----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sharmander, siis vajaassa viikossa alkoi alavatsakipu ja vv meni kellertäväksi, heti varasin ajan gynelle ja siellä todettiin se kohtutulehdus, johon ab-kuuri ja flagyl alakautta. Sitten otettiin kaikki mahdolliset testit ja niissä se klamydia, johon sitten vielä eri ab-kuuri. Eli ei ehtinyt pitkään olemaan.
 
Mä mietin sitä, että kun alkaa nämä vuodet olla lopullaan ja sanotaan et FSH ja Lh nousee.. ne kokeethan otetaan kp 3-5. Nii mietin vaam että kieliikö alkukierron tummat ovistikut siitä että ainakin LH (ja sitämyötä käsittääkseni fsh) alkaa olla oikeesti koholla ton iän takia? Vai onko ihmisillä normaalistikin LH koholla alkukiertoon!? Olen ainakin lähteiden mukaan antany ymmärtää et normaalissa kondiksessa olevalla naisella se on matala kunnes nousee oviksen aikoihin.
Tuli vaan näin aamu tuimaan mieleen :sorry: Nytkin tässä kierrossa taisin saada kp9 tummempaa viivaa jopa rfsulla kuin monesti ovisplussan aikana. Nyt viivat on haalistunu pois ja kaikki ovismerkitkin puuttuu tästä kierrosta. Kp 15 menossa.
Faktaa ei ole, mutta veikkaan, että kielii. Mulla ei ole alkukierrossa kohollaan, mutta loppukierrossa aina vetää kirkuvaa viivaa tikkuun. Aina välillä pitää tsiigata, että pysyy kärryillä.
 
Ärsyttää. Eniten ehkä ärsytti se että kyseessä oli pitkän linjan lapsettomuushoitolääkäri. Ja siis ymmärrän et realismi om tervettä enkä halua ns turhia lupauksia. Mut ku kysyin et onko mitään mitä tehdä jos vielä lasta toivoisi. Vastaus oli että onhan sulla jo kolme ja ikää noin paljon. Että kyl se sitten olis enää lahjasolut. Muuta et voi tehdä ja raskauden todennäköisyys on aika pitkälti nolla. Näin se varmaan on, mut masensi vaan se että mun toivetta pidettiin aivan turhana ikäni ja lapsimäärän takia.

Sharmander :) Toimiiko sinun kuukautiskierto kuitenkin yhä säännöllisesti?

Mä luottaisin siihen, että sinulla voisi uudelleen käydä samanlainen tuuri, kuin sinulle kävi tuon pienen taaperon suhteen, lapsettomuuspovauksista huolimatta.
Siitä on vasta niin lyhyt aika ja ikäsi on kuitenkin alle 45.

Sinuna yrittäisin, en antaisi periksi :cheers
 
Voi itku Sharmander, eipä ole taas reilua nyt. Ei riitä, että munat hupenee, kun kohtukin ryttyilee. Tiedän tunteen, vaikka ei minulla ole tuota samaa juttua. Jokin selvittämätön vika kohdussa on raskausaikana, kun verta tulee. Mieli ja keho eivät meillä kulje samaa matkaa ollenkaan.
 
Nii mietin vaam että kieliikö alkukierron tummat ovistikut siitä että ainakin LH (ja sitämyötä käsittääkseni fsh) alkaa olla oikeesti koholla ton iän takia? Vai onko ihmisillä normaalistikin LH koholla alkukiertoon!? Olen ainakin lähteiden mukaan antany ymmärtää et normaalissa kondiksessa olevalla naisella se on matala kunnes nousee oviksen aikoihin.
Tuli vaan näin aamu tuimaan mieleen :sorry: Nytkin tässä kierrossa taisin saada kp9 tummempaa viivaa jopa rfsulla kuin monesti ovisplussan aikana. Nyt viivat on haalistunu pois ja kaikki ovismerkitkin puuttuu tästä kierrosta. Kp 15 menossa.

Sharmander :) Onko tämä jatkuvaa sinulla, vai vaihteleeko?

Joka tapauksessa olet synnyttänyt vasta lähiaikoina, niin se kertonee siitä, että olet hedelmällinen:singing: :joyful:
 
Eihän lääkärit 10v sittenkää uskoneet mun biomahkujen olevan kuin promillen. Mut ehkä pikkuhiljaa on pakko hyväksyä se, ettei mahkut vaan alkaa raapia pohjaa.
Tätä ei voi oikein hoitaa millään tai voi yrittää leikaten tai tietyin hormonein mut ne on liian isoja juttuja yhdistettynä siihen ettei munasolujakaan oikein oo.

Ärsyttää. Eniten ehkä ärsytti se että kyseessä oli pitkän linjan lapsettomuushoitolääkäri. Ja siis ymmärrän et realismi om tervettä enkä halua ns turhia lupauksia. Mut ku kysyin et onko mitään mitä tehdä jos vielä lasta toivoisi. Vastaus oli että onhan sulla jo kolme ja ikää noin paljon. Että kyl se sitten olis enää lahjasolut. Muuta et voi tehdä ja raskauden todennäköisyys on aika pitkälti nolla. Näin se varmaan on, mut masensi vaan se että mun toivetta pidettiin aivan turhana ikäni ja lapsimäärän takia.

Sharmander :) Miksi lääkärit silloin 10-vuotta sitten eivät uskoneet sinun biomahkuihin?

Ja oliko mies silloin sama? Anteeksi kysymykset, mutta sitä yritää hahmottaa kokonaisuutta.

Älä ainakaan nyt anna periksi, koska myöhemmin tätä valintaa ei voi enää tehdä:hug013:cheers
 
Sharmander :) Miksi lääkärit silloin 10-vuotta sitten eivät uskoneet sinun biomahkuihin?

Ja oliko mies silloin sama? Anteeksi kysymykset, mutta sitä yritää hahmottaa kokonaisuutta.

Älä ainakaan nyt anna periksi, koska myöhemmin tätä valintaa ei voi enää tehdä:hug013:cheers
Joo sama mies on. Mut mulla on otettu nouta hormonikokeita 2001 alkaen. Tehty ivf hoitoja jossa saatiin aina 1-2 solua isoilla määrillä. No ja viimeksi 2016 amh koe (tulos 0,3) ja fsh (13 tai jotain). Tämä plus ultratulos kertoi ettei munasoluja enää oo. Lisäks joku vuosi aiemmin yksityinen yritti viel ivf hoitoa eikä isoimmallakaan annoksella tullu munasoluja.
Mun siskolla on alkanu vaihdevuodet 33v. Että riski on aina sellaiseen.
Ja joo lapsi on tosiaan saatu.. mut siskollakin toka lapsi syntyi kun oli 32 ja sit naps, menkat ei enää koskaan alkaneet ja tulos oli POF.
 
Mulla oli alku- ja loppukierrosta tummat viivat ovistikuissa neljä vuotta sitten (kun olin 33), silloin todistetusti kaikki hormoniarvot täysin normaalit. Nyt en oo toista yrittäessä testannut kuin oviksen kieppeillä niin en tiedä onko vielä sama homma. Testaan digillä ja ne on niin kalliita etten raaski tuhlata alkukierron testailuihin.
 
Mulla oli alku- ja loppukierrosta tummat viivat ovistikuissa neljä vuotta sitten (kun olin 33), silloin todistetusti kaikki hormoniarvot täysin normaalit. Nyt en oo toista yrittäessä testannut kuin oviksen kieppeillä niin en tiedä onko vielä sama homma. Testaan digillä ja ne on niin kalliita etten raaski tuhlata alkukierron testailuihin.
Haa ihana kuulla!!
 
Harvinaisen hurjat oviskivut....ei käveleen meinannut päästä. Inosotolin :Heartred
Sieltä se eilen ultrattu 21mm munis sitten tänään irtosi.

Siipat ajoissa paikalla, tosin saldo oli vain 1/2 johtuen kiireestä ja kuljetuksesta (??), mutta yksikin riittää:laughing002
So lucky!
 
Mulla oli alku- ja loppukierrosta tummat viivat ovistikuissa neljä vuotta sitten (kun olin 33), silloin todistetusti kaikki hormoniarvot täysin normaalit. Nyt en oo toista yrittäessä testannut kuin oviksen kieppeillä niin en tiedä onko vielä sama homma. Testaan digillä ja ne on niin kalliita etten raaski tuhlata alkukierron testailuihin.

Marrasmai :) Oletko pian ovista testaamassa?
 
Hui! Ehtikö tuo klamydia siis olla kauan ennenkuin se tajuttiin :eek: millaiset oireet siitä tuli?

Ei ehtinyt olla kauaa. Muutaman päivän päästä tuosta paskasta tapahtumasta alkoi alavatsaa juilia ja kipu lisääntyi nopeasti ja vv muuttui kellertäväksi. Menin heti yksityiselle gynelle ja siellä todettiin märkäinen kohtutulehdus, johon ab-kuuri ja flagyl kuuri alakautta. Siinä kaikki mahdolliset sp-tautitestit ja parin päivän päästä tuli tulos, että on klamydia. Siihen vielä sitten eri ab-kuuri. Nopeasti sain siis lääkkeet ja hoidon.
 
Tähti ei kun just oli tän kierron ovis, kirjoitin vähän epäselvästi :) Nyt ei sitten auta muuta kuin odottaa.

Tytöllä oli ihan mahdottoman hankala nukahtaa tänään, vasta kun annettiin särkylääke (yskä vaivaa aina vaan) ja vaihdettiin nukuttajaa niin rauhoittui. Itse herännyt 6.30 ja siitä asti paahtanut täysillä, kotiin klo 17.30 ja koko ilta leikkiä tytön kanssa, iltapuurot ja muut rutiinit ja nukuttamaan klo 20.15. Nukahti 21.50, itse yritin nukuttaa siihen 21.45 asti kunnes isi tuli hätiin... Sitten vähän ruokaa itselle, omat pesut ja sänkyyn ja kello on 23. Huomenna kaikki taas alusta. Toivon aika paljon ettei tällaisia päiviä tuu hirveen usein. Tänään kävi mielessä kyllä että miten ihmeessä jaksettais toinen lapsi kun ollaan ihan naatteja jo tän yhdenkin kanssa. Meillähän ei siis täällä ole mitään tukiverkostoa eikä apuja. Parisuhdeaikaa kodin ulkopuolella on ed. 14kk aikana ollut tasan kaksi tuntia.
 
Plääh, tulipa negatiivinen teksti. Aika käydä nukkumaan selvästikin :dead:
Halaus. Kuulostaa kovin tutulle. Parisuhde ei oikein ole ykkösenä tän rallin keskellä. Ja samaa oon miettiny et miks mä haluan vielä lisärallia tähän.

Sanokaa mistä te ammennatte positiivisuutta ja jaksamista yrittää? Oon ihan alamaissa eilisen jäljiltä. Kaveri hehkuttaa sattumalta omaa plussaamistaan. Jotenkin just nyt olen ihan masentunu siitä että oikeesti, oikeesti!Ei ehkä enää ikinä. Ikinä :sad010
 
Mä ajattelen niin, että tää ei lopulta ole mun käsissä. Toki itse voi olosuhteisiin vaikuttaa ja toivottuun lopputulokseen pyrkiä, mutta se, tapahtuuko ihme vai ei, ei oo mitään sellaista jota voisi määrätä tai käskeä. Se joko tapahtuu tai sitten ei. Tällä ajatuksella jaksoin ne pitkät lapsettomuuden vuodet.
Mä oon sellainen, että mua faktatieto rauhoittaa. Siksi kävin tutkimukset, vaikkei muista syistä sitten hoitoja aloitettuaan. Kun tiesin mikä tilanne on ja mitä pitää tehdä jotta se olisi parempi, pysyin toimintakykyisenä ja järjissäni. Kaikkeen kun ei voi vaikuttaa, pitää tehdä parasta niistä aineksista mitä on.

Lämmin halaus Sharmander. Sekin on ihan ok ja tarpeellista, että joskus rypee ja suree:Heartred
 
Kiitos Rauha. Tätä onkin niin pöhkö järjellä selittää. Itsekin kun faktaihminen on ja silleen vuodet tienny tilanteen. Luin just ikivanhoja gynepapruja joissa kaikissa jotain ongelmaa, inaktiivia munasarjaa jne. Ja aina sanottu että huono tilanne. Huono homma. Sit tavallaan tän viimeisen ihmeen takia ehti hetken toivoa, kuvitella, uskoa, leikkiä, että voisko tälleen käydä uudelleen. Vaik sydän sanoo että tuskin. Ja nyt sitten tuli vähän se lopullinen fiilis että ei ainakaan siksi että kohtu ei enää näytä ns terveelle niinku vaikka 3v sitten:sorry:
Mut mitä mä nyt tekisin arvon raati!!? Kp16 mennään. Odotettavissa-ei mitään. Limis oli tosiaan ehkä millin paksu ja munasarjoissa ei mitään. Odotanki mä nyt jonku kp200 et menkat alkaa vai vedänkö keltsrauhaskuurin ja toivon et vuoto tulis:confused004
Edit. Mä toki toivon et olis vielä yks oljenkorsi ja nää menis tän imetyksen piikkiin
 
Minulle gynekologi sanoi joskus ollessani noin 30-vuotias, että jos normaalisti elävä nainen ei ole kolmeenkymppiin mennessä tullut raskaaksi edes vahingossa ehkäisystä huolimatta, on silloin todennäköisesti jotain vikaa hedelmällisyydessä. Kun sitten elämäntilanne oli vihdoin oikea lapsen hankintaan, menin heti yksityiselle selvittämään asiaa, koska ikää minulla oli jo 38 vuotta ja aikaa ei ollut hukattavaksi. Heti suunnittelukäynnillä gynekologi katsoi mukana tuomiani tietoja kuukautiskierron pituuksista edellisen kolmen vuoden ajalta, ja totesi, että tosiaan on syytä epäillä vikaa löytyvän, ultrasi, ja totesi monirakkulaiset munasarjat -- ja viikkoa myöhemmin totesi, ettei minulla ole kasvamassa follikkelia, ja se kierto jää ovuloimattomaksi. Sanoi myös, ettei kuitenkaan ole syytä huoleen, koska yleensä PCO reagoi hyvin lääkkeisiin ja oikeilla hoidoilla lapsia tulee.

Olen todella tyytyväinen, että menin heti lääkäriin, enkä odottanut sitä puolta vuotta tai vuotta, mitä ihmiset yleensä odottavat, koska onhan se nyt täysin turhaa yrittää ensin vuosi itse kun ei kroppa edes kasvata munasoluja. Hoidoissa mentiin heti lääkkeelliseen inssiin, ensin kokeiltiin letrotsolia, mutta vaste oli niin heikko, että muutaman kierron jälkeen vaihdettiin lääke. Esikoinen tärppäsi heti kun käyttöön otettiin FSH-piikitykset.

Kun toista ruvettiin yrittämään, toinen tärppäsi taas melkein heti FSH-piikitysten ja inseminaation avulla... tosin siitä tuli keskeytynyt keskenmeno. Minä itse olin tuota hoitomuotoa toivonut, koska se oli halvempi kuin IVF ja esikoinenkin tärppäsi 2 vuotta aiemmin samalla tavalla, eli sinänsä oma mokani. Lääkäri oli ehdottanut IVF:ää.

Kun toista lähdettiin tuon keskenmenon jälkeen yrittämään uudestaan, olin tällä kertaa suunnittelukäynnille mennessä päättänyt vaatia IVF:n lisäksi alkioiden kromosomiseulan, koska sen avulla voidaan pienentää keskenmenoriskiä. Lääkäri ehdotti tismalleen samaa ennen kuin itse ehdin ottaa sitä puheeksi, joten sillä mentiin. Tämä toinen lapsi sai alkunsa ensimmäisen IVF:n ensimmäisestä alkionsiirrosta, koska alkioista vain yksi oli kromosomeiltaan terve, muut viallisia.

Minulla ei oikeastaan muuten kuin keskenmenon suhteen ollut jaksamisongelmia. Koska lääkärillä käytiin heti kun yritys alkoi, kävi heti ilmi, että lasta en voi saada ilman lääkitystä ja lääkärin seurantaa, joten en koskaan joutunut tikuttelemaan tai itse seuraamaan yhtään mitään. Hoidoille oli selkeä syy, ja ne etenivät koko ajan, eli kun edellinen hoito ei tehonnut, siirryttiin järeämpiin, joten koko ajan oli jokin parempi hoito odotettavissa, jos ei kevyemmällä tulosta tule. Raskaaksi olen tullut aina puolen vuoden sisällä hoitojen aloituksesta, luomuna taas en ole ikinä ollut raskaana, eli henkisesti hoidot ovat olleet todella helppoja, koska syy-seuraus-suhteet ovat olleet tiedossa ja hoidoilla on tullut tulosta nopeasti. Minulle epätietoisuus ja odottelu ovat pahinta, ja niitä en ole joutunut kokemaan.
 
Takaisin
Top