Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
  • Työasiat ja kertominen työkavereille + pomolle ahdistaa suuresti. Yritän pitkittää kertomista töissä niin pitkälle kun mahdollista koeajan vuoksi. Toivottavasti raskaus ei näy kovin aikaisessa vaiheessa.
  • Kertominen ystäville ahdistaa. Moni tuomitsee parisuhteemme, joten ihmisten reaktiot eivät välttämättä ole positiivisia. Raskaus tulee olemaan suuri yllätys ystävilleni, kukaan ei tiedä että olemme tällaista suunnitelleet tai että haluaisin lapsen. Olen aina ollut melko kovaäänisesti sitä mieltä etten halua lasta koskaan.
  • Äidiksi tuleminen ja selviytyminen vauva-arjesta ahdistaa.
  • Miehen työkuviot ahdistaa suuresti. On mahdollista että joudumme muuttamaan töiden takia vielä jopa toiselle paikkakunnalle ennen lapsen syntymää. Haluaisin että tilanne olisi vakaa ja asumisasiat selvät, mutta se ei ole tässä tilanteessa mahdollista.
 
^ Sama täällä. Pomolle kertominen ahdistaa. Sain plussausviikolla tietää saaneeni vakituisen paikan, miltä se nyt näyttää ku pamautanki jääväni äitiyslomalle loppuvuodesta...

Tuttujen ja sukulaisten reaktiot ehkä vähän jännittää mutta katsotaan sitä sitte ku sen aika on..

Ahdistaa isomman asunnon etsintä.. Nykyiseen asuntoon emme mahdu, emmekä edes virallisesti vielä asu mieheni kanssa yhdessä. Tietyltä alueelta pitäisi löytyä, mieluusti kesän aikana. En halua pakata viikoilla 30+ muuttotavaroita!
 
  • Ahdistaa turvonnut olo. Ootan sitä, kun vatsa alkaa näyttää siltä, että odottaa lasta, ei siltä, kuin olisi syönyt kilon pastaa.
  • Gradun valmistuminen ennen vauvan tuloa.
  • Muut huolet toisiin isovanhempiin liittyen. Myös se, millaiset isovanhemmat heistä tulee.
 
Ahdistaa muutokset mitä lapsen syntymä tuo mukanaan. Suhteemme on myöskin niin tuore ja asiat tapahtuneet niin nopeasti, että parisuhteen ylläpitokin jännittää. Tämän vuoden aikana sain miehen ja kaksi koiraa kerrostalokaksiooni ja loppuvuodesta vielä vauvakin tulee. Muutto on edessä jossain vaiheessa ja sekin vähän ahdistaa. Läheisten reaktiot jännittää myös vaikkakin varmasti tätä lasta tullaan rakastamaan ja paljon. Töissä kertominen ei onneksi ahdista, sillä nyt on hyvä aika jäädä mammalomalle. En ole siis aviossa ja tavallaan olen iloinen että saman ikäisiin pariutuneisiin työkavereihin verrattuna lapsen saannissa olen ensimmäinen :) Ja siitä olen iloinen että hedelmättömyydestä ei ainakaan ollut kyse, sillä tulin liki heti raskaaksi.
 
Ahdistaa kun joudun synnyttämään samaan sairaalaan ja samalle osastolle jossa olin keskenmenon aikana.Kohtelu oli niin karmivaa että saan melkein paniikkikohtauksen pelkästä ajatuksesta että sinne on pakko mennä.Samaten ultrat joudun käymään siellä ja ahdistaa sekin jos sama lääkäri on ultraamassa.Mutta minkäs teet kun ei vaihtoehtoja ole :sad001
 
Satsa, meillähän on sama synnytyssairaala :) Lohduttaisko sua yhtään jos sanon että edellisen raskauden ultrissa meillä oli tosi kiva kätilö! :) Rakenneultrassa ei tajuttu kysyä sukupuolta ja sain mennä myöhemmin uudestaan "salaa" katsomaan sukupuolta (olin samassa talossa töissä).

Ja itse synnytyksessä oli maailman paras kätilö!! Meillä ei ihan menny synnytys putkeen, mutta paikalle hälytetty lääkäri ja toinenkin kätilö olivat tosi asiallisia :) Ja osastolla meni kolme päivää ja kaikki hoitsut ja kätilöt olivat kivoja :) just lähtöpäivänä tuli joku vanhempi naikkonen joka ei vaikuttanut niin mukavalta, mutta onneksi just päästiin kotiin :p

Eli toivottavasti sullekin osuu näitä mukavia ihmisiä kohdalle! :):)
 
Kiitos Sandy enhän mä tässä ahdistuksessani tajunnutkaan että kätilöhän se ultraa ja synnytyksessä on mukana :grin Eihän mun välttämäti tarvii sitä lekuria ees nähdä!Mulla on kummitellu toi päässä tammikuusta lähtien mut nyt voin taas hengittää :Heartred Saatetaan muuten olla samaan aikaanki synnärillä,epäilen että mulla aikastuu la,jos oikein oviksen bongasin niin oisin viikkoo pidemmällä kun mitä nyt toi menkoista laskettu la :)
 
Mun isä kuoli äsken. En tiedä miten selviän tästä..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
rosita otan osaa menetykseen. jaksamista.

mä just äkkäsin et mä joudun synnyttää siihe samaisee sairaalaa missä oon tapellu lääkärien kans monet kerrat ja jossa olin lähel kuolla ku hoitaja pisti lääkkeen lisäks ilmaa iv letkuun ku olin saanu keskenmenon ja laittovat oksitosiinia. sen lisäks siel ei tunneta kunnol sanaa hygienia, suurinosa lääkäreistä ja hoitajista vihaa mua jo valmiiks. sain yhen kaavinnan jälkee pahat komplikaatiot (vuosin ku niagara 3kk, hemppa 89 ja vuodon jälkee ihmeest raskauduin, meni kesken seki ja taas samaa sairaalaa kaavintaan). kyse on yliopistollisesta sairaalasta. niin ja lääkärit ja hoitajat ei yleisellä tasolla välitä pätkääkää potilaista. pitäsköhä huolestua hiljalleen et miten itelle käy, yks nainen meinaa siel synnytti terveen lapsen mut lääkärin käsissä se kuoli yhtäkkiä joten luotto muutenki on aikas matala niihin ihmisiin. mieluummin yksityisellä klinikalla synnyttäisin. pitänee kysästä perjantaina lääkäriltä et tsekkaisko se myös tuon strepto b:n varoiks et onko se pois vai onko se edellee, esikon synnytykses mul oli antibioottitippa ettei tartu lapseen.
 
Mulla alkpi entisestään vielä ahistamaan pomolle kertominen koska hänen kanssa välit äityivät vielä pahemmiksi.

Sent from my LT26i using Vau Foorumi mobile app
 
juu no fanny oletko määräaikasessa vai vakituisessa työsuhteessa? tuli vaa mielee että lain puitteis sä oot turvassa, raskauden takia ei voi erottaa. ymmärrän kuitenki adistuksen, se voi olla aikas pelottavaa jos on huonot välit.
 
Voi että mimmuli :( ymmärrän hyvin sun huolen! Toivottavasti pääset pian ultraan ja siel olis kaikki hyvin!! Tosiaan kaikennäkönen vuoto taitaa olla mahollista ja silti voi olla kaikki hyvin. Mut kyl sitä haluaa tietää! Jaksamista!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Olen kovin pahoillani Rosita! Mun isä kuoli myös joitakin vuosia sitten (siis tänä vuonna tulee 5) ja muistan sen lamaannuksen varmaan loppuelämäni kun mulle soitettiin tieto asiasta.. Paljon voimia tuleviin päiviin ja viikkoihi! <3
 
Vakituisessa työsuhteessa olen. Pomo vain yrittää koko ajan saada minut itseni jo nyt irtisanomaan itseno. Väsynyt alan olla sen piilo painostukseen.

Sent from my LT26i using Vau Foorumi mobile app
 
Karyam sanoi:
Minua ahistaa se tunne kun muut hehkuttaa ja odottaa niin innolla. Tuntuu että kaikki on suunnitellut kaiken etukäteen ja kaikki tuleva on ihanaa! Meidän odotus oli shokki josta ei ole toivuttu oikein vieläkään. Tottakai tämä on jotenkin ihanaa, mutta kaikki ahistaa!

Paino ja tulevat kehonmuutokset ahistaa. En halua saada lisäkiloja, enkä halua että selkää kolottaa, polvet jumii, lonkat on kipeät ja hiki valuu, ajatuskin ahdistaa!

Minua ahdistaa vauva-aika. Eikö se lapsi voisi putkahtaa koulureppu selässä ja olla valmiiksi kouluikäinen? Ahistaa.

Se ahdistaa kun ei oikein voi vielä kertoa kenellekään, mutta sitten kun voi niin sekin varmaan ahdistaa ja vielä enemmän.



Sent from my iPad using Vau Foorumi
Click to expand...

Samoja fiiliksiä, kun kaikki tuli totaalisena shokkina.
Tuntuu itsekkäältä ajatella oman kropan muutoksia, mutta niitä vain silti ajattelee.
Jos lasta olisi hartaasti tehty ja toivottu millään ei olisi merkitystä, mutta luulen, että fiilikset on "ymmärrettävämpiä" kun lapsi onkin äkisti vain tullut ja muuttaa valmiin paletin.

Tsemppiä ja PALJON! Aika se on tässä ainut, joka saa tottumaan ajatukseen :)
 
Nanouk sanoi:
Mua on alkanut nyt ahdistaa läheisille raskaudesta kertominen. Tutuille ja tuntemattomille ei tuntuisi missään sanoa että meille tulee lapsi koska niiden mielipiteellä ei ole merkitystä, mutta jotenkin ahdistaa jo etukäteen että jos esim. Äitini sanoo että miten me meinataan pärjätä tai meinaatko että susta on äidiksi tai jotain.. Vaikka luulen että tämä on sillekkin iloinen yllätys mutta jotenkin olen ollut viimeaikoina niin herkkänä (joka on tosi epätyypillistä mulle) että tuntuu siltä että jos tuleva mummo sanoisi yhdenkin poikittaisen sanan asiaan, varmaan romahtaisin. Ehkä tämä on vaan siitä johtuvaa että en ihan itsekkään ole vielä varma kaikesta, vaikka lapsi toivottu onkin, mutta tulee muuttamaan elämää niin hurjasti etten osaa vielä suhtautua asiaan normaalilla itsevarmuudella.
Click to expand...

Mulla sama. Kuuluu töksäyttelijöitä sukuun :) Vaikkeivät pahaa tarkoittakaan niin pelottaa ihan mielettömästi, että joku sieltä tulee.

Oma rakas isä sanoi jotenkin, että "Ai, ihan nyt keskenkaikenko?" - Tulin siis raskaaksi ja sekin tuntui kamalalta vaikka tuntikausia juteltiin ja oli shokkinsa keskellä ymmärtäväinen ja lempeä kuitenkin.

Minä kun olen se suvun ja ystäväpiirin viimeinen ihminen keneltä raskautta odottaisi. Pelko on tosi iso mitä muut sanovat vaikkakin merkityksetöntä. Ei vaan jaksa mitään ylimääräistä pahaa mieltä nyt.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top