisessa, ei syömisessä, ei missään... vilautteli jo käyntiä lastentautien erikoislääkärille... Ja nyt sitten totisesti taas ahdistaa! Raskausaika pelättiin sitä aivojen rakennepoikkeamaa ja sen vaikutuksia, ja taas se nousee pintaan....


Tsempit teille keillä on hankalia, inhottavia ystäviä ja sukulaisia. Jättäkää sanomiset omaan arvoonsa ja nauttikaa vaan näistä viikoista mitä vielä edessä on!
 
Puapru, voimia ja jaksamista. Voin vain kuvitella kuinka rankkaa... Jotenkin haluaisin kiteyttää itsestäänselvyyden, terveyden! On hyvä aina välillä muistaa ja arvostaa kuinka hyvin on asiat jos perhe ympärillä ja itse on terve! Toivotaan nyt puapru teillekin kovasti onnea tulevaan, ettei olisi mitään vakavaa! Aivojen rakennepoikkeavuus kuulostaa kauhean pelottavalle...
 
Voi ei puapru, ei kuullosta kivalta. Mutta älä vielä pelkää "pahinta!" Toivottavasti pian pääsisitte tutkimuksiin ja selviäisi lisää...

Kyllä pitäisi itsekkin aina tämän valituksen keskellä muistaa miten paljon hyviä ja ihania asioita ympärillä oikeen onkaan.
 
Voimia täältäkin!! Kun on oma lapsi kyseessä niin huoli on jotain sanoinkuvaamatonta. Muista puapru, että lapset myös kehittyy ihan omaa tahtia. Kaikki ei aina mene "normin" mukaan, olematta silti epänormaaleja.
Mun toinen hoitolapsi puhuu nyt kolme vuotta täytettyään kolmen sanan lauseita. Aikaisemmin ei sanaakaan. Hänen liikkumisensa on myös vähän kömpelöä, juoksu väjän hassun näköistä, mutta hitto että yritystä kaikkeen riittää :)
Hän taatusti tulee pärjäämään elämässä, vaikka tuleekin varmaan aina olemaan notkea, kuin norsu. Ja tuskin tuo suullinen ilmaisukaan koskaan tulee olemaan hänen suurin vahvuutensa. Silti uskon, että hänestä voi tulla jalkapalloilija tai esitelmöijä. Ei ehkä maailman paras, mutta kohtalainen :)
Toivon puapru, että teidänkin tyttö on parin vuoden päästä ihan ikäistensä tasolla, kun saa kehittyä rauhassa ja saa tarpeeksi tukea!! Ja jos ei, niin sinä vaikutat niin fiksulta naiselta, että opitte taatusti elämään mahdollisten poikkeamien kanssa ihan normaalia elämää. En epäile sitä yhtään!
 
Kiitoksia tuesta, ootte kyllä huikeita!

Olen tässä itkeä tihrustanut puolen päivää ja pahoin säikäytin isännänkin, kun hän töistä tuli. Nyt kuitenkin pahin tunnehuohu on ohi, ja järjen ääni on taas päässyt vähän voitolle.. Elli kehittyy tuon liikkumisen suhteen omaan tahtiinsa, ja päätin että luotan tässä kohtaa nyt enemmän hoitavan fysioterapeutin sanaan, kuin tämän tänään yhden tunnin aikana arvionsa tehneen fyssarin sanaan.
Edelleen olen sitä mieltä, että tutkimisessa, vaikka turhaankin, ei ole mitään pahaa, mieluummin liikaa kuin liian vähän. Mutta jälleen kerran iski tajuntaan ajatus siitä, että mitäs jos tosiaan tuossa meidän niin täydellisessä tytössä onkin joku vika? Minua se ei haittaisi, hän on täydellinen ihan joka tapauksessa, mutta se että joku muu ajattelee toisin, tuntuu pahalle..
Ja mitä siihen rakennepoikkeamaan tulee, se siellä on ja tulee varmaan aina olemaankin, mutta tuskin tulee aiheuttamaan mitään sen suurempaa - olen ymmärryksessä että isommat muutokset ja kehityksen ihan oikeat viivästymät olisivat jo tulleet esiin jos tästä syystä sellaisia olisi tuloillaan.
 
Katsoitteko tänä aamuna ykkösen aamuTV:n tohtori-osuutta? Se kertoi kuinka monenlaisia riskejä naisilla on sairastua erilaisiin sairauksiin synnytyksen jälkeen. En ollut tiennyt noista mitään!!! Esim keuhkoveritulppa voi tulla 10 kertaa todennäköisemmin 2 kk kuluessa synnytyksestä. Tämä on suurempi riski kuin e-pillereitä syövillä. Ja sitten kaikki autoimmuunisairaudet, kuten ms-tauti tai nivelreuma voi saada alkunsa samaan aikaan jos siihen on itsellä taipumus. Silloin "lapsivuodeaikana" on kyllä niin väsynyt, että miten noita oireita (toisen silmän näön heikkeneminen, hengitysvaikeudet, puheen puuroutuminen) voi edes erottaa normaalista? Pahimmat oireet varmaan tunnistaa (mm. kouristelu), mutta eikö silloin ole jo vähän myöhäistä? En kerennyt koko osuutta katsomaan, mutta täytynee käydä areenasta tarkistamassa mitä kaikkea pitääkin pitää silmällä... Ei ahdistanutkaan vielä mikään, mutta telkkarin katsominen täytyisi varmaan jättää vähemmälle!
 
Mä tiedän kaksi äitiä, joilla diagnosoitiin ms-tauti 3kk synnytyksestä.
Ilmeisesti se hormoniryöppy on niin valtava, että voi laukaista vaikka mitä, mikäli on taipumusta johonkin.
 
täällä ahdistusta aiheuttaa nyt se että joutuu yliopistollises sairaalas synnyttään. mun miehen veljen käly oli siel synnyttäny sektiolla ja ne muutamat päivät mitä oli siellä sairaalassa ni kuuli naisilta et yks potilas oli synnyttän kaksoset ja kun kätilö/hoitaja vei lapset pesulle niin takasin tuodessaan toikin vain toisen lapsista ja väitti että hän oli synnyttäny vain yhden, henkilökunta yritti varastaa poikavauvan äidiltään tällä keinolla. no äiti meni poliisille miehesä kanssa ja poliisi ku oli heillä sairaalassa sit mukana ni henkilökunta joutu antamaa puuttuvan vauvan takaisin äidillensä. alko pelottaa siis et miten mun kohal menee sit, mein lapsi on puoliks suomalainen joten voipi olla houkuttava kohde varastamiselle tai vaihtamiselle. nyt ku kärsii unettomuudest ni tuo uutinen ei todellakaan ollu mitä kaipas. lisäks täällä sairaala ja terveyskeskukset on toista viikkoa nyt lakossa eikä tietoa ole millo loppuu. mut on kyseises sairaalassa meinattu kerran jo tappaa laittamalla ilmaa lääkkeen seassa tippaletkuun ni pelottaa jo entistä enemmän mitä seuraavalla kerralla keksivät. klinikalle ei ol rahan puolesta mahollisuutta mennä ja mä ku haluan alateitse synnyttää ni klinikalla niitä ei hoideta, vain sektiolla.
 
Hyi kamala!:pale Etkö sä pääsis vielä jotenkin Suomeen synnyttämään ja olemaan alkuajan täällä, kauheeta mitä menoa siellä on, missä nyt sit ikinä asutkin :eek: ei ihme jos ahdistaa... :oops:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top